Category Archives: Ajattelun aihetta

Riittääkö rohkeus?

Vesa Puttonen 5.9.2016 i Borgå.

Suomen nousu on pitkälti kiinni rohkeudesta ja viitseliäisyydestä. Ongelmat on tunnistettu ja tilanne edellyttäisi poikkeuksellisia toimia, mutta uskallammeko? Onko Suomi tosiaan kuin keski-ikäinen mies, jonka kohtalonkello lyö pian – vain sen tähden, ettei potilas viitsi ajoissa nähdä vaivaa kuntonsa puolesta?

  • Kaikkien suomalaisten on ajateltava toisin. Olemme menneet liian pitkälle hyvinvointivaltiossa. On sellaisia saavutettuja etuja ja avustuksia, joiden kannattavuuden voi kyseenalaistaa, väittää Aalto yliopiston professori Vesa Puttonen.

Hän sisällyttää kyseenalaisten etujen joukkoon muun muassa yritystuet. Suuret yritykset saavat vuosittain satoja miljoonia euroja tukea tuotekehitykseen.

  • Minkälaisia tuotteita kehitetään rahoilla, joihin yritykset eivät itse sijoita? Kenties sellaiset tuotteet ansaitsisivat jäädä kehittämättä.

Yritysjohdon puolelta Vesa Puttonen odottaisi enemmän kasvuideoita kuin kiristystä. Viime vuosina kun tuntuu käytännöksi tulleen, että kun liiketoiminta ei kasva, niin puristetaan samoista sitruunoista viimeisetkin mehut.

Romukoppaan kuuluisi myös käsite ”koulutusta vastaava työ”, jonka perusteella voi nykyään kieltäytyä työstä. Tulevaisuudessa tutkintotodistus yhä harvemmin vastaa tiettyä työtehtävää ja työn perässä pitäisi liikkua ilman valtion muuttoavustuksia.

Sanavalinnoillakin luomme ilmapiiriä. Miettikääpä sitäkin, että Suomessa ”päästään eläkkeelle” ja ”nautitaan eläkettä”.

  • Nämä kielikuvat antavat lohduttoman kuvan työelämästä, jossa koko ajan vain odotetaan eläkkeelle pääsyä. Eikö töissä moni asia ole kuitenkin ihan hienosti? Puttonen kysyy ja jatkaa loma-asenteella.
  • Ennen kuin päästään eläkkeelle, päästään kesälomille, joululomille, hiihtolomille ja pääsiäislomille.

Yrittäjille tosin kukaan ei maksa lomarahoja, vaikka yrittäjyydessä piilee Suomen nousu.

  • Julkisesta keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että Suomen nousu olisi kiinni valtiosta tai verotuksesta. Eikö sellainen ajattelutapa kuulu 1980-luvulle? Kun katson nuoria, minussa herää toivo. Heitä ei kiinnosta kiky tai liitot.

Vesa Puttonen nostaa esimerkiksi Supercellin, jonka menestystarina ei saanut alkua valtion avustuksista, vaan halusta ja rohkeudesta.

Teksti: Tuula Lukic
Kuva: Srba Lukic

Aalto yliopiston professori Vesa Puttosen ajatuksia Suomen tilanteesta kuultiin mm. vuosi sitten Kulttuuritalo Grandissa Porvoon Yrittäjien 70-vuotisseminaarissa. Hänen sanomansa on yhä ajankohtainen.

Lelumaailmassa

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Antiikkikauppa vei lelujen pariin

Kun astuu Porvoon Nukke- ja lelumuseon ovesta sisään, huomaa palanneensa lapsuuteen. Eikä mihin tahansa lapsuuteen, vaan sellaiseen, jossa ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat leikille.

  • Kaikilla museon leluilla on todellakin leikitty, kertoo museon toiminnasta vastaava Jorma Söderlund, 67.

Hän on kartuttanut kokoelmaa aluksi yhdessä jo edesmenneen äitinsä, antiikkikauppias Evi Söderlundin, kanssa vuodesta 1963 lähtien.

  • Meitä pidettiin hulluina, kun ostimme huutokaupoista vanhoja leluja, Söderlund muistaa.

Jorma Söderlund Nukke- ja lelumuseo

Lelumaailma tuli perheelle tutuksi jo 50-luvulla, kun Jorman merimies-isäpuoli möi matkoiltaan tuomansa lelut helsinkiläiseen Winterin lelukauppaan.

  • Harmi kun emme ymmärtäneet aloittaa keräilyä jo tuolloin, Söderlund hymyilee.

Museon hyllyiltä katselevat jutusteluamme noin tuhannen nuken silmäparit, lukuisat nallet, hevoset sekä lukematon joukko muita leluja 1800-luvulta 2000-luvulle saakka.

  • Ennen sallittiin pyssytkin, Söderlund esittelee vaikuttavaa leikkipyssykokoelmaa.

Yhdestä vitriineistä voi ihailla järvenpääläisen Fauni-tehtaan Muumi-hahmoja 1950-luvulta.

Varsinaista hittilelua Söderlund ei heti osaa nimetä.

  • Ehkä sellaiseksi voisi luonnehtia 60-luvun Batmanit. Aiemmin ei ollut samanlaisia lelubuumeja kuin nykyisin, hän kertoo.
  • Kaupunkilaislapsilla oli enemmän leikkikaluja kuin maalla asuvilla, mutta eivät maalaisetkaan ilman leluja leikkineet, Söderlund mainitsee.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Juuri ja juuri omillaan

Ennen vanhaan lelut tehtiin yleensä itse kotoa löytyvistä materiaaleista kuten puusta, nahkasta, luusta, kankaasta ja vähän myöhemmin raudasta. Kotieläimet ja nuket olivat suosiossa.

Leikkikalut yleistyivät Suomessa 1800-luvulta lähtien, kun teollinen lelutuotanto pääsi vauhtiin. Suomen lelutehtaat sijaitsivat pääosin Pohjanmaalla. Leluja lähettivät Amerikkaan muuttaneet sukulaiset joulupaketeissa ja toivat matkoiltaan merimiehet.

Hieman yllättävästi paljastuu, että leluja tehtiin myös Suomen vankiloissa. Esillä on esimerkiksi Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

  • Pääosin museon lelut on ostettu kokoelmaan, vaikka silloin tällöin tarjotaan lahjoituksia. Ostaminen on selkeintä, Söderlund sanoo.
  • Lelumuseon pito ei ole bisnestä, vaan harrastus. Sisäänpääsymaksu on 3,50 euroa aikuisilta ja 2 euroa lapsilta. Monet pitävät hintaa liian kalliina. Jokainen voi laskea kuinka monta asiakasta tarvitaan kattamaan 1000 euroa maksaneen lelun kustannukset, Söderlund mainitsee.

