Kuvataiteilijan luovuudesta syntyi sivellinsaippua
Porvoon Taidetehtaalla kuvataiteilija Anitta Ruotsalaisen, 55, työhuoneen seiniltä katselevat lukuisat naishahmot suurilta kangaspohjilta. Ihmisiä on maalattu myös kellertäville pienille ja huokoisille paperinpaloille. Ikkunalaudalle on aseteltu riviin pulloja, joiden sisällä on merestä kerättyjä ajopuunpalasia. Nekin toimivat maalauspohjina. Ja ateljeen yhdessä nurkassa seisoo teline, jonka valkoiset puulaatikot sisältävät paperikääreisiin kiedottua saippuaa.
– Maalarina minut tunnetaan rönsyilevänä. Olen avoin eri materiaaleille, pellavakangas ei yksin riitä eikä lopputulokseen johda yksi tie, vaan sinne kuljetaan erilaisia polkuja. Haen töihini myös kolmiulotteisuutta. Maalaukset voivat olla samaa aihepiiriä, mutta toteutettu eri tavoin. Minulla on suuri tarve tehdä koko ajan jotain, Ruotsalainen selittää ja osoittaa huoneessa taiteeksi muokkausta odottavia enemmän ja vähemmän ehjiä nukkekoteja ”ehkä niistä syntyy jotain”.
Rönsyilevän maalarin toinen puoli on päämäärätietoinen uuden kehittäjä
– Olin aina pessyt osan siveltimistäni mäntysuovalla ja huomannut, että ajan mittaan niiden maalausominaisuus heikkenee, ne saattavat kovettua ja karvat harottaa. Häiritsevää oli myös se, että mäntysuopa ei ole ekologista. Se ei myöskään sisällä kovin paljon saippuaa. Mielessäni iti ajatus siitä, että aidot näädän-, oravan- ja sianharjassiveltimet ansaitsisivat niitä hoitavan puhdistusaineen.
Ruotsalaisen harrastuksena on pitkään ollut luonto ja erityisest villiyrtit. Niiden myötä hän kiinnostui luonto- ja ympäristöalasta ja hakeutui aikuisille suunnattuun luonnonvaratuottajakoulutukseen. Kaksivuotisiin opintoihin sisältyi kurssi luonnonmukaisen pesuaineen valmistamisesta.
– Silloin minulla välähti. Tässä on tilaisuus toteuttaa idea ekologisesta saippuasta.
Kokeiltuaan eri raaka-aineyhdistelmiä ja testauttamalla saippuaa kollegoilla Ruotsalainen päätyi käyttämään kotimaista rypsiä tai rapsia saatavuuden mukaan sekä pellavaöljyä ja kookosrasvaa. Rypsi-/rapsiöljy tuo siveltimeen pehmeyden ja pellavaöljy hoitavan ja puhdistavan suojan. Kookosrasvaa tarvitaan luomaan saippuaan kovuutta.
Pro Brush Natural -sivellinsaippua® sai tavaramerkkisuojan Patentti- ja rekisterihallitukselta viime syksynä. Maalareiden sutien lisäksi saippua käy yhtä hyvin meikkisiveltimen puhdistamiseen kuin mattojen pesuun. Sitä voi käyttää keittiösaippuana ja sillä voi pestä kädet. Se on biohajoava ja ekologinen.
– Kehitän saippuaa koko ajan. Mahdollisuuksia sen käyttöön on vaikka kuinka paljon, Ruotsalainen sanoo.
Häntä ei pelota, että joku pihistää tuoteidean.
– Saksassa on ollut myynnissä sivellinsaippuaa iät ja ajat. Kyllä näitä markkinoille mahtuu, hän tuumaa.
”Saippuatehdas” sijaitsee Porvoossa taiteilijan kodin autotallissa, jonne hän on rakentanut tuotantolinjan.
– Vuoden päivät olen valmistanut saippuaa taiteellisen työn ohella. Se tuntuu mielenkiintoiselta ja hauskalta. Nyt pohdin jatkanko tuotantoa arvonlisäverollisena taiteilijana vai perustanko yrityksen.
Luovan työn tekijän palkkapussi on pieni
Ensisijaisesti taiteilijaksi itsensä luonnehtiva Ruotsalainen toimii Helsingin taiteilijaseuran puheenjohtajana ja Lallukka-säätiön hallituksessa. Hän kertoo luonteelleen sopivan järjestöissä työskentelyn. 1990-luvulla hän hoiti Porvoon taideyhdistyksen puheenjohtajuutta.
– Haluan ajaa taiteilijoiden asioita. Vain kourallinen taiteilijoista elää työllään. Useimmat tekevät leipänsä eteen muitakin hommia. Itse sijaistan opettajia. Taiteilijoiden saamat apurahat eivät ratkaise toimeentulo-ongelmaa kaikkien osalta. Nehän myönnetään vain osalle taiteilijoista määräajaksi.
Taiteilijoiden toimeentuloa auttaisi paljon, jos taiteen ostaminen lisääntyisi. Ruotsalainen mainitsee, että esimerkiksi Porvoon kaupungin taiteen ostomäärärahat ovat ajan mittaan nousseet, mutta muutakin tarvitaan.
Taiteilijan taloudessa luovuus näkyy palkkapussin pienuutena, vaikka se muuten rikastuttaa elämää. Palataan hetkeksi vielä jutun alussa mainittuihin kellastuneisiin hauraisiin paperinpaloihin. Mitä materiaalia ne ovat?
– Pietarin Suomi-talossa työskennellessäni join paljon teetä. Aloin miettiä, mitä teepusseilla voisi tehdä. Availin siinä yhtä ja sitten päätin kokeilla, miten se toimii maalauspohjana. Nyt valmiina on joukko ihmishahmoaiheisia töitä. Yhtenä teemana ovat pakolaiset. Kuvaan sitä, kuinka hauras on ihmiselämä.
Pian Ruotsalaisen teepussimaalaukset matkaavat Viroon Viljandiin, jossa on esillä viidenkymmenen suomalaistaiteilijan näyttely.
– Luovuus on sitä, että voi kokeilla mahdollisimman paljon, voi leikkiä ja epäonnistua. Se on kyky nähdä asioita, kuvataiteilija kiteyttää.
Teksti: Leila Toffer-Kares 15.10.2017, kuvat: Srba Lukic
Lisätietoja taiteilijasta ja saippuasta: