Category Archives: Talous

Kesätyönä sijoittaminen

Rasmus Hägglund

Porvoolaisella Rasmus Hägglundilla, 19, on varmaankin yksi harvinaisimmista kesätöistä. Tämän vuoden ylioppilas työllistää itsensä osakesijoittajana. Haussa oli työpaikka ravintolaan, mutta kun se ei napannut, päätti Rasmus paneutua sijoittamiseen, johon hän on tuntenut kiinnostusta jo kauan.

Jo muutama vuosi sitten Rasmus Hägglund sijoitti ensimmäiset kesätyöstä tienatut rahansa osakkeisiin, mutta kiinnostus kumpuaa vieläkin kauempaa, tuttavaperheen tenniskentän laidalta.

  • Olin aika nuori, ehkä 10-vuotias, kun kävin vanhempieni kanssa perhetuttujen mökillä. Vaikken asiaa mitenkään suuremmin kysellyt, ihmettelin, miten oli mahdollista, että kesämökilläkin voi olla tenniskenttä.

Vähän vanhempana Rasmus alkoi jo kysellä ja pääsi jyvälle, mitä sijoittamisella voi saavuttaa. Omat isovanhemmat pistivät sijoituskohteissa ja rahastoissa hänelle säästöön varoja, joihin hän sai käyttöoikeudet 18-vuotiaana ja alkoi sijoittaa niitä isoisän kokemuksen myötävaikutuksella.

Nyt hän puhuu luontevasti sijoittamisesta työnä ja pohtii samalla nuorten työllistymistä.

  • Kesätyöpaikkoja on nuorille yksinkertaisesti niin vähän, ettei kaikille riitä. Eräs ystäväni perusti toiminimen, kun ei saanut töitä ja tekee nyt maalarin töitä itsenäisesti. Minusta oma yritys on ihan fiksu vaihtoehto, siinä voi oppia muutakin kuin vain tiskaamista. Se vaatii tietysti paljon rohkeutta, mutta ensisijaisesti tarvitaan omaa halua.

Rasmus Hägglund

Jatkuvaa oppimista

Omalla kohdallaan Rasmus Hägglund kuvailee epäonnista kesätyöpaikkahakuaan nyt vain myönteisesti. Jos hän kävisi päivittäin muualla töissä, olisi paljon jäänyt oppimatta, sillä sijoittaminen ja treidaaminen ottavat aikansa. Hän täsmentää näiden kahden eron.

  • Treidaaminen on aktiivista, päivittäistä ja nopeaa kaupankäyntiä arvopapereilla, kun taas sijoittaminen on analyyttisempaa ja sijoitusaika on yleensä pidempi.

Rasmus aloitti treidaamisen puoli vuotta sitten, mutta on jo höllentänyt sen osalta ja palannut takaisin sijoittamisen puolelle. Treidaamisen intensiteetti on kuitenkin ollut oppimisen kannalta hyödyllistä.

  • Treidaamisessa on riskejä, ja tärkeää on, ettei ole liian ahne. On ostettava oikeaan aikaan, mutta on osattava myös hypätä nopeasti ulos oikeaan aikaan. Jonkun halvan yhtiön äkillisesti nouseva kurssi houkuttaa ostamaan, mutta muutamassa minuutissa kurssi voikin mennä taas alas.

Taustalla voi olla hämäriä tarkoituksia ja vääriä huhuja. Treidaajan suurin haaste ovat kuitenkin tietokoneet, jotka tulkitsevat sekunnin murto-osissa osakkeiden hinnanmuutoksia ja tekevät ostoja ja myyntejä koodaajien syöttämien algoritmien mukaisesti. Voittoa tahkoavat algoritmit ovat kultaakin kalliimpia niiden omistajille.

  • Piensijoittajalla ei ole mitään saumaa pärjätä, kun kone alkaa käydä kauppaa. Siksi sijoittaminen on treidaamista parempi vaihtoehto. Se on pitkäjänteisempää, eivätkä koneet ainakaan vielä osaa ennustaa vuoden päähän.

Rasmus suosittelee sijoittamista myös, jos on todella kiinnostunut yritysmaailmasta ja niistä yrityksistä, joiden ympärillä kauppaa käydään.

  • En tiennyt siitä maailmasta juuri mitään ennen kuin aloitin sijoittamisen. Nyt on jo verissä, että luen uutiset joka päivä. Vanhempien ihmisten seurassa huomaan, että ymmärrän paremmin, mistä he puhuvat ja pystyn jopa osallistumaan ja sanomaan perustellun mielipiteeni. Se on konkreettisesti ollut tässä parasta. Tiedän maailmasta enemmän kuin ennen.

Rasmus Hägglund

Plussan puolelle

Kesätyönä sijoittaminen ei aiheuta Rasmus Hägglundille suuria paineita. Ei tarvitse edes herätä joka aamu aikaisin ja saa lukea lehdet rauhassa.

  • Aina kun luen jostain yrityksestä, mietin, onko se listautunut. Tai jokin uutinen saa pohtimaan, kuinka se vaikuttaa kauppaan, vaikken juuri silloin tekisikään omia sijoituksia.

Sijoittaja voi käyttää useampia alustoja, joista saa myös tietoa sijoittamisesta ja yrityksistä. Rasmuksen suosikkeja ovat Nordnet ja Interactive Brokers. Mutta mikä on hänen tavoitteensa?

  • Minulla ei ole tiettyä rahallista tavoitetta, ja kun nyt olen siirtynyt pitkän aikavälin sijoittamiseen, voi olla, etten juuri nyt tienaa mitään. Pyrin siihen, että jään plussan puolelle. Pidän matkustamisesta ja sijoittamisella olen pystynyt kustantamaan omat ulkomaanmatkat. Olisi tietysti viisaampaa sijoittaa voitot aina edelleen, mutta kerranhan tässä vain eletään.

Matkustamisen lisäksi tavoitteena on pääsy Hankenille opiskelemaan. Pääsykokeet ovat pian ylioppilasjuhlien jälkeen kesäkuun alussa.

  • Pidän tästä, mitä teen, mutta tiedän, että elääkseen pelkästään sijoittamalla, pitäisi olla todella paljon pääomaa. Jos nyt nimeäisin jonkin ammatin, johon tähdätä, se on hedge-rahaston* valtuutettu. Siihen tehtävään pääsevät yleensä vain ne, jotka ovat tunnettuja ja luotettuja sijoittajia, sillä valtuutettu sijoittaa asiakkaansa rahoja eteenpäin.

Sijoitusneuvojien suhteen Rasmus Hägglund kehottaa olemaan tarkkana, sillä aina ei voi tietää, missä paras osaaminen on ja mitkä ovat sijoitusneuvojan motiivit. Jos on säästöjä, kannattaa miettiä, onko syytä pitää varat pankkitilillä vai haluaako hakea niille parempaa tuottoa. Olennaisinta on oma kiinnostus sijoitustoimintaan.

 

*Hedge fund -sijoitusrahasto

”Yhteisnimitys varsin erilaisille erikoissijoitusrahastoille. Niiden tavoitteena on positiivinen tuotto kaikissa markkinaolosuhteissa. Hedge fund voi sijoittaa listattujen ja listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin, erilaisiin korkokohteisiin ja -johdannaisiin. Hedge fund -sijoitusrahastot ovat suuririskisimpiä rahastotyyppejä.” www.porssisaatio.fi

Teksti: Tuula Lukic, kuvat : Srba Lukic

Matkailu kasvussa

Suomi Export

Suomen bruttokansantuotteesta matkailun osuus on eri arvioiden mukaan 2,5 – 3 prosenttia. Ala on itseään suurempi, sillä yksi matkailueuro tuo 56 senttiä muille aloille. Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan matkailualat edustavat 3,8 prosenttia bruttokansantuotteestamme.

Ulkomailta suuntautuva matkailu ja sen myötä Suomeen jäävä raha rinnastuvat vientituloihin. Vientialoista matkailu on ainoa, joka maksaa myös arvonlisäveron Suomeen. Matkailutulo ulkomailta oli vuonna 2016 arvion mukaan 3,9 miljardia euroa (vrt. kotimainen matkailukysyntä, arvio noin 10 mrd. €).

Matkailutulo verrattuna joihinkin tavaraviennin arvoihin v. 2016.

Matkailutulo verrattuna muutamiin tavaraviennin toimialoihin Suomessa v. 2016, jolloin Suomen ulkomaankaupan tavaraviennin arvo oli noin 51,8 miljardia euroa. HUOM. Metalliteollisuuden luvussa on mukana Kone- ja kulkuneuvoteollisuus.

Viime vuonna Suomessa kirjattiin noin 5,8 miljoonaa ulkomaista yöpymistä. Kasvua edelliseen vuoteen oli 4,7 prosenttia. Kaikista yöpyvistä matkailijoista ulkomaisten osuus on Suomessa noin 28 prosenttia.

Talvikausi (marras-huhtikuu) houkuttelee yhä enemmän matkailijoita Suomeen. Yöpymisistä 46 prosenttia kertyi talvikaudella ja tässä kasvua oli 5,8 prosenttia. Sekä talvi- että kesäkauden huomattavin nousija lähtömaista on Kiina & Hongkong.

Vaikka venäläismatkailijoiden määrä on laskenut viime vuosien aikana rajusti, ovat venäläiset yhä suurin ulkomaalaisryhmä. Talvimatkailussa britit ovat kirimässä kiinni venäläisten johtoasemaa. Kesämatkailijoista ruotsalaiset ovat ykkössijalla.

Kasvun veturina oli vuonna 2016 Lappi, jossa yöpymiset lisääntyivät niin kesällä kuin talvella ja ne kattavat kokonaisuudessaan noin 22 prosenttia koko Suomen ulkomaisten yöpymisistä.

Rannikko- ja saaristoalueella ulkomaisten yöpymisiä oli 1,1 miljoonaa, mikä tarkoittaa kokonaiskuvassa noin 19 prosenttia.

 

Lähteet: Tilastokeskus, tem.fi, ek.fi, mara.fi ja visitfinland.fi

Koonnut: Tuula Lukic

Menestyksen avaimia

ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen korostaa yhtenäisen EU:n tärkeyttä.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennakoi tuoreimmassa suhdannekatsauksessaan maailmantalouden kasvavan tänä ja ensi vuonna yli 3 prosentin vauhdilla. Mitä tämä merkitsee Suomelle ja Suomen vientikaupalle?