Lelumuseo on toiminut nykyisissä tiloissa Vanhassa Porvoossa vuodesta 1975. Tilat sijaitsevat 1800-luvun puutalossa kahdessa kerroksessa. Korvaamaton kokoelma on mainittu yhdeksi Suomen parhaista.

  • Toiminta pyörii juuri ja juuri omillaan. Joskus olen joutunut laittamaan omista varoista lisärahoitusta, Söderlund kertoo.
  • Haaveenani on saada hankittua lisätilaa, sillä varastossa odottaa 200 laatikollista leluja esillepääsyä. Lelut pitävät nuorena, Söderlund naurahtaa.
Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

Kuka jatkaa?

Porvoon Nukke- ja lelumuseo on yksityinen museo eikä se saa julkista tukea.

  • Ilmarinen ja Varma pitävät hengissä niin minut kuin puolison, eläkkeellä oleva Jorma Söderlund heittää.
  • Toisaalta, jos museoon tulisi ulkopuolisia tukijoita, menisi samalla oma vapaus, hän lisää.

Jossain vaiheessa Söderlundilla on kuitenkin edessään museosta luopumisen hetki. Jatkaja voi tulla perheen piiristä, mutta mitäpä jos jollakin muullakin taholla olisi halua ryhtyä museonpitäjäksi? Jos joku jossain haaveilee juuri lelumuseosta, onko se pelkkää romantiikkaa? Voisiko tällä tulla toimeen?

  • Romantiikka ei elätä, niinhän se on avioliitossakin. On selvittävä arjesta ja kaikki maksaa, myös harrastukset. Jos jonkin asian saa ilmaiseksi, se tarkoittaa vain sitä, että lasku ei ole vielä tullut, museonjohtaja tuumii.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Porvoon lelupaja

Porvoossakin on valmistettu leluja. Vuonna 1909 taidemaalari John Engelberg perusti Oy Suomalainen Lelupaja –nimisen yrityksen yhdessä liikemies Walter Sjöbergin kanssa. Engelberg oli aloittanut pahvilelujen valmistuksen jo vuonna 1907. Vuonna 1912 lelupaja sai tilat Porvoon Uuden Panimon tyhjäksi jääneestä rakennuksesta Aleksanterinkadun ja nykyisen Linnankoskenkadun kulmasta. Tuolloin aloitettiin puulelujen valmistus. Lelupaja toimi Porvoossa vuoteen 1915 asti ja sen tuotantoa on päätynyt myös Nukke- ja lelumuseoon.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo
Jokikatu 14 sisäpiha, Vanha Porvoo
Samassa osoitteessa antiikki- ja vanhan tavaran liike Tuulan Aitta
www.lelumuseo.com
Nukke- ja lelumuseon puh. 040 501 5006
Tuulan Aitta puh. 040 5318245

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukic

Kaivataan henkilöstöä

Experts for Business Opteam

Pula ammattitaitoisista työntekijöistä

Suomessa vallitsee kummallinen ristiriita. Vaikka maassa on satoja tuhansia työttömiä, maa kärsii työvoimapulasta. Kyse on siitä, miten löytää ammattitaitoisia työntekijöitä heitä tarvitseville aloille. Asiaa pähkäillään päivittäin rekrytointeihin erikoistuneessa Opteamissa.

– Meidän ongelmamme on löytää yli 300 000 työttömän joukosta työnantajille sellaista työvoimaa, jota he tarvitsevat, sanoo Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen rekrytoinneista vastaava yrittäjä Jussi Miettinen Opteamista.

– Itä-Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla on erityisen hankalaa löytää ammattitaitoista väkeä metallialalle. Sen jälkeen rakennusalalle ja -teollisuuteen.

Hotelli- ja ravintola-alalla vallitsee krooninen työvoimantarve. Miettinen kertoo esimerkin:

– Olemme käyneet rekrytoimassa Filippiineiltä tälle keväälle 55 kokkia. Kokkeja on Suomessa työttömänä, mutta he eivät suostu tekemään sitä työtä. Koska haluamme palvella asiakkaitamme, etsimme heille sopivat työntekijät sieltä mistä heitä löytää. Näin on tehtävä pakon edessä, koska muuten Helsingissä ravintolat joutuvat laittamaan ovensa kiinni työntekijöiden puutteessa.

Miettisen mukaan työntekijöiden palkkaaminen ulkomailta ei ole rekrytoivalle yritykselle eikä Opteamille helpompaa eikä halvempaa. Filippiiniläiset käyvät läpi samanlaiset testit kuin suomalaisetkin. Sen lisäksi heille tulee hankkia EU-alueen työluvat. Prosessit ovat pitkiä ja byrokraattisia. Myös vastaanottava organisaatio koulutetaan ymmärtämään mm. kulttuurierot.

– Ensimmäisen kerran Opteam hankki kokkeja Filippiineiltä kesällä 2009. Sen jälkeen heitä on tullut jo satoja. Aluksi yritys ei saanut rekrytointilupaa, sillä Helsingin alueella oli 280 työtöntä kokkia. TE-toimistolle annettujen kriteerien jälkeen määrä putosi 170:een. Kahteen Helsingissä järjestettyyn rekrytointitilaisuuteen saapui vain alun toistakymmentä kiinnostunutta. Heistä kahdelle tarjottiin työpaikkaa. Toinen hakijoista ei ottanut työtä vastaan, koska aamuvuoro alkoi liian aikaisin. Tämän ruljanssin jälkeen Opteam sai luvan hankkia kokkeja Filippiineiltä.

Kannustinloukut purettava?

Maaliskuisessa Business Forumissa Taidetehtaalla ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen puhui kannustinloukuista ja mainitsi esimerkin, että matalasti koulutetun yksinhuoltajan ei kannata taloudellisesti lähteä töihin.

– Aina pitäisi olla kannattavampaa mennä töihin kuin se, että ei mene, Miettinen komppaa ministeriä.

Hän haluaisi muuttaa terveiden ihmisten vastikkeettoman sosiaaliturvan.

– Jos henkilön tilanne on se, että hän saa kotiin saman kuin mennessään töihin, niin hän ei lähde töihin. Vastikkeellisuus on sitä, että jokainen ottaa vastuunsa, ymmärtää kantaa kortensa kekoon. Yhteiskunta ei pyöri siten, että yhä pienempi osa ihmisistä pitää rattaita pyörimässä, Miettinen lataa.

Ratkaisuna voisi olla nyt kokeilussa oleva perustulo. Siinä henkilö saa tietyn perustulon ja sen päälle töihin mennessään rahallista etua.

