Category Archives: Myrskylä

Yrityskaupalla vauhtia liiketoimintaan

Metallipaja Tero Pöllänen

Metalli muotoutuu monenlaisiksi komponenteiksi Tero Pölläsen pajalla Myrskylässä. Sorvausta ja jyrsintää tahdittaa mikäpä muu kuin taustalla soiva hevimetalli – miehen lempimusiikki. Pajan ulkopuolella äänimaisema muuttuu täysin, kun tontin laidalla näkökenttään piirtyy pelkkää metsää ja peltoa. Pöllänen on yhdistänyt maatalous- ja metallialan yrittäjyyden.

Tero Pölläsen, 39, metallipaja sijaitsee kotitilalla keskellä Myrskylän maaseutumaisemaa. Peltoa on 30 hehtaaria, jolla Pöllänen viljelee vehnää ja kauraa. Hän on ollut maatalousyrittäjänä vuodesta 2002 lähtien vanhempiensa jalanjäljissä. Viljelyala on elannon hankinnan kannalta pieni, ja varsinainen elanto tulee metallitöistä.

Pajalla tehdään metallin koneistusta ja kokoonpanoa. Automaattiohjatuilla koneilla syntyy isoissa sarjoissa muun muassa vientiin elektroniikkateollisuuden komponentteja. Manuaalikoneilla on käyttöä yksittäisten kappaleiden valmistuksessa.

Seinät vain ovat tulossa vastaan, sillä toiminta sai vastikään uutta tuulta alleen yrityskaupan myötä. Prosessi alkoi noin vuosi sitten.

  • Aloitin metallialan yrittäjänä jo vuonna 2005. Muutamia vuosia olin välillä palkkatöissä Lahdessa, mutta työmatkat pidensivät päivää, ja kun lähempää ei töitä löytynyt, ryhdyin miettimään paluuta yrittäjäksi, Tero muistelee.

Metallipaja Tero Pöllänen

Omassa pihapiirissä oli halli, jonka kunnostamiseen hän haki investointitukea. Tärkeä osuus oli Kehitysyhtiö Posintralla, jonka avustuksella yrittäjä laati liiketoimintasuunnitelman ja hakemukset.

  • Pääsin halliremontin kimppuun viime vuoden elokuussa. Samoihin aikoihin sain kuulla, että porvoolainen Valaisinpalvelu TAJ oli myynnissä. Sillä oli merkittävää elektroniikkateollisuuden alihankintaa, joka sopi omaan toimintaani.

Neuvottelut lähtivät käyntiin ja jälleen oli Posintra auttamassa, nyt neuvonantajana yrityskaupassa, joka toteutui viime keväänä.

  • Oli se pitkä prosessi. Puolet nykyisistä koneista tulivat kaupassa, mutta olennaista oli, että kaupan mukana tulivat asiakkaatkin. Kun tämä varmistui, saatiin kauppakirjat allekirjoitettua maaliskuussa.

Töitä on paljon, mutta pienyrittäjän kynnys palkata vakituinen työntekijä on korkea. Teron apuna on yksi osa-aikainen työntekijä.

  • Tarvetta olisi myös ammattitaitoiselle hitsaajalle. Ongelma on vain siinä, että tällä seudulla ei ole ammattiosaajia – heitä todella kaivataan.

Yrittäjällä itsellään ei ole työaikoja ja juuri sitä kahden tyttären isä Tero Pöllänen pitää nyt arvossaan.

  • Yrittäjänä ei riskinotolta voi välttyä, mutta ainakin saa olla oma pomonsa. Minulle tärkeintä on olla lähellä kotia, muutaman askeleen päässä. Töihin on helppo tulla eikä kellonajalla ole väliä, yrittäjä tuumaa.

Teksti: Tuula Lukić   Kuvat: Sara Lukić

Metallipaja Tero Pöllänen

Palvelua kimpuittain

Anu-Maarit Panu Tähtihetki

Joulu tuo tullessaan kukkien kukoistuksen. Eri puolilla itäistä Uuttamaata on parikymmentä perinteistä kukkakauppaa, jotka vastaavat markettien kiihtyvään kukkamyyntikilpailuun panostamalla palveluun. Myrskylässä sijaitsee näistä yksi, Kukka-Ateljé Tähtihetki. Se on lähtenyt myös rikkomaan perinteisen rajoja.

Tähtihetken hengetär, Anu-Maarit Panu, on pitänyt kukkakauppaa Myrskylässä neljä vuotta. Floristin ammattitaitoa on kuitenkin kertynyt jo 1990-luvulta lähtien. Muutama kuukausi sitten hän muutti kukkineen Myrskylässä suurempiin tiloihin. Samalla palvelurepertuaari sai uusia ulottuvuuksia muun muassa hautauspalveluiden muodossa. Eivätkä uudistukset varmaankaan jää tähän, sillä yrittäjän sydämessä palaa halu säilyttää paikalliset palvelut.

  • Haluan ryhtyä sanoista tekoihin. Liian helposti me vain päivittelemme, kun palvelut katoavat pikkupaikkakunnilta. Onhan se tottakin, mutta sitä suuremmalla syyllä yrittäjien on mietittävä, miten tilanteeseen voisi vastata, Anu-Maarit pohtii.

Myrskylän Tähtihetki Anu-Maarit Panu

Tällä periaatteella ei ole lainkaan outoa, että Tähtihetken kukkaloisteessa voi samalla nauttia kevyttä salaattilounasta tai ostaa kupposen kahvia. Sieltä voi myös noutaa Matkahuollon paketteja ja vuodenvaiheessa asiakirjoja, kuten passin. Pesulapalvelukin toimii. Myrskylässä ei ole pesulaa, joten tämä palvelu auttaa esimerkiksi ikäihmisiä, joille matkanteko lähimpiin kaupunkeihin on hankalaa.

  • Olen kehittänyt myös itsepalvelupuolta. Eteisen pikkumyymälä on avoinna aamuseitsemästä iltayhdeksään ja maksu käy käteisellä, pankkikortilla tai laskulla. Myynnissä on sidottuja kukkakimppuja ja lahjatavaraa silloinkin, kun varsinainen myymälä on suljettu.

Tähtihetken itsepalvelu-kukkavitriinit toimivat lisäksi Koskenkylän Kuninkaanherkussa, Porlammin kyläkaupassa ja Liljendalin Cafe Liljassa.

Joulun juhlahetkiä

Kukkien myynti on Tähtihetkessä ykkösasia. Pienet lahjatavarat ja sisustustuotteet liittyvät siihen luontevasti, etenkin kun joulu lähestyy. Ja jouluhan on yhtä juhlahetkeä kukkakoreineen ja kransseineen.

  • Punainen joulutähti on säilyttänyt suosionsa, vaikka joulu tuo aina tullessaan uusiakin trendejä. Nyt värimaailmassa on paljon metallin sävyjä, kuten kultaa ja pronssia, Anu-Maarit kertoo.

Kukkakaupan viihtyisässä takahuoneessa sisustuspuoli pukeutuu joulun tunnelmaan myyntinäyttelyssä, jossa on muun muassa asiakkaiden toimittamia ja hinnoittelemia viehättäviä vanhoja esineitä.

  • Olen huomannut, että myrskyläläiset kyllä käyttävät paikallisia palveluita, mutta monet piipahtavat muutenkin juttelemaan ja hakemaan joulutunnelmaa. Täällä ei ole ostopakkoa. Ihmiset kaipaavat yhdessäoloa, ja siinähän on elämän tarkoituskin, yhdessäolo ja toisten huomioiminen.

Tähtihetki osallistuu viime vuotiseen tapaan jälleen joulukukkakampanjaan, jossa vanhainkoteihin toimitetaan joulukukka heille, joita ei kukaan muuten muistaisi. Kampanja jatkuu 23.12. asti.

  • Kampanjassa kuka tahansa voi ostaa normaalia edullisemmalla hinnalla joulukukan ja se toimitetaan kotihoidon toimesta vastaanottajalle. Minusta tämä on hieno tapa jakaa joulumieltä, Anu-Maarit toteaa.

Kukkien lisäksi Tähtihetkessä aistimaailmaa kutkuttavat joulun alla glögin ja puuron tuoksut ja maut, kun Myrskylän Pitopalvelun herkkuja on saatavilla lämmitetyssä teltassa kukkakaupan edustalla.

Myrskylän Tähtihetki Anu-Maarit Panu

Anun liikeidea tiivistyy hienosti yrityksen nimessä, joka sai alkunsa Samuli Edelmanin Tähtipölyä-kappaleen inspiroimana. Ihmisen eri elämänvaiheista kertova kappale osui Anu-Maaritin sydämeen ja sai hänenkin runosuonensa sykkimään. Syntyi kaunis runo tähtihetkestä, joka kantaa niin liikeideaa kuin yrittäjää itseäänkin.

  • Olemme kaikki oman elämämme tähtiä, hän hymyilee sydämellisesti.

Teksti: Tuula Lukić Kuvat: Sara Lukić

Tuhkaamossa jätetään hyvästejä

Suomen Eläintuhkaus

Kotieläin on uskollinen kaveri elämän monissa vaiheissa ja sen menetys aiheuttaa suurta surua ja ikävää. Monille omistajille lemmikin tuhkaus on osa surutyötä. Myrskylässä sijaitsee yksi maamme tunnetuimmista pieneläinten tuhkaamoista, Suomen Eläintuhkaus Oy. Perheyrityksessä toteutettiin vuonna 2011 sukupolvenvaihdos ja nyt nuori yrittäjäpariskunta rakentaa uutta.

Jessica ja Petri Stenberg tekevät tällä hetkellä pitkää päivää. Päiviä pidentää Pukkilantiellä Myrskylässä oleva työmaa, jonne he rakentavat uusia tiloja Suomen Eläintuhkaus Oy:lle. Toiminnan on tarkoitus siirtyä noin puolen kilometrin päästä uuteen osoitteeseen viimeistään vuodenvaihteen tienoilla.

Tuhkauksia tehdään vielä toistaiseksi entisissä tiloissa, punaisen maalaistalon pihapiiriin vuonna 1988 Jessican äidin, Isa Lindforsin, perustamassa pieneläintuhkaamossa. Tässä pihapiirissä Jessica kasvoi, mutta yrityksen jatkaminen ei ollut mikään suoraviivainen päätös.

  • Olin 8-vuotias, kun äiti perusti firman ja olen kasvanut tähän hommaan. Siinä mielessä äidin työn jatkaminen oli luontevaa, mutta ennen lopullista päätöstä kokeilimme Petrin kanssa vuoden verran sitä, miten pärjäämme, Jessica kertoo.

Haastavinta on ollut rajanveto kodin ja työn välillä, ja haastavaa se on erityisesti nuorelle lapsiperheelle. Tietoisella päätöksellä koti sijaitseekin Porvoossa. Välimatkaa on sen verran, että työstä pystyy välillä oikeasti irrottautumaan, kunhan uudet tilat vain valmistuvat.

Jessicalle yrittäjyys on elämäntapa ja hän myöntää, ettei se sovi kaikille. Petri siirtyi yrittäjäksi aivan toiselta alalta. Hän on YO-merkonomi, erikoiskaupan ammattimyyjä. Mies paikallaan, kuten Jessica sanoo. Myynnin ja markkinoinnin taitoja yrityksessä tarvitaan, ja lisäksi Petri on paneutunut antaumuksella yrityksen kehittämiseen.

  • Kun aloittaa uutta, miettii tietysti rahaa ja kustannuksia, mutta nopeasti pääsin jyvälle toiminnasta. Kipinä syttyi, kun ymmärsin, että yritystä voi todella kehittää ja että tässä on mielenkiintoista potentiaalia. Sitten mietimme Jessican kanssa yhdessä, mitä haluamme ja lähdimme toteuttamaan sitä, Petri kuvailee.

Hienotunteisuutta surun äärellä

Krematorio-toiminta on ala, joka ei juurikaan kylve otsikoissa. Jessica ja Petri Stenbergin mukaan Suomessa on kolme suurta eläinkrematoriota ja parikymmentä pienempää. Yrittäjäpariskunnan tavoitteena on viedä alaa Suomessa eteenpäin.

Tärkein on asiakas, lemmikkinsä kanssa paikalle saapuva sureva ihminen. Nenäliinoja kuluu paljon.

  • Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat hiljaisia, toiset haluavat puhua ja jakaa kokemaansa. Me kunnioitamme jokaisen omaa tapaa.

Jos eläimen tuo tuhkaukseen itse, se tapahtuu aina ajanvarauksella. Uusissa tiloissa ympäristö on hyvästijätöille rauhallinen. On aikaa henkilökohtaiselle hetkelle ja aikaa myös keskustella, mikäli haluaa.

  • Pyrimme välttämään kliinisyyttä, se ei meidän mielestämme kuulu hyvästijättöjen hetkeen. Tietysti tilojen on oltava siistit. Toisaalta asiakkaan arvostukseen kuuluu myös se, että hoidamme asiat paperitöineen luotettavasti. Meillä on myös hautauspalvelu.

Tuhkaukseen tuodaan pieneläimiä koirista kilpikonniin. On rakkaita lintuja, marsuja, sammakoita. Pienin on ollut taistelukala. Jokaisella on oma tarinansa.

Suomen Eläintuhkaus myös noutaa poisnukkuneita lemmikkejä eläinlääkäriasemilta sopimuksen mukaan. Yhteistyöeläinlääkäreitä ja -asemia on kymmeniä eri puolilla Suomea. Eläinlääkäriasemilta tulee pieneläimiä säännöllisesti niin yksilö- kuin yhteistuhkaukseen.

Arvomaailma viedään käytäntöön

Yksilötuhkauksessa lemmikki tuhkataan omassa kammiossa ja tuhka otetaan asiakkaan valitsemaan uurnaan.

  • Kaikki uurnamme ovat kotimaisia, haluamme tälläkin tavalla tuoda esiin yrityksemme arvoja. Suosituimmat uurnat ovat pellavauurna ja pahviuurna. Ne ovat luontoystävällisiä, biohajoavia, mikäli haluaa haudata lemmikkinsä, Jessica kertoo.

Suomen Eläintuhkaus keramiikkauurna

Ympäristöasioiden huomioiminen on näille nuorille yrittäjille tärkeää ja se on ollut yrityksen kehittämisessäkin johtotähtenä. Suomen Eläintuhkauksen uusissa tiloissa energiatehokkuus on otettu huomioon kaikessa aina liiketunnistimista lämmöntalteenottojärjestelmiin.

Kaksi tuhkausuunia siirretään vanhoista tiloista uusiin, mutta yksi uuni korvataan kokonaan uudella.

  • Uunit on teetetty varta vasten tähän käyttötarkoitukseen ja niiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Uusi laitteisto tulee Englannista, koska Suomessa ei tekniikka ole meidän tavoitteisiimme riittävä. Tuhkausprosessissa ympäristöasioihin ollaan Suomessa vasta heräilemässä, Petri toteaa.

Ympäristöystävällisyys ulotetaan myös toimistotyön puolelle, kun yrityksessä siirrytään sähköiseen, ajantasaiseen lähetejärjestelmään.

Yrittäjinä Jessica ja Petri Stenbergin yksinkertaisena tavoitteena on saada firmasta oma elanto. Palkattuja työntekijöitä on kolme.

  • Myrskylässä koemme, että apua annetaan aina puolin ja toisin. Täällä on yhteisöllistä kylähenkeä ja yrittäjätkin vetävät täällä hyvin yhtä köyttä.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Myrskylä kohtalonkolmiossa

Myrskylä Mörskom

Myrskylän kylänraitilla suomalainen maaseutuidylli näyttää parhaita puoliaan. Kaikkia tervehditään mutkattomasti ja maisemakin hivelee silmää. Keskustien varrella ovat Myrskylän Kirkonkylän tärkeimmät maamerkit, kirkko sekä nelinkertaisen olympiavoittajan Lasse Virénin juoksijapatsas – taustalla siintää Kirkkojärvi.

Kunnanjohtajana on vuodesta 2015 toiminut Kauniaisista kotoisin oleva Sabah Samaletdin, joka valittiin Myrskylään Evijärven kunnanjohtajan paikalta. Myrskylää 1980-luvulta luotsannut Jouko Asuja jätti seuraajalleen kunnan, jonka taloudellisia resursseja on sopeutettu pitkäjänteisesti.

  • Siitä on ollut hyvä jatkaa. Täällä on tehty viisaita investointeja ja taseessa on plussaa niin, että ylijäämää on jokaista kuntalaista kohti noin tuhat euroa. Takametsä on siis kunnossa, jos huonommat ajat koittavat, Sabah Samaletdin kuvailee.

