Category Archives: Ruoka

Etanaherkkuja

Fryysarinranta pekoni-etana-vohveli

Voiko Porvoossa ravintolalla upeampaa paikkaa olla kuin jokirannan aitta vanhan kaupungin sydämessä? Fryysarinranta houkuttelee istahtamaan kesämakujen äärelle pitkällä kaavalla, mutta nautinnollista on jo annos etanoitakin hedelmäisen alsassilaisen valkoviinin kera.

Perinteinen ”Porvoon etanat valkosipuli-roquefort voissa” on vakiinnuttanut paikkansa menyyssä, mutta miten olisi rohkea kokeilu ”Pekoni-etana-vohveli”? Annos menestyi viime vuonna Porvoon SMAKU-tapahtumassa ja oli tarpeeksi perverssi jäädäkseen Fryysarinrannan listalle. Tätä monien makujen yllätystä ryydittävät kurkku, valkosipuli, smetana, jyväsinappi ja kirsikkatomaattichutney.

Etanat ovat tulleet Porvoonjoen rantaravintolan keittiöön Pojoen laaksosta, Piemontesta Italiasta, jossa ne ovat osa traditionaalista ruokakulttuuria. Fryysarinrannassa etana-annoksen voi valita alku- tai pääruuaksi, mutta laajasta ruokalistasta riittää muitakin vaihtoehtoja jokaiseen makuun. A la carte on saatavilla aamusta iltaan. Lounasajan bravuurina on runsas saaristolaispöytä, joka on tarjolla päivittäin klo 11-16.

Fryysarinranta sijaitsee sisäpihalla.

Ravintola Fryysarinranta sijaitsee sisäpihalla, josta on kaunis näkymä Porvoon joelle.

Lisätietoja 0400-732038, www.fryysarinranta.fi

Lue TID-artikkeli: Fryysarinrannan kesämakuja

SMAKU Porvoo 14.-26.8.2017 Smaku-tapahtumassa maistellaan ravintoloiden parhaimpia signature dish -annoksia edulliseen 5€ hintaan. Maisteluannokset ovat tarjolla ravintoloissa 14.8. alkaen ja yleisö voi äänestää omaa suosikkiannostaan. Smaku huipentuu Moon River Porvoo -kaupunkitapahtuman yhteydessä lauantaina 26.8. Lue vuoden 2016 TID-artikkeli: Porvoon makuaarre

Lue lisää Facebook: SMAKU Porvoo.

Sykettä keittiössä

Samuli Wirgentius Michelin kokki

Herkuttelu ja ravintolatarjonta ohjaavat nykyään vahvasti matkailuvirtoja. Porvookin on paistatellut tämän kansainvälisen trendin kärjessä matkailijoiden suosimana kohteena. Maailmanlaajuisesti yksi herkuttelumatkailijoita ohjaava tekijä on Michelin-tähtiluokitus. Suomessa Michelin-tähtiä on ainoastaan helsinkiläisravintoloilla. Tähtien havittelu edellyttää yleensä ”piiskuria”, asialle omistautunutta keittiömestaria, joka ohjaa ravintolaa tavoitteeseen.

Yksi Suomen harvoista Michelin-kokeista, Samuli Wirgentius, katsoo kotikaupunkiaan uusporvoolaisin silmin. Helsingin ympyrät vaihtuivat pikkukaupungin tunnelmiin pari vuotta sitten. Vauhti ei tosin paljoakaan hiljentynyt, ravintolayrittäjyys vetää yhä kuin huume, mutta ainakin 16-tuntiset työpäivät ovat kahden pienen lapsen isältä jääneet menneeseen aikaan.

Pitkät päivät kuuluivat kuvaan silloin, kun vastavalmistunut kokki otti tavoitteekseen Michelin tähden.

  • Valmistuin kokiksi vuonna 1995. Tuolloin Suomessa ei ollut yhtään Michelin tähteä ja siitä tuli minulle pakonomainen haaste, Wirgentius muistelee.

Suomen ensimmäistä tähteä piti vuosina 1987-89 Palace Gourmet –ravintola. Suomalaisravintoloista Michelin tähdillä mitattuna maineikkain on ollut Chez Dominique, joka sai ensimmäisen tähtensä vuonna 2001. Samuli Wirgentiuksen ja Vesa Parviaisen jälkiruokiin erikoistunut ravintola Postres liittyi Michelin-tähditettyjen joukkoon vuonna 2008.

  • Tähti myönnetään ravintolalle, mutta käytännössä keittiössä on joku piiskuri, joka kannustaa kaikkia tavoitteeseen. Jos tämä kokki lähtee, menetetään usein myös Michelin tähti, Samuli Wirgentius kertoo.

Michelin kokki Samuli Wirgentius

Maailman arvostetuimmat tähdet

Ravintolat listataan Michelin-matkaoppaaseen, joka on säilyttänyt arvonsa 1900-luvun alusta lähtien. Ravintoloiden tähtiluokitus otettiin käyttöön 1930-luvulla. Ravintolat eivät markkinoinnissaan avoimesti ratsasta Michelin-luokituksella, sillä usein asiakkaat ovat tähdistä muutenkin tietoisia.