– Silloin matalapalkkatyökin muuttuu kannattavaksi. Samoin kuin yksittäisen työvuoron ottaminen ja pätkätöiden tekeminen. Ongelma ei ole ihmisten, vaan järjestelmän aiheuttama. Se on valuvika joka ei kannusta tekemään yhteisen hyvän eteen mitään.

Valonpilkahduksiakin on työmarkkinoilla näkyvissä. Käänne kohti parempaa työllisyyttä on Miettisen havaintojen mukaan tapahtunut jo vuosi sitten. Nyt rekrytoidaan kokoaikaisiin jatkuviin työsuhteisiin väkeä, kun aiemmin työllistettiin paljon osa- ja määräaikaisia työntekijöitä.

– Olin erinomaisen tyytyväinen ministeri Mykkäsen toteamukseen, että budjettiriihessä tullaan ottamaan voimallisesti kantaa siihen, kuinka pystyttäisiin auttamaan yrityksiä ja työttömiä kohtaamaan ja siten purkamaan kannustinloukkuja, Miettinen iloitsee.

Opteam

Opteam on rektytointeihin, työvoiman vuokraukseen ja työuravalmennukseen erikoistunut yritys. Sillä on Suomessa 32 toimistoa, joista puolet on Opteam Yhtiöiden ja puolet Opteam-yrittäjien omistuksessa. Seitsemän yrittäjää toimii franchising-pohjalta. Lisäksi toimintaa on Puolassa, Slovakiassa ja Filippiineillä. Opteam mainitsee vahvuudekseen paikallisen yrityselämän ja työmarkkinoiden tuntemuksen.

Opteam Yhtiöt Oy siirtyi osaksi Barona Groupin yritysyhteisöä 10.2.2017. Yrityskauppa ei koskenut Opteam-ketjuun kuuluvien franchise-yrittäjien liiketoimintaa.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Artikkelikuvassa Elina Pitäjäniemi ja Jussi Miettinen

Kuva TID Business Forumista 6.-7.3.2017.

TID palaa kokkiongelmiin tulevissa julkaisuissa.

Vallan virrassa

Tulevaisuuden Valtiopäivät 4.5.2017 Porvoon Taidetehdas Avantisali

Kun Tulevaisuuden Valtiopäivien osanottajat kokoontuvat Porvoon Avantisaliin, käy pian ilmi erikoinen seikka. Edustus on vinoutunut.

Kokoomuksen entisen puoluesihteerin Taru Tujusen ja toimittaja Ville Blåfieldin koollekutsumat valtiopäivät ovat parhaillaan käynnissä. Varsinainen istunto alkaa iltapäivällä lounaan jälkeen klo 13, jolloin valtioneuvosto kokoontuu yleis­istuntoon yleisön edessä.

Mutta miten käy demokratian, länsimaisten arvojen peruspilarin? Salissa kun näytti olevan enemmistönä juuri se pienin ryhmä suomalaisia, liberaali oikeisto, kun enemmistö kuuluu arvoliberaaliin vihervasemmistoon. Nämä arvoryhmät kuuluvat Helsingin Sanomien datadeskin muodostamaan kuuteen 2010-luvun puolueeseen. Ne syntyivät HS:n vaalikoneen keräämien tietojen perusteella. Jakauma oli seuraava:

  • Liberaali oikeisto 10 %
  • Vasemmisto 12 %
  • Konservatiivinen oikeisto 17%
  • Konservatiivit 15%
  • Konservatiivinen ei vihreä keskusta 14%
  • Arvoliberaali vihervasemmisto 32 %?

Tulevaisuuden Valtiopäivät 4.5.2017 Porvoo

Uusi ja vanha valta

Aamupäivällä kuultiin mm.  Jeremy Heimansin näkemyksiä kamppailusta uuden ja vanhan vallan välillä otsakkeella ”Understanding new power”.

Jos uutta valtaa kuvaillaan somen aikakaudeksi, vanha valta naamioituu usein uuden vallan asuun. Näin esimerkiksi Donald Trump onnistui presidentinvaalikampanjassaan. Uuden vallan keinoja käytti myös hänen kanssakilpailijansa Hillary Clinton, jonka vanhan vallan painolasti paljastui WikilLeaksin kautta.

  • Uusi valta on avointa, yhteisöllistä ja radikaalisti läpinäkyvää. Siinä ei voi erottaa yksityistä ja julkista mielipidettä, Heimans kertoi.

Saatamme kategorisoida uuden teknologian uuden vallan edustajaksi, mutta näin ei välttämättä ole. Apple sen enempää kuin Facebook ei edusta uutta valtaa.

  • Me osallistumme Facebookiin, tuotamme sisällön, mutta emme saa yhtiön voitoista mitään. Facebook on vain alusta ja haaste onkin, miten tulevaisuudessa jaamme tällaisilla alustoilla todellista valtaa.

Uutta valtaa ei voi lokeroida eikä pitää omanaan ja omistaa. Se on kuin virta, tässä ajassa. Se ei istu Taidetehtaan Avantisalissa.

Teksti: Tuula Lukic

 

 

Naisia isompiin saappaisiin

Gaia Network paneeli 15.3.2017 Aalto EE

Työelämä muuttuu, johtajuus muuttuu. Mihin nainen asettuu tai asetetaan näissä uusissa kuvioissa? Miksi suomalaisnaisten eteneminen yritysmaailmassa ei vastaa yhteiskuntamme pitkää tasa-arvon historiaa, vaan olemme jääneet jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä?

”Naiset työelämän ja johtajuuden muutoksessa” herätti vilkkaan keskustelun naisjohtajaverkosto Gaia Networkin paneelissa Aalto EE:n tiloissa Helsingissä 15.3. Aiheeseen paneutuivat presidentti Tarja Halonen, IBM:n toimitusjohtaja Mirva Antila, Aalto EE:n Head of Growth Riitta Lumme-Tuomala ja Metsä Groupin kestävän kehityksen ja edunvalvonnan johtaja Riikka Joukio.

Ongelmille naisten urakehityksessä on esitetty monia syitä. Tarja Halonen luetteli alustuksessaan yleisimpiä väitteitä: naiset ovat haluttomia ottamaan vastuuta, heidät kasvatetaan vaatimattomiksi, eivätkä edes naiset halua naisia johtajikseen. Näiden todenperäisyyttä Halonen ei lähtenyt ruotimaan, vaan kysyi, mitä johtajuus on. Halonen totesi, että perinteinen suomalainen käskytysjohtaminen on muuttumassa ja että naisilla on ominaisuuksia, jotka sopivat nykyaikaiseen, neuvottelevampaan johtajuuteen.

presidentti Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halonen alusti paneelikeskustelun.

Esikuvia etsimässä

Suomen ensimmäisenä naispresidenttinä (2000-2012) Tarja Halonen on monien esikuva, mutta mikä on esikuvien merkitys? Paneelin moderaattorit Kirsi Leväpelto (Gaia Network) ja Eeva Lehtimäki (Ellun Kanat) provosoivat keskustelua viittaamalla Annamari Sipilän kolumniin Helsingin Sanomissa.

”Nössöt naisesikuvat – niin fiktiiviset kuin todellisetkin – johtavat siihen, että tytöt eivät tähtää korkealle. Ollaan mieluummin kivoja ja tylsiä kuin tehdään itsekkäästi omaa juttua.” (HS 27.9.2015)

Ovatko naiset todella nössöjä, tylsiä ja liian kilttejä esikuviksi?

  • Kolumnissa haettiin kovia naisia, mutta minun mielestäni voi olla kiva ja huumorintajuinen ja silti määrätietoinen, Riikka Joukio totesi.
  • Suomessa ollaan jo kyllästytty käskyttäjiin, eikä pidä kopioida roolimallia miehiltä, Tarja Halonen lisäsi.

Riitta Lumme-Tuomala muistutti, että roolimallit vanhenevat. Esikuvilla onkin valtava merkitys juuri silloin, kun ne eivät roolita. Mirva Antilan sanoin:

  •  Sekin on roolimallitusta, kun oletamme, että miehet haluavat uralla korkealle. Esikuvia tarvitaan antamaan mahdollisuus erilaisuudelle.
Gaia Network

Moderaattoreina toimivat Gaiojen Kirsi Leväpelto (oik) ja Ellun Kanojen Eeva Lehtimäki.

Lasikattoa hipoen

Naisten etenemisen sanotaan usein törmäävän lasikattoon. Miksi kuitenkin monet urallaan pitkälle päässeet naiset kertovat, ettei lasikatto ole ongelma?

Riitta Lumme-Tuomala mietti, ettei lasikattoa ehkä olekaan ja kysyi, mitä eteneminen on, mitä tarkoitamme uralla, onko titteli tärkeintä? Isommat saappaat eivät välttämättä ole tikapuilla ylempänä, vaan eteneminen voi olla myös vertikaalista. Hierakkiset rakenteet pitäisi unohtaa.

Yleisöstä Turun kaupungin henkilöstöjohtaja Sinikka Valtonen tarttui työn arvostukseen liittyviin ongelmiin. Pitäisikö tähtäimessä olla kaupunginjohtajan virka, jotta saisi arvostusta?

Jos nainen pitää omasta työstään, miksi tosiaankaan pitäisi miettiä etenemistä johonkin tehtävään vain tittelin tähden? Tästä päästiin rahaan, jolla arvostusta mitataan. Palkka ei aina nouse haasteiden mukaisesti. Ei ole harvinaista sekään, että oganisaatioon luodaan keinotekoisesti erilaisia titteleitä, jotta voidaan maksaa parempaa palkkaa.

Kannustusta ja feedbäckiä

Kaikki panelistit korostivat kannustuksen merkitystä. Vaikka naisilla olisi halua ja kykyä edetä uralla, tie voi nousta pystyyn siitäkin syystä, ettei elämänvarrella ole ketään, joka rohkaisisi ja auttaisi. Sama koskee toki miehiäkin. Pelkät esikuvat eivät riitä, vaan on oltava heitä, jotka avaavat ovia.

  • Rohkeasti pitäisi hakeutua esimerkiksi luotettavan henkilön tai esimiehen puheille ja kertoa tavoitteistaan. Varmasti löytyy joku, joka jossain vaiheessa pistää sinut vähän liian isoihin saappaisiin ja etenet. Toisaalta nostaisin esiin myös palautteen merkityksen. On opittava ottamaan vastaan palautetta. Feedback is a gift, Mirva Antila sanoi.
  • Jokaisen johtajan velvollisuus on jättää jälkeensä itseään parempia johtajia. Johtajan on myös huolehdittava siitä, että jokainen pääsee omaan potentiaaliinsa, kiteytti Riitta Lumme-Tuomala.

Gaia Network

Gaia Network ry on yhteistyöverkosto johtavassa tai vaativassa asiantuntija-asemassa olevien naisten työelämän tueksi. Jäsenmäärä on noin 250 (vuonna 2014). www.gaianetwork.fi

Artikkelikuvassa vasemmalta: Mirva Antila, Tarja Halonen, Riikka Joukio ja Riitta Lumme-Tuomala.

Teksti ja kuvat: Tuula Lukić

 

Bisnestä kansainvälisesti

Culturerespect TIDmedia

Kun Sipoossa toimivan K. Hartwallin toimitusjohtaja Vesa Tempakka lähtee tekemään kauppaa Ruotsiin, hän varaa kalenteriin ainakin aikaa.

  • Henkilökohtaiset suhteet ovat Ruotsissa tärkeitä. Siellä vallitsee fika-kulttuuri: pitää jaksaa juoda kahvia ja viettää aikaa ihmisten kanssa, hän sanoo.

Ruotsi on jäävuoren huippu. Sipoolainen K. Hartwall tekee kauppaa ympäri maailman. Yrityksen liikevaihdosta alle 5 prosenttia tulee Suomesta. Lähivuosina on suunnattu muun muassa Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Byrokratiaa, tapakulttuuria ja omalaatuisuuksia

Mutta mistä sen tietää? Jutellaanko small talkia vai mennäänkö suoraan asiaan? Puhutaanko maan kieltä? Viedäänkö liikelahja? Miten kauppaa tehdään?

  • Kun mennään maailmalle, kyse ei ole vain tuotteista. Kyse on kulttuurista, ymmärryksestä, tavasta toimia.

    Vesa Tempakka K. Hartwall

    Vesa Tempakka on ollut K. Hartwallin toimitusjohtaja vuodesta 2012.

Vesa Tempakkaa on työllistänyt esimerkiksi byrokratia.

  • Monissa maissa byrokratia poikkeaa suomalaisesta. Sen selvittäminen ja opettelu vie valtavasti aikaa johtamiselta. Esimerkiksi yritysostossa, jonka yritys aikanaan teki Englannissa, kauppaan kuului myös brittiläinen eläkerahasto. Sen kanssa toimimiseen liittyy valtava määrä byrokratiaa.

Tempakan mielestä erot selätetään paikallisuuden tuntemuksella. Toisenlaista pitää arvostaa ja ymmärtää. Joskus menestys on pienestä kiinni. Parhaiten pärjää, jos mukana on tavat tunteva paikallinen.

