Category Archives: Luova talous

Saippuatehdas autotallissa

Pro Brush Natural penseltvål

Kuvataiteilijan luovuudesta syntyi sivellinsaippua

Porvoon Taidetehtaalla kuvataiteilija Anitta Ruotsalaisen, 55, työhuoneen seiniltä katselevat lukuisat naishahmot suurilta kangaspohjilta. Ihmisiä on maalattu myös kellertäville pienille ja huokoisille paperinpaloille. Ikkunalaudalle on aseteltu riviin pulloja, joiden sisällä on merestä kerättyjä ajopuunpalasia. Nekin toimivat maalauspohjina. Ja ateljeen yhdessä nurkassa seisoo teline, jonka valkoiset puulaatikot sisältävät paperikääreisiin kiedottua saippuaa.

– Maalarina minut tunnetaan rönsyilevänä. Olen avoin eri materiaaleille, pellavakangas ei yksin riitä eikä lopputulokseen johda yksi tie, vaan sinne kuljetaan erilaisia polkuja. Haen töihini myös kolmiulotteisuutta. Maalaukset voivat olla samaa aihepiiriä, mutta toteutettu eri tavoin. Minulla on suuri tarve tehdä koko ajan jotain, Ruotsalainen selittää ja osoittaa huoneessa taiteeksi muokkausta odottavia enemmän ja vähemmän ehjiä nukkekoteja ”ehkä niistä syntyy jotain”.

Anitta Ruotsalainen, Pro Brush Natural sivellinsaippua

Rönsyilevän maalarin toinen puoli on päämäärätietoinen uuden kehittäjä

– Olin aina pessyt osan siveltimistäni mäntysuovalla ja huomannut, että ajan mittaan niiden maalausominaisuus heikkenee, ne saattavat kovettua ja karvat harottaa. Häiritsevää oli myös se, että mäntysuopa ei ole ekologista. Se ei myöskään sisällä kovin paljon saippuaa. Mielessäni iti ajatus siitä, että aidot näädän-, oravan- ja sianharjassiveltimet ansaitsisivat niitä hoitavan puhdistusaineen.

Ruotsalaisen harrastuksena on pitkään ollut luonto ja erityisesti villiyrtit. Niiden myötä hän kiinnostui luonto- ja ympäristöalasta ja hakeutui aikuisille suunnattuun luonnonvaratuottajakoulutukseen. Kaksivuotisiin opintoihin sisältyi kurssi luonnonmukaisen pesuaineen valmistamisesta.

– Silloin minulla välähti. Tässä on tilaisuus toteuttaa idea ekologisesta saippuasta.

Kokeiltuaan eri raaka-aineyhdistelmiä ja testauttamalla saippuaa kollegoilla Ruotsalainen päätyi käyttämään kotimaista rypsiä tai rapsia saatavuuden mukaan sekä pellavaöljyä ja kookosrasvaa. Rypsi-/rapsiöljy tuo siveltimeen pehmeyden ja pellavaöljy hoitavan ja puhdistavan suojan. Kookosrasvaa tarvitaan luomaan saippuaan kovuutta.

Pro Brush Natural -sivellinsaippua® sai tavaramerkkisuojan Patentti- ja rekisterihallitukselta viime syksynä. Maalareiden sutien lisäksi saippua käy yhtä hyvin meikkisiveltimen puhdistamiseen kuin mattojen pesuun. Sitä voi käyttää keittiösaippuana ja sillä voi pestä kädet. Se on biohajoava ja ekologinen.

– Kehitän saippuaa koko ajan. Mahdollisuuksia sen käyttöön on vaikka kuinka paljon, Ruotsalainen sanoo.

Häntä ei pelota, että joku pihistää tuoteidean.

– Saksassa on ollut myynnissä sivellinsaippuaa iät ja ajat. Kyllä näitä markkinoille mahtuu, hän tuumaa.

”Saippuatehdas” sijaitsee Porvoossa taiteilijan kodin autotallissa, jonne hän on rakentanut tuotantolinjan.

– Vuoden päivät olen valmistanut saippuaa taiteellisen työn ohella. Se tuntuu mielenkiintoiselta ja hauskalta. Nyt pohdin jatkanko tuotantoa arvonlisäverollisena taiteilijana vai perustanko yrityksen.

Luovan työn tekijän palkkapussi on pieni

Ensisijaisesti taiteilijaksi itsensä luonnehtiva Ruotsalainen toimii Helsingin taiteilijaseuran puheenjohtajana ja Lallukka-säätiön hallituksessa. Hän kertoo luonteelleen sopivan järjestöissä työskentelyn. 1990-luvulla hän hoiti Porvoon taideyhdistyksen puheenjohtajuutta.

– Haluan ajaa taiteilijoiden asioita. Vain kourallinen taiteilijoista elää työllään. Useimmat tekevät leipänsä eteen muitakin hommia. Itse sijaistan opettajia. Taiteilijoiden saamat apurahat eivät ratkaise toimeentulo-ongelmaa kaikkien osalta. Nehän myönnetään vain osalle taiteilijoista määräajaksi.

Taiteilijoiden toimeentuloa auttaisi paljon, jos taiteen ostaminen lisääntyisi. Ruotsalainen mainitsee, että esimerkiksi Porvoon kaupungin taiteen ostomäärärahat ovat ajan mittaan nousseet, mutta muutakin tarvitaan.

Taiteilijan taloudessa luovuus näkyy palkkapussin pienuutena, vaikka se muuten rikastuttaa elämää. Palataan hetkeksi vielä jutun alussa mainittuihin kellastuneisiin hauraisiin paperinpaloihin. Mitä materiaalia ne ovat?

