Category Archives: Ajattelun aihetta

Dollarihirviön nousu ja tuho

Maailmantalouden Minotauros

Pidättyväisyys on harvinainen ja outo hyve, muistuttaa taloustieteilijä Yanis Varoufakis. Tuo hyve haihtuu sitä mukaa, kun valta ja voima lisääntyvät.

Kirjassaan Maailmantalouden Minotauros Varoufakis esittää, että pidättyväisyyden ja menestyksen sylipaini on johtanut kapitalistisen maailmanjärjestyksen kriisiin ja romuttanut sen jo kahteen otteeseen, vuosina 1971 ja 2008. Näiden vuosien välissä maailmantaloutta hallitsi Minotauros, joka on Varoufakisin kielikuva Yhdysvaltojen rahoitussektorille.

Yanis Varoufakis nimitettiin vuonna 2015 Kreikan valtiovarainministeriksi ja hän näkyi julkisuudessa keskeisenä henkilönä Kreikan käydessä velkaneuvotteluja kansainvälisten velkojien kanssa. Kirja Global Minotaur ilmestyi jo vuonna 2011 ja sen ytimessä on ollut tarve ymmärtää vuoden 2008 finanssikriisin tapahtumia.

Kirjoittaja mainitsee alkupuheessaan, ettei tavoitteena ole syyttely, mutta lukiessa on vaikea välttyä ajatukselta, että kirja osoittaa koko olemuksellaan kohti syyllistä. Päätähtäimessä on Yhdysvallat, Varoufakisin nykyinen asuinmaa. Euroopan unioni, Saksa etunenässä, ei sekään pääse kirjassa vähällä. Kokonaisuudessaan kirja avaa kiinnostavan näkökulman kapitalistiseen talousjärjestelmään, sen historiaan ja Yhdysvaltojen hegemoniaan. Teksti vetää mukaansa.

Kirjan vertauskuvallinen kieli saa sykkeensä antiikin Kreikan mytologiasta. Taruolento Minotauros oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Labyrinttiin suljetun hirviön nälkää sammutettiin ihmisuhreilla.

Maailmantalouden Minotauros asui Wall Streetillä ja sen vallan labyrintteihin eksyi lähes koko maailma syöttäessään uhrilahjaksi dollareita. Hirviö sai alkunsa 1971, kun presidentti Richard Nixon purki Bretton Woods –nimellä tunnetun, valuuttojen kiinteisiin vaihtokursseihin perustuneen järjestelmän. Maailmantalous ajautui kriisiin, mutta dollarin mahtiasema oli jo luotu.

Yhdysvaltojen ongelmana oli kaksoisalijäämä (sekä budjetin että kauppataseen vaje). Varoufakis esittää teorian tuolloin syntyneestä globaalien ylijäämien kierrätysmekanismista, jossa Yhdysvallat tarjosi kysyntää ulkomaiselle tavarantuotannolle ja vastineeksi alkoi imeä kansainvälisiä pääomia. Muualla syntyneet voitot päätyivät Yhdysvaltoihin.

Pääomien loputon virta mursi lopulta pidättyvyyden portit ja Wall Streetin finanssijättiläiset alkoivat kehitellä uusia ihmeellisiä rahoitusinstrumentteja. ”Pankkiirien käsissä ne [voitot] turboahdettiin niin kutsuttuihin uusiin rahoitusinstrumentteihin, ja niillä rahoitettiin Yhdysvaltojen kaksoisalijäämää. Jäljelle jäänyt raha levitettiin maailman joka kolkkaan avittamaan mitä erilaisimpien hintakuplien puhaltamista.”

Minotauros sai kuolettavan iskun vuonna 2008. Varoufakis toteaa, että muotoutumassa saattaa olla uusi aikakausi, mutta sen luonnetta ei vielä voi kuin arvailla. Kirjoittaja ruotii kovin sanoin Euroopan ja Yhdysvaltojen pankroatiaa eli kapitalismin tilalle syntynyttä uutta järjestelmää, ylimielisten konkurssipankkien valtaa. Hän puoltaa tilalle taloustieteilijä John Maynard Keynesin jo vuonna 1944 ehdottamaa monenkeskeistä kierrätysmekanismia, joka ei olisi yhden maan varassa. Järjestelmästä vastaisi globaali organisaatio harkiten ja läpinäkyvästi. Kiinnostavasti Varoufakis esittää, että paremman tulevaisuuden rakentamisessa urakkaa johtamassa on oltava Yhdysvallat.

Yanis Varoufakis: Maailmantalouden Minotauros
Suom. Hannu Laurila & työryhmä, 299 s. Vastapaino 2014.

TID editor-in-chief Tuula Lukic

 

Teksti: Tuula Lukic, päätoimittaja TID

 

 

 

Sodan kipinöitä

Kirjan suomennos syntyi poikkitieteellisen opetushankkeen tuloksena ja siitä vastasi professori Hannu Laurila työryhmänsä kanssa. Laurila kommentoi TID-lehdelle kirjan ajankohtaisuutta nyt, kolme vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen:

Globaalitalouden ekosysteemissä kansantalouksien yli- ja alijäämien on vastattava toisiaan. Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ymmärtänyt tämän ja toteuttanut ylijäämien tasapainoista kierrätystä, kunnes 2000-luvun alun finanssikriisi halvaannutti Wall Streetin. Kuka nyt astuu kierrätysvastuuseen? Se ei ole ainakaan Eurooppa kelvottomine yhteisvaluuttoineen ja Saksoineen, joka ei ole koskaan sisäistänyt vastavuoroisuuden ideaa. Kiinakaan ei ole vielä siihen kypsä, vaikka sen elkeet ovatkin Eurooppaa kierrätyshenkisemmät. Finanssikriisistä toipunut Yhdysvallat on edelleen ainoa varteenotettava voimatekijä, mutta Trumpin hallinnon toimet ovat peräti kierrätysvihamielisiä ja uusi finanssikriisi väijyy kulman takana. Nyt kannattaa huomata kirjan julkilausumaton mutta kantava historiallinen teema: maailmantalouden epätasapaino-ongelma ratkeaa viime kädessä suursodalla. Tämän päivän tilanteessa on paljon samaa kuin toisen maailmansodan alla, ja sodan kipinät ovat selvästi nähtävillä.

professori Hannu LaurilaHannu Laurila
Taloustieteen professori
Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu

Mikä vetää lottokansaa?

rahapino euroja

Viking-lotto. EuroJackpot. Porukkalotto. Jokeri. Keno. Tuplaus. Porukkapelit. Järjestelmät.
Veikkauksen mukaan lähes 40 prosenttia suomalaisista aikuisista lottoaa joka viikko. Viime vuonna suomalaiset upottivat lottoon noin 380 miljoonaa euroa. Ja kukapa ei tuntisi sitä viime tipan lottoajaa, joka lähtee kiikuttamaan kuponkia kioskille aivan viime minuuteilla.

**

Moni suomalainen pitää lottoamista myös mieluisimpana tapana rikastua, kuten heinäkuussa julkaistu finanssikonserni Investiumin kyselytutkimus paljasti.Pelkästä rahasta ei lotossa kuitenkaan ole kyse. Mikä sitten saa ihmisen lottoamaan, viikosta toiseen?

– Lottoa ei pelata rahan tarpeeseen. Suuri osa rahapelien pelaajista ei lopeta, vaikka voittaisi päävoiton. Kyseessä ei ole tarve saada rahaa, vaikka raha saatetaan mainita rationaalisena motivaationa, psykologi Jari Lipsanen Helsingin yliopistosta sanoo.

Rahanhimo ei siis aja ihmistä kioskille, kassajonoon tai netin ääreen. Mistä ihmeestä lotossa sitten on kyse?

Lipsanen muistuttaa, että on tärkeää erottaa lottoamisen ääripäät: silloin tällöin pelaaminen ja peliriippuvuus. Suurin osa lottoajista on näiden kahden välissä.

Voittoputki päällä…ihan kohta

Lotto kiehtoo eri syistä. Yksi niistä on fysiologinen. Lottovoiton saaminen, tai ehkä jännityksestä nauttiminen, aiheuttaa mielihyvää. Kyse on fysiologisesta palkitsemisjärjestelmästä.

– Aivojen dopamiinijärjestelmä aktivoituu, kun ihminen saa lottovoiton. Mielenkiintoista tässä on se, että aktiivinen tila jää päälle, vaikka seuraavan kerran tulisi tappio. Samantyyppinen mekanismi on monessa riippuvuudessa, Lipsanen sanoo.

Lottoon yhdistyy siis helposti mielihyvä, vaikka voittoa ei kuuluisikaan. Moni tosin kuvittelee, että voitto on hyvinkin lähellä.

Sillä toinen lottoon koukuttava syy on todennäköisyysharha. Se on kognitiivinen harha, joka saa ihmisen kuvittelemaan, että voitto on jo lähellä.

– Ihmiset ovat tosi huonoja arvioimaan todennäköisyyksiä. Moni yliarvioi omia mahdollisuuksiaan. Kyse on kognitiivisesta vääristymästä, Lipsanen sanoo.

Kognitiivista harhaa tukevat erilaiset lottoon liittyvät uskomukset. Sellaisia ovat vaikka ajatus voittoputkesta tai siitä, että jos tarpeeksi häviää, on pakko jossain vaiheessa voittaa.

– Kyse on eräänlaisesta taikauskosta. Uskotaan voittoputkeen: että jos voittaa kerran, olisi todennäköistä voittaa uudestaankin. Näinhän ei ole. Uskotaan myös, että jos on vuoden verran aina hävinnyt, häviöputken on pakko jossain vaiheessa katketa. Todellisuudessa tämä ei ole mitenkään todennäköistä. Moni käyttää myös tiettyjä suosikkinumeroita, kuten lasten ikiä tai synttäripäiviä ja uskoo, että ”kyllä se vielä joskus tärppää”, Lipsanen sanoo.

Lottoyhteisö

Lotto osoittautuukin kiehtovaksi. On dopamiinia, taikauskoa ja ajatusharhoja. Näitä täydentävät sosio-kulttuuriset ja opitut tekijät eli se, että muutkin lottoavat ja se, että lottoamiseen opitaan.

– Tiedetään, että mitä enemmän pelimahdollisuuksia on saatavilla, sitä enemmän ihmiset pelaavat. Lotossa on myös sosiaalinen komponentti, ja pelifirmat hyödyntävät sitä hyvin mainonnassa. Tiedetään, että lotossa todennäköisyys saada voitto on pieni, silti sadat tuhannet ihmiset pelaavat. Todennäköisyys, että joku henkilö voittaa, on suhteellisen korkea.

Lottoaminen luo ehkä johonkin kuulumisen tunnetta. Ihmisestä tulee osa suurta lottoajien yhteisöä, jonka liimaa yhteen voittamisen mahdollisuus.

Pelaamista tutkitaan riippuvuusnäkökulmasta paljon. Lotto on siinä paheista pienimpiä.

– Lottoa pelataan ainoastaan kerran viikossa, mikä tekee siitä hallittavamman. Vaikeinta riippuvuuden kannalta on aikaan sitoutumaton, nopeatempoinen internet-pelaaminen, Lipsanen sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Merkityksellisyyttä, vastuuta

Nordic Business Forum, Nick Vujicic

I´m a reminder, Patrick Lencioni aloittaa esityksensä lavalla. Ollaan Nordic Business Forumin toisen tapahtumapäivän viimeisissä ohjelmanumeroissa. Lencionin lisäksi tulossa ovat vielä Nick Vujicic (kuva yllä), Boyan Slat ja Will Smith. Porvoossa saamme seurata suoratoistoa Helsingin Messukeskuksesta Bio Rexissä Taidetehtaalla. Tilaisuuden on mahdollistanut Kehitysyhtiö Posintra.

Äly kohdillaan, mutta kunto rappiolla

Yhdysvaltalainen liikkeenjohdon asiantuntija ja menestyskirjailija Patrick Lencioni pureutuu puheenvuorossaan organisaatioiden terveydentilaan. Hän muistuttaa, että menestys edellyttää älykkyyttä (smart) ja terveyttä (health). Jälkimmäistä, jota voisi myös organisaatiokunnoksi kutsua, on vaikea mitata. Lencionin hauska esimerkki 1950-luvun I love Lucy -tv-sarjasta valaisee, mistä kiikastaa:

Eräässä jaksossa Rickyn tullessa töistä kotiin Lucy konttaa olohuoneessa.

  • Etsin korvakorujani, Lucy kertoo.
  • Kadotitko korusi olohuoneessa? Ricky kysyy.
  • En, vaan makuuhuoneessa, mutta täällä on paljon parempi valo, Lucy vastaa.

Patrick Lencioni toteaa, että juuri näin monet yritysjohtajatkin tekevät. He etsivät vastauksia sieltä, missä niitä on helpointa tarkastella, missä ne ovat mitattavissa eli älykkyyden puolelta. Suurimmassa osassa maailman yrityksistä älykkyys-osio on kohdallaan, mutta samaa ei voi sanoa niiden terveydentilasta.

  • Olen nähnyt monia tapauksia, joissa yrityksen johto on ollut ehkä vain vähän keskivertoa älykkäämpää, mutta kun yritys on sitten menestynyt, julkisuudessa on arvioitu menestyksen johtuneen älykkyydestä. Näin ei ole ollut. Johto on kyllä tehnyt myös viisaita päätöksiä sillä älykkyydellä, joka sillä on ollut, mutta merkittävämpää on, ettei se ole antanut häiriötekijöiden, itsekkyyden ja politikoinnin tulla väliin.
Nordic Business Forum 2017, Patrick Lencioni

Terveessä yrityksessä johtotiimi on koossapitävä voima, sanoo Patrick Lencioni.

Yritysjohdon merkitys on Lencionin mukaan keskeinen. Nordic Business Forumin yleisöstä heitettyyn kysymykseen tasa-arvoisesti, samalta tasolta johdettuun organisaatioon (flat organization) Lencioni vastaa:

  • En usko siihen, ettei ole johtajuutta. En usko konsensukseen ilman johtoa. Johdon tehtävä on luoda luottamuksen ilmapiiri.

Luottamukseen kuuluu haavoittuvuus, joka ikävä kyllä tulkitaan usein heikkoudeksi. Lencioni mainitsee, että haavoittuvuus tarkoittaa mm. oman erehtyväisyytensä myöntämistä silloin, kun kritiikki on ollut aiheellista.

Johtoryhmän on selviydyttävä myös konflikteista ja niistä selvitään vain luottamuksen ilmapiirissä. Mielistely ja ongelmien peittely ovat varma tie kohti alamäkeä. Tiimin jäsenten täytyy voida luottaa siihen, että myös eriäviä kannanottoja saa esittää. Kyse ei ole siitä, että kaikkien toiveet toteutetaan, vaan siitä, että kaikki saavat sanoa mielipiteensä.

  • Tiimin tärkein tehtävä on tavoitella yhteistä päämäärää. Jos johtajat eivät ole rehellisiä, jos oma osasto tai oma ura menee koko organisaation edun edelle ja jos johtajat eivät ole sitoutuneita, he aiheuttavat tuskaa ihmisille ympärillään ja samalla myös itselleen, Lencioni ruotii.

Parhaat yritysjohtajat ovat sellaisia, joista emme ole koskaan kuulleetkaan, sillä he eivät ole julkisuudessa.

    • Hyvä johtaja on vahva, mutta ei egoisti.
Nordic Business Forum 2017, Patrick Lencioni

Patrck Lencionin kirja ”The Advantage: Why Organizational Health Trumps Everything Else in Business” ilmestyi vuonna 2012.

Miten kaikki kuulostaakin niin yksinkertaiselta, kun asiat esittää loistava puhuja!

Ihan niin yksinkertaiselta ei kuitenkaan kuulostanut Nick Vujicicin tie huippupuhujaksi. Ilman raajoja syntynyt Vujicic kiertää maailmaa ja puhuu jokaisen henkilökohtaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa. On vain löydettävä omat voimavaransa. Vujicic lumosi yleisön uskomattomalla elämäntarinallaan – kuinka arvottomuuden kokemusten ja itsemurha-ajatusten läpikäymänä hän kuitenkin löysi tarkoituksen elämälle. Ratkaisevinta ovat läheiset ihmiset, heidän läsnäolonsa, rohkaisunsa ja rakkautensa.

Vujicic on live-esiintyjä. Olemus, äänenpainot, ilmeet, huumori, liikkeet, kaikki nivoutuu kokonaisuudeksi, jota on vaikea, ehkä turhakin referoida. Hän sanoo, ettei ole koskaan tarvinnut yritykselleen markkinointia, mutta juuri markkinointiahan tuo kokonaisuus oli ihan itsessään.

Nordic Business Forum 2017, Nick Vujicic

Nordic Business Forum järjestettiin 2.-3.10.2017. Teemoina olivat tänä vuonna vastuullisuus, merkityksellisyys ja johtajuus. Posintran järjestämä suoratoisto Porvoon Bio Rex -elokuvateatterissa oli maksuton ja se pidettiin avoimet ovet -periaatteella eli paikalle saattoi tulla ja sieltä poistua oman aikataulun mukaan. Kaikki esitykset olivat englannin kielellä.

Teksti ja kuvat: Tuula Lukic

Riittääkö rohkeus?

Vesa Puttonen 5.9.2016 i Borgå.

Suomen nousu on pitkälti kiinni rohkeudesta ja viitseliäisyydestä. Ongelmat on tunnistettu ja tilanne edellyttäisi poikkeuksellisia toimia, mutta uskallammeko? Onko Suomi tosiaan kuin keski-ikäinen mies, jonka kohtalonkello lyö pian – vain sen tähden, ettei potilas viitsi ajoissa nähdä vaivaa kuntonsa puolesta?

  • Kaikkien suomalaisten on ajateltava toisin. Olemme menneet liian pitkälle hyvinvointivaltiossa. On sellaisia saavutettuja etuja ja avustuksia, joiden kannattavuuden voi kyseenalaistaa, väittää Aalto yliopiston professori Vesa Puttonen.

Hän sisällyttää kyseenalaisten etujen joukkoon muun muassa yritystuet. Suuret yritykset saavat vuosittain satoja miljoonia euroja tukea tuotekehitykseen.

  • Minkälaisia tuotteita kehitetään rahoilla, joihin yritykset eivät itse sijoita? Kenties sellaiset tuotteet ansaitsisivat jäädä kehittämättä.

Yritysjohdon puolelta Vesa Puttonen odottaisi enemmän kasvuideoita kuin kiristystä. Viime vuosina kun tuntuu käytännöksi tulleen, että kun liiketoiminta ei kasva, niin puristetaan samoista sitruunoista viimeisetkin mehut.

Romukoppaan kuuluisi myös käsite ”koulutusta vastaava työ”, jonka perusteella voi nykyään kieltäytyä työstä. Tulevaisuudessa tutkintotodistus yhä harvemmin vastaa tiettyä työtehtävää ja työn perässä pitäisi liikkua ilman valtion muuttoavustuksia.

Sanavalinnoillakin luomme ilmapiiriä. Miettikääpä sitäkin, että Suomessa ”päästään eläkkeelle” ja ”nautitaan eläkettä”.

  • Nämä kielikuvat antavat lohduttoman kuvan työelämästä, jossa koko ajan vain odotetaan eläkkeelle pääsyä. Eikö töissä moni asia ole kuitenkin ihan hienosti? Puttonen kysyy ja jatkaa loma-asenteella.
  • Ennen kuin päästään eläkkeelle, päästään kesälomille, joululomille, hiihtolomille ja pääsiäislomille.

Yrittäjille tosin kukaan ei maksa lomarahoja, vaikka yrittäjyydessä piilee Suomen nousu.

  • Julkisesta keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että Suomen nousu olisi kiinni valtiosta tai verotuksesta. Eikö sellainen ajattelutapa kuulu 1980-luvulle? Kun katson nuoria, minussa herää toivo. Heitä ei kiinnosta kiky tai liitot.

Vesa Puttonen nostaa esimerkiksi Supercellin, jonka menestystarina ei saanut alkua valtion avustuksista, vaan halusta ja rohkeudesta.

Teksti: Tuula Lukic
Kuva: Srba Lukic

Aalto yliopiston professori Vesa Puttosen ajatuksia Suomen tilanteesta kuultiin mm. vuosi sitten Kulttuuritalo Grandissa Porvoon Yrittäjien 70-vuotisseminaarissa. Hänen sanomansa on yhä ajankohtainen.

Lelumaailmassa

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Antiikkikauppa vei lelujen pariin

Kun astuu Porvoon Nukke- ja lelumuseon ovesta sisään, huomaa palanneensa lapsuuteen. Eikä mihin tahansa lapsuuteen, vaan sellaiseen, jossa ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat leikille.

  • Kaikilla museon leluilla on todellakin leikitty, kertoo museon toiminnasta vastaava Jorma Söderlund, 67.

Hän on kartuttanut kokoelmaa aluksi yhdessä jo edesmenneen äitinsä, antiikkikauppias Evi Söderlundin, kanssa vuodesta 1963 lähtien.

  • Meitä pidettiin hulluina, kun ostimme huutokaupoista vanhoja leluja, Söderlund muistaa.

Jorma Söderlund Nukke- ja lelumuseo

Lelumaailma tuli perheelle tutuksi jo 50-luvulla, kun Jorman merimies-isäpuoli möi matkoiltaan tuomansa lelut helsinkiläiseen Winterin lelukauppaan.

  • Harmi kun emme ymmärtäneet aloittaa keräilyä jo tuolloin, Söderlund hymyilee.

Museon hyllyiltä katselevat jutusteluamme noin tuhannen nuken silmäparit, lukuisat nallet, hevoset sekä lukematon joukko muita leluja 1800-luvulta 2000-luvulle saakka.

  • Ennen sallittiin pyssytkin, Söderlund esittelee vaikuttavaa leikkipyssykokoelmaa.

Yhdestä vitriineistä voi ihailla järvenpääläisen Fauni-tehtaan Muumi-hahmoja 1950-luvulta.

Varsinaista hittilelua Söderlund ei heti osaa nimetä.

  • Ehkä sellaiseksi voisi luonnehtia 60-luvun Batmanit. Aiemmin ei ollut samanlaisia lelubuumeja kuin nykyisin, hän kertoo.
  • Kaupunkilaislapsilla oli enemmän leikkikaluja kuin maalla asuvilla, mutta eivät maalaisetkaan ilman leluja leikkineet, Söderlund mainitsee.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Juuri ja juuri omillaan

Ennen vanhaan lelut tehtiin yleensä itse kotoa löytyvistä materiaaleista kuten puusta, nahkasta, luusta, kankaasta ja vähän myöhemmin raudasta. Kotieläimet ja nuket olivat suosiossa.

Leikkikalut yleistyivät Suomessa 1800-luvulta lähtien, kun teollinen lelutuotanto pääsi vauhtiin. Suomen lelutehtaat sijaitsivat pääosin Pohjanmaalla. Leluja lähettivät Amerikkaan muuttaneet sukulaiset joulupaketeissa ja toivat matkoiltaan merimiehet.

Hieman yllättävästi paljastuu, että leluja tehtiin myös Suomen vankiloissa. Esillä on esimerkiksi Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

  • Pääosin museon lelut on ostettu kokoelmaan, vaikka silloin tällöin tarjotaan lahjoituksia. Ostaminen on selkeintä, Söderlund sanoo.
  • Lelumuseon pito ei ole bisnestä, vaan harrastus. Sisäänpääsymaksu on 3,50 euroa aikuisilta ja 2 euroa lapsilta. Monet pitävät hintaa liian kalliina. Jokainen voi laskea kuinka monta asiakasta tarvitaan kattamaan 1000 euroa maksaneen lelun kustannukset, Söderlund mainitsee.

Lelumuseo on toiminut nykyisissä tiloissa Vanhassa Porvoossa vuodesta 1975. Tilat sijaitsevat 1800-luvun puutalossa kahdessa kerroksessa. Korvaamaton kokoelma on mainittu yhdeksi Suomen parhaista.

  • Toiminta pyörii juuri ja juuri omillaan. Joskus olen joutunut laittamaan omista varoista lisärahoitusta, Söderlund kertoo.
  • Haaveenani on saada hankittua lisätilaa, sillä varastossa odottaa 200 laatikollista leluja esillepääsyä. Lelut pitävät nuorena, Söderlund naurahtaa.
Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

Kuka jatkaa?

Porvoon Nukke- ja lelumuseo on yksityinen museo eikä se saa julkista tukea.

  • Ilmarinen ja Varma pitävät hengissä niin minut kuin puolison, eläkkeellä oleva Jorma Söderlund heittää.
  • Toisaalta, jos museoon tulisi ulkopuolisia tukijoita, menisi samalla oma vapaus, hän lisää.

Jossain vaiheessa Söderlundilla on kuitenkin edessään museosta luopumisen hetki. Jatkaja voi tulla perheen piiristä, mutta mitäpä jos jollakin muullakin taholla olisi halua ryhtyä museonpitäjäksi? Jos joku jossain haaveilee juuri lelumuseosta, onko se pelkkää romantiikkaa? Voisiko tällä tulla toimeen?

  • Romantiikka ei elätä, niinhän se on avioliitossakin. On selvittävä arjesta ja kaikki maksaa, myös harrastukset. Jos jonkin asian saa ilmaiseksi, se tarkoittaa vain sitä, että lasku ei ole vielä tullut, museonjohtaja tuumii.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Porvoon lelupaja

Porvoossakin on valmistettu leluja. Vuonna 1909 taidemaalari John Engelberg perusti Oy Suomalainen Lelupaja –nimisen yrityksen yhdessä liikemies Walter Sjöbergin kanssa. Engelberg oli aloittanut pahvilelujen valmistuksen jo vuonna 1907. Vuonna 1912 lelupaja sai tilat Porvoon Uuden Panimon tyhjäksi jääneestä rakennuksesta Aleksanterinkadun ja nykyisen Linnankoskenkadun kulmasta. Tuolloin aloitettiin puulelujen valmistus. Lelupaja toimi Porvoossa vuoteen 1915 asti ja sen tuotantoa on päätynyt myös Nukke- ja lelumuseoon.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo
Jokikatu 14 sisäpiha, Vanha Porvoo
Samassa osoitteessa antiikki- ja vanhan tavaran liike Tuulan Aitta
www.lelumuseo.com
Nukke- ja lelumuseon puh. 040 501 5006
Tuulan Aitta puh. 040 5318245

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukic

Kaivataan henkilöstöä

Experts for Business Opteam

Pula ammattitaitoisista työntekijöistä

Suomessa vallitsee kummallinen ristiriita. Vaikka maassa on satoja tuhansia työttömiä, maa kärsii työvoimapulasta. Kyse on siitä, miten löytää ammattitaitoisia työntekijöitä heitä tarvitseville aloille. Asiaa pähkäillään päivittäin rekrytointeihin erikoistuneessa Opteamissa.

– Meidän ongelmamme on löytää yli 300 000 työttömän joukosta työnantajille sellaista työvoimaa, jota he tarvitsevat, sanoo Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen rekrytoinneista vastaava yrittäjä Jussi Miettinen Opteamista.

– Itä-Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla on erityisen hankalaa löytää ammattitaitoista väkeä metallialalle. Sen jälkeen rakennusalalle ja -teollisuuteen.

Hotelli- ja ravintola-alalla vallitsee krooninen työvoimantarve. Miettinen kertoo esimerkin:

– Olemme käyneet rekrytoimassa Filippiineiltä tälle keväälle 55 kokkia. Kokkeja on Suomessa työttömänä, mutta he eivät suostu tekemään sitä työtä. Koska haluamme palvella asiakkaitamme, etsimme heille sopivat työntekijät sieltä mistä heitä löytää. Näin on tehtävä pakon edessä, koska muuten Helsingissä ravintolat joutuvat laittamaan ovensa kiinni työntekijöiden puutteessa.

Miettisen mukaan työntekijöiden palkkaaminen ulkomailta ei ole rekrytoivalle yritykselle eikä Opteamille helpompaa eikä halvempaa. Filippiiniläiset käyvät läpi samanlaiset testit kuin suomalaisetkin. Sen lisäksi heille tulee hankkia EU-alueen työluvat. Prosessit ovat pitkiä ja byrokraattisia. Myös vastaanottava organisaatio koulutetaan ymmärtämään mm. kulttuurierot.

– Ensimmäisen kerran Opteam hankki kokkeja Filippiineiltä kesällä 2009. Sen jälkeen heitä on tullut jo satoja. Aluksi yritys ei saanut rekrytointilupaa, sillä Helsingin alueella oli 280 työtöntä kokkia. TE-toimistolle annettujen kriteerien jälkeen määrä putosi 170:een. Kahteen Helsingissä järjestettyyn rekrytointitilaisuuteen saapui vain alun toistakymmentä kiinnostunutta. Heistä kahdelle tarjottiin työpaikkaa. Toinen hakijoista ei ottanut työtä vastaan, koska aamuvuoro alkoi liian aikaisin. Tämän ruljanssin jälkeen Opteam sai luvan hankkia kokkeja Filippiineiltä.

Kannustinloukut purettava?

Maaliskuisessa Business Forumissa Taidetehtaalla ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen puhui kannustinloukuista ja mainitsi esimerkin, että matalasti koulutetun yksinhuoltajan ei kannata taloudellisesti lähteä töihin.

– Aina pitäisi olla kannattavampaa mennä töihin kuin se, että ei mene, Miettinen komppaa ministeriä.

Hän haluaisi muuttaa terveiden ihmisten vastikkeettoman sosiaaliturvan.

– Jos henkilön tilanne on se, että hän saa kotiin saman kuin mennessään töihin, niin hän ei lähde töihin. Vastikkeellisuus on sitä, että jokainen ottaa vastuunsa, ymmärtää kantaa kortensa kekoon. Yhteiskunta ei pyöri siten, että yhä pienempi osa ihmisistä pitää rattaita pyörimässä, Miettinen lataa.

Ratkaisuna voisi olla nyt kokeilussa oleva perustulo. Siinä henkilö saa tietyn perustulon ja sen päälle töihin mennessään rahallista etua.

– Silloin matalapalkkatyökin muuttuu kannattavaksi. Samoin kuin yksittäisen työvuoron ottaminen ja pätkätöiden tekeminen. Ongelma ei ole ihmisten, vaan järjestelmän aiheuttama. Se on valuvika joka ei kannusta tekemään yhteisen hyvän eteen mitään.

Valonpilkahduksiakin on työmarkkinoilla näkyvissä. Käänne kohti parempaa työllisyyttä on Miettisen havaintojen mukaan tapahtunut jo vuosi sitten. Nyt rekrytoidaan kokoaikaisiin jatkuviin työsuhteisiin väkeä, kun aiemmin työllistettiin paljon osa- ja määräaikaisia työntekijöitä.

– Olin erinomaisen tyytyväinen ministeri Mykkäsen toteamukseen, että budjettiriihessä tullaan ottamaan voimallisesti kantaa siihen, kuinka pystyttäisiin auttamaan yrityksiä ja työttömiä kohtaamaan ja siten purkamaan kannustinloukkuja, Miettinen iloitsee.

Opteam

Opteam on rektytointeihin, työvoiman vuokraukseen ja työuravalmennukseen erikoistunut yritys. Sillä on Suomessa 32 toimistoa, joista puolet on Opteam Yhtiöiden ja puolet Opteam-yrittäjien omistuksessa. Seitsemän yrittäjää toimii franchising-pohjalta. Lisäksi toimintaa on Puolassa, Slovakiassa ja Filippiineillä. Opteam mainitsee vahvuudekseen paikallisen yrityselämän ja työmarkkinoiden tuntemuksen.

Opteam Yhtiöt Oy siirtyi osaksi Barona Groupin yritysyhteisöä 10.2.2017. Yrityskauppa ei koskenut Opteam-ketjuun kuuluvien franchise-yrittäjien liiketoimintaa.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Artikkelikuvassa Elina Pitäjäniemi ja Jussi Miettinen

Kuva TID Business Forumista 6.-7.3.2017.

TID palaa kokkiongelmiin tulevissa julkaisuissa.

Vallan virrassa

Tulevaisuuden Valtiopäivät 4.5.2017 Porvoon Taidetehdas Avantisali

Kun Tulevaisuuden Valtiopäivien osanottajat kokoontuvat Porvoon Avantisaliin, käy pian ilmi erikoinen seikka. Edustus on vinoutunut.

Kokoomuksen entisen puoluesihteerin Taru Tujusen ja toimittaja Ville Blåfieldin koollekutsumat valtiopäivät ovat parhaillaan käynnissä. Varsinainen istunto alkaa iltapäivällä lounaan jälkeen klo 13, jolloin valtioneuvosto kokoontuu yleis­istuntoon yleisön edessä.

Mutta miten käy demokratian, länsimaisten arvojen peruspilarin? Salissa kun näytti olevan enemmistönä juuri se pienin ryhmä suomalaisia, liberaali oikeisto, kun enemmistö kuuluu arvoliberaaliin vihervasemmistoon. Nämä arvoryhmät kuuluvat Helsingin Sanomien datadeskin muodostamaan kuuteen 2010-luvun puolueeseen. Ne syntyivät HS:n vaalikoneen keräämien tietojen perusteella. Jakauma oli seuraava:

  • Liberaali oikeisto 10 %
  • Vasemmisto 12 %
  • Konservatiivinen oikeisto 17%
  • Konservatiivit 15%
  • Konservatiivinen ei vihreä keskusta 14%
  • Arvoliberaali vihervasemmisto 32 %?

Tulevaisuuden Valtiopäivät 4.5.2017 Porvoo

Uusi ja vanha valta

Aamupäivällä kuultiin mm.  Jeremy Heimansin näkemyksiä kamppailusta uuden ja vanhan vallan välillä otsakkeella ”Understanding new power”.

Jos uutta valtaa kuvaillaan somen aikakaudeksi, vanha valta naamioituu usein uuden vallan asuun. Näin esimerkiksi Donald Trump onnistui presidentinvaalikampanjassaan. Uuden vallan keinoja käytti myös hänen kanssakilpailijansa Hillary Clinton, jonka vanhan vallan painolasti paljastui WikilLeaksin kautta.

  • Uusi valta on avointa, yhteisöllistä ja radikaalisti läpinäkyvää. Siinä ei voi erottaa yksityistä ja julkista mielipidettä, Heimans kertoi.

Saatamme kategorisoida uuden teknologian uuden vallan edustajaksi, mutta näin ei välttämättä ole. Apple sen enempää kuin Facebook ei edusta uutta valtaa.

  • Me osallistumme Facebookiin, tuotamme sisällön, mutta emme saa yhtiön voitoista mitään. Facebook on vain alusta ja haaste onkin, miten tulevaisuudessa jaamme tällaisilla alustoilla todellista valtaa.

Uutta valtaa ei voi lokeroida eikä pitää omanaan ja omistaa. Se on kuin virta, tässä ajassa. Se ei istu Taidetehtaan Avantisalissa.

Teksti: Tuula Lukic

 

 

Naisia isompiin saappaisiin

Gaia Network paneeli 15.3.2017 Aalto EE

Työelämä muuttuu, johtajuus muuttuu. Mihin nainen asettuu tai asetetaan näissä uusissa kuvioissa? Miksi suomalaisnaisten eteneminen yritysmaailmassa ei vastaa yhteiskuntamme pitkää tasa-arvon historiaa, vaan olemme jääneet jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä?

”Naiset työelämän ja johtajuuden muutoksessa” herätti vilkkaan keskustelun naisjohtajaverkosto Gaia Networkin paneelissa Aalto EE:n tiloissa Helsingissä 15.3. Aiheeseen paneutuivat presidentti Tarja Halonen, IBM:n toimitusjohtaja Mirva Antila, Aalto EE:n Head of Growth Riitta Lumme-Tuomala ja Metsä Groupin kestävän kehityksen ja edunvalvonnan johtaja Riikka Joukio.

Ongelmille naisten urakehityksessä on esitetty monia syitä. Tarja Halonen luetteli alustuksessaan yleisimpiä väitteitä: naiset ovat haluttomia ottamaan vastuuta, heidät kasvatetaan vaatimattomiksi, eivätkä edes naiset halua naisia johtajikseen. Näiden todenperäisyyttä Halonen ei lähtenyt ruotimaan, vaan kysyi, mitä johtajuus on. Halonen totesi, että perinteinen suomalainen käskytysjohtaminen on muuttumassa ja että naisilla on ominaisuuksia, jotka sopivat nykyaikaiseen, neuvottelevampaan johtajuuteen.

presidentti Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halonen alusti paneelikeskustelun.

Esikuvia etsimässä

Suomen ensimmäisenä naispresidenttinä (2000-2012) Tarja Halonen on monien esikuva, mutta mikä on esikuvien merkitys? Paneelin moderaattorit Kirsi Leväpelto (Gaia Network) ja Eeva Lehtimäki (Ellun Kanat) provosoivat keskustelua viittaamalla Annamari Sipilän kolumniin Helsingin Sanomissa.

”Nössöt naisesikuvat – niin fiktiiviset kuin todellisetkin – johtavat siihen, että tytöt eivät tähtää korkealle. Ollaan mieluummin kivoja ja tylsiä kuin tehdään itsekkäästi omaa juttua.” (HS 27.9.2015)

Ovatko naiset todella nössöjä, tylsiä ja liian kilttejä esikuviksi?

  • Kolumnissa haettiin kovia naisia, mutta minun mielestäni voi olla kiva ja huumorintajuinen ja silti määrätietoinen, Riikka Joukio totesi.
  • Suomessa ollaan jo kyllästytty käskyttäjiin, eikä pidä kopioida roolimallia miehiltä, Tarja Halonen lisäsi.

Riitta Lumme-Tuomala muistutti, että roolimallit vanhenevat. Esikuvilla onkin valtava merkitys juuri silloin, kun ne eivät roolita. Mirva Antilan sanoin:

  •  Sekin on roolimallitusta, kun oletamme, että miehet haluavat uralla korkealle. Esikuvia tarvitaan antamaan mahdollisuus erilaisuudelle.
Gaia Network

Moderaattoreina toimivat Gaiojen Kirsi Leväpelto (oik) ja Ellun Kanojen Eeva Lehtimäki.

Lasikattoa hipoen

Naisten etenemisen sanotaan usein törmäävän lasikattoon. Miksi kuitenkin monet urallaan pitkälle päässeet naiset kertovat, ettei lasikatto ole ongelma?

Riitta Lumme-Tuomala mietti, ettei lasikattoa ehkä olekaan ja kysyi, mitä eteneminen on, mitä tarkoitamme uralla, onko titteli tärkeintä? Isommat saappaat eivät välttämättä ole tikapuilla ylempänä, vaan eteneminen voi olla myös vertikaalista. Hierakkiset rakenteet pitäisi unohtaa.

Yleisöstä Turun kaupungin henkilöstöjohtaja Sinikka Valtonen tarttui työn arvostukseen liittyviin ongelmiin. Pitäisikö tähtäimessä olla kaupunginjohtajan virka, jotta saisi arvostusta?

Jos nainen pitää omasta työstään, miksi tosiaankaan pitäisi miettiä etenemistä johonkin tehtävään vain tittelin tähden? Tästä päästiin rahaan, jolla arvostusta mitataan. Palkka ei aina nouse haasteiden mukaisesti. Ei ole harvinaista sekään, että oganisaatioon luodaan keinotekoisesti erilaisia titteleitä, jotta voidaan maksaa parempaa palkkaa.

Kannustusta ja feedbäckiä

Kaikki panelistit korostivat kannustuksen merkitystä. Vaikka naisilla olisi halua ja kykyä edetä uralla, tie voi nousta pystyyn siitäkin syystä, ettei elämänvarrella ole ketään, joka rohkaisisi ja auttaisi. Sama koskee toki miehiäkin. Pelkät esikuvat eivät riitä, vaan on oltava heitä, jotka avaavat ovia.

  • Rohkeasti pitäisi hakeutua esimerkiksi luotettavan henkilön tai esimiehen puheille ja kertoa tavoitteistaan. Varmasti löytyy joku, joka jossain vaiheessa pistää sinut vähän liian isoihin saappaisiin ja etenet. Toisaalta nostaisin esiin myös palautteen merkityksen. On opittava ottamaan vastaan palautetta. Feedback is a gift, Mirva Antila sanoi.
  • Jokaisen johtajan velvollisuus on jättää jälkeensä itseään parempia johtajia. Johtajan on myös huolehdittava siitä, että jokainen pääsee omaan potentiaaliinsa, kiteytti Riitta Lumme-Tuomala.

Gaia Network

Gaia Network ry on yhteistyöverkosto johtavassa tai vaativassa asiantuntija-asemassa olevien naisten työelämän tueksi. Jäsenmäärä on noin 250 (vuonna 2014). www.gaianetwork.fi

Artikkelikuvassa vasemmalta: Mirva Antila, Tarja Halonen, Riikka Joukio ja Riitta Lumme-Tuomala.

Teksti ja kuvat: Tuula Lukić

 

Bisnestä kansainvälisesti

Culturerespect TIDmedia

Kun Sipoossa toimivan K. Hartwallin toimitusjohtaja Vesa Tempakka lähtee tekemään kauppaa Ruotsiin, hän varaa kalenteriin ainakin aikaa.

  • Henkilökohtaiset suhteet ovat Ruotsissa tärkeitä. Siellä vallitsee fika-kulttuuri: pitää jaksaa juoda kahvia ja viettää aikaa ihmisten kanssa, hän sanoo.

Ruotsi on jäävuoren huippu. Sipoolainen K. Hartwall tekee kauppaa ympäri maailman. Yrityksen liikevaihdosta alle 5 prosenttia tulee Suomesta. Lähivuosina on suunnattu muun muassa Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Byrokratiaa, tapakulttuuria ja omalaatuisuuksia

Mutta mistä sen tietää? Jutellaanko small talkia vai mennäänkö suoraan asiaan? Puhutaanko maan kieltä? Viedäänkö liikelahja? Miten kauppaa tehdään?

  • Kun mennään maailmalle, kyse ei ole vain tuotteista. Kyse on kulttuurista, ymmärryksestä, tavasta toimia.

    Vesa Tempakka K. Hartwall

    Vesa Tempakka on ollut K. Hartwallin toimitusjohtaja vuodesta 2012.

Vesa Tempakkaa on työllistänyt esimerkiksi byrokratia.

  • Monissa maissa byrokratia poikkeaa suomalaisesta. Sen selvittäminen ja opettelu vie valtavasti aikaa johtamiselta. Esimerkiksi yritysostossa, jonka yritys aikanaan teki Englannissa, kauppaan kuului myös brittiläinen eläkerahasto. Sen kanssa toimimiseen liittyy valtava määrä byrokratiaa.

Tempakan mielestä erot selätetään paikallisuuden tuntemuksella. Toisenlaista pitää arvostaa ja ymmärtää. Joskus menestys on pienestä kiinni. Parhaiten pärjää, jos mukana on tavat tunteva paikallinen.

  • Ranskassa on turha yrittää tehdä kauppoja, ellei puhu ranskaa. Kaupankäynti ei ole muutenkaan suoraviivaista. Satunnaiset käynnit eivät riitä, pitää olla läsnä ja ymmärtää nyanssit. Byrokratia on kova ja maa protektionistinen. Parasta on, jos yrityksellä on ranskalainen kauppoja tekemässä, hän pohtii.

Kiinassa kielen ja kulttuurin osaaminen ovat kaupankäynnin edellytyksiä. Lisäksi siellä pitää olla tavoitettavissa 24/7, viesteihin vastata tunnin sisällä. Pohjois-Amerikassa isolle yritykselle viety lahja voidaan katsoa korruptioksi, Japanissa tai Kiinassa sitä taas odotetaan.

Se mikä kulttuurissa koetaan tärkeäksi, vaikuttaa kaikkeen. Myös myyntiargumentteihin.

  • Japanissa argumentti siitä, että tuotteen hankkiminen vähentää henkilötyövoiman tarvetta, ei toimi. Se koetaan negatiivisena. Asiakkaalle voi kuitenkin puhua siitä, miten tuote keventää työtä tai tehostaa tuotantoa, Tempakka kertoo.

Viime aikoina Sipoosta on suunnattu katse Pohjois-Amerikkaan. Siellä kieli ei tuota ongelmia, mutta kulttuurissa on omat nyanssinsa.

  • Kun menin ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikkaan myyntikäynnille, valmistauduin esittelemään itseni. Sitä ei kuitenkaan kaivattu, vaan tapaamisissa mentiin heti suoraan asiaan, tyyliin ”Here is our problem, what’s your solution”. Tämä oli itärannikon tapa toimia, siellä aika on rahaa. Ilmapiiri sielläkin on viime aikoina muuttunut. Nyt halutaan tietää tarkkaan, olemmeko tuomassa tuotantoa Yhdysvaltoihin, Tempakka kertoo.

Ytimessä small talk ja hyvä esitystapa

Me kaikki tiedämme sen. Suomalaisen maailmalla. Asiallisen, tarkkaan kuuntelevan, tunnollisen.

Aina se ei kuitenkaan riitä.

  • Suomalaisille tyypillistä on kunnioittava hiljaisuus. Suomalainen bisnesmies kuuntelee keskittyneesti, eikä keskeytä. Lisäksi hän pitää yllä jatkuvaa katsekontaktia, mikä voi olla piinallista, kouluttaja ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntija Glennon Kiernan-Lahti AAC Global Oy:stä sanoo.

Kiernan-Lahti on kouluttanut suomalaisyritysten johdolle bisnesenglantia ja esiintymistaitoja yli kymmenen vuotta. Erityisen haastavina hän näkee small talkin, presentaatiot ja tapaamiset.

  • Verkoston luominen ja jään rikkominen on edelleen vaikeaa, myös nuoremmalle sukupolvelle. Kasvokkain kohtaamista jännitetään. Verkostoja ja yhteyksiä luodaan kuitenkin small talkilla, hän sanoo.

Kun omaa asiaa tuo maailmalla esiin, tärkeä on sisällön lisäksi esitystapa.

  • Suomessa ajatellaan, että sisältö on kuningas. Asia pitäisi kuitenkin esittää niin, että kuulija haluaa kuulla lisää, ei näännyttää häntä läväyttämällä kaikkea samalla kertaa, Kiernan-Lahti sanoo.

Me tiedämme presentaatiotaidot. Tai ainakin kauhukuvat.

Tiheäriviset excelit, tehopirteät powerpointit, loputtomat faktat.

Kun kilpaillaan maailmalla huippuyritysten kanssa, asiavetoisuus ei riitä. Täytyy tiivistää ja mennä viesti edellä.

  • Presentaatio on show. Suomessa rakennetaan esitys usein EDAM-mallilla (evidence-details-action-message), jossa alkuun ladataan tietoa ja tärkein jätetään loppuun. Me opetamme MADE (Message-action-details-evidence)-mallia, jossa tärkein on alussa, Kiernan-Lahti kertoo.

Kiernan-Lahti rohkaisee maailmalle lähtijöitä myös kuuntelemaan aktiivisesti ja käyttämään positiivista kieltä.

  • Useimmissa kulttuureissa kuunnellaan pienin hyväksyvin äänin ja nyökkäyksin. Jos suomalainen on hiljaa ja tuijottaa silmiin, se tuntuu kriittiseltä. Kannattaa nyökkäillä ja näyttää innostuksensa.

Hyväksi viestijäksi tekee Kiernan-Lahden mukaan harjoitus.

Ja kun hiljaisuuden murtaa, voi syntyä hyvää bisnestä.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

 

Hyvät vai pahat aikavyöhykkeet

tidszoner TIDmedia

Nousee päivä, laskee päivä, mutta joka päivä eri aikaan riippuen siitä, missä kohtaa planeettaamme satumme olemaan. Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen vastaa auringonvalon maapallolla tunnissa kulkemaa matkaa eli noin 15 meridiaanin leveyttä maan pinnalla. Aikavyöhykkeiden avulla paikallinen aika on tahdistettu auringon valorytmin mukaisesti niin, että joka puolella Tellusta aurinko nousee aamulla ja laskee illalla.

Aikavyöhykkeet tarvittiin, kun ihminen keksi keinot liikkua nopeasti paikasta toiseen. Alunperin ne tulivat käyttöön junaliikenteen tarpeiden takia. Sittemmin aikavyöhykkeitä on muokattu nimenomaan liikenteen ja kaupan ehdoilla.

Ikävä kyllä sisäinen kellomme sopeutuu hitaasti aikatauluun, johon siirtymiseksi viisareita on pakko siirtää. Erityisen hyvin tämä tulee esille matkustettaessa aikavyöhykkeestä toiseen. Kaupankäynnin ja lomailun kannalta aikaero on hankala. Sen välittömiä haittoja ovat väsymys ja unettomuus.

Esimerkiksi lento Helsingistä Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ylittää 10 aikavyöhykettä. Aikaerorasituksen eli jet lagin oireet kestävät tämän matkan jälkeen noin 4 vuorokautta. Laskukaavana käytetään ylitettyjen aikavyöhykkeiden määrää jaettuna 2,5:llä länteen lennettäessä ja itään 2:lla. Paluumatkan aikaerorasitus kestää siis 5 vuorokautta.

aikavyöhykkeet

Suomi kuuluu EET-aikavyöhykkeeseen, joka on Itä-Euroopan aika (UTC +2). Maamme sijaitsee Itä-Euroopan aikavyöhykkeen länsilaidalla. Lääketieteen tohtori Timo Partonen pohtii kirjassaan Lisää unta Suomen aikavyöhykkeen sopivuutta muun muassa unirytmin kannalta. Hänen mukaansa esimerkiksi suomalaisten kaamosoireita olisi mahdollista lievittää tekemällä talviaamuista nykyistä valoisampia. Se onnistuisi noudattamalla Keski-Euroopan aikaa ilman kesäajan käyttöä. Siten talviaamut valkenesivat tuntia nykyistä aiemmin ja ihmisillä olisi mahdollisuus herätä valoisampiin aamuihin. Sisäinen kellomme ei jätättäisi yhtä paljoin kuin se nykyisin tekee ja hämärät illat auttaisivat unen saannissa.

Partosen näkemystä tukee havainto Pohjois-Norjasta, joka sijaitsee samoilla pituuspiireillä kuin Suomi, mutta eri aikavyöhykkeellä. Siellä kaamosoireilevia on yllättävän vähän. Pohjoisnorjalaiset saavat aikavyöhykkeensä ansiosta enemmän valoa talviaamuihinsa kuin suomalaiset.

Mikäli Suomi siirtyisi Keski-Euroopan aikaan voisi sillä olla myös kaupankäyntiä helpottavia vaikutuksia. Silloin ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi puhelinsoiton ajankohtaa ja pohtia sitä ovatko kauppakumppanit jo töissä ja vieläkö kenties vetävät sikeitä.

UTC-aika

UTC-aika on perusaika, josta eri aikavyöhykkeiden aika ilmoitetaan itään mentäessä lisätunteina ja länteen edetessä vähenevinä tunteina. Suomen aikaero UTC-aikaan on talviaikana (normaaliaika) +2 tuntia ja kesäaikana +3 tuntia.

Suurimmassa osassa maita on käytössä vain yksi kellonaika. Poikkeuksena on esim. Venäjä, jossa on maan laajuuden vuoksi yhdeksän eri aikavyöhykettä. Vierekkäisten aikavyöhykkeiden aikaero on yleensä tunti tai puoli tuntia. Poikkeuksena on mm. Intia ja Nepal, joiden välinen aikaero on 15 minuuttia.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Lähde: Timo Partonen, Lisää unta (Duodecim 2014)