  • Michelin on kuin vanha raha, jonka arvo säilyy, vaikkei siitä kailoteta. Uusi raha sen sijaan kirkuu kuin lottovoitto, Wirgentius vertailee.

Pohjoismaissa Michelin on noteerannut vain pääkaupungit, kunnes vuonna 2015 se julkaisi ensimmäisen kerran Pohjoismaihin keskittyvän oppaan. Kaikki Suomeen myönnetyt tähdet ovat kuitenkin vielä olleet Helsingissä, eikä kolmea tähteä ole tullut vielä kertaakaan. Kahden tähden kokki Hans Välimäki (Chez Dominique) on todennut, että kolme tähteä muuntaa ravintolan turistikohteeksi, jonne lennetään maapallon toiselta puolelta yksityissuihkukoneella (nyt.fi 26.12.2014).

Maine käy kalliiksi

Tähtiluokituksessa millään muulla ei ole merkitystä kuin ruualla.

  • Valitsijat käyvät anonyymisti ravintolassa syömässä useaan kertaan. Keittiössä ei voi tietää, milloin annos on menossa Michelin arvioijan pöytään, Samuli Wirgentius selventää.

Kun tähden on saanut, alkavat paineet sen säilyttämiseksi. Ei riitä, että tekee yhden kerran erinomaisen annoksen, vaan standardia on pidettävä yllä jokaisen annoksen kohdalla joka päivä ravintolan ollessa auki.

Tähteä ei siis voi ostaa, eikä sen saaminen tuo rahapalkintoa. Luokitus tuo mainetta ja asiakkaita, mutta huippuluokan laadun ylläpitäminen tulee myös kalliiksi. Tuotot eivät aina vastaa kuluja, joista suurimman osan muodostavat tasokkaat raaka-aineet ja henkilökunta.

  • Minulle ruuanlaitto on puhdasta käsityötä alusta loppuun ja se vaatii aikaa. Sama idea pätee jokaiseen annokseen, kuka tahansa sen keittiössä valmistaa. Jos salin puolella sadat ihmiset odottavat annoksiaan, on oltava henkilökuntaa. Usein yrittäjä itse prässää voimiensa äärirajoille. Pitkät päivät eivät haitanneet minua tuolloin enkä vaihtaisi hetkeään pois Michelin-ajasta, sillä sehän oli minun haaveeni ja tavoitteeni, Wirgentius miettii.

Uusi aika Porvoossa

Samuli Wirgentius pyöritti Vesa Parviaisen kanssa Postres-ravintolaa Helsingissä vuodesta 2006. Parviainen vaikuttaa nykyään New Yorkissa. Wirgentius luopui Michelin tähdestä vuonna 2013.

  • Soitin Micheliniin itse. Perhe on aika hyvä syy ja toisaalta Postresiin oli tulossa muutoksia, jotka johtivat ravintolatoiminnan lopettamiseen 2014. Samana vuonna muutimme Porvooseen. Hetki meni täällä ihmetellessä. Tutustuin Riku Stenrosiin, meistä tuli kaverit ja nyt olemme yhtiökumppaneita.

Postres herätettiin Porvoossa henkiin kahvilana. Wirgentius & Stenroos Oy:n alla toimii samassa osoitteessa myös ravintola Meat District. Molemmat aloittivat toimintansa tänä vuonna. Investoinnit kiinteistön saneerauksen kera ovat olleet noin puolitoista miljoonaa euroa ja omistajien mukaan vie muutamia vuosia, ennen kuin sijoitus alkaa tuottaa.

Wirgentius jatkaa yhä intohimoisesti käsityöammattiaan.

  • Tähän jää koukkuun ja vapaapäivät ovat vaikeita, jos minulle ei ole keksitty muuta tekemistä. Jos en tekisi käsin ruokaa, olisin varmasti jollain muulla käsityöalalla. Haluan pitää käsityön ruuan valmistuksessa lähellä sataa prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että kun menyyssä on päivittäin 10-12 erilaista annosta, siinä joutuu keittiössä aika paljon sykkimään.

Omaleimaisuus on valttia

Yrittäjänä Wirgentius saa nautintoa siitä, että hän pystyy seisomaan tuotteen takana, kun sen on tehnyt alusta loppuun itse. Töitä olisi keittiössä monelle muullekin, jos se olisi ravintolalle taloudellisesti järkevää.

  • Pystyisin työllistämään töiden puolesta kymmenen kokkia, mutta kulut menisivät ihan poskelleen ja hinnat nousisivat. Koen, että yrittäjä on tämän päivän duunari. Lisäksi sesonki on Suomessa niin lyhyt, että vakituisia ei ole mahdollista palkata. Joka kevät metsästämme uudestaan työntekijöitä. Kesällä kaikilla on sitten kädet aivan täynnä työtä. Porvoossakin puoli miljoonaa turistia painelee kaduilla, ovet käyvät koko ajan.

Viime kesän suosikkeihin Postresissa nousi itse tehty jäätelö, jota parhaimmillaan pyöriteltiin 600 pallon päivävauhtia. Michelin-haasteen jälkeen jäätelö onkin Samuli Wirgentiuksen seuraava kutkuttava kehityskohde.

  • Näen jäätelössä potentiaalia. Suomihan on yksi maailman top 5 jäätelönsyöjämaista, mutta itse tehtyä ei täällä vielä paljoakaan ole.