– Pietarin Suomi-talossa työskennellessäni join paljon teetä. Aloin miettiä, mitä teepusseilla voisi tehdä. Availin siinä yhtä ja sitten päätin kokeilla, miten se toimii maalauspohjana. Nyt valmiina on joukko ihmishahmoaiheisia töitä. Yhtenä teemana ovat pakolaiset. Kuvaan sitä, kuinka hauras on ihmiselämä.

Pian Ruotsalaisen teepussimaalaukset matkaavat Viroon Viljandiin, jossa on esillä viidenkymmenen suomalaistaiteilijan näyttely.

– Luovuus on sitä, että voi kokeilla mahdollisimman paljon, voi leikkiä ja epäonnistua. Se on kyky nähdä asioita, kuvataiteilija kiteyttää.

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukic

Lisätietoja taiteilijasta ja saippuasta:

www.anittaruotsalainen.com

I´m possible

Johnny von Wright

Omia unelmiaan kannattaa tavoitella. Visio, motivaatio ja sinnikkyys kantavat kauas, miettii porvoolainen ohjelmapalveluyrittäjä Johnny von Wright.

Ihmisen elämän kulkua ohjaa pitkälti oma asenne. Asenteisiin saamme polttoainetta ympäristöstä. Jos joka puolelta tulvii kielteisyyttä, saa olla aikamoinen paksunahka pitääkseen yllä myönteistä, eteenpäin vievää draivia.

Porvoossa kuusi vuotta asunut yrittäjä, Brivatum Oy:n primus motor Johnny von Wright sai tarpeekseen negatiivisten uutisten yliasemasta ja sai idean haastattelusarjasta, jossa tunnetut suomalaiset poliitikoista urheilijoihin ja talouselämän vaikuttajista taiteilijoihin puhuvat hyvästä elämästä, mahdollisuuksista ja onnesta. YouTubessa jaossa oleva hyvinvointisarja sai nimekseen NobleFit.

– Noble kuvaa meissä jokaisessa asuvaa jaloa, yksilöllistä ja tärkeää ihmismieltä ja elämää, Fit ihmisen kokonaisvaltaista kuntoon saattamista, Johnny von Wright kuvailee.

Mielenkiintoisessa julkkisjoukossa mukana ovat Martti Syrjä, Leo-Pekka Tähti, Eicca Toppinen, Arttu Lindeman, Peter Nyman, Risto E.J. Penttilä, Ville Haapasalo, Saara Aalto, Aira Samulin, Jorma Uotinen ja monet, monet muut.

– Peter Nyman on jo kutsunut tätä Suomi 100 teoksi. Haastatteluiden teemat liittyvät monia meitä suomalaisia koskettaviin aiheisiin ajatuksella Suomi nousuun. Miten saisimme ihmiset uskomaan itseensä? Liian monet jättävät mahdollisuutensa käyttämättä, Johnny von Wright pohtii.

Johnny von Wright NobleFit

Mahdollisuus on minussa

Sarjassa käsitellään muun muassa menestystä. Von Wright painottaa, ettei ole muilta pois, jos joku toinen menestyy. Oma visio ja motivaatio ovat menestyksen avainsanoja. Eikä koskaan saa luovuttaa.

– Menestyminen on hieno asia, kun siihen liittää myönteisiä arvoja ja kun pistää hyvän kiertämään. Suomessakin meidän pitäisi ajatella yhteistä hyvää. Kaikille on annettava mahdollisuus arvokkaaseen elämään.

Mihin kohtaan raha istuu hyvien arvojen asteikolla?

– Raha mahdollistaa monien asioiden toteutumisen, kunhan ei rupea väärällä tavalla mopo keulimaan. Itse pyrin elämään suurella sydämellä jalat maassa. Rahakaan ei auta, jos ihminen on aina vain negatiivinen, von Wright sanoo.

Rakkaudessa hän uskoo sielunkumppanuuteen, universaaliin vetovoimaan.

– Maailma on hieno paikka ja uskon, että samanhenkiset löytävät toisensa. Eivät suomalaisetkaan ole enää niin kummelikansaa kuin ennen. Meidän antisosiaalisuutemme vetelee jo henkihieverissä. Positiivinen asenne tuo ihmisiä yhteen kaikessa tekemisessä ja ihmissuhteissa.

Pieni sanaleikki kiteyttää Johnny von Wrightin ajatuksen: Sen sijaan, että ajattelemme jonkin olevan impossible (mahdotonta), pitäisi ajatella I´m possible.

NobleFit-ohjelmasarja on omarahoitteinen ja sen tuottajana on Johnny Von Wright/Brivatum Oy.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Valoa, kauneutta!

Kaj Lindgård Princess and the Frog

Näsin kartanon vasta avatuissa galleriasaleissa katseeni pysähtyy kuin magneetin vetämänä muutamaan taideteokseen. Jokainen löytää esillä olevien 85 teoksen joukosta varmasti omansa ja koskettavimmat.

Kuvanveistäjä Kaj Lindgårdin Princess and the Frog on huikean herkkä. Melkein järkyttää ajatus, kuinka teoksen äärellä syntyy niin suuri houkutus koskettaa prinsessan kauniisti kaartuvaa selkää. Ikään kuin halu lohduttaa tai olla osa ihmettelyä, toivoa, epäuskoa. Lindgårdin taito pysäyttää hetki ja synnyttää mielikuvia sadusta ja samaan aikaan elämästä yleensä ja katsojan omasta elämästä on uskomaton. Siis omasta elämästäni. En voi tietää muiden mielleyhtymiä tämän teoksen kohdalla, mutta olen onnellinen omasta taidekokemuksestani.

