”Kello on kaksi ja valtakunnassa kaikki hyvin”, huutelivat kaupunkien palovartijat kierrellessään öisin kujilla tulipalojen varalta. Suomessa palovartioita tapasi 1930-luvulle saakka.
Halki vuosisatojen on kirkonkellojen soitto kutsunut seurakuntalaisia jumalanpalveluksiin ja toiminut siten eräänlaisena aikamerkkinä kirkkomatkalle. Maataloissa, joissa työskenteli palkollisia, olivat käytössä vellikellot. Niillä ilmoitettiin työn alkamisesta ja loppumisesta sekä ruoka- ja lepohetkistä.
Varhaisimpia julkisia aikamerkkejä antoivat tasatunnein lyövät mekaaniset kellot. Porvoon kaupungintalon kello muistuttaa yhä edelleen kaupunkilaisia ajan kulumisesta.
Merenkulun kehittyessä tarvittiin laivojen kronologisten kellojen ajanmäärittämiseen tarkka aikamerkki. Niitä alettiin antaa joissain satamakaupungeissa näkyvillä tai kuuluvilla laitteilla, jotta merenkulkijat voisivat tarkistaa kronometrinsa.
Helsingissä oli käytössä sekä näkyvä että kuuluva aikamerkki. Rautatieasemalta oli vuonna 1886 esteetön näköala Tähtitorninmäelle, jonka observatorion tornista pudotettiin ns. aikapussi*. Asemalla nähtiin aikapussin putoaminen ja rukattiin sen kello täsmälleen oikeaan aikaan. Lennättimen avulla kerrottiin aikamerkki myös muille asemille. Jos ilma oli sateinen eikä observatoriota näkynyt asemalle saakka, saatiin aikamerkki tykinlaukauksen avulla. Katajanokan rannassa, asemaa lähempänä tähtitornia, seisoi tykkimies valmiina odottamassa pussin putoamista. Nähtyään aikamerkin, hän tuikkasi ruudin tuleen ja raikuva pamaus kertoi koko kaupungille kellon olevan tasan 12. Tavasta luovuttiin 1900-luvun alussa, kun tykin sijaintipaikkana toiminut kallio räjäytettiin rakennustöiden tieltä.
Teollistumisen päästyä vauhtiin otettiin käyttöön tapa soittaa tehtaan pilliä työn alkamisen ja loppumisen sekä lounastauon merkiksi. Höyrypillin ääni rytmitti seutukunnan elämään jopa niin, että lähiseudun maataloissakin noudatettiin tehtaan työaikoja. Esimerkiksi Varkauden A. Ahlströmin paperitehtaan pilli huusi aina vuoteen 1985 saakka, jolloin todettiin äänimerkki tarpeettomaksi, sillä ”jokaisellahan on kello”.
Nykyisin aikamerkkejä lähetetään paljolti radion välityksellä. Yleisradio on lähettänyt aikamerkin toimintansa alusta, 1926, asti. Aluksi aikamerkki annettiin triangelilla, sitten kongilla. Nyt kuulemme tasatunnein sekä joidenkin uutisten edellä viisi lyhyttä ja yhden pitkän piippauksen. Täsmällisiä aikamerkkejä saadaan suureen osaan maailmaa myös GPS-navigaatiojärjestelmän radiosignaaleista.
Teksti: Leila Toffer-Kares 9.10.2017
*Artikkelia on korjattu 15.10.2017: aikapallo korvattu sanalla aikapussi.