Toisin on esimerkiksi Italiassa, jossa lähes kaikki jäätelö on käsin valmistettua. Ruotsissakin isoilla linjoilla tuotettu niin sanottu bulkkijäätelö on pikkuhiljaa saanut varteenotettavia kilpailijoita pienten valmistajien taholta.

Omaleimaisuus on valttia kaikessa kilpailussa, niin myös Porvoon ravintolakentällä. Uusia toimijoita on tullut muutaman vuoden sisällä useita. Wirgentius näkee kilpailussa hyvää.

  • Pidän siitä, että tulee uutta. Katselen asioita vielä osittain helsinkiläisittäin ja tiedän, että monet tulevat tänne nimenomaan syömään, koska valinnanvaraa on runsaasti. Porvoo tarjoaa jokaiselle jotakin ja tämä alkaa olla yhä mielenkiintoisempi kaupunki. Kaikki tyhjät tilat voisi minun puolestani muuttaa ravintoloiksi, hän heittää haastavan ehdotuksen.

Michelin-opas

Ranskalainen rengasvalmistaja Michelin julkaisi ensimmäisen oppaansa vuonna 1900. Aluksi oppaissa kerrottiin huoltoasemista sekä ruoka- ja yöpymispaikoista. Kaikki auton ostajat saivat oppaan ilmaiseksi. Tavoitteena oli, että autolla kuljettaisiin mahdollisimman paljon ja renkaat kuluisivat. 1930-luvulla Michelin alkoi jakaa ravintoloille tähtiä.

Yksi tähti: Ravintola on arvostelijoiden mielestä erittäin hyvä omassa luokassaan.

Kaksi tähteä: Ravintolan henkilökunnan ruoanvalmistustaidot ovat erinomaiset. Tämän ravintolan takia kannattaa jo poiketa suunnitellulta matkareitiltä.

Kolme tähteä: Henkilökunnan ruoanlaittotaito ja ravintolan ruokakulttuuri kokonaisuudessaan ovat poikkeuksellisen hyviä. Ravintola on oman, varta vasten tehdyn matkan arvoinen.

Teksti: Tuula Lukić   Kuvat: Srba Lukić

 

Porvoon MAKUAARRE

Teemu Lehtonen Wanha Laamanni

Wanhan Laamannin kurpitsa-sieniannos on Porvoon uusi MAKUAARRE. Sienipaistoksen ja savustetun kurpitsakeiton lumoava liitto huipentui voittoon SMAKU – Taste of Porvoo -tapahtuman yhteydessä järjestetyssä äänestyksessä.

Wanha Laamanni Porvoon makuaarre

Wanhan Laamannin sieni-kurpitsa-annos saa ylleen kuohkean kastikkeen sifonilla.

Fryysarinrannan Smaku-annos

Fryysarinrannan annoksessa yhdistyivät kutkuttavasti vohveli, pekoni ja etanat.

Albarion Smaku-annos

Albarion skagen suli suussa.

Porvoon MOONRIVER-tapahtuman yhteydessä lauantaina 27.8.2016 toteutettu SMAKU houkutteli Kulttuuritalo Grandiin huikean määrän vierailijoita maistelemaan paikallisten ravintoloitsijoiden herkkuja edulliseen viiden euron annoshintaan. Vaikka jonoa riitti ja kävijöitäkin oli iltapäivän mittaan noin 1200, sisään pääsi sutjakasti.

SicaPellen smaku-annos

Silmänruokaa ja maukkaita makuja à la SicaPelle Porvoo.

Vitriini Taste of Porvoo Smaku-annos

Vitriinin tyylikäs pikkuleipänen sekä ihanan suklainen kakkupala.

Pelkkää positiivista palautetta kuului maisteluannosten ääriltä. Ravintoloita oli mukana 14 – sekin hieno osoitus yhteisestä innostuksesta ja kyvystä toimia yhteistyössä. Taste of Porvoo on osa Itä-Uudellamaalla käynnissä olevaa Triangeli-hanketta, jota hallinnoi Edupoli ja jonka primus motorina on Premium Visit ry.

Syksyn sävyjä lautasella

Ravintola Wanha Laamanni

Ravintola Wanhan Laamannin syksyn makumaailma on saanut inspiraationsa Suomen luonnosta. Vanhassa Porvoossa tuomiokirkon kupeessa sijaitseva fine dining – ravintola on tunnettu vuodenaikojen rytmin mukaan vaihtuvista herkullisista menuistaan. Kunnianosoitus kotimaan tuoreille antimille näkyy lautasella myös visuaalisessa viimeistelyssä. Kuvassa on Taste of Porvoo – Smakun makuaarreäänestyksessä mukana ollut jälkiruoka: financier-mustikkaleivos, piparminttukonvehti sekä omenavaahtokarkki. Artikkelin ylinnä olevassa kuvassa ravintoloitsija Teemu Lehtonen Grandissa Smaku-tapahtumassa.

Lisätietoja: www.wanhalaamanni.com

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Savukalan uusi elämä

Myrskylän savu

Myrskylän vanhassa meijerissä käy taas kuhina. Parkkipaikalle kaartaa autoja, pienestä puodista mukaan tarttuu kalaherkku toisensa perään. Paikalliset asukkaat ovat ottaneet ilolla vastaan noin vuosi sitten kotikonnuilleen Kylänpääntielle palanneen kalasavustamon.