Tämä on toki vientimaalle kuten Suomi positiivinen uutinen. Samalla meidän täytyy pitää huolta, että teemme kansallisesti ratkaisut, joiden avulla pääsemme kilpailukykyisesti kasvuun mukaan. Kilpailukykysopimus on yksi askel, mutta tarvitaan lisää: työmarkkinoidemme pitää kannustaa työn tekemiseen ja teettämiseen niin, että vientiyrityksemme löytävät työvoimaa ja että työn vastaanottaminen olisi myös mielekästä.

Venäjä-asiantuntijana ennen työskennelleenä teillä on varmasti näkemys siitä, kuinka edistämme kauppasuhteita naapurimaan kanssa, kun Euroopan Unionin talouspakotteet ovat voimassa? Kuinka kauan uskotte pakotteiden pysyvän nykyisellään?

Suomi on ollut mukana päättämässä EU:n talouspakotteista ja niiden poistaminen on sidottu Minskin sopimuksen toimeenpanoon. Valitettavasti sopimuksen toimeenpano ei ole edennyt, ja päinvastoin tällä hetkellä Itä-Ukrainan tilanne lähinnä pahenee.
Kuitenkin tulee muistaa, että Suomen viennistä noin 95 prosenttia on pakotteiden ulkopuolella. Suomi on muiden EU-maiden tavoin jatkanut Venäjän-kauppaa siltä osin kuin tavarat ja palvelut eivät ole pakotteiden piirissä. Ruplan kurssilla on myös huomattava merkitys Venäjän-kauppaamme.

Suomen perinteiset vahvat vientimaat ovat pääosin Euroopassa. Mikä on näkemyksenne suomalaisyritysten mahdollisuuksista laajentaa vientiä uusille alueille?

Olen ministerinä kiertänyt suomalaisyritysten kanssa esimerkiksi Egyptissä, Iranissa, Keniassa, Tansaniassa ja Arabiemiraateissa. Meillä on hyviä ja maailmalla kiinnostavia tuotteita ja palveluita. Monelle yritykselle totean jo ennen matkaa, että varsinainen haaste alkaa siinä vaiheessa, kun lentokone kääntyy kohti kotia: Euroopan ulkopuolelle ei kauppaa tehdä Suomesta sähköpostilla, vaan se vaatii tapaamisia ja mahdollisesti myös paikallisen edustajan palkkaamista.

Olette profiloituneet myös ympäristöasioiden asiantuntijaksi. Näettekö tässä Suomella kaupallisia mahdollisuuksia ja minkälaisia?

Ehdottomasti: esimerkiksi suomalainen vesialan osaaminen on erittäin tunnettua maailmalla. Samoin jätehuollossa meillä on momentumia: ei tule mieleen yhtään matkaa, jossa suomalaiset waste to energy -ratkaisut eivät olisi kiinnostaneet.

Kansallinen itsekkyys ja protektionistinen ajattelu nostavat päätään ei vain Yhdysvalloissa, vaan myös meillä Euroopassa. Miltä ulkomaankauppaministeristä näyttää tuleva kehitys?

Rehellisesti sanoen tämä ajattelu huolestuttaa. Vapaakauppa on tuonut Suomelle kasvua ja hyvinvointia. Sen näkee hyvin, jos miettii, mistä lähtökohdista itsenäinen Suomi lähti sata vuotta sitten liikkeelle. Käpertymällä sisäänpäin emme menesty. Samalla meidän tulee myös pohtia, miksi protektionismi nostaa päätään ja pitää jatkossakin huoli siitä, että jokaisella on mielekäs rooli yhteiskunnassa ja että tuloerot pysyvät kurissa.

Britannian Brexit vaikuttaa Euroopassa monella tavalla. Mitä Euroopan Unionin on tehtävä, että Eurooppa olisi vahva toimija sisämarkkinoilla ja maailman kaupassa? Mikä on suomalainen näkymä Brexitin jälkeisestä Euroopasta?

Britannia on ollut Suomelle tärkeä kumppani EU:ssa, koska meillä on ollut samansuuntainen näkemys esimerkiksi vapaakaupasta ja sisämarkkinoiden kehityksestä. Nyt meidän muiden samanmielisten, liberaalien maiden, on oltava entistäkin äänekkäämpiä. EU:n yhtenäisyys on tällä hetkellä erittäin tärkeää: hajanainen EU ei ole vahva toimija tai houkutteleva kauppakumppani.

Maailman talousfoorumi WEF pitää maailmantalouden suurena riskinä taloudellista eriarvoistumista. Miten pieni Suomi voi kantaa vastuutaan ja vastaa tähän haasteeseen?

Kannamme vastuuta kotimaassa pitämällä huolta siitä, että jokaisella on jatkossakin mielekäs rooli yhteiskunnassa. Kansainvälisesti Suomi auttaa itseään heikompia maita kehitysyhteistyön avulla esimerkiksi kehittämään yksityistä sektoria tai vaikkapa veronkantokykyä.

Ministeri Kai Mykkänen puhuu TID Business Forumissa Porvoon Taidetehtaalla 6.3.2017. Katso ohjelma: www.tid.fi/tapahtumat-tidmedia.

 

Keksijöiden pitäisi liittoutua

Patented TIDmedia

Vuonna 2016 professori, akateemikko, Sirpa Jalkaselle myönnettiin Euroopan naiskeksijä -kilpailun toinen palkinto. Jalkasella on 12 patenttia Yhdysvalloissa ja useita haussa.

Kaikki keksinnöt eivät ole isoja. Patentin on saanut myös sotkematon teepussi, pakokaasupesuri ja vähemmän kuluttava nastarengasnasta. Viime vuonna patentteja myönnettiin Suomessa 815.

Keksintö ei aina ole tekniikkaa. Patentti kuitenkin myönnetään vain tekniselle keksinnölle. Taideteoksia ja mm. tietokoneohjelmia suojaavat tekijänoikeudet.

Patentti antaa oikeuden kieltää keksinnön käytön muilta. Se on voimassa tietyllä alueella, tietyn ajan. Usein patentti myös vahvistaa yrityksen imagoa.

Kaikki keksijät eivät kuitenkaan patenttia hae. Keksintö voi olla liian pieni tai hankalasti määrittyvä. Patentti myös maksaa. Puhutaan jopa kymmenistä tuhansista euroista. Etukäteen on vaikea tietää, osoittautuuko keksintö kalliin patentin arvoiseksi. Siksi ennakkotutkimukset ja selvitykset kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan.

Joukkovoimaa keksijöille

Miten pieni keksijä sitten voi suojata keksintönsä? Jollekin keksinnöstä täytyy puhua, sillä usein kehittäminen vaatii yhteistyökumppaneita. Moni kuitenkin pelkää, että idea varastetaan.

– Perusasia on, että tekee salassapitosopimuksen ennen kuin esittelee keksintöä kenellekään. Kannattaa myös miettiä, kenelle esittelee ja mitä. Parasta olisi tietenkin ensin hakea patenttia. Siinä palaa kuitenkin paljon rahaa, joka voidaan tarvita vaikkapa prototyypin tekemiseen, Keksintösäätiön hallituksen puheenjohtaja Urho Ilmonen sanoo.

Erityisen hankala tilanne on Ilmosen mukaan y-tunnuksettomilla keksijöillä. Starttirahan tai Tekes-rahan saaminen edellyttää yritystä.

– Niin kauan kuin ei perusta yritystä, ei saa tukia. Aiemmin säätiö rahoitti mm. keksintöön liittyviä patentoitavuustutkimuksia ja prototyyppien tekoa. Keksijä saattoi ensin tutkia asiaa ja päättää sitten, ryhtyykö yrittäjäksi. Nyt näin ei ole, vaan vaikkapa työttömän, joka on tehnyt mielestään hienon keksinnön, jota haluaa kehittää, täytyy ryhtyä heti yrittäjäksi. Ja kun on yrittäjä, ei saa enää Kelan tukia, Ilmonen pohtii.

Ilmonen kaipaakin kevyempiä pienyrittäjyyden muotoja ja myös keksijöiden joukkovoimaa.

– Keksijöiden pitäisi liittoutua keskenään. Esimerkiksi keksijöiden Facebook-ryhmä Keksintökeitaassa on jo yli 500 jäsentä ja keskustelu käy vilkkaana. Siellä esitellään ideoita, kysytään neuvoa ja verkostoidutaan, hän sanoo.

Patent

Keksintöpörssi

Varsinaista metakeksimistä lienee se, kun keksitään tapoja edistää keksimistä. Tällaisia ovat vaikkapa Keksintösäätiön katalyyttirahoitus, keksintöpörssi ja alan koulutus.

Katalyyttirahoitus on kertaluonteinen rahoitus, jota tänä vuonna on jaossa 100 000 euroa.

– Katalyyttirahoitusta voidaan myöntää hankkeille, jotka palvelevat laajempaa joukkoa ja joilla on jo resursseja, kuten tiimi tai omaa rahoitusta. Esimerkiksi koulutusohjelmat tai keksintömessut sopivat hyvin kohteeksi, Ilmonen sanoo.

Keksintöpörssi on vielä suunnitteluvaiheessa. Toteutuessaan siitä tulisi keksintöjen avoin kauppapaikka.

– Se olisi keksijöiden tori.fi, jossa voisi tehdä kauppoja kirpputorityyliin. Olemme keskustelleet Tekesin ja Keskuskauppakamarin kanssa. Jos idealle löytyy kaupallinen muoto, se voi toteutua, Ilmonen kertoo.

Keksintöjen parempaan hyödyntämiseen ja suojaamiseen tähdätään myös koulutussaralla. Rastorin vetämään keksintöpainotteiseen tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoon opiskelee parhaillaan parikymmentä opiskelijaa. Koulutus on valtion rahoittama.

Lapin yliopistossa on pilottikäytössä yliopiston, korkeakoulujen yhteistyöelimen IPR University Centerin, Patentti- ja rekisterihallituksen sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kehittämä IPR-verkko-oppimisympäristö. Se keskittyy aineettomiin oikeuksiin ja siihen, miten keksintöjä, luovan työn tuloksia ja muuta aineetonta omaisuutta voidaan suojata ja hyödyntää.

Tiesitkö

Eurooppalainen patenttijärjestelmä uudistui tänä vuonna. Eurooppapatentin ja kansallisen patentin lisäksi tuli uusi Euroopan patenttivirastolta haettava Yhteisöpatentti. Se antaa yhdellä hakemuksella suojan uudistukseen sitoutuneissa EU-maissa.