Veistos on lehmuspuuta. Taustaltaan Kaj Lindgård on puuseppä ja koriste-veistäjämestari ja kotoisin Jurvasta. Hän toteaa olevansa perfektionisti ja työstävänsä teoksia ehkä liiankin kauan. Sanoisin, että ei. Näsin kartanon kesänäyttelyn veistoksissa tekemisen raja on jopa taianomaisesti hallussa.

Kaj Lindgård Lucy

Kaj Lindård ja veistos Lucy.

Näillä lauseilla olen oikeastaan jo ainakin osittain lunastanut galleristi Hanna-Kaarina Syrjäläisen odotukset. Hän kertoo, että näyttelyn punainen lanka on kauneus. Hän toivoo jokaisen kokevan näyttelyssä hyvää oloa, hyviä tunteita. Maailman kuohujen keskellä taide on terapiaa.

  • Taiteen kautta suodatamme niin hyviä kuin huonoja tunteita, Syrjäläinen totesi kutsuvierasyleisölle, joka pakahduksiin asti täytti näyttelysalit avajaistapahtumassa 30.5.

Hanna-Kaarina Syrjäläisen ajatus myös ärsyttää, jos kokee kauneuden vain bluffina. Kauneushan voi olla myös naiiviutta, sinisilmäisyyttä. Mutta niin voi rumuus ja realismikin olla pelkkää bluffia. Miksi karu on todellisempaa kuin kauneus? Yhtä lailla ne molemmat voivat tainnuttaa katsojan huomaamatta kuin häkä.

Oodi Suomelle -kesänäyttelyn avajaiset olivat yksi tämän vuoden merkkitapahtumista Porvoossa. Näsin kartano Näsin mäellä on jo pitkään odottanut kohtalonkellon lyöntiään. Ymmärrän Hanna-Kaarina Syrjäläisen intohimon paikan suhteen, ja on hienoa, että hän kaivoi naftaliinista aiemmat suunnitelmansa ja tekee nyt kartanosta elävän taide- ja kulttuurikohteen. Kuten hän toteaa, ikkunoista huoneisiin lankeava luonnonvalo on mahtava ja talo soveltuu galleriatoimintaan erinoimaisesti.

Porvoon kaupungilla ei kaiketi ollut toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Taiteilija Christer Åbergin terävä lausunto kuuluikin: ”Kaupungin linja on antaa kaikkien Porvoon vanhojen talojen lahota.”

Näsin kartano gallerian kesätaiteilijat

Vasemmalta: Tiina Suikkanen, Johanna Oras, Mika Törönen, Tero Annanolli, Riikka Juvonen, Christer Åberg, Johanna Lumme, Kaj Lindgård.

Mutta palataanpa takaisin taideteoksiin. Näyttelyssä on kymmenen taiteilijaa: Tero Annanolli, Carin Bengts, Riikka Juvonen, Kaj Lindgård, Johanna Lumme, Johanna Oras, Paula Salmela, Tiina Suikkanen, Mika Törrönen ja Christer Åberg.

Viiva vetää minua puoleensa. Sipoolaisen Tero Annanollin Hymne à lámour on isokokoinen tussityö kankaalle heti pääsalissa. Taiteilija kertoo ottavansa vaikutteita ja tekevänsä luonnoksia ulkomaanmatkoilla. Tämän teoksen kohdalla arkistosta on putkahtanut muistikuvia mm. Ranskasta ja Italiasta ja näiden maiden hautausmaaperinteestä. On näkyvää maailmaa kauniine veistoksineen, ihmisen käden jälkeä. Kuvia kauneudesta.

Tero Annanolli Hymne l´amour

Seuraavassa salissa, Näse-Jutten salongissa, Johanna Lumpeen Monet-vaikutteiset lumpeet pysäyttävät ihmettelemään voimakkaita sinisävyjä, veden välkehdintää, laitureita, siveltimen paksuja rouheisia vetoja. Lumme tekee impressionistisia teoksia tietoisesti lempitaiteilijaansa mukaillen.

Johanna Lumme

 

  • Suomalaisessa luonnossa on mystiikkaa, mutta haluan tuoda esiin myös ihmisen tekemiä rakennelmia. Luonto ja ihminen ovat vuorovaikutuksessa, ihminen vaikuttaa luontoon ja luonto ihmiseen. Toivon, että katsoja voi kuvitella astuvansa laiturille ja menevänsä sinne istumaan. Taide on onnistunutta silloin, kun se herättää tunteita, taiteilija pohdiskeli näyttelyn avajaispäivänä.

Onko kauneus helppoa? Ei todellakaan. Se on ihan yhtä ristiriitaista kuin vastakohtansa. Ehkä kaunis kuitenkin myy paremmin. Tässä artikkelissa annan talousteeman kuitenkin jäädä omaan arvoonsa, vaikka talousmediasta onkin kyse. Toivon, että taide löytää gallerioissa ostajansa ja museotkin kävijänsä.

Oodi Suomelle näyttely on avoinna 27.8.2017 asti ti-pe klo 11-18, la-su klo 12-16, tilauksesta myös muina aikoina. Vapaa pääsy. Näsin kartanon galleria, Näsinmäentie 1, Porvoo. www.nasinkartano.fi.

Katso myös näyttelyt:

PORVOO

Porvoon Taidetehdas

Galleria Vanha Kappalaisentalo

Albert Edelfeltin ateljeemuseo

Porvoon museo

Lisäksi: Galleria Colmiossa ”Independent Finland Lithuania” korunäyttely 3.-18.6. klo 12-20, Jokikatu 20, sisäpiha.