Toimitusjohtaja Lilia Leps kiirehtii puodin puolelle suoraan tuotantotiloista. Työpäivän ensimmäiset tunnit ovat vierähtäneet varhain aamulla saapuneen kalaerän ruotimisessa. Ovien takana fileointi vielä jatkuu ja haukifileitä asetellaan savustusritilöille. Sitten ne saavat hissikyydin yläkerran uuneihin.

Kylmäsavuhauki on Myrskylän Savun uusin herkkutuote, eikä Lilia Leps ota kuuleviin korviinsakaan, etteikö hauki olisi kala.

  • Olemme saaneet tehdä paljon työtä hauen arvostuksen nostamiseksi. Minusta hauki on gurmeeta, kun sen vain osaa valmistaa, hän sanoo.

Myrskylän Savu työllistää toimitusjohtajan lisäksi yhdeksän henkilöä. Käsityöllä on tuotannossa suuri rooli: on ruotojen poistoa, suolausta, pesua ja pakkausta. Savustamokierroksella yllätämme myös tuotantopäällikkö Toomas Lepsin, Lilian puolison, kädet kalassa, kun hän lappaa haukea jauhimeen pihvimassaksi.

Yrittäjän kotiinpaluu

  • Elämä on kyllä ihmeitä täynnä. En olisi uskonut, että jonain päivänä olisin vielä yrittäjänä täällä, Lilia Leps hymyilee muistellessaan menneitä vuosia.

Myrskyla nsavu

Vanha meijeri on Lepsille hyvinkin tuttu, sillä hän ehti työskennellä 15 vuotta rakennuksessa toimineessa entisessä kalasavustamossa. Nyt viiden vuoden jälkeen hän on taas täällä. Väliin mahtuu kausi, jolloin hän pyöritti savustamoa Ahvenkoskella, kun Myrskylän Savustamo oli toisen yrityksen omistuksessa.

Savustamon omistaja ajoi toiminnan Myrskylässä alas, ja noin vuosi sitten se laittoi tilat myyntiin. Lilia Leps päätti tarttua tilaisuuteen. Muutto Ahvenkoskelta Myrskylään on tarkoittanut niin yrityksen nimen kuin tuotemerkin muutosta. Ahvenkosken Savu on nyt Myrskylän Savu.

  • Kuin kotiin olisin tullut – ja tulinhan minä, sillä olen asunut Myrskylässä jo 27 vuotta. Kannustus on ollut mielettömän hienoa ja koen, että Myrskylässä on hyvä toimia yrittäjänä, Lilia Leps toteaa.

Hän on koulutukseltaan ravitsemusteknikko. Ennen opiskeluaan Suomessa Leps oli jo valmistunut ravintolakokiksi Virossa. Myrskylään hänet toi aikanaan venäjän kielen taito, kun entinen kalasavustamo halusi tehostaa vientiä naapurimaahan.

Premium-kalaa

Oman tehtaanmyymälän lisäksi Myrskylän Savun tuotteita myydään ympäri Suomen, uusimpana sopimuskumppanina Stockmann.

  • Kylmäsavu- ja lämminsavu lohi ovat myydyimmät tuotteet. Jonkin verran myymme myös ravintoloille, mutta pääosin asiakaskuntana ovat kaupat. Pieniä eriä menee vientiin Ranskaan ja Saksaan, Lilia Leps kertoo.

Suoraa vientiä Venäjälle ei EU-pakotteiden vuoksi ole, mutta rajamarketeissa Myrskylän Savun tuotteita myydään hyvin. Yrityksen liikevaihto on reilu kaksi miljoonaa euroa.

  • Pyrimme olemaan premium-valmistaja. Emme kilpaile hinnalla, sillä niillä markkinoilla on jo omat toimijansa. Laatu on meidän päälinjaus, josta haluan pitää kiinni.

Myrskylan savu

Raaka-aineen hinta on tuottanut päänvaivaa erityisesti alkuvuodesta.

  • Raakakalan hinta on ollut rajussa nousussa, mutta me emme voi nostaa omia hintojamme samassa suhteessa. Sehän tarkoittaisi, että kala olisi pian vain rikkaiden ruoka, ja kun asiakkaiden määrä vähenisi, meidän täytyisi myös vähentää tuotantoa ja irtisanoa henkilökuntaa, Lilia Leps luettelee.

Reilun kilpailun kannalta alan toimijoita on kismittänyt tiukentunut sääntely ja valvonta. Suomalaisyrittäjästä viranomaisvaatimukset tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Alalla käydään asiasta vilkasta keskustelua.

  • Valvonta on tarpeellista, mutta monet pienyrittäjät kokevat valvonnan raskaana ja aikaa vievänä. Useimmiten toimitusjohtaja joutuu itse käyttämään aikaansa lukuisten kyselyjen täyttämiseen ja raporttien laatimiseen.

Myös lisääntyneet viranomaistarkastukset vievät paljon työaikaa.