  • Viime vuonna Suomessa tehtiin 1368 patenttihakemusta. Eniten patentteja hakivat VTT, Kemira ja Aalto-korkeakoulusäätiö.
  • Patenttihakemuksen voi tehdä myös netissä

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

 

Pohjoismaissa luottamusta talouteen

Danske Bank Tutkimus

Danske Bank tutki pohjoismaalaisten käsityksiä heidän omasta taloudestaan ja maiden yleisestä taloustilanteesta. Yleisesti nuoli osoittaa ylöspäin – vain Suomi poikkeaa joukosta.

Suomalaiset ovat pohjoismaiden pessimistisimpiä arvioidessaan oman henkilökohtaisen sekä kotimaansa talouden nykytilaa, ilmenee TNS Sifo Prosperan Danske Bankin toimeksiannosta teettämästä kyselyssä. Kyselyyn vastasi 4 153 pohjoismaalaista, joista 1 000 suomalaisia.

Suomalaisista vain 56 prosenttia arvioi oman taloutensa olevan hyvässä kunnossa, kun taas niin ruotsalaisista, norjalaisista kuin tanskalaisistakin lähes 80 prosenttia kertoi oman taloutensa olevan hyvissä kantimissa.

Suomalaiset näkivät myös oman taloutensa tulevaisuuden synkempänä kuin pohjoismaiset verrokkinsa. Kun vastaajilta kysyttiin, miten he arvioivat oman taloustilanteensa kehittyvän seuraavan vuoden aikana, suomalaisista vain hieman reilu neljännes (27 %) uskoi tilanteensa parantuvan. Norjalaisissa oli vain jonkin verran enemmän optimisteja kuin suomalaisissa (31 %), mutta tanskalaisista 37 prosenttia ja ruotsalaisista peräti 39 prosenttia uskoi oman taloutensa vahvistumiseen.

Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäen mukaan Pohjoismaissa saadaan juuri nyt nauttia ostovoiman noususta, ennätyksellisen alhaisista koroista ja työllisyyden parantumisesta.

  • Työllisyys on parantunut ja reaalipalkat nousevat voimakkaasti Pohjoismaissa. Yksityistalouksien tila on parantunut yleisesti, ja monet pohjoismaiset kotitaloudet ovat viime aikojen noususuhdanteen aikana säästäneet parantaakseen taloustilannettaan, Kuoppamäki selittää.
  • Suomi on kuitenkin joutunut kärsimään kaikkia neljää maata yhtä aikaa koskettaneen globaalin kriisin lisäksi Nokian ja paperiteollisuuden suurista ongelmista, Venäjän kriisistä ja kilpailukykyongelmista. Suomella on siis haasteita, joiden vuoksi täällä ei ole nähty finanssikriisin jälkeen samanlaista noususuhdannetta kuin muissa Pohjoismaissa, Kuoppamäki toteaa.

79 prosenttia pitää Suomen taloustilannetta heikkona

Kyselytutkimuksessa kysyttiin myös pohjoismaalaisten näkemyksiä kotimaidensa taloustilanteesta. Erityisesti norjalaiset (72 %) pitivät maansa talouden tilaa tällä hetkellä hyvänä. Tanskalaisista 64 prosenttia ja ruotsalaisista 60 prosenttia arvioi kotimaansa talouden hyväksi. Suomessa näkemys oli paljon pessimistisempi, kun vain 12 prosenttia arvioi Suomen talouden olevan hyvässä kunnossa, kun taas heikkona tilannetta piti peräti 79 prosenttia.

  • Tanskan, Ruotsin ja Norjan taloudet ovat yleensä ottaen vahvoja. Ne kuuluvat niiden harvojen maailman maiden joukkoon, joilla on yhä kaikkein korkein luottoluokitus. Niiden vaihtotaseiden ylijäämät ovat suuria, talous kasvaa ja työllisyys paranee. Lisäksi niissä on korkea elintaso. Se näkyy myös kyselyn vastauksista, Pasi Kuoppamäki toteaa.

Maailman talouden epävarmuus heijastuu kuitenkin pohjoismaalaisten tulevaisuuden odotuksiin. Kyselyn toteutuksen aikaan lokakuun lopussa Tanskaa lukuun ottamatta kaikissa maissa oli enemmän niitä, jotka arvioivat kotimaansa talouden ennemmin heikentyvän kuin vahvistuvan tulevan vuoden aikana.

Pasi Kuoppamäki muistuttaa, että täyteen synkkyyteen ei kuitenkaan kannata vaipua, sillä valonpilkahduksia on jo nähty kotimaisen kysynnän osalta ja jatkossa viennin edellytysten pitäisi parantua. Lisäksi myös Tilastokeskuksen julkaisemassa vuoden viimeisessä Kuluttajabarometrissa usko Suomen talouteen oli nousussa.

  • Suomella on suuria haasteita, jotka on ratkaistava, mutta siinä on kuitenkin päästy jo hyvään alkuun. Kilpailukykysopimus alkaa hiljalleen vaikuttaa, ja kun samaan aikaan palkkataso kilpailijamaissa nousee, Suomen suhteellinen asema paranee ja viennillä on viimein mahdollisuuksia piristyä, Kuoppamäki kiteyttää.