Myrskylä on yksi itäisen Uudenmaan pienimmistä kunnista, mutta sijainniltaan erinomainen, jos ajatellaan vaikkapa työpaikkapendelöintiä lähimpiin suuriin kaupunkeihin Lahteen, Kotkaan ja Porvooseen. Myrskylä on tämän ”kohtalonkolmion” keskellä.

Toisaalta hyvä sijainti tuo haasteita, kun matka on lyhyt suurempiin keskuksiin ostoksille eikä Myrskylään synny omaa suurta kauppakeskittymää. Peruspalvelut pankkeineen Myrskylästäkin löytyvät, ja kiinteistösijoittajalle Myrskylä on erinomainen kohde.

  • Vahvuutemme on viihtyisä asuinympäristö, jossa on toimivat ja monipuoliset, matalan kynnyksen kunnalliset palvelut. Kunnan palkkalistoilla on noin 50 henkilöä ja toimimme hyvänä tiiminä, jossa kaikki ovat avainpelaajia, hallintojohtaja Camilla Söderström toteaa.

    Myrskylä

    Kunnanjohtaja Sabah Samaletdin ja hallintojohtaja Camilla Söderström kuvailevat Myrskylää arjessa inhimilliseksi ja yhteisölliseksi kunnaksi.

Avoimuus on kunnan vahvuus

Pieneen kuntaan pääsee uusi tulokas niin sanotusti ”nopeasti sisälle”. Palvelu on henkilökohtaista ja joustavaa, myös ruotsiksi. Ruotsinkielisten osuus asukkaista on noin 10 prosenttia.

  • Myrskylä on Itä-Uudenmaan pohjoisin kaksikielinen kunta. Täällä ovat viilautuneet yhteen pohjoispuolelta päijäthämäläinen ja etelästä suomenruotsalainen kulttuuri, mikä on luonut edellytykset avoimuudelle hyväksyä myös ruotsinkielisiä ja muunmaalaisia muuttajia, Samaletdin pohtii.

Kunnanjohtajan toiveena on saada Myrskylään myös uusia yrittäjiä, niin suomalaisia kuin maahanmuuttajia.

  • Myrskylässä on tunnusomaisesti paljon mikroyrityksiä. Maanrakennus ja louhinta sekä maatalous ovat täällä tyypillisiä. ProAgrian* kanssa teemme hyvää yhteistyötä, joka on suuntautunut juuri mikroyritysten auttamiseen.

Paikallisista yrityksistä medianäkyvyyttä on viime aikoina saanut Louhinta Lampi, joka työstää Eduskunnan uudet portaat Myrskylän punagraniitista. Myrskylän ”julkkiksista” huipulla on kuitenkin yksi ylitse muiden, Lasse Virén. Tonttikaupat on tehty myös yhden Suomen suosituimman twitter-tähden, Somevaarin eli Aku Erosen kanssa.

  • Pienessä kunnassa yhteisöllisyys näkyy arjessa. Pienuuden ei tarvitse olla ongelma, vaan on löydettävä kunnan omat vahvuudet ja myös yhteistyömahdollisuudet yli kuntarajojen, Sabah Samaletdin kiteyttää.

Myrskylän kunnan vaakuna

 

Kunnanvaakunassa on Myrskylän mänty. Myrskylän ruotsinkielisen nimen, Mörskom, oletetaan olevan lyhenne sanoista mörka skogarnas område eli pimeiden metsien alue. Myrskylän valtapuulaji on mänty. www.myrskyla.fi

 

Myrskylä Nuokku

Nuorison suosima kokoontumispaikka Nuokku on remontoitu pari vuotta sitten. Kuvassa oikealta kunnanjohtaja Sabah Samaletdin, nuoriso-ohjaaja Markku Vilonen ja etsivä nuorisotyöntekijä Niko Heikkilä.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Savukalan uusi elämä

Myrskylän savu

Myrskylän vanhassa meijerissä käy taas kuhina. Parkkipaikalle kaartaa autoja, pienestä puodista mukaan tarttuu kalaherkku toisensa perään. Paikalliset asukkaat ovat ottaneet ilolla vastaan noin vuosi sitten kotikonnuilleen Kylänpääntielle palanneen kalasavustamon.

Toimitusjohtaja Lilia Leps kiirehtii puodin puolelle suoraan tuotantotiloista. Työpäivän ensimmäiset tunnit ovat vierähtäneet varhain aamulla saapuneen kalaerän ruotimisessa. Ovien takana fileointi vielä jatkuu ja haukifileitä asetellaan savustusritilöille. Sitten ne saavat hissikyydin yläkerran uuneihin.

Kylmäsavuhauki on Myrskylän Savun uusin herkkutuote, eikä Lilia Leps ota kuuleviin korviinsakaan, etteikö hauki olisi kala.

  • Olemme saaneet tehdä paljon työtä hauen arvostuksen nostamiseksi. Minusta hauki on gurmeeta, kun sen vain osaa valmistaa, hän sanoo.

Myrskylän Savu työllistää toimitusjohtajan lisäksi yhdeksän henkilöä. Käsityöllä on tuotannossa suuri rooli: on ruotojen poistoa, suolausta, pesua ja pakkausta. Savustamokierroksella yllätämme myös tuotantopäällikkö Toomas Lepsin, Lilian puolison, kädet kalassa, kun hän lappaa haukea jauhimeen pihvimassaksi.

Yrittäjän kotiinpaluu

  • Elämä on kyllä ihmeitä täynnä. En olisi uskonut, että jonain päivänä olisin vielä yrittäjänä täällä, Lilia Leps hymyilee muistellessaan menneitä vuosia.