– Suurissa yrityksissähän on omat henkilöt tai jopa osastot näitä tehtäviä varten. Voisiko esimerkiksi ajatella, että tunnollisten pienyritysten tarkastuskäyntejä harvennettaisiin ja ne, joiden toiminnassa on ollut huomauttamista olisivat tarkemmassa valvonnassa? Lilia Leps kysyy.

Kalan syönti on onneksi pysynyt suosiossa – kun rantaviivaa riittää ja järviäkin tuhansittain, on kala monen suomalaisen ruokalautasella yhä luonteva valinta.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Lisätietoja: Myrskylän Savu (myös Facebookissa)

Kylänpääntie 45, 07600 Myrskylä

Puoti on avoinna ma-to 9-16, pe 9-18 ja la 9-14

Laitonta ruokaa

hyönteisruokaa Sirisee Oy

Makkaratehdas ja hyönteisfarmi – molemmat samassa pihapiirissä Porvoon Huhtisissa. Näiden välillä on kuitenkin pitkä loikka niin ajallisesti kuin ideologisesti.

Makkaratehtaan lihaisat tuotteet Itäisellä tiellä ovat jo kauan sitten jääneet historiaan. Nyt niiden tilalle on tullut ekologisempi vaihtoehto, hyönteisravinto. Radion sinfoniaorkesterin harpistin tehtävistä jättäytynyt Laura Hynninen muutti reilu vuosi sitten Porvooseen ja toteutti unelmansa. Hän ryhtyi maalaamaan tauluja ja kasvattamaan oman ruokansa. Entinen makkaratehdas Huhtisissa muuttui kodiksi, ateljeeksi, galleriaksi sekä toimipisteeksi Sirisee Oy:lle, jonka Hynninen perusti hollantilaisen puolisonsa Arthur van der Knaapin kanssa.

Pihalla on startup-yritys EntoCuben kehittämä kontti, jossa hyödynnetään viimeisintä hyönteisten kasvatusteknologiaa. Espoon Otaniemessä teekkareiden kehittämä kontti saapui viime vuoden lopulla Porvooseen mukanaan 100 000 sirkkaa – noin alkajaisiksi.

Sirisee Oy:n omistajat Laura Hynninen ja Arthur van der Knaap

Laura Hynninen ja Arthur van der Knaap ovat kasvissyöjiä ja haluavat kantaa vastuuta maapallomme kestävyydestä.

Sirkkojen siritys on katkeamaton, kun Arthur van der Knaap avaa kasvattamon oven. Sisällä tosiaan kuhisee, mutta toisin kuin tavalliset heinäsirkat mielikuvissamme, kotisirkat eivät hypi. Kasvatuslaatikoita on hyllyillä muutama kymmen, jokaisessa sirittää eri-ikäisiä kotisirkkoja kennomaisissa rakenteissa. Joka päivä jokin laatikoista tuottaa noin puoli kiloa syötäviä sirkkoja.

  • Sirkat munivat kostealle alustalle erillisiin rasioihin ja noin 10 päivän kuluttua poikaset kuoriutuvat. Siirrämme niitä uusiin laatikoihin päivittäin ja noin 35 päivässä sirkat ovat aikuisia, van der Knaap selvittää kotisirkan taivalta kasvattamossa.

Toistaiseksi hyönteiset päätyvät omistajien omalle paistinpannulle sellaisenaan tai prosessoitaviksi jauhoiksi, taikinoiksi ja tahnoiksi.

Sirisee Oy

Kotisirkat ruokailemassa. Sirkat munivat pieneen tummaan rasiaan.

Hyönteisproteiinista bisnestä ja ratkaisuja nälänhätään

Sirisee Oy:n proteiinipitoisilla kotisirkoilla on vielä paljon kirittävään, ennen kuin ne saavuttavat suomalaisten suussa samanlaisen suosion kuin makkara – niin hienoa kuin olisikin, jos kaikissa massatapahtumissa grilleissä kuumenisi hyönteisherkkuja.

Vastassa eivät ole ainoastaan suomalaisten tottumukset, vaan itse EU, jonka lainsäädäntö ei salli hyönteisten markkinointia ja myymistä.

  • Esimerkiksi Aasiassa hyönteisiä syödään luontevana osana ruokavaliota ja osa EU-maistakin on vapauttanut hyönteisruuan vastoin EU:n linjausta. Odotamme, että lainsäädäntö muuttuu parin vuoden sisällä ja mekin saamme laillisesti tuottaa hyönteiselintarvikkeita myyntiin, van der Knaap kertoo.

Hyönteisteollisuusala kasvaa maailmalla kovaa vauhtia, joten suomalaistenkin on syytä pysyä kelkassa mukana. EntoCube ja Sirisee ovat edelläkävijöitä. Hyönteiset ovat huomattavasti ekologisempi ja kestävämpi tapa tuottaa proteiinia ravinnoksi kuin karjankasvatus ja sen uskotaan myös olevan yksi ratkaisu nälän ja aliravitsemuksen poistamiseen maailmasta.

Teksti: Tuula Lukić

Saunassa soittaa sirkka

Kotisirkka (Acheta domesticus) on noin 2,5 senttimetrin pituiseksi kasvava kellertävänruskea sirkkalaji. Se viihtyy kosteissa ja lämpimissä tiloissa, kuten kasvihuoneissa, pannuhuoneissa ja pesuloissa, ja syö muun muassa ruuantähteitä ja eläinten raatoja. Poikaset menehtyvät, jos lämpötila laskee alle 20 asteen. Laji on kotoisin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta ja löysi tiensä Suomeen ihmisen mukana. Kotisirkka tunnetaan kansankielellä nimellä saunasirkka. Se ei levitä tauteja eikä tee tuhoja.