Srba Lukicin kesägalleria avoinna heinäkuun alkuun asti (ei juhannuksena) pe-la klo 12-16 osoitteessa Huvilakatu 8 piharakennus, www.savilinna.fi

LOVIISA

Bongan linna

Loviisan kulttuuritalo, Almintalo

Loviisan kaupunginmuseo, Komendantintalo

SIPOO

Konst & Form, Gumbostrand

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Sara Lukic

 

 

 

 

 

 

Rahan ja taiteen liitto

Panu Varstala

Voiko rahan tai taiteen liitto onnistua?

Voisivatko taide ja bisnes täydentää toinen toistaan? Tunteet kuohuvat asian ympärillä. Vaikuttaa siltä, että taiteesta ja rahasta on vaikea puhua samassa lauseessa.

Tanssija-koreografi Panu Varstala tunnistaa ilmiön, siksi hän tähdentääkin avoimen keskustelun merkitystä. Itsellään hänellä on hyviä kokemuksia toimivasta yritysyhteistyöstä, erityisesti ajankohtaisen Trash Heroes – projektin yhteydessä.

Trash Heroes eli Roskasankarit on Panu Varstalan ja Antti Lahden kiertävä esitys, jonka ytimessä on ajatus paremmasta kaupunkiympäristöstä. Tanssijakollegat polkevat lastipyörillä, pysähtyvät ja siivoavat alueen, jotta siinä olisi parempi tanssia. Myös yleisö saa osallistua. Pyöriin asennetut DJ-laitteet, lyömäsoittimet ja äänentoisto saavat energiansa aurinkopaneeleista.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi tänä vuonna 20 000 euron apurahan Trash Heroes –konseptin kehittämiseen. Se mahdollistaa yhteistyön mm. päiväkotien ja koulujen kanssa eri puolilla Suomea.

Julkinen rahoitus on tärkeää, mutta aina se ei riitä. Vaikka raha ei ratkaise taiteen sisältöä, voi vähäinen rahoitus kääntyä pahimmillaan teosta vastaan, jos taiteilija joutuu tekemään puolinaisia ratkaisuja.

  • Taiteilijat suhtautuvat yritysyhteistyöhön yleensä vähän varauksellisesti, koska siitä saattaa syntyä tietynlainen kaupallinen saundi, joka voi lyödä leimansa teokseen tai taiteilijaan. Meidän projektissamme en ole kokenut tällaista eikä meillä toisaalta olisi mahdollisuuksiakaan toteuttaa tätä ilman erilaisia yhteistyökuvioita, Varstala kertoo.

Yritysyhteistyö toteutuu pitkälti tuotemerkkien kautta, kun esimerkiksi kaiuttimista vastaa Genelec, esiintymispuvuista Formal Friday, aiemmin Tauko Design, kengistä OTZShoes ja aurinkolaseista Pöllöt Wooden eyewear. Pyörien sähköistämisessä auttavat yksityinen rahoittaja ja Classic Bike –pyöräkauppa.

  • Olennaista on, että yhteistyöyritykset jakavat kanssamme samoja arvoja. Tiivistetysti voisi sanoa, että Trash Heroes on hyvän mielen projekti, jolla haluamme edistää kaupunkikulttuuria, kestävää kehitystä ja luonnonsuojelua. Arvostamme laatua ja suosimme niin paljon kuin mahdollista kotimaisia yrityksiä, Varstala mainitsee.

Maailman muuttajat

Yhteisillä tavoitteilla taiteen tekeminen ja bisnes voivat saada paljon hyvää aikaan – jopa maailmaa muuttavalla tavalla.

  • Jos ideaalimaailma olisi minun määriteltävissäni, sanoisin, että bisneksen tulisi palvella tasavertaisen ihmisen olemassaoloa osana luontoa ja sivistystä sekä luoda hyvän elämän edellytyksiä. Näin ajattelen myös omaa taiteen tekemistäni. Bisneksessä tavoite on usein tienata mahdollisimman paljon. Sekin on hyväksyttävää, jos yritys samalla osallistuu yhteisen hyvän rakentamiseen.

Varstala lisää, että ne, jotka pystyvät, voivat kantaa kortensa kekoon rahalla, mutta osallistuminen ei edellytä vain rahaa – toiminta kuten roskien kerääminen lähiympäristöstä, asioiden esille tuonti ja tiedon jakaminen ovat nekin tärkeitä tapoja vaikuttaa. Tämähän koskee niin yrityksiä kuin yksityisiä ihmisiä. Samaan ajattelutapaan kuuluu Trash Heroes Facebook-sivuilla oleva linkki ”Pelasta pala Itämerta” –sivustolle.

Tuotanto-osaaminen lapsenkengissä

Panu Varstala ja Antti Lahti keikkailevat pyörineen myös yksin. Niin keikat kuin yritysyhteistyö perustuvat aktiiviseen myyntityöhön.

  • Olen myös muusikko, joten keikkatyö on sitäkin kautta hyvin tuttua. Freelancerin on osattava myydä omaa työtään, mutta ensisijaisesti on oltava hyvä ”tuote” eli esitys/taideteos ja sillä timanttinen substanssi, ja sitten sitäkin on vielä jaksettava kehittää jatkuvasti, Panu Varstala painottaa.

Hänen mukaansa tuotanto-osaaminen taiteen puolella on Suomessa vielä lapsenkengissä.