Lähde: Danske Bank, Tiedote 3.1.2017 / ePressi

Lue myös Danske Bankin ekonomistien Suhdannekatsaus 20.12.2016

Eläkepommin maksajat

Eläketurma jari Hanska ja Teemu Muhonen

Kun porvoolainen toimittaja ja kirjailija Jari Hanska puhuu eläketurmasta, hän tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Sitä, että ilman isoja uudistuksia nykyinen eläkejärjestelmämme tulee joko kaatumaan tai syömään tieltään kaikki muut hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Ja sitä, että olemme jo nyt tilanteessa, jossa maksettavien eläkkeiden vuoksi kaikesta muusta leikataan. Eniten leikkurin alla ovat nuoret.

Jari Hanskan ja Teemu Muhosen lokakuun lopulla ilmestynyt Eläketurma – Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus (Vastapaino 2016) kritisoi eläkejärjestelmää ja -uudistusta vahvoin sanoin.

Kirjoittajat näkevät, että Suomessa tikittää eläkepommi. Että nykyjärjestelmästä on tullut kestävyysvaje. Ja että maksajina ovat ennen kaikkea nuoret.

Mutta miten porvoolaislähtöinen Hanska, kriittinen toimittaja ja dokumenttiteatterin tekijä, innostui kirjoittamaan juuri eläkeasioista?

– Olimme Teemu Muhosen kanssa aikanaan Voima-lehdessä töissä ja kiinnostuimme eläkejärjestelmän kiemuroista. Eläkkeet on aihe, josta kirjoittaessa jää aina jotain sanomatta tilanpuutteen vuoksi. Päätimme, että jossain vaiheessa kirjoitamme kirjan, jossa saamme purkaa kaiken eläkejärjestelmää koskevan analyysimme. Aluksi olimme lähinnä kiinnostuneita vain eläkerahastoista. Melko nopeasti kuitenkin huomasimme, että rahastoilla on vain sivurooli ja merkittävimmässä asemassa on eläkejärjestelmän kytkeytyminen osaksi muuta julkista taloutta, Hanska kertoo.

Kirja pui nykyistä eläkejärjestelmää tarkkaan aina eläkkeiden kertymisestä ja eläkerahastoista työmarkkinajärjestöjen valtaan sekä viimeisimpään eläkeuudistukseen.

Hanskan mielestä eläkkeet tulee nähdä osana julkista taloutta kuten muutkin sosiaalimenot. Ihan pienistä summista ei ole kyse. Lakisääteiset eläkemenot kasvoivat 2007–2014 kymmenellä miljardilla. Vuonna 2014 niihin käytettiin 28 miljardia.

– Eläkemenot ovat kasvaneet voimakkaasti ja niiden rahoittamiseksi oli perittävä entistä enemmän eläkemaksuja. Sen seurauksena verotusvara on huventunut. Mitä enemmän eläkemaksuja pitää nostaa, niin sitä enemmän joudumme kiristämään vyötä muiden yhteiskunnan menojen osalta, Hanska sanoo.

**

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on myös mielikuvista, vallasta. Sukupolvista.

Kun viimeisintä eläkeuudistusta markkinoitiin, puhuttiin paremmista eläkkeistä. Todellisuudessa tärkeintä oli hillitä eläkemaksujen nostopainetta.

– Uudistus noudatteli valtiovarainministeriön edellyttämää linjaa siitä, että kestävyysvajetta täytyy kaventaa reilulla prosentilla. Eläkemaksut lukittiin 24,4 prosenttiin ajasta ikuisuuteen. Kaikki muu oli sen rinnalla yhdentekevää, Hanska sanoo.

Suurien ikäluokkien jo maksussa oleviin eläkkeisiin uudistus ei vaikuta. He saavat omansa kolmin- tai nelinkertaisena takaisin. Nuorien kohdalla tilanne on toisin, ja se Hanskaa huolestuttaa.

– Nuorten rooli on olla järjestelmässä maksajana ja kaikissa tilanteissa joustavana osapuolena. Järjestelmän tasapainotus tehtiin nimenomaan tulevaisuudesta leikkaamalla, Hanska sanoo.

Silppu- ja pätkätöiden sekä korkean työttömyysasteen kanssa takkuilevat nuoret ovat ne, jotka maksavat eläkepommin. Ne, jotka joustavat, joilta leikataan.

– Ainoastaan tulevista eläkkeistä on voitu säästää, joten lasku on langettu nimenomaan nuorille. Nuorten eläkkeistä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyissä uudistuksissa leikattu noin kolmannes. Lisäksi nuorten maksettavaksi tulevat myös kasvavat vanhuuden hoidon kustannukset ja alati heikkenevä huoltosuhde. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla, työurat katkonaisia ja nuorten eläkekertymät jääneet jälkeen, Hanska pohtii.

Koko järjestelmä perustuu talouskasvulle. Jos kasvua ei ole, muuttuu eläkkeiden rahoittaminen mahdottomaksi.

– Vaihtoehtoina on tällöin nuorten eläkkeiden leikkaaminen entisestään, eläkemaksujen nostaminen tai eläke-etujen laskeminen. Toivon, että jatkossa taakkaa heikosta kasvusta tullaan jakamaan sukupolvien välillä tasaisemmin. Nyt tilanne on muodostunut sellaiseksi, että työssäkäyvät sukupolvet maksavat kaiken – veroissa hyvinvointipalvelujen tuottamisen, nousevat eläkemaksut ja kärsivät eläkkeiden tason leikkauksista, Hanska sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Jari Hanska

Porvoossa syntynyt ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa opiskellut freelance-toimittaja. Toimittaja, käsikirjoittaja. Merkittävin työ dokumenttiteatterin keinoin Ryhmäteatteriin tehty Eduskunta-trilogia.