  • Ranskassa on turha yrittää tehdä kauppoja, ellei puhu ranskaa. Kaupankäynti ei ole muutenkaan suoraviivaista. Satunnaiset käynnit eivät riitä, pitää olla läsnä ja ymmärtää nyanssit. Byrokratia on kova ja maa protektionistinen. Parasta on, jos yrityksellä on ranskalainen kauppoja tekemässä, hän pohtii.

Kiinassa kielen ja kulttuurin osaaminen ovat kaupankäynnin edellytyksiä. Lisäksi siellä pitää olla tavoitettavissa 24/7, viesteihin vastata tunnin sisällä. Pohjois-Amerikassa isolle yritykselle viety lahja voidaan katsoa korruptioksi, Japanissa tai Kiinassa sitä taas odotetaan.

Se mikä kulttuurissa koetaan tärkeäksi, vaikuttaa kaikkeen. Myös myyntiargumentteihin.

  • Japanissa argumentti siitä, että tuotteen hankkiminen vähentää henkilötyövoiman tarvetta, ei toimi. Se koetaan negatiivisena. Asiakkaalle voi kuitenkin puhua siitä, miten tuote keventää työtä tai tehostaa tuotantoa, Tempakka kertoo.

Viime aikoina Sipoosta on suunnattu katse Pohjois-Amerikkaan. Siellä kieli ei tuota ongelmia, mutta kulttuurissa on omat nyanssinsa.

  • Kun menin ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikkaan myyntikäynnille, valmistauduin esittelemään itseni. Sitä ei kuitenkaan kaivattu, vaan tapaamisissa mentiin heti suoraan asiaan, tyyliin ”Here is our problem, what’s your solution”. Tämä oli itärannikon tapa toimia, siellä aika on rahaa. Ilmapiiri sielläkin on viime aikoina muuttunut. Nyt halutaan tietää tarkkaan, olemmeko tuomassa tuotantoa Yhdysvaltoihin, Tempakka kertoo.

Ytimessä small talk ja hyvä esitystapa

Me kaikki tiedämme sen. Suomalaisen maailmalla. Asiallisen, tarkkaan kuuntelevan, tunnollisen.

Aina se ei kuitenkaan riitä.

  • Suomalaisille tyypillistä on kunnioittava hiljaisuus. Suomalainen bisnesmies kuuntelee keskittyneesti, eikä keskeytä. Lisäksi hän pitää yllä jatkuvaa katsekontaktia, mikä voi olla piinallista, kouluttaja ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntija Glennon Kiernan-Lahti AAC Global Oy:stä sanoo.

Kiernan-Lahti on kouluttanut suomalaisyritysten johdolle bisnesenglantia ja esiintymistaitoja yli kymmenen vuotta. Erityisen haastavina hän näkee small talkin, presentaatiot ja tapaamiset.

  • Verkoston luominen ja jään rikkominen on edelleen vaikeaa, myös nuoremmalle sukupolvelle. Kasvokkain kohtaamista jännitetään. Verkostoja ja yhteyksiä luodaan kuitenkin small talkilla, hän sanoo.

Kun omaa asiaa tuo maailmalla esiin, tärkeä on sisällön lisäksi esitystapa.

  • Suomessa ajatellaan, että sisältö on kuningas. Asia pitäisi kuitenkin esittää niin, että kuulija haluaa kuulla lisää, ei näännyttää häntä läväyttämällä kaikkea samalla kertaa, Kiernan-Lahti sanoo.

Me tiedämme presentaatiotaidot. Tai ainakin kauhukuvat.

Tiheäriviset excelit, tehopirteät powerpointit, loputtomat faktat.

Kun kilpaillaan maailmalla huippuyritysten kanssa, asiavetoisuus ei riitä. Täytyy tiivistää ja mennä viesti edellä.

  • Presentaatio on show. Suomessa rakennetaan esitys usein EDAM-mallilla (evidence-details-action-message), jossa alkuun ladataan tietoa ja tärkein jätetään loppuun. Me opetamme MADE (Message-action-details-evidence)-mallia, jossa tärkein on alussa, Kiernan-Lahti kertoo.

Kiernan-Lahti rohkaisee maailmalle lähtijöitä myös kuuntelemaan aktiivisesti ja käyttämään positiivista kieltä.

  • Useimmissa kulttuureissa kuunnellaan pienin hyväksyvin äänin ja nyökkäyksin. Jos suomalainen on hiljaa ja tuijottaa silmiin, se tuntuu kriittiseltä. Kannattaa nyökkäillä ja näyttää innostuksensa.

Hyväksi viestijäksi tekee Kiernan-Lahden mukaan harjoitus.

Ja kun hiljaisuuden murtaa, voi syntyä hyvää bisnestä.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

 

Hyvät vai pahat aikavyöhykkeet

tidszoner TIDmedia

Nousee päivä, laskee päivä, mutta joka päivä eri aikaan riippuen siitä, missä kohtaa planeettaamme satumme olemaan. Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen vastaa auringonvalon maapallolla tunnissa kulkemaa matkaa eli noin 15 meridiaanin leveyttä maan pinnalla. Aikavyöhykkeiden avulla paikallinen aika on tahdistettu auringon valorytmin mukaisesti niin, että joka puolella Tellusta aurinko nousee aamulla ja laskee illalla.

Aikavyöhykkeet tarvittiin, kun ihminen keksi keinot liikkua nopeasti paikasta toiseen. Alunperin ne tulivat käyttöön junaliikenteen tarpeiden takia. Sittemmin aikavyöhykkeitä on muokattu nimenomaan liikenteen ja kaupan ehdoilla.

Ikävä kyllä sisäinen kellomme sopeutuu hitaasti aikatauluun, johon siirtymiseksi viisareita on pakko siirtää. Erityisen hyvin tämä tulee esille matkustettaessa aikavyöhykkeestä toiseen. Kaupankäynnin ja lomailun kannalta aikaero on hankala. Sen välittömiä haittoja ovat väsymys ja unettomuus.

Esimerkiksi lento Helsingistä Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ylittää 10 aikavyöhykettä. Aikaerorasituksen eli jet lagin oireet kestävät tämän matkan jälkeen noin 4 vuorokautta. Laskukaavana käytetään ylitettyjen aikavyöhykkeiden määrää jaettuna 2,5:llä länteen lennettäessä ja itään 2:lla. Paluumatkan aikaerorasitus kestää siis 5 vuorokautta.

aikavyöhykkeet

Suomi kuuluu EET-aikavyöhykkeeseen, joka on Itä-Euroopan aika (UTC +2). Maamme sijaitsee Itä-Euroopan aikavyöhykkeen länsilaidalla. Lääketieteen tohtori Timo Partonen pohtii kirjassaan Lisää unta Suomen aikavyöhykkeen sopivuutta muun muassa unirytmin kannalta. Hänen mukaansa esimerkiksi suomalaisten kaamosoireita olisi mahdollista lievittää tekemällä talviaamuista nykyistä valoisampia. Se onnistuisi noudattamalla Keski-Euroopan aikaa ilman kesäajan käyttöä. Siten talviaamut valkenesivat tuntia nykyistä aiemmin ja ihmisillä olisi mahdollisuus herätä valoisampiin aamuihin. Sisäinen kellomme ei jätättäisi yhtä paljoin kuin se nykyisin tekee ja hämärät illat auttaisivat unen saannissa.