Aitoja makuja

Vihreitä herkkuja lähituotettuina

Hilloja ja viljatuotteita Loviisasta, sienikeittoja sekä kotihunajaa Askolasta, lihatuotteita Sipoosta. Itäisen Uudenmaan lähiruokia on edustettuina Herkkujen Suomi -tapahtumassa Helsingissä 18.-20.8.2016 Uudenmaan osastolla.

Lähiruokatapahtuma Herkkujen Suomi yhdessä olutjuhla Syystoberin kanssa järjestetään Helsingin Rautatientorilla tällä viikolla. Tapahtumakokonaisuus kokoaa Helsingin ydinkeskustaan maakuntiemme lähiruoan tuottajia ja Suomen parhaita oluita jo kuudetta kertaa. Viime vuonna tapahtuma keräsi 50 000 kävijää.

Uudenmaan osasto tuo Herkkujen Suomeen alueen parhaita lähiruokaherkkuja. Pienet elintarvikeyritykset esittelevät Herkkujen Suomessa maaseudun aitoja, tuoreita makuja.

Herkkujen Suomen Uudenmaan maakunnan osastolla pääsee maistamaan osastolla mukana olevien uusimaalaisten yritysten alueella tuotettuja kotimaisia tuotteita; Malmgårdin viljatuotteita ja Backers Bakerin leipää, Linexpon sienikeittoja, Silmusalaattia, Pajuniemen lihatuotteita ja Pampa Foodsin mausteisia makkaroita, sekä Kal’sin hilloja ja kastikkeita. Makean puolen ystäville löytyy Huhtasrinteen hunajaa, suklaata à la Petris Chocolate, Herrgårds Glassin ihanaa jäätelöä sekä monia muita veden kielelle tuovia herkkuja!

Herkkujen Suomen aukioloajat:

torstaina 18.8.2016 klo 16.00–20.00

perjantaina 19.8.2016 klo 11.00–22.00

lauantaina 20.8.2016 klo 10.00–19.00.

Syystober-ravintola-alue on auki kaikkina iltoina kello 01.00 asti.

Lähituottajan leipä

Ruokaasuomesta.fi -palvelu

Tapahtumassa torstaina lanseerattava Ruokaasuomesta.fi -palvelu on digitaalinen ruoan verkkokauppapaikka, jonka kautta kuluttajat voivat ostaa ruokaa suoraan suomalaisilta maatiloilta ja pk-elintarvikeyrityksiltä. Kullakin yrittäjällä on oma verkkokauppansa ja kukin yrittäjä vastaa itse ruokatoimituksista ja tavaran tuoreudesta. Ruokaa voidaan toimittaa yrittäjästä riippuen kotiinkuljetuksena, Matkahuollon, Postin tai suoramyyntipaikkojen kautta.

Verkkokaupan on kehittänyt start-up yritys LähiPro Oy, jonka osakekannasta MTK:n omistuksessa oleva Viestilehdet Oy omistaa tällä hetkellä 49 prosenttia.

www.herkkujensuomi.fi

www.ruokaasuomesta.fi

Maa- ja mestätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Fryysarinrannan kesämakuja

Fryysburgeri

Porvoon kesään kuuluu erottamattomasti herkuttelu, johon kaupungin kukoistava ja monipuolinen ravintolamaailma tuo omat mukavat lisämausteensa.  Vaihtoehtoja on runsaasti. Yksi mielenkiintoisista ravintoloista on Fryysarinranta. Vanhan kaupungin ranta-aitoilla, historiallisessa miljöössä sijaitseva ravintola tarjoaa makuelämyksiä niin ruuan kuin juoman parissa. Ravintolassa riittää vilskettä aamusta iltaan, ja asiakasjoukossa näkyvät viihtyvän niin ulkomaalaiset kuin suomalaisetkin turistit. Myös porvoolaiset ovat löytäneet tiensä tähän uniikkiin jokirannan ravintolaan.

Fryysarinranta sijaitsee sisäpihalla.

Ravintola Fryysarinranta sijaitsee sisäpihalla, josta on kaunis näkymä Porvoonjoelle.

Fryysarinranta on auki vain kesäisin, joka vuosi erilaisella, uudella menyyllä*. Ravintolapäällikkö Susan Öhman sanoo tämän kesän menneen hyvin, vaikka sää ei olekaan aina suosinut. Kesän suosituimpia annoksia ovat alkuruoista valkosipuli roquefort etanat ja pääruoista ravintolan oma Fryysburger sekä savustettu lohi. Kävimme lounasaikaan testaamassa Fryysburgerin, savustetun lohen sekä grillatun härän entrecôteen, eikä yksikään annos pettänyt.

Savustettu lohi ja kukkakaalicreemi.

Savustetun lohen kera maistuivat parsa ja kukkakaalicreemi.