Myrskyla nsavu

Vanha meijeri on Lepsille hyvinkin tuttu, sillä hän ehti työskennellä 15 vuotta rakennuksessa toimineessa entisessä kalasavustamossa. Nyt viiden vuoden jälkeen hän on taas täällä. Väliin mahtuu kausi, jolloin hän pyöritti savustamoa Ahvenkoskella, kun Myrskylän Savustamo oli toisen yrityksen omistuksessa.

Savustamon omistaja ajoi toiminnan Myrskylässä alas, ja noin vuosi sitten se laittoi tilat myyntiin. Lilia Leps päätti tarttua tilaisuuteen. Muutto Ahvenkoskelta Myrskylään on tarkoittanut niin yrityksen nimen kuin tuotemerkin muutosta. Ahvenkosken Savu on nyt Myrskylän Savu.

  • Kuin kotiin olisin tullut – ja tulinhan minä, sillä olen asunut Myrskylässä jo 27 vuotta. Kannustus on ollut mielettömän hienoa ja koen, että Myrskylässä on hyvä toimia yrittäjänä, Lilia Leps toteaa.

Hän on koulutukseltaan ravitsemusteknikko. Ennen opiskeluaan Suomessa Leps oli jo valmistunut ravintolakokiksi Virossa. Myrskylään hänet toi aikanaan venäjän kielen taito, kun entinen kalasavustamo halusi tehostaa vientiä naapurimaahan.

Premium-kalaa

Oman tehtaanmyymälän lisäksi Myrskylän Savun tuotteita myydään ympäri Suomen, uusimpana sopimuskumppanina Stockmann.

  • Kylmäsavu- ja lämminsavu lohi ovat myydyimmät tuotteet. Jonkin verran myymme myös ravintoloille, mutta pääosin asiakaskuntana ovat kaupat. Pieniä eriä menee vientiin Ranskaan ja Saksaan, Lilia Leps kertoo.

Suoraa vientiä Venäjälle ei EU-pakotteiden vuoksi ole, mutta rajamarketeissa Myrskylän Savun tuotteita myydään hyvin. Yrityksen liikevaihto on reilu kaksi miljoonaa euroa.

  • Pyrimme olemaan premium-valmistaja. Emme kilpaile hinnalla, sillä niillä markkinoilla on jo omat toimijansa. Laatu on meidän päälinjaus, josta haluan pitää kiinni.

Myrskylan savu

Raaka-aineen hinta on tuottanut päänvaivaa erityisesti alkuvuodesta.

  • Raakakalan hinta on ollut rajussa nousussa, mutta me emme voi nostaa omia hintojamme samassa suhteessa. Sehän tarkoittaisi, että kala olisi pian vain rikkaiden ruoka, ja kun asiakkaiden määrä vähenisi, meidän täytyisi myös vähentää tuotantoa ja irtisanoa henkilökuntaa, Lilia Leps luettelee.

Reilun kilpailun kannalta alan toimijoita on kismittänyt tiukentunut sääntely ja valvonta. Suomalaisyrittäjästä viranomaisvaatimukset tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Alalla käydään asiasta vilkasta keskustelua.

  • Valvonta on tarpeellista, mutta monet pienyrittäjät kokevat valvonnan raskaana ja aikaa vievänä. Useimmiten toimitusjohtaja joutuu itse käyttämään aikaansa lukuisten kyselyjen täyttämiseen ja raporttien laatimiseen.

Myös lisääntyneet viranomaistarkastukset vievät paljon työaikaa.

– Suurissa yrityksissähän on omat henkilöt tai jopa osastot näitä tehtäviä varten. Voisiko esimerkiksi ajatella, että tunnollisten pienyritysten tarkastuskäyntejä harvennettaisiin ja ne, joiden toiminnassa on ollut huomauttamista olisivat tarkemmassa valvonnassa? Lilia Leps kysyy.

Kalan syönti on onneksi pysynyt suosiossa – kun rantaviivaa riittää ja järviäkin tuhansittain, on kala monen suomalaisen ruokalautasella yhä luonteva valinta.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Lisätietoja: Myrskylän Savu (myös Facebookissa)

Kylänpääntie 45, 07600 Myrskylä

Puoti on avoinna ma-to 9-16, pe 9-18 ja la 9-14

Pienet kunnat puristuksessa

Myrskyläläinen maanviljelijä ja kunnanvaltuutettu Kristian Forsman halkoo polttopuita kaurapellon reunalla. Maanviljelys ei ole tilan ainoa elinkeino, vaan lisätienestiä kertyy monista pienistä puroista. Neljännen polven maanviljelijä perheineen on muutoksen ytimessä. Selviytymiseen tarvitaan uudistumista ja uusia ratkaisuja, miten elämää voi jatkaa maaseudulla.

Kristian Forsman

Myrskylän vajaan kahden tuhannen asukkaan kunta on kokenut jo ensimmäiset muutokset palveluiden laajuudessa ja tasossa.

– Yksin ei pärjää, yhteistyö on tärkeää muiden kuntien kanssa, toteaa Kristian Forsman.

Samalla tapaa kuin naapuriapu ja talkoohenki ovat tallella kotipaikkakunnalla, samaa yhteishenkeä tarvitaan Itä-Uudellamaalla muutosten edessä.

Myrskylä on ollut eturintamassa muutoksissa eli miltä tuntuu, kun kaikki palvelut eivät ole enää omassa kirkonkylässä. Oma terveysasema on, mutta lääkäriin ja muun muassa synnyttämään matkataan myös Lahteen eli Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriin, johon Myrskylä on kuulunut jo kymmenen vuotta. Kunta onkin odottavalla kannalla, mitä tuleva maakuntauudistus tarkoittaa ja miten hyvin palvelut tulevaisuudessa toimivat uudessa maakuntamallissa.