Partosen näkemystä tukee havainto Pohjois-Norjasta, joka sijaitsee samoilla pituuspiireillä kuin Suomi, mutta eri aikavyöhykkeellä. Siellä kaamosoireilevia on yllättävän vähän. Pohjoisnorjalaiset saavat aikavyöhykkeensä ansiosta enemmän valoa talviaamuihinsa kuin suomalaiset.

Mikäli Suomi siirtyisi Keski-Euroopan aikaan voisi sillä olla myös kaupankäyntiä helpottavia vaikutuksia. Silloin ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi puhelinsoiton ajankohtaa ja pohtia sitä ovatko kauppakumppanit jo töissä ja vieläkö kenties vetävät sikeitä.

UTC-aika

UTC-aika on perusaika, josta eri aikavyöhykkeiden aika ilmoitetaan itään mentäessä lisätunteina ja länteen edetessä vähenevinä tunteina. Suomen aikaero UTC-aikaan on talviaikana (normaaliaika) +2 tuntia ja kesäaikana +3 tuntia.

Suurimmassa osassa maita on käytössä vain yksi kellonaika. Poikkeuksena on esim. Venäjä, jossa on maan laajuuden vuoksi yhdeksän eri aikavyöhykettä. Vierekkäisten aikavyöhykkeiden aikaero on yleensä tunti tai puoli tuntia. Poikkeuksena on mm. Intia ja Nepal, joiden välinen aikaero on 15 minuuttia.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Lähde: Timo Partonen, Lisää unta (Duodecim 2014)

Thor Gustaf Wiksten

Thor Gustaf Wiksten 99v

Thor Gustaf Wiksten on saanut juhlistaa jo useita pyöreitä syntymäpäiviä. Hän näyttää valokuva-albumista iloista 80-vuotiskuvaa. Siinä hänen rinnallaan, 19.12.1997, hymyilee nyt jo edesmennyt rakas puoliso Ansa. Tänä vuonna Thor Gustaf Wiksten täyttää 99 vuotta, vain pari viikkoa Suomen itsenäisyyden 99-vuotisjuhlien jälkeen.

Thor Gustaf ja Ansa Wiksten 19.12.1943.

Thor Gustaf ja Ansa Wiksten 19.12.1943.

Valokuva-albumissa on kuvia, joiden äärelle Thor Gustaf Wiksten pysähtyy mielellään pohdiskelemaan tapahtumia elämän varrelta. Muistot nousevat kaukaa, kuten 1920-luvun alussa ikuistetun 8-lapsisen perhepotretin kohdalla. Tästä sisaruskatraasta elossa on Thor Gustafin lisäksi vielä 103-vuotias Gretel.

  • Olen tuossa isän sylissä 5-vuotiaana. Aina olen ihmetellyt, miten lapsena niin paljon sairastellut ihminen kuin minä, voi yhä istua tässä, melkein 99-vuotiaana. Elämä on ollut hyvä. Olen yrittänyt elää hyvin ja minulle on oltu hyviä. Näkeehän sen näistä kuvistakin, Thor Gustaf Wiksten hymyilee.

Selaamme albumia hänen omassa viihtyisässä kodissaan Porvoossa. Mukana on yksi hänen lapsistaan, isän mukaan nimetty Thor-Gustaf jr, jonka monet tuntevat Porvoolaiset-Facebook-sivun perustajana ja ylläpitäjänä.

 

Thor Gustaf Wiksten ylioppilasIsänmaan puolustusta tykkiasemalla

Thor Gustaf Wiksten syntyi Porvoossa 19.12.1917, heti itsenäisyytemme alkutaipaleella. Koulukuvista näkyy, kuinka alaluokilla vielä ikätovereita riittää. Porvoon lyseon ylioppilaskuvassa vuodelta 1938 kameraan katsoo arvokkain ilmein enää vain pieni joukko nuoria miehiä ja naisia.

  • Monet keskeyttivät koulun tai putosivat muuten pois. Harva opiskeli ylioppilaaksi asti. Minä pääsin ylioppilasvuoden jälkeen Tolkkisten sahan verstaalle harjoittelijaksi ja hyvin ottivat minut siellä vastaan.

Hän huomaa jälleen, kuinka paljon kuva kertoo, tällä kertaa Tolkkisten porukan keskinäisestä hyvästä hengestä. Kuvaan on kokoontunut toisiinsa nojaileva, rento miesjoukko. Kuva on vuodelta 1939.

Pian albumin sivuilla alkaa näkyä sota. Vuonna 1940 hautaan saatetaan serkkua. Arkun kantajilla on yllään suojeluskuntapuku. Surullisin muisto sodasta on kuitenkin oman ilmatorjuntayksikön tuhoutuminen Kotkassa.

Thor Gustaf Wiksten

Thor Gustaf Wiksten oli yksikkönsä päällikkö Palotorninvuorella sijainneella tykkiasemalla, jolla oli tärkeä merkitys Kotkan ilmapuolustukselle. Saksa oli lahjoittanut sinne 88 mm:n tykkejä (ilmatorjuntatykki RMB) ja ne olivat venäläisten pommikoneiden kohteena 19.5.1944. Tykkiasema tuhoutui täysin. Ammusvarasto räjähti ja 10 miestä kuoli.

  • Olin lomilla, palaamassa äitini hautajaisista, kun täysosuma tapahtui. Tuntuu kuin Jumala olisi pitänyt minusta huolta, mutta paluu oli minulle kova paikka, Thor Gustaf Wiksten muistelee.

Tuho oli niin murskaava, ettei ollut mahdollisuutta tunnistaa, mitä arkkuihin asetettiin. Omaiset suuntasivat tuskansa ja vihansa elossa selvinneeseen päällikköön. Muistot hautajaisista kirvelevät vieläkin. Nykyään Kotkan Palotorninvuorella on ilmapuolustuksen muistomerkki.