Asettelu on houkutteleva, ja mikä parasta, tyylillä ei hämätä, vaan ruoka-annokset ovat juuri sopivan kokoisia. Kun mautkin ovat kohdillaan, jää tunne reilusta ravintolasta, jossa asiakas saa rahalleen vastinetta. Erityismaininnan saavat Fryysburgerin ranskalaiset sekä savustetun lohen kera tarjottu kukkakaalicreemi.

Ystävällinen palvelu on puoli ruokaa!

Ystävällinen palvelu on puoli ruokaa!

Terassille paistaa päivällä aurinko ja illemmalla sijainti aittojen välissä suojaa hyvin tuulelta. Aika ajoin terassilla fiilistellään myös elävän musiikin parissa. Sisätiloissa vanhan aittarakennuksen osittain alkuperäiset rakenteet luovat ravintolasaliin kiehtovan tunnelman.

Fryysarinrannan kesämenyy.

Fryysarinrannan menyy on voimassa kesäkauden.

* Tarkennus 26.7. (ks artikkeliin liittyvä kommentti kasvisruuasta): Menyystä osa uusitaan.

Teksti: Johanna Lukic – Kuvat: Sara Lukic

Mikä on fryysari? Seuraavassa tietoa ravintolan kotisivuilta:

Harry ”Fryysari” Gustafsson

Muistatteko Fryysarin nakkisämpylät? Harry Gustafsson aloitti nakinmyyjänä 11-vuotiaana. Kojua pidettiin Seurahovia vastapäätä torin kulmassa, ja myöhemmin liike siirtyi vanhaan kaupunkiin Kirkkokadulle. Fryysari teki valtavan pitkää päivää ja ajan myötä hänen liiketoimintansa menestyi ja hän osti kiinteistöjä. Ravintola Fryysarinranta sijaitsee Fryysarin aikanaan omistamassa kiinteistössä.

Sisäpihalle jokimaisemiin, olkaa hyvät...

Sisäpihalle jokimaisemiin, olkaa hyvät…

Mistä nimi ”Fryysari”?

Nakkisämpylöiden lisäksi Fryysarin kioskissa oli kaupan jäätelöä ja Keisarin sinappia, joka oli äänestetty Suomen parhaaksi. Sinappi oli hyvin vahvaa, reseptin siihen ja jäätelöön oli Harryn isä ostanut laukkuryssältä kymmenellä kilolla karamelleja. Nakkeja myyvän kauppiaan lempinimi ”Fryysari” eli jäädyttäjä tulikin juuri jäätelöstä. Hänen piti koulun jälkeen rientää töihin isän kioskiin ja kun muut pojat pyysivät häntä leikkimään, hän vastasi ettei ehdi, koska täytyy mennä fryysaamaan jäätelöä.

fryysarinranta.fi
Jokikatu 20, sisäpiha, Vanha Porvoo

 

Muikkuja à la Saltbodan

Muikkuannos Saltbodan

Ruokateema on nyt niin ”must” ja ”in”, että saattaa olla vaikea löytää julkaisua, jossa ei ruuasta puhuta. TIDmedian lukijat saavat myös oman annoksensa, loviisalaisen Saltbodanin tunnelmissa. Saltbodan juhlisti 30-vuotista toimintaansa 20.6.2016.

Ruuhkaiseen lounasaikaan saimme tänään odotella annoksiamme jonkin aikaa, mutta ruoka oli odottamisen väärti. Vaihtoehtoina oli neljä pääruokaa: kalakeitto, halloumpasta, muikut muusilla ja porsaanleike, joista kaksi jälkimmäistä tuli testattua. Leike lohkoperunoilla oli perinteisen maukas. Muikkuannos ansaitsee täydet pisteet plus-merkillä. Perunamuusi suli suussa ja muikut olivat mukavan rapeita ja kaiken lisäksi hauskasti tarjolle asetettu.

Saltbodan Loviisa

Lounashinnat ovat 10-13 euroa sisältäen salaatin, leivän ja kahvin sekä jälkiruuan. Kaiken kruununa on upea ympäristö Loviisan Laivasillalla meren äärellä.

Saltbodan on vanhaan tullirakennukseen remontoitu ravintola. Yrittäjäpariskunta Dierk ja Marja Kühn perustivat paikalle kahvilan vuonna 1986.

  • Olimme juuri muuttaneet Loviisaan ja teimme hiihtomatkan Svartholmaan. Kun tulimme takaisin ja nousimme jäältä tähän rantaan, olisimme kaivanneet lämmintä kaakaokupillista, mutta ei täällä mitään ollut. Silloin syntyi ajatus kahvilasta, kertoo Dierk Kühn.

Vanhoja rakennuksia oli tuolloin Laivasillalla kaksi. Kun nyt katselee viehättävää rantakujaa, jonka varrella on useita kauniita punaisia aittoja, on vaikea uskoa, että ne ovatkin nousseet vasta parin-kolmen viime vuosikymmenen aikana. Aittarivistössä on muun muassa galleria sekä merenkulkumuseo.

  • Kaikki on tehty talkootyöllä ja suurin osa materiaalista on peräisin vanhoista aitoista eri puolilta maakuntaa. Täällä on valtavasti innokkaita ihmisiä, jotka ovat mukana Laivasilta ry:n toiminnassa, Dierk Kühn iloitsee.

Saltbodan laajensi toimintaansa ruokaravintolaksi vuonna 1991.

  • Aluksi toimimme vuokralla, mutta kuusi vuotta sitten ostimme ravintolarakennuksen omaksi. Työtä riittää päivän täydeltä, sillä kesällä olemme avoinna joka päivä. Nyt odotamme tietysti juhannusjuhlia sekä Small Ships´ Race -venefestivaalia, joka on alkanut Laivasilta ry:n aloitteesta vuonna 1991.
Dierk Kühn Saltbodan

Dierk Kühn Café Restaurant Saltbodan. Kuva Srba Lukic.

Café Restaurant Saltbodan on avoinna toukokuusta syyskuuhun:

  • Ma – To 10 – 23
  • Pe – La 10 – 01
  • Su 10 – 23

Small Ships´ Race 15.-16.7.2016. Ohjelma päivitetään kesäkuussa sivuille www.laivasilta.fi

Laivasilta

Historia

Loviisa sai tapulioikeudet vuonna 1745, eli oikeuden käydä ulkomaankauppaa. Kaupankäyntiä varten rakennettiin uusi laituri, tulli sekä varastoaitat. Suola oli yksi tärkeimmistä tuontitavaroista ja aikoinaan Laivasillan alueella oli noin 50 suola-aittaa. Toki muutakin kuin suolaa varastoitiin, sillä muilta mailta tapulikaupunkiin tuotiin myös muun muassa tupakkaa ja mausteita.

Loviisan Laivasilta

Loviisan Laivasilta. Kuva Sara Lukic.

Nykypäivä

Nykyään Laivasilta palvelee vierasvenesatamana. Loviisan vierasvenesatama sai kunniamainnan Vuoden vierassatama 2014 -äänestyksessä.

Loviisan Laivasillan Merenkulkumuseo

Loviisan Laivasillan Merenkulkumuseo. Kuva Sara Lukic.

Merenkulkumuseo esittelee Loviisan merenkulkuhistoriaa laajasti. Yksi museon helmistä on höyrylaiva s/s Virgon salonki.
Kesän 2016 erikoisnäyttely Loviisan seudun rannikkomerenkulku menneinä aikoina esittelee kuvia, esineitä ja kertomuksia rannikkomerenkulusta.
Avoinna: 14.5.–4.9.2016 ti-su klo 11-18. Maanantaisin suljettu.
Sisäänpääsy: 3 €/aikuiset, alle 12 v. lapset ilmaiseksi. Opastus ryhmille tilauksesta 25 €.
puh. 0400 832 863
Laivasilta 8, 07900 Loviisa
www.merenkulkumuseo.fi

Lue lisää Laivasillan monipuolisesta tarjonnasta www.visitloviisa.fi

Tunnelmia Loviisan juhannusmarkkinoilla 21.6.2016:

Lettuja Loviisan juhannusmarkkinoilla 21.6.2016.

Loviisan kaupungintaloLoviisan tori, juhannusmarkkinat 21.6.2016

Teksti: Tuula Lukic

Uusi kesäterassi Porvooseen

Kivan kliffat

Porvooseen on vappuna avautunut vihdoin uusi terassi, jota on odotettu jo pitkään. Kiva cafe-streetfood-bar on pienikokoinen terassikahvila Aleksanterinsillan kupeessa, syrjässä muiden jokirannan terassien hälinältä. Kivaan paistaa aurinko aina sen laskuun saakka ja edestä lähtevät saaristolaivat tuovat paikkaan vielä hieman lisää tunnelmaa. Ruoka on maukasta ja palvelu rennon ystävällistä, kokit tekevät kaiken itse majoneeseista ranskalaisiin ja raaka-aineet ovat tuoretta lähiruokaa.

Kiva-cafe-streetfood-bar

Ruokalistat ovat kaunista ja yksityiskohtaista käsityötä.

Yksi Kivan perustajista, baarimikkona toimiva Tony Klemets, kertoi tämän olleen unelma jo pitkään, kun alalla on vierähtänyt jo 15 vuotta. Paikan varmistuessa häntä pelotti hieman sijainti, mutta menestyksekkään avajaisviikon myötä tuokin pelko hävisi. Terasseja Porvoon jokirannassa riittää, mutta Tony ei koe niitä niinkään koviksi kilpailijoiksi, sillä paikka ja konsepti ovat kovin erilaisia. Ruoka poikkeaa muista täysin ja jokaisella terassilla on oma tunnelmansa ja asiakaskuntansa. Rankka, mutta antoisa kuukausi on takana ja Tony huokuu vieläkin innostusta ja energiaa. Fiilikset hänellä ovat huipussaan hyvin alkaneen viikon myötä ja hän odottaa innolla tulevaa kesää. Itse kävin testaamassa parhaimmat wingsit, eli kanansiivet, mitä olen koskaan syönyt.

Suosittelen paikkaa siis lämpimästi, ja eihän tässä voi enää muuta kuin todeta, että Kiva on todella kiva paikka!

Kiva-cafe-streetfood-bar

Ei malta kuin hymyillä tiskin molemmin puolin. Tony Klemets (oik) ja Juho Tanska.

Kiva-cafe-streetfood-bar
Teksti ja kuvat: Johanna Lukic

Kiva cafe-streetfood-bar