  • Alalla pitäisi olla (huomattavasti lisää osaavia ja moneen taipuvia tuotanto-organisaatioita ja tuottajia kuten esimerkiksi Arts Management Helsinki, jonka kanssa myös Trash Heroes on tehnyt yhteistyötä. He ottavat työstään korvauksen sopimuskohtaisesti, mutta olennaista on avarakatseisuus sen suhteen, mitä eri osapuolet haluavat ja voivat yhdessä saada aikaan. Tällä tavoin syntyy uutta. Myös yhteistyötä kuntien kanssa voisi jalostaa näin.

Yritysidea kasvaa

Panu Varstalan kevättä on siivittänyt Lahden Kaupunginteatterin suurproduktio Täällä Pohjatähden alla, jonka harjoitukset ovat kesätauolla. Trash Heroes on juuri sopiva kesätyö. Roskasankareilla on tosin jo sivuhaarakin, Light Heroes, Valosankarit, jonka Varstala ja Lahti ovat toteuttaneet yhdessä mm. Pyöräliiton kanssa jakamalla led-lamppuja ja heijastimia ”pimeille” pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Trash Heroes saattaa laajeta tulevaisuudessa muillakin tavoin.

  • Suunnitelmissa on, että isompiin kaupunkeihin tulisi aurinkoenergiapyöriä, joita kuka tahansa voisi lainata panttia vastaan ja järjestää omat kulttuuririentonsa. Ehtona olisi, että paikka siivotaan. Tämä kuvio vaatisi jo jonkun sitoutuneen rahoittajan, Varstala pohtii.

Vaikka maailmalla on samankaltaisia toimijoita, ehkä joku suomalainen näkisi tässä yritystoiminnan mahdollisuuden myös kansainvälisesti.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Panu Varstala

Trash Heroes on mukana tukemassa Suomi 100 –juhlavuoden kampanjaa ”Koko Suomi tanssii”, jonka kuudesta koreografiasta yksi, nykytanssi ”Onni”, on porvoolaisen Panu Varstalan käsialaa. Sen musiikista vastaa Chisu. Sadat tuhannet ihmiset ovat jo ottaneet haasteen vastaan. Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistyksen Ostosten Yö –tapahtuman startissa 5.5. tapailtiin Onnen askeleita Vanhalla Raatihuoneentorilla. Yleisradio vastasi kampanjan haasteeseen omalla Hulahula Suomi –kampanjallaan.

 

Vaatteen ja arkkitehtuurin liitto

Juslin-Maunula

Korkokengät ja hattuleikit. Muotisuunnittelija Laura Juslin-Pallasmaa muistaa vielä hyvin kyläilyt isoäitinsä luona Porvoossa, kengät, puvut ja hatut, joita oli sävy sävyyn joka lähtöön, kaikissa väreissä. Nyt muoti vie tätä nuorta lahjakkuutta maailmalla yhtiökumppanin, arkkitehti Lilli Maunulan kanssa. Lady Gaga bongattiin äskettäin Juslin-Maunulan vaaleanpunaisessa nahkatakissa.

Laura Juslin-Pallasmaan ja Lilli Maunulan yhteisyritys on nuori, vasta vuoden ikäinen. Nuoria ovat naiset itsekin. He kuuluvat niin sanottuihin milleniaaleihin, vuoden 1980 jälkeen syntyneisiin, joille maailma tuntuu olevan avoinna aivan eri tavalla kuin edeltäville sukupolville.

Juslin-Maunula

Laura Juslin-Pallasmaa (vas.) ja Lilli Maunula suuntaavat kansainvälisille markkinoille.

He ovat myös osa paljon puhuttua suomalaisen muotisuunnittelun uutta, kansainvälistä nousua. Molemmat ovat Aalto-yliopiston kasvatteja. Koulutus ja opiskeluajan kontaktit kannattelevat yhä vahvasti luovaa yhteisöä, jossa Juslin-Maunulankin brändi kehittyy ja luovii tietään maailman tietoisuuteen.

Mikä tuo brändi on? Omalaatuinen, rohkea, tinkimätön. Juslin-Maunula luo pukeutumisen ja arkkitehtuurin uniikkia liittoa. Laura suunnittelee vaatteet ja Lilli rakentaa niille tilan. Syntyy näyttävä installaatio.

  • Vaatteita on aina esitelty catwalkilla tai perinteisesti katalogeissa valkoisella taustalla. Siirrämme vaatteet toiseen ulottuvuuteen. Haluamme luoda tilakokemuksen, jossa vaate ja ympäristö kertovat tarinaa rinnakkain. Asiakas astuu ikään kuin taikamaailmaan ja unohtaa muun, naiset kuvailevat installaation ideaa.

Brändi ja bisnes käsi kädessä

Juslin-Maunulan bisnes muodostuu kahdesta osasta, jossa toinen mahdollistaa tinkimättömän luovuuden yrittäjien omilla ehdoilla ja toinen on soveltavaa, kaupallisempaa.

  • Bisnes on tietysti olennainen osa toimintaamme, mutta yhtä tärkeä, jollei ehkä tärkeämpikin tässä vaiheessa, on oma luova tekeminen. Haluamme tehdä näyttävää, sellaista joka jää mieleen ja erottuu. Jos liikaa mietimme, meneekö jokin kaupaksi, ei tuloksena ole sitä eikä tätä.

Myös amerikkalainen poptähti Lady Gaga ihastui juuri tuon tinkimättömyyden tuloksena syntyneeseen vaatekappaleeseen: vaaleanpunaiseen, kiiltävällä muovilla päällystettyyn nahkatakkiin.Lady Gaga Juslin-Maunulan takissa.