Koko maailma ulottuvilla

Sodan jälkeen valokuva-albumin sivuille alkaa ilmestyä kuvia elämän arjesta työpakoilla, harrastuksissa ja perheen parissa Ansan ja neljän lapsen kanssa. On myös kuva Kööpenhaminan Lasivillakongressista 1953. Lasivillan valmistuksen kehittäminen Suomessa oli pitkälti Thor Gustaf Wikstenin työn tulosta Ahlströmillä Karhulassa.

Karhulaan liittyy muitakin hienoja muistoja.

  • Rakensin työsuhdeasuntoni kylkeen radiomaston, sellaisen, ettei kellään ollut, kääntyvillä antenneilla. Suomessa ei saanut pitää vahvistimia Neuvostoliiton rajan lähellä ja oli pula-aika, joten osia piti hankkia ulkomailta, lähinnä USA:sta. Vahvistimet ostin Italiasta.

Masto jäi Karhulaan, kun perhe muutti Porvooseen, mutta radioamatöörin harrastus pysyi. Koko maailma on ollut Thor Gustaf Wikstenin ulottuvilla. Hän on voittanut ylivoimaisesti useita alan kilpailuja, tai kuten hän itse kuvailee: On tullut kuitattua kaikki maailmankolkat.

  • Laiskana en ole ollut ikinä, hän tokaisee.

Thor Gustaf WikstenTiedonjanokin on ollut kova, ja kodin kirjahyllyillä on mappikaupalla Thor Gustaf Wikstenin itse kirjoittamia tekstejä muun muassa matematiikasta, fysiikasta ja astronomiasta.

Albumin loppupuolella on useita kuvia toisesta mieluisasta harrastuksesta, musiikista. Borgå Sångarbröder eli Lauluveljet on merkinnyt miehelle paljon. Nuoruudessa hän soitti selloa.

Thor Gustaf Wiksten jäi aikanaan eläkkeelle työsuojelupäällikön tehtävistä tehtyään pitkän uran Nesteen Porvoon jalostamolla. Lastenlapsia on yhdeksän. Suomen itsenäisyyspäivänä hänen rinnassaan on kunniamerkkejä, muun muassa 24.11.1943 sotamarsalkka Mannerheimin luutnantti Thor Gustaf Wikstenille myöntämä IV luokan vapaudenristi miekkoineen.

Teksti: Tuula Lukić   Kuvat: Sara Lukić ja Thor Gustaf Wikstenin kuva-albumi

Eläkepommin maksajat

Eläketurma jari Hanska ja Teemu Muhonen

Kun porvoolainen toimittaja ja kirjailija Jari Hanska puhuu eläketurmasta, hän tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Sitä, että ilman isoja uudistuksia nykyinen eläkejärjestelmämme tulee joko kaatumaan tai syömään tieltään kaikki muut hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Ja sitä, että olemme jo nyt tilanteessa, jossa maksettavien eläkkeiden vuoksi kaikesta muusta leikataan. Eniten leikkurin alla ovat nuoret.

Jari Hanskan ja Teemu Muhosen lokakuun lopulla ilmestynyt Eläketurma – Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus (Vastapaino 2016) kritisoi eläkejärjestelmää ja -uudistusta vahvoin sanoin.

Kirjoittajat näkevät, että Suomessa tikittää eläkepommi. Että nykyjärjestelmästä on tullut kestävyysvaje. Ja että maksajina ovat ennen kaikkea nuoret.

Mutta miten porvoolaislähtöinen Hanska, kriittinen toimittaja ja dokumenttiteatterin tekijä, innostui kirjoittamaan juuri eläkeasioista?

– Olimme Teemu Muhosen kanssa aikanaan Voima-lehdessä töissä ja kiinnostuimme eläkejärjestelmän kiemuroista. Eläkkeet on aihe, josta kirjoittaessa jää aina jotain sanomatta tilanpuutteen vuoksi. Päätimme, että jossain vaiheessa kirjoitamme kirjan, jossa saamme purkaa kaiken eläkejärjestelmää koskevan analyysimme. Aluksi olimme lähinnä kiinnostuneita vain eläkerahastoista. Melko nopeasti kuitenkin huomasimme, että rahastoilla on vain sivurooli ja merkittävimmässä asemassa on eläkejärjestelmän kytkeytyminen osaksi muuta julkista taloutta, Hanska kertoo.

Kirja pui nykyistä eläkejärjestelmää tarkkaan aina eläkkeiden kertymisestä ja eläkerahastoista työmarkkinajärjestöjen valtaan sekä viimeisimpään eläkeuudistukseen.

Hanskan mielestä eläkkeet tulee nähdä osana julkista taloutta kuten muutkin sosiaalimenot. Ihan pienistä summista ei ole kyse. Lakisääteiset eläkemenot kasvoivat 2007–2014 kymmenellä miljardilla. Vuonna 2014 niihin käytettiin 28 miljardia.

– Eläkemenot ovat kasvaneet voimakkaasti ja niiden rahoittamiseksi oli perittävä entistä enemmän eläkemaksuja. Sen seurauksena verotusvara on huventunut. Mitä enemmän eläkemaksuja pitää nostaa, niin sitä enemmän joudumme kiristämään vyötä muiden yhteiskunnan menojen osalta, Hanska sanoo.

**

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on myös mielikuvista, vallasta. Sukupolvista.

Kun viimeisintä eläkeuudistusta markkinoitiin, puhuttiin paremmista eläkkeistä. Todellisuudessa tärkeintä oli hillitä eläkemaksujen nostopainetta.

– Uudistus noudatteli valtiovarainministeriön edellyttämää linjaa siitä, että kestävyysvajetta täytyy kaventaa reilulla prosentilla. Eläkemaksut lukittiin 24,4 prosenttiin ajasta ikuisuuteen. Kaikki muu oli sen rinnalla yhdentekevää, Hanska sanoo.

Suurien ikäluokkien jo maksussa oleviin eläkkeisiin uudistus ei vaikuta. He saavat omansa kolmin- tai nelinkertaisena takaisin. Nuorien kohdalla tilanne on toisin, ja se Hanskaa huolestuttaa.

– Nuorten rooli on olla järjestelmässä maksajana ja kaikissa tilanteissa joustavana osapuolena. Järjestelmän tasapainotus tehtiin nimenomaan tulevaisuudesta leikkaamalla, Hanska sanoo.

Silppu- ja pätkätöiden sekä korkean työttömyysasteen kanssa takkuilevat nuoret ovat ne, jotka maksavat eläkepommin. Ne, jotka joustavat, joilta leikataan.

– Ainoastaan tulevista eläkkeistä on voitu säästää, joten lasku on langettu nimenomaan nuorille. Nuorten eläkkeistä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyissä uudistuksissa leikattu noin kolmannes. Lisäksi nuorten maksettavaksi tulevat myös kasvavat vanhuuden hoidon kustannukset ja alati heikkenevä huoltosuhde. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla, työurat katkonaisia ja nuorten eläkekertymät jääneet jälkeen, Hanska pohtii.

Koko järjestelmä perustuu talouskasvulle. Jos kasvua ei ole, muuttuu eläkkeiden rahoittaminen mahdottomaksi.

– Vaihtoehtoina on tällöin nuorten eläkkeiden leikkaaminen entisestään, eläkemaksujen nostaminen tai eläke-etujen laskeminen. Toivon, että jatkossa taakkaa heikosta kasvusta tullaan jakamaan sukupolvien välillä tasaisemmin. Nyt tilanne on muodostunut sellaiseksi, että työssäkäyvät sukupolvet maksavat kaiken – veroissa hyvinvointipalvelujen tuottamisen, nousevat eläkemaksut ja kärsivät eläkkeiden tason leikkauksista, Hanska sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Jari Hanska

Porvoossa syntynyt ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa opiskellut freelance-toimittaja. Toimittaja, käsikirjoittaja. Merkittävin työ dokumenttiteatterin keinoin Ryhmäteatteriin tehty Eduskunta-trilogia.

Teemu Muhonen

Taloussanomien toimittaja.

 

 

Mitä on menestys?

Porvoon Nuorkauppakamari

Suomen Nuorkauppakamareiden järjestämän Vuoden Nuori Menestyjä -kilpailun voittaja julkistetaan 9. joulukuuta. Kilpailun aluepäällikkö Tea Valjakka ja puheenjohtaja Eero Vilkuna Porvoon Nuorkauppakamarista pohtivat, mitä menestyminen on ja miten nuorkauppakamari edistää menestymistä.

– Menestyksen eteen tulee tehdä sitkeästi työtä. Menestyneellä ihmisellä on visio päämäärästä. Hän on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet ja jopa ylittänyt ne. Kuitenkin niin, että hän on onnistunut sovittamaan yhteen työn ja muun elämän. Hän on sitkeä ja hänellä on kyky kohdata vastoinkäymisiä. Kaikkea menestystä ei voi mitata rahassa, sillä menestyä voi esimerkiksi kulttuurin, tieteen ja taiteen saralla. Jos mittaa menestystä vain rahassa ovat arvot pielessä, Vilkuna miettii.

– Menestyjä osaa rakentaa elämänsä niin, että pystyy hyödyntämään läpikäymiään ehkä vaikeitakin vaiheita. Hän on sinnikäs ja haluaa voittaa esteet. Hän myös osaa rakentaa hyvät kontaktiverkostot. Menestyjiä on monilla elämän alueilla niin poliitiikassa, teknologian saralla, humanitaarisessa työssä kuin ympäristöjohtamisen kentällä. Oma henkinen kasvukin on menestymistä, halu menestyä ohjaa eteenpäin, Valjakka pohtii.

Johtamisoppia kannustavasti

Nuorkauppakamarin rooli yksilön menestymisen edistäjänä on Valjakan ja Vilkunan mielestä tärkeä. Kamarin perusajatus on pyrkiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kehittämällä jäsentensä johtamistaitoa, sosiaalista vastuuta, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä.

Tässä tehtävässä ovat keskeisessä roolissa kouluttaminen ja projektitehtävät.

– Itsensä kehittäminen esimerkiksi oppimalla johtamista ja tapakäyttäytymistä järjestön tehtävissä ja juhlatilaisuuksissa auttaa myös työelämässä. Se, että nuorkauppakamari sallii epäonnistumisia, antaa rohkeutta ponnistella eteepäin. Työelämässä mokia ei aina katsota hyvällä, Vilkuna kertoo.

– Järjestö on ollut aidosti kansainvälinen jo pitkään ja se antaa näkökulmaa asiohin, Valjakka sanoo.

Kaikki virat nuorkauppakamarissa ovat vuoden mittaisia ja niitä voi hoitaa vain kerran. Esimerkiksi Valjakka on ollut kamarin puheenjohtajana, sihteerinä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana. Hän sanoo vuosittaisen tehtävien vaihtamisen kasvattavan muutosten sietämiseen.

Työ on vain yksi osa elämää

Vilkuna luonnehtii itseään tulosorientuneeksi ja on samalla huomannut motivoinnin muuttuneen roolin.

– Uusi sukupolvi ei nähdäkseni halua puurtaa yrityksen laskuun hinnalla millä hyvänsä, vaan se vaatii yritykseltä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Jos yritys onnistuu luomaan tällaisen työkulttuurin ja arvopohjan, se todennäköisesti kuuluu huomisen menestyjiin olemalla haluttu työpaikka. Tämä ei ole enää itsestään selvää, koska nuoret eivät sido itseään yhteen työpaikkaan tai aikaan.

Valjakka on havainnut vauhdin ja työelämän erilaisten vaatimusten taitojen suhteen kasvaneen. Työ on silti vain yksi osa elämää. Tasapainoa ja rutiineja haetaan kodista ja harrastuksista.

– Tulevaisuuden menestyjillä on muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä, Valjakka ja Vilkuna toteavat.

Mitä muuta nuorkauppakamari voi tarjota kuin koulutusta tai projekteja?

– Erittäin hyviä ystäviä, molemmat toteavat.

Teksti: Leila Toffer-Kares  Kuva: Srba Lukić

Mikä on Nuorkauppakamari?

Nuorkauppakamari on nuorten aikuisten harrastuspohjalta toimiva kansainvälinen kouluttautumisjärjestö. Jäseneksi voivat hakea alle 40-vuotiaat itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Nuorkauppakamarit tekevät paikallista yhteistyötä sekä käynnistävät ja toteuttavat projekteja omalle jäsenistölleen tai vaikuttaakseen yhteiskunnassa.

Porvoon Nuorkauppakamari mm. valitsee Vuoden porvoolaisen, Vuoden itäuusimaalaisen nuoren johtajan ja tekee Porvoon palvelukartan. Tänä vuonna se on järjestänyt myös kaikille avoimen Itsenäisyyspäivän gaala -tapahtuman Haikon kartanossa.

Nuorkauppakamari-aate on lähtöisin Yhdysvalloista. Tunnettuja kamarialaisia ovat olleet mm. Bill Clinton ja Kofi Annan.

Suomen Nuorkauppakamarit ry on perustettu 1957. Jäseniä sillä on n. 5000. Katto-organisaatioon kuuluu 85 nuorkauppakamaria eri puolilta Suomea. Porvoon Nuorkauppakamarissa vaikuttaa kuutisenkymmentä henkilöä.

Lisätietoja:

http://www.jcporvoo.com/

http://nuorkauppakamarit.fi/