– Se on vähän niin kuin hyppy tuntemattomaan. Olemme olleet tyytyväisiä nykyiseen Päijät-Hämeen ja sen sisällä toimineen Aavan palveluihin. Siellä on tehty hyvää työtä, kiittelee Forsman.

Muutosten valmistelu antaa odotuttaa. Porvoon kaupunki on ollut sote-muutoksessa aktiivinen, mutta Forsmanin mielestä isot kaupungit pääkaupunkiseudulla ovat mustasukkaisia vallastaan ja muutokset eivät oikein etene pienempien kannalta tarpeeksi rivakasti.

Kuntaliitos ei aikoinaan tuntunut Myrskylässäkään hyvältä ratkaisulta. Haluttiin pysyä itsenäisenä. Kunta painii samanlaisten haasteiden edessä kuin mikä tahansa kunta Suomessa tällä hetkellä: väestö ikääntyy, syntyvyys on alhainen, töitä ja palveluja alueella on vähän. Viimeiset kyläkoulut suljettiin vajaa kymmenen vuotta sitten. Mutta tulevaisuuteen uskotaan ja panostetaan, sillä investointeja on tehty viime vuosina, kun kunnan talous on hieman kohentunut. Yhteinen 1-6. luokan koulu sijaitsee kirkonkylällä, samoin uusi päiväkoti. Vanhuksille on valmistunut uusi 29-paikkainen palvelukoti.

– Verokertymän avulla olemme voineet tasapainottaa kunnan taloutta ja rahaa on siten jäänyt säästöönkin ja investointeihin, kehaisee Forsman.

Kristian Forsman on toisen kauden valtuutettu ja nykyisen valtuuston puheenjohtaja.

– Osana isompaa emme olisi voineet kehittää kuntaa samalla lailla, isoa ei välttämättä kiinnostaa reuna-alueen kehittäminen. Myös joustavuus ja matalan kynnyksen palvelut ovat pienessä kunnassa etu, kunnanjohtajan ovi on aina auki kuntalaisten huolille, toteaa Forsman.

Päätöksenteon karkaaminen kauemmaksi uudessa maakuntamallissa ei pelota Forsmania.

– Olemme tottuneet pienessä kunnassa, ettemme ole aina päätöksenteon ytimessä, mutta itsenäisinä meiltä kuitenkin kysytään lausuntoja ja mielipiteitä. Siten voimme mielestämme vaikuttaa meitä koskeviin asioihin, arvioi Forsman.

Forsmanin mukaan lähiterveyskeskusten määrää ei pitäisi harventaa, siten ei synny merkittäviä säästöjä, lääkäreistä on pulaa.

– Se miten uudessa maakuntamallissa onnistutaan vaikuttamaan nykyisiin, nouseviin sosiaali- ja terveyskuluihin, näyttää myös tarvitaanko vielä lisää kuntaliitoksia.

Suomessa edelleen puolet kunnista on alle 6000 asukkaan kuntia, vaikka kuntaliitoksia on tehty 2000-luvun aikana. Pienet kunnat ovat sitkeästi halunneet säilyttää itsenäisyytensä ja yrittäneet löytää ratkaisuja selvitä isojen rinnalla.

-Työpaikkoja ja yrittäjiä tarvitaan sekä toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden varmistaminen, luettelee Forsman keinoja vaikuttaa kunnan elinvoimaan.

Hänen mukaansa toisen asteen koulutus pitää nuoremmat sukupolvet lähellä ja sitä kautta syntyy uutta – niin yrityksiä kuin työtä.

– Myrskylän tyyppisellä alueella on yrittäjän hyvä toimia, sillä asumis-, elin- ja työtilakustannukset ovat edulliset ja tilaa on reilusti. Myös lasten on hyvä kasvaa ja peuhata, kun luonto on lähellä, luettelee Forsman alueen etuja.

Myrskylän päiväkoti Helmitarha

Myrskylän päiväkoti Helmitarha on äskettäin peruskorjattu ja laajennettu.

 

Myrskylä pähkinänkuoressa

Perustettu 1636

Asukkaita (28.2.2016): 1973

Kunnallisveroprosentti (v. 2015): 21,50%

Kielijakauma: suomenkielisiä 89 %, ruotsinkielisiä 11 %

Elinkeinojakauma:

Alkutuotanto 18 %

Jalostus 29 %

Palvelut 53 %

Työpaikkaomavaraisuus: 65,3 %

MYRSKYLÄN KUNNAN VISIO 2020

  • Myrskylä on viihtyisä asuinkunta kohtuullisten etäisyyksien päässä useista Etelä-Suomen kaupungeista.
  • Kunta tarjoaa laadukkaat peruspalvelut lähellä.

STRATEGISET PAINOPISTEALUEET

  1. Kunnan talous on tasapainossa
  2. Kunnassa on laadukkaat peruspalvelut lähellä kuntalaista
  3. Henkilöstön osaamista kehitetään ja työhyvinvointia edistetään
  4. Toimintaympäristöä kehitetään asukkaiden ja yritysten toimeentulon ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja hallitun väestönkasvun saavuttamiseksi

Teksti: Silja Metsola

Maan voima

maanviljelijä Toni Lindqvist Myrskylä

Maanviljelijä Toni Lindqvist, 24, on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä maaseudun rakennemuutosta. Myllerrys on ollut Suomessa kova, niin myös Myrskylässä, mutta vielä on sentään maaseudulla viljelijöitä, joiden ansiosta saamme ruokapöytiimme kotimaisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Tavallinen suomalainen leivänsyöjä ihmettelee myrskyläläisen viljapellon laidalla muhevaa, multaista maisemaa. On toukokuu ja kevätkylvön aika, traktori viistää peltoa siivu siivulta pölypilvi perässään – näkymä on vaikuttava.