Teemu Muhonen

Taloussanomien toimittaja.

 

 

Hamarin metsien Robin Hood

St1 Mika Anttonen

Omistajuus velvoittaa yhteiseen hyvään

Öljy-yrittäjä, miljardööri, Suomen Richard Branson ja etanolikeisari. Energiayhtiö St1:n omistajalla, porvoolaislähtöisellä Mika Anttosella riittää julkisuudessa titteleitä. Hän ensin hieman vieroksuu omistajuutta puheenaiheena – eikä ihme – onhan aihe vahvasti linkittynyt hänen henkilökohtaiseen rooliinsa. Mutta nyt emme keskustele Mika Anttosen omistuksista, vaan Mika Anttosen ajatuksista omistajuudesta. Lanka lähtee keriytymään globaalista vyyhdestä ja Anttonen on pian vauhdissa, omimmillaan.

  • Omistajuudella on iso rooli siinä, millainen yhteiskuntamalli globalisoituvassa maailmassa on mahdollinen. Meidän pohjoismainen mallimme on mielestäni ylivoimaisesti paras, mutta se on vakavasti haastettu globalisaation toimesta. Emme edes ymmärrä, kuinka vakavasti, Anttonen aloittaa.

Ongelman ydin on elintasoeroissa. Maapallon 7 miljardista ihmisestä 1,2 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä, eli he joutuvat selviytymään 1 eurolla päivässä tai vähemmällä. Juurikaan paremmin ei mene niillä vajaalla 2,5 miljardilla ihmisellä, jotka elävät 1,5 eurolla päivässä.

  • Voit kuvitella, mitä näillä ihmisillä on mielessä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen edes ruokaa, joten työvoima on näissä yhteiskunnissa halpaa. Myös luottamus yhteiskuntajärjestelmään on aika lailla nolla, Mika Anttonen puuskahtaa.

Kun yhteiskuntaan ei luoteta, ei synny yhteistä hyvää. Ei synny verokertymää, jolla rahoitettaisiin maksuton koulutus, terveydenhuolto ja inhimillisen elämän mahdollistama sosiaaliturva.

  • Näissä maissa yritykset eivät ole sitoutuneet ajatukseen, että ne tuottaisivat verotuloa, jolla pidetään yllä yhteiskunnan infraa, ja että kaikki pysyisivät samassa veneessä. Päinvastoin, kaikilla tasoilla yritetään välttää veroja ja tehdään asiat niin, että saadaan itselle kaikki.

Samalla tietoisuus siitä, mitä maailmassa on mahdollista saavuttaa, on lisääntynyt. Anttonen painottaa, ettei ole epäoikeutettua pyrkiä parempaan elintasoon, mutta hän kysyy, mikä on meidän kykymme Suomessa vastata tähän globalisaation tuomaan haasteeseen.

  • Me olemme elintasopyramidin huipulla, masu on täynnä, vaatetta päällä ja on vapaa-aikaakin. Ihan hyviä juttuja, hän sanoo vatsaansa taputellen.

Mutta.

  • Meidän työtä haastetaan koko ajan. Meitä haastetaan niiden yritysten toimesta, jotka toimivat sellaisissa maissa, joissa kaikki hilavitkuttimet pystytään valmistamaan paljon halvemmalla.

Ovatko pörssiyhtiöt demoneja?

Mika Anttonen vakuuttaa, että kilpailussa on mahdollista pärjätä. Tästä pääsemme suomalaiseen omistajuuteen.

  • Meillä on oltava valittuna globaalissa työnjaossa niitä elinkeinoelämän segmenttejä, joissa me voimme olla maailman parhaita, ja kehittää osaamista näillä alueilla. Jos menestystä tulee, omistajien on oltava sen verran valistuneita, että työn hedelmiä kotiutetaan verojen maksun muodossa siihen maahan, jossa eletään. Jos meidän omistajat täällä, ne jotka pyörittävät suomalaisia yrityksiä, lähtevät siitä ajattelusta, että kyllä minä mielelläni täällä asun ja otan kaikki kivat asiat, mutta veroja en halua maksaa, niin kyllähän tämä yhteiskunta sortuu ennemmin tai myöhemmin. On vain ajan kysymys, koska.

Suomalaisella huippuosaamisella saatu hyöty on arvokasta vain, kun se tuottaa takaisinpäin yhteiskunnalle. Tarvitaan omistajia, jotka tämän yhteyden ymmärtävät. Anttonen nostaa esiin vastuullisen, kasvollisen omistajuuden. Kun omistajina on ihmisiä, jotka elävät tässä yhteiskunnassa, heidän sitoutumisensa pohjoismaisiin arvoihin on todennäköisesti suurempi kuin sijoitusrahaston kautta omistavalla tai institutionaalisella omistajalla.

  • Google harrastaa kansainvälistä verosuunnittelua. Mitä se on? Aggressiivista verosuunnittelua harjoittava pörssiyritys maksaa ehkä pari prosenttia yritysveroa tai ei sitäkään, ei mihinkään maahan. Jos omistaja on kasvollinen, se ymmärtää, että veroilla on suora yhteys siihen, että Suomi pystyy tarjoamaan tällaisen liiketoimintaympäristön. On Suomelle suuri kilpailuetu, että meillä on hyvin koulutettua työvoimaa, turvallisuusasiat kansainvälisesti katsoen hyvin ja on vielä puhdas luontokin, Anttonen luettelee.

Hän ei kuitenkaan kokonaan tyrmää pörssiyhtiöitä, sillä niillä on tärkeä rooli esimerkiksi piensijoittajille ja suomalaisille eläkeyhtiöille.

  • En tekisi pörssiyhtiöistä demoneja, mutta sieltä on turha odottaa sellaista omistajuutta, joka tukee meidän yhteiskuntajärjestelmäämme. Pörssitoiminta on opportunistista. Siellä on oma logiikkansa, jossa sijoituksille haetaan vain ja ainoastaan hyvää tuottoa. Kasvotonkin omistaja voi toki toimia vastuullisesti, mutta jos tehtaan voi laittaa huomenna kiinni ja siirtää muualle, ei sellaista omistajaa kiinnosta, mitkä ovat vaikutukset Suomelle.

Painavat pelimerkit

Mika Anttosen henkilökohtaiset tavoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Hän teki nuorena tuottoisaa öljytreidausta, kunnes 29-vuotiaana lähti Nesteen Trading-osaston johtajan paikalta, perusti yrityksen ja ryhtyi treidaamaan omaan lukuunsa.

  • Tradingin idea ei ollut muuta kuin osta halvemmalla kuin myyt – se ei hirveästi luonut lisäarvoa, mutta hyvin tuli rahaa. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, yrityksen täytyy olla kannattava, mutta minä en kovin kauaa sillä polttoaineella jaksanut käydä. Omien lasten myötä alkoi tulla muutosta. Ja kun masu oli jo täynnä, pystyi miettimään suurempia henkisiä arvoja. Sanon tämän siksi, ettei tulisi väärinkäsitystä, että olisin ylevämpi ihminen kuin joku muu.

Eli vastuu on niillä, joilla on rahaa?

  • Juuri näin. Se, jolla on pelimerkit käsissään, voi vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään. Vastuulliset omistajat voivat vaikuttaa siihen, miten rahavirtoja käsitellään, mihin ne ohjataan ja mitä uutta toimintaa niillä saadaan aikaiseksi. Ruotsiin nähden meillä on heikompi tilanne, sillä olimme pitkään köyhä maa eikä meille ole kertynyt omaisuuseriä, jotta olisi kovin paljon kasvollista omistajuutta. Se on yksi meidän händikäppi, että yksityiset pääomat ovat vaatimattomat.
St1 Mika Anttonen

Omistaminen ei ole minulle itseisarvo, enkä halua näyttäytyä suurena kapitalistina. Näen omistamisen tekemisen välineenä. Se on resurssi, jolla pystyy muuttamaan asioita, sanoo St1-ketjun pääomistaja Mika Anttonen.

Kaikkien on tehtävä oma paras

Sivujuonteena keskustelu käväisee ilmastonmuutoksessa. Sen pysäyttämisessä tärkeimpänä yksittäisenä toimena Mika Anttonen näkee naisen aseman parantamisen kehittyvissä talouksissa.

  • Populaatio kasvaa yhteiskunnissa, joissa toimeentulo on siitä kiinni, paljonko saat lapsia. Naisen duuni on vain lisääntyä. Uskonnot ovat pahimmassa roolissa, siitä ei vain uskalleta puhua. Ei se ole vain yhden uskonnon vika, sillä on monia uskontoja, joilla ei ole mitään halua hillitä väestönkasvua, päinvastoin. Meidän yhteiskuntamme toimii, koska tasa-arvo on hyvällä tolalla. Sitäkään ei kukaan koskaan laske mihinkään, vaikka se on mahtava kilpailuetu. Kaikki tämä tavallaan linkittyy omistamiseen, johon liittyy iso valta ja vastuu.

Olemme palanneet keskustelun lähtöpisteeseen, pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja globalisaation haasteisiin.

  • Minä uskon, että ihmiselle riittää ponnistelun motiiviksi maksuton koulutus ja terveydenhoito sekä inhimillisen elämän mahdollistava sosiaaliturva niille, jotka eivät kykene itsestään huolta pitämään. Tämä ajattelu pitää sisällään sen, että kaikkien on tehtävä oma paras. Systeemimme ei globaalissa kilpailussa kestä minkäänlaisia vapaamatkustajia ja tämä ei ole syyllistämistä, vaan kerron nyt faktana, että työllisyystavoitteena 72 prosenttia on ehdoton minimi. Jos tähän ei päästä, ei pienempi porukka pysty pitämään yllä hyvinvointia ja elintasoa niille, jotka eivät ole töissä.

Pienyritysomistajuus on Mika Anttosen sanoin tällä hetkellä Suomen yhteiskunnan selkäranka. Pk-sektorilla tehdään raaka työ ja sitä tietä hän on itsekin ponnistellut.

  • Olen sanonut monesti, että vaikka liiketoimintamahdollisuudet olisivat Suomessa mitkä tahansa, olen suomalainen ja haluan olla osa tätä yhteiskuntaa. En päätä olemistani sen mukaan, millaista lainsäädäntöä Suomen hallitus kirjoittaa. Tämä on minun kotimaani ja minä pysyn täällä, piste.

Mika Anttonen, 50, syntyi Helsingissä, jossa asui koulun alkuun asti. Hän kävi koulut