  • Se oli mieletöntä. Olimme Kiinassa ja sain sähköpostia perjantai-iltana. Lady Gaga oli nähnyt takin Instagramissa ja halusi sen ylleen Saturday Night Live -ohjelman harjoituksiin. Luulin ensin, ettei tämä ole totta ollenkaan, ja mietin, miten saamme takin muutamassa päivässä New Yorkiin. Olisin ollut valmis lähtemään vaikka itse viemään takkia, tosin se olisi tarkoittanut 17 tunnin lentoa, Laura muistelee.

Takki oli perillä maanantaina, ja harjoitusten lisäksi Gaga bongattiin takissa myös matkallaan SNL:n suoraan lähetykseen. Muotimaailmassa tapauksen markkina-arvo on mittava. Nyt takki on jo taas Juslin-Maunulan vaaterekillä.

  • Julkkikset pyytävät vaatteita vain lainaksi, eihän heillä omia olekaan, Laura ja Lilli naurahtavat. Kun he löytävät jotain kiinnostavaa, se tietysti toimitetaan heille, koska muotisuunnittelija saa samalla arvokasta näkyvyyttä.

Kiina odottaa

Laura Juslin-Pallasmaan ja Lilli Maunulan vuosi oman yrityksen ja brändin parissa on ollut huikeaa matkaa kohti tunnettuutta ja kansainvälistymistä.

  • Meitä on kaksi omistajaa ja teemme kaiken itse suunnittelusta hallintoon ja tuotannon miettimiseen. Valmistus tehdään alihankintana, esimerkiksi neuleet Virossa ja Belgiassa, he kertovat.

Työhuone sijaitsee Ullanlinnassa Helsingissä. Täällä verkostoituminen konkretisoituu luontevasti, sillä viereisessä huoneessa, muutaman askeleen päässä, tekevät Satu Maaranen ja Maija Juutilainen myöhään iltapäivästä vielä intensiivisesti töitä Pre Helsinki -toimistossaan.

Maija Juutilainen ja Satu Maaranen Pre-Helsinki -toimistossa.

Maija Juutilainen (vas.) ja Satu Maaranen Pre-Helsinki-toimistossa.

Pre Helsinki on eräänlainen platform, alusta, joka promotoi ja tukee suomalaista muotisuunnittelua ja avaa tietä kansainvälisille markkinoille. Juuri Pre Helsinki mahdollisti Lauran ensimmäisen matkan Kiinaan vuonna 2014. Maa on tullut tutuksi jo viideltä eri matkalta.

  • Juslin-Maunula -brändiä edustaa Kiinassa agentuuri. Odotukset ovat tietysti siinä, että saamme sieltä bisneksen kannalta tärkeitä asiakkaita. Jos pelkästään yhdellä tämän agentuurin kontaktilla, vaatefirmalla, on 3000 kauppaa, niin onhan siinä aikamoiset mahdollisuudet. Meidän mahdollisuutemme ovat myös näytössuunnittelussa ja erilaisissa PR-tilaisuuksien toteutuksissa. Suomalainen design kiinnostaa kiinalaisia.

Opinnot antavat suunnan

Laura Juslin-Pallasmaa on kotoisin Espoosta, mutta Itä-Uusimaa on tuttuakin tutumpi, sillä isovanhemmat asuivat Porvoossa. Jos muodin jälkiä seuraa Lauran elämän varrelta, päädytään isoäidin kenkäkaappiin.

  • Voi kyllä sanoa, että Porvoo on ollut toinen kotini. Lapsena olin haltioissani isoäidin kenkäkokoelmasta. Hernepussi päälaella opettelin kävelemään korkokengissä ryhti suorana. Isoäiti opetti minut istumaankin tyylikkäästi. Hän antoi minulle ensimmäisen kosketuksen sofistikoituneen naisen elämään.

Lilli Maunula on arkkitehtiperheestä. Hän aloitti opinnot ensin Taideteollisessa korkeakoulussa pääaineena muoti. Siellä hän tutustui Lauraan vuonna 2004, mutta siirtyi pian arkkitehtuurin puolelle Espoon Otaniemeen.

Laura Juslin-Pallasmaa ja Lilli Maunula toteavat, että niin arkkitehtuuri- kuin vaate- ja muotialalla Suomessa kaikki tuntevat toisensa, eikä sekään ole mitenkään poikkeuksellista, että arkkitehti toimii muotisuunnittelijana.

  • Opinnot olivat meille kummallekin todella tärkeä väylä eteenpäin. Se, mihin päätyy opiskelemaan, määrittää myös hyvin pitkälle tulevat verkostot ja asenteen tekemiseen. Kuljimme omia polkujamme monia vuosia, mutta kun taas tapasimme pari vuotta sitten sattumalta, ideat lähtivät vaivatta liikkeelle ja nyt olemme tässä, luomassa yhdessä Juslin-Maunula brändiä.

Teksti: Tuula Lukić   Kuvat Srba Lukić   Katalogikuvat: Ville Varumo

Lue lisää: Juslin-Maunula.com

Pre-Helsinki/juslin-maunula

Muotojen maailmassa

Antti Evävaara

Mistäkö idea alun perin syntyy? Ei sitä tiedä kukaan, sanoo huonekalusuunnittelija Antti Evävaara suoraan. Studion hyllyillä on kattoon asti yhden ihmisen elämäntyötä, Silencen rauhoittavia kaaria ja Toron veikeitä vekkejä. Istahdan Pesä-tuoliin ja saan pian kuulla lisää, paljon. Vuolaassa keskustelussa saan ehkä kiinni olennaisimmasta. Tärkein kysymys ei ole se, mistä idea on syntynyt, vaan mitä ideasta syntyy.

Silence-tuoli

Silence-tuoli, kuva Juha Taskinen.

Antti Evävaaran Silence -tuoli tekee parhaillaan maailmalla matkaa maineeseen. Monet ovat viivähtäneet akustisen Silence-tuolin suojissa esimerkiksi Frankfurtin kansainvälisellä lentokentällä, jonne niitä äskettäin asennettiin 42 kappaletta. Niitä on myös muun muassa Pariisin L`oréalin pääkonttorissa sekä Göteborgin lentokentällä.

Kansainvälinen läpimurto on ottanut aikansa, vaikka tuolista on kohistu jo kauan. Evävaara kertoo olleensa hiljaisuuden maailmassa 2000-luvun alusta lähtien, paljon ennen muita muotoilijoita. Kysytään siis kuitenkin, mistä juuri Silence-tuoli sai alkunsa.

  • Aloitin kaaresta. Ajattelin kattoa ja seinää, mutten halunnut tehdä toisintoa suomalaisesta pallotuolista. Mietin, miten istun, kun puhelin on kädessä. Siitä syntyi muoto, Antti Evävaara muistelee.

Kaupankäynnin kannalta hän oli liian varhain liikkeellä, ja myynti sai todenteolla vauhtia vasta, kun markkinoille alkoi ilmaantua samantyyppisiä tuotteita. Alkuvaiheessa häneltä messuilla kysyttiinkin usein, miksei kukaan muu tee tätä samaa.

”Olet aikaasi edellä. Muista jaksaa odottaa”, rohkaisi Avotakan toimittaja Leena Nokela.

Materiaalin kanssa äärilaidoille

Silence-tuolin kehittely tapahtui pitkälti Orimattilan Kehräämöllä, jossa Antti Evävaaralla oli studio parikymmentä vuotta. Nyt koti ja studio ovat Lahdessa, mutta hän jätti kädenjälkensä vanhalle villatehtaalle muun muassa Hemmottelukeidas Hellimön sekä Hotelli Teltan muodossa.

Orimattilaan Evävaara oli muuttanut Porvoosta vuonna 1993.

  • Olen alun alkaen saanut huonekalukonservaattorin koulutuksen. Työskentelin vuosia Saksassa konservoinnin parissa ja sittemmin Porvoossa, jossa tein entisöintitöitä ja pidin kursseja muun muassa museoammattilaisille. Paja oli ensin Hummelsundissa Vessössä ja sen jälkeen Kulloossa.
Pesä-tuoli

Antti Evävaara suunnitteli Pesä-tuolin Porvoon Säästöpankin tiloihin 1980-luvun lopulla. Design on yhä voimissaan. Kuva Juha Taskinen.

Materiaalin tuntemus on Antti Evävaaran vahvuus. Ja nyt puhutaan puusta. Euroopassa ei ole kovin montaa hänen kaltaistaan suunnittelijaa, joka kehittää huonekalun ja valmistaa tuotantovalmiin proton alusta alkaen itse. Lahden studiolla sorvi soi ja raspi rallattaa.

  • Materiaalin tuntemus on äärimmäisen tärkeää, vain siten voi tehdä jotain merkityksellistä. Toki on oltava myös luova. Puun kohdalla pystyn menemään äärilaidoille. Ymmärrän rajat, mutta aina voi viedä ratkaisuja vähän eteenpäin. Se tekee tästä työstä mielenkiintoisen. Olenkin sanonut, että teen parhaan työni 85-vuotiaana.

Siihen on vielä matkaa neljännesvuosisata.

Hermotyötä

Palataan vielä Silence-tuoliin, sillä Antti Evävaara ei ole toistaiseksi tehnyt minkään muun tuotteensa kanssa niin paljon työtä – mukaan lukien hermotyön. Frankfurtissa prosessi kesti kaksi vuotta siitä, kun ostosta oli tehty periaatepäätös.

Turvallisuusvaatimukset muuttuivat kolme kertaa tuona aikana. Tuolissa on integroitua teknologiaa ja johdotuksia, sillä se on tarkoitettu yhden hengen tilaksi, jossa voi rauhoittua musiikin kuunteluun tai työntekoon kannettavalla tietokoneella.

  • Pienyrittäjät joutuvat ahtaalle sertifikaattien kanssa. Ne maksavat ja vievät aikaa ja sitten tulee vielä muutoksia. Ymmärrän määräysten tarpeellisuuden ja päätin tehdä kaikkeni. Tällaista luovaa ihmistä alkaa kuitenkin ärsyttää, kun sertifikaatit tuntuvat välillä olevan tärkeämpiä kuin itse tuote.

Myynnin osalta Antti Evävaara voi vähän jo huokaista helpotuksesta, sillä hän on tehnyt Silence-tuolista yksinmyyntisopimuksen ranskalaisen Studio Packin kanssa. Tuotanto on Ranskassa ja Portugalissa.

  • Suomessa ongelma on siinä, että täällä ei ole suuria kansainvälisiä sisustus- ja arkkitehtitoimistoja, jotka saisivat suomalaistyötä läpi merkittäviin kohteisiin, esimerkiksi hotelleihin. Muissa Pohjoismaissa tällaiset toimistot ovat tärkeitä linkkejä, ja ne vaikuttavat näiden maiden koko huonekaluteollisuuteen.

Onko kaikki jo keksitty?

Antti Evävaaran Vekkihylly

Rakkaus huonekaluihin vie Antti Evävaaraa jatkuvasti kohti uutta. Huonekaluissa häntä kiinnostaa nimenomaan kolmiulotteisuus. Tähän on yhdistettävä käytännöllisyys ja kauneus. Suunnittelijan työ on pitkälti karsimista, niin että lopulta jäljelle jää vain olennainen.