Tähän aikaan vuodesta maanviljelijää on vaikea saada ohjaimista, mutta sen verran taukoa Toni Lindqvist pitää, että lounas tulee syötyä. Tapaamme kahvila-ravintola Myrskytähdessä kunnan keskustassa. Tunnelma on kotoisa – paikalla pyörähtää myös Lasse Virén. Harvassa ovat nekin suomalaiset lounaspaikat, joissa voi jutustella olympiavoittajan kanssa.

Tauko on Lindqvistille paikallaan, sillä työpäivät venyvät niin kylvö- kuin sadonkorjuuaikoina 14-16 tuntisiksi. Sesonkityöntekijöitä on apuna vuodessa noin kolmen kuukauden ajan. Voi sanoa, että maatilan tulos perustuu yhden ihmisen työpanokseen siten, että Toni Lindqvist tekee itse kahden henkilön työt. Isä, Mika Lindqvist, auttaa oman päätyönsä ohella.

  • Isä osti tilan 1990-luvun alussa vanhemmiltaan ja isän toimesta tuotantosuunta vaihtui maidontuotannosta sivutoimiseen kasvinviljelyyn. Tilakoko on kasvanut niin, että meillä on peltoa viljelyssä 280 hehtaaria, joista omaa on 130 hehtaaria ja loput ovat vuokraviljelyssä. Voin nyt sanoa itseäni täysipäiväseksi maanviljelijäksi, Toni Lindqvist kertoo.

Peltolohkoja on kaikkiaan 91 ja kaikkia on hoidettava sääntöjen ja pykälien mukaan. Tarkastajat käyvät säännöllisesti.

  • Puolet byrokratiasta tulee EU:sta, loppu on kotikutoista, viljelijä naurahtaa.

Maailmanmarkkinoilla

Maaseutuelinkeinoissa Lindqvist kuuluu vähemmistöön. Hän edustaa nuorta maanviljelijäpolvea ja vastaa monialaisesta tilasta, jollaisia on suomalaisista maaseudun pienyrityksistä noin 13 prosenttia (v. 2013, Luke). Maanviljelyn ohella Maatalousyhtymä Lindqvist harjoittaa koneurakointia sekä vähän metsätaloutta. Lindqvist tarjoaa myös kirjanpitopalveluita muille maatiloille.

  • Pysyn sillä tavalla ajan tasalla. Tykkään pyöritellä numeroita, seurata taloutta ja päättää asioista. Tämä on yrittäjämäistä työtä ja päivät vaihtelevat. Välillä saan öljytä kädet oikein huolella koneiden parissa, välillä on siistiä paperityötä toimistossa.

Lindqvistin pelloilla viljellään muun muassa mallasohraa, leipävehnää, rapsia ja ruista sekä tämän vuoden uutuuksina kauraa ja kuminaa. Hän sopii vuodesta riippuen noin puolet satohinnoista jo edellisen talven aikana. Siinä voi voittaa tai hävitä, mutta ainakin jotain jää käteen.

  • Hinta riippuu markkinatilanteesta. Esimerkiksi rukiin hinta oli pitkään hyvä, mutta nyt se laskee kaikkialla, koska maailmalla varastot ovat täynnä. Suomen mittakaava on liian pieni eikä vaikuta maailmanmarkkinahintoihin, Lindqvist selventää.
  • Rahtikustannukset ovat yllättävän alhaiset eli kynnys tuoda viljaa muualta Euroopasta Suomeen on matala, hän jatkaa.

Myönteisiä käänteitä elintarviketeollisuudessa on edustanut esimerkiksi Fazer, joka on ottanut tavoitteekseen käyttää ruistuotteissaan 100 prosenttisesti kotimaista viljaa.

  • Viljelijän kannalta viljakaupassa on parempi välttää väliportaita, joten toimitan viljat suoraan teollisuudelle, kuten Fazerille Lahteen ja Avenalle Loviisaan, Lindqvist kertoo.

Investointeja hehtaarihinnoilla

Maatalousyhtymä Lindqvistin liikevaihto ylitti viime vuonna 300 000 euron rajan ja tavoite tälle vuodelle on 350 000 euroa. Menoeriä on maatilalla riittämiin, ja säännöllisin väliajoin olisi konekantaakin uudistettava.

  • Valtion tuki on noin 35 prosenttia maanviljelyn liikevaihdosta. Tiedän, että on tiloja, joilla tukea haetaan jopa 70-80 prosenttia liikevaihdosta. Tällöin tuotanto perustuu tuella elämiseen satomäärän ollessa toissijainen asia. Ilman tukia maanviljely ei Suomessa kannattaisi ja tuet ovat jo tulleet alas koko 2000-luvun noin 15-20 prosenttia.

Koneinvestointeja ei maatiloilla juurikaan tehdä silloin, kun viljan hinnat lähtevät laskuun. Lindqvistin tilalla suurimmat viimeaikaiset investoinnit on tehty maaostoihin. Peltoalan kasvattaminen kuuluu yhä nuoren myrskyläläisviljelijän tulevaisuuden suunnitelmiin.

  • Siitä kun isäni aikanaan aloitti, olemme ostaneet sekä vuokranneet kahdeksan tilaa. Jos hyviä lohkoja tulee hyvään hintaan tarjolle, niin mieluummin ostaisin omaksi kuin maksaisin vuokraa, Lindqvist miettii.

Peltojen hehtaarihinnat vaihtelevat Itä-Uudellamaalla pääosin 7000 ja 10 000 euron välillä. Markkinatilanne vaikuttaa tähänkin.