  • Työn ilo tulee haasteista. On haastettava vanha ja annettava lisäarvoa jo olemassa olevalle. Ei kannata tehdä sellaista, mitä jo on, Evävaara toteaa.

Maailma muuttuu ja tarpeet muuttuvat, mutta trendit eivät ole Antti Evävaaran kiinnostuksen kohteina.

  • Maailma on täynnä tavaraa ja paljon tehdään tyhjänpäiväistä. Joskus mietin, onko kaikki jo keksitty. Tai jännitän, törmäänkö jossain johonkin samaan, jonka olen itse tehnyt ja minua syytettäisiin kopioinnista. Me olemme kaikki alttiita vaikutuksille, joten ei voi tietää, mistä jokin lähtee itämään. Kaikesta huolimatta on oltava uskollinen omalle idealle.

Antti Evävaarasta ja hänen mielenkiintoisesta matkastaan huonekalujen maailmassa kertova kirja julkaistaan marraskuun alussa. Kirjasta on tulossa suomen-, englannin- ja saksankieliset painokset.

Teksti: Tuula Lukic

Kuvat: Srba Lukic, Silence- ja Pesä-tuolin kuvat Juha Taskinen

Lasin lumoa

Liisa Heimo XGlass

Lasi on ihmeellinen materiaali. Hauras ja vahva samanaikaisesti, sulava ja särmikäs, valon ja värien heijastuksissa moni-ilmeinen. Sen käsittely niin teknisissä kuin taiteellisissa ratkaisuissa vaatii vahvaa asiantuntemusta.

Porvoon Tarmolan teollisuusalueella Liisa Heimo ja Henry Elonen ovat uppoutuneet lasin ihmeelliseen maailmaan. Pariskunta on vauhdissa omassa yrityksessään X Glassissa pidettyään muutaman vuoden yritystoiminnassa hengähdystaukoa. Lähes verenperintönä saatua innostusta on vaikea sammuttaa, ja asiakkaat, niin yksityiset kuin yritykset, ovat ottaneet paluun innolla vastaan.

Liisa Heimon kauniit uniikkityöt hehkuvat Mestarintien myymälässä sulassa sovussa erilaisten lasiovien ja –pintojen kanssa. Teknisissä, lasirakentamiseen sekä auton ikkunoihin liittyvissä ratkaisuissa päävastuu on Henryllä. Liisa on omimmillaan taidelasin parissa. Hän tekee mittatilaustöinä monenlaisia sisustuselementtejä, kuten upotettuja ikkunakoristeita, valaisimia ja tauluja. Lisäksi hän järjestää kursseja ja opettaa muillekin lasin lumoavia salaisuuksia.

  • Sanotaan, että lasi on hankala materiaali, mutta sillä on oma sielunelämänsä ja se kyllä tottelee, kun sitä osaa käsitellä, Liisa Heimo kertoo.

Syksyn edetessä valo vähenee ja lasikin muuttaa ilmettään valon myötä. Juuri se kiehtoo lasimestaria. Varsinainen työ edellyttää kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Liisa Heimolle ei tuota vaikeuksia leikata lasia suoraan oikeisiin mittoihin.

  • Kädentaitoihin harjaantuu ainoastaan tekemällä. On oltava armollinen itselle ja erehdyksille, hän sanoo.

Liisa Heimo ja Henry Elonen XGlass

Luovan työn äärellä

Tilaustöissä Liisa Heimo toteuttaa asiakkaan toiveita. Kokemus on tuonut herkkyyttä ymmärtää ja taitoa toteuttaa vaativiakin töitä. Omassa luovassa työssään häntä kiehtoo erityisesti mosaiikki. Mielikuvitukselliset, satumaiset puut ja luontoaiheet ovat hänelle läheisiä.

Ideointia ja omaa luovuutta Liisa Heimo tähdentää myös kurssilaisilleen. Hän opettaa sekä kansalaisopistossa että omalla pajalla. Kurssien lisäksi X Glassilla on non-stop –paja, jonne voi tulla juuri silloin, kun itselle sopii. 60 euron vuosimaksu oikeuttaa työkalujen ja koneiden käyttöön – ja niitä on pajalla monen eri lasitekniikan soveltamiseen.

  • Toivoisin, että lasielementtejä näkyisi suomalaisessa sisustuksessa enemmän. Euroopassahan esimerkiksi koristellut lasi-ikkunat ovat yleisiä. Suomessa ehkä vielä ajatellaan, että lasikoristelu kuuluu vain kirkkoihin, Liisa Heimo miettii.

Kirkkojen ikkunat ovat toki nekin tuttuja Liisa Heimolle. Hänen tarkka kädenjälkensä näkyy lyijylasi-ikkunoissa entisöintiprojektien kautta mm. Loviisan kirkossa sekä Porvoon tuomiokirkossa. Heimo hallitsee niin lyijytekniikan kuin tiffanyn, sulatuksen ja mosaiikin. Mestarin mukaan mielenkiintoisinta jälkeä syntyy, kun osaa yhdistellä erilaisia tekniikoita ja omaa luovuutta.

Liisa Heimon ja Henry Elosen pitkä kokemus takaa luotettavan työn jäljen ja palvelua saa sujuvasti niin suomeksi kuin ruotsiksi.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Markkinointiyhteistyössä:

X Glass

Mestarintie 28, 06150 Porvoo

puh. 040 0476759

Avoinna ma-pe 7-18, la 10-13, www.xglass.fi