  • Pellon ostoa ei voi laskea tuottohintaan, jos kerran elämässä kohdalle osuu hyvä pelto. Nämä ovatkin näiltä osin oikeastaan tunnepuolen asioita, Toni Lindqvist tuumii.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Talla jalan alla

Erja Räty, Talla, Myrskylä

Suomen ainoa puukenkätehdas Talla vaalii Myrskylässä katoavaa käsityöperinnettä – oikeastaan kokonaista kenkäkulttuuria. Edes tehtaan tulipalo puolitoista vuotta sitten ei lannistanut perheyrittäjiä, Erja Rätyä ja Hannu Salmista.

Tallan tarina sai alkunsa vuonna 1968. Lääkäri Touko Ollilalla oli tuoteidea jalkoja ja selkää säästävistä puupohjaisista kengistä. Yhdessä ortopedien kanssa suunnitelluista, hyvin muotoilluista Tallan puukengistä tuli 1970-luvulla hittituote. Niitä käyttivät niin sairaala-ammattilaiset kuin tavalliset kengänkuluttajat. ”On hyvä olla, kun on talla jalan alla” kuului kenkämerkin slogan.

Tehdas sijaitsi Askolan Juornaankylässä. Toiminta oli jo lähes hiipunut, kun Erja Räty vuonna 1986 osti Tallan ja siirsi koneet ja varaston Myrskylään.

Talla on Erja Räty Ky:n tuotemerkki. Tehtaanmyymälässä Myrskylän Syväjärventiellä on hyllyillä perinteisiä hollannikkaita sekä Tallan nostalgisia malleja, kuten remmillinen Niko ja leveälestinen Nummi. Niiden rinnalla on myös uusia malleja ja kuoseja, joita Erja Räty suunnittelee.

– Marimekko on ollut suurin asiakkaamme silloin, kun heilläkin oli vielä Kirsti Paakkasen periaate hankkia kaikki mahdollinen Suomesta. Nykyään yritykset siirtävät alihankinnat Aasiaan, koska hinta ratkaisee, Hannu Salminen kritisoi.

Myrskylässä puukenkätehtailijoilla on silti vahva usko tulevaisuuteen. Erja Räty Ky:llä tulee tänä vuonna täyteen 30 vuotta ja se on noussut jopa tuhkasta uudelleen vuoden 2014 tulipalon jälkeen. Tuotekehitystä tehdään muun muassa hankkimalla uusia koneita.

Keksijä ja kenkäkulttuuri kohtaavat

Tähän asti tuotanto on toiminut alkuperäisillä koneilla, jotka ovat suorittaneet uskollisesti tehtäviään 1970-luvulta lähtien. Niiden päivittämisessä on ollut päänvaivaa, kun maailmalta ei tahdo löytyä alan osaamista eikä oikein innostustakaan paneutua katoavaan teollisuudenalaan.

Nyt avuksi on saatu suomalaiskeksijä, Raimo Kaukinen, joka jatkaa Pertti ”Spede” Pasasen Spede-Idea Oy:n innovatiivista keksijäkulttuuria.

  • Se mies keksii vaikka mitä. Hän kehittää yhdessä Simo Kyllösen kanssa meille uutta hiomakonetta, jolla pystymme tekemään kenkiin erilaisia kallistuksia ja korkoja, Hannu Salminen sanoo innoissaan.

Hannu, ”äänetön yhtiömies”, vie meidän tehdashalliin, jossa on muun muassa vuodelta 1973 peräisin oleva kopiojyrsin. Se jyrsii puukenkien pohjia noin 16 parin tuntivauhdilla. Myös alihankintana valmistettavat pesäpallomailat, tehtaan toinen päätuote, tehdään jyrsimellä.

Tämä osa tehtaasta kärsi pahoin tulipalossa, joka sai alkunsa lämpökeskuksesta. Viikossa tehtaalla syntyy noin sata paria puukenkiä. Marimekon aikaan tahti nousi parhaimmillaan jopa 15 000 pariin vuodessa.

Kengän kaari

Tallan puukengissä kopisee haapa ja koivu. Tukit ostetaan lähiseutujen metsistä ja sahataan lankuiksi tehtaan pihalla. Osa koivulankuista ostetaan Askolasta Eero Koskelan sahalta. Kierrätys toimii, kun käyttökelvottomat pohjat päätyvät polttopuiksi.

Koko kengän valmistuskaari on käsityövaltaista. Lestityspaikalla Heikki Moilanen sivelee lestin saippuavedellä, nostaa pehmenemässä olleen kenkänahan vesiämpäristä, naksuttelee sen niiteillä pohjaan ja lopuksi työntää oikean kokoisen lestin varovasti sisään. Tästä kenkä pareineen menee kuivumaan. Parin päivän päästä lesti otetaan pois ja puukenkä on valmis myyntiin – tosin suurin osa kenkäpareista on jo myyty ennen kuin ne edes päätyvät omaan laatikkoonsa.

  • Teemme pääasiassa tilaustöitä ja suurin asiakaskunta ovat terveydenhoidon ammattilaiset ja sairaalat. Jälleenmyyjien verkosto on pienentynyt, sillä etenkin isoilla ketjuilla on tiukat toimitusehdot.

Myös pienemmät putiikit haluavat siirtää riskiä valmistajalle ja toivovat usein myyntitiliä. Myyntitilit ovat työläitä ja Erja Räty on luopunut niistä lähes kokonaan.

  • Tallan kenkiä löytyy kyllä muutamista kaupoista Suomessa, mutta koko valikoima on parhaiten löydettävissä verkkokaupassamme, jonne pikku hiljaa tulee myös lisää malleja.

Tehtaanmyymälään voi sopia käynnin etukäteen puh. 040 764 5086 arkisin klo 9-18. www.talla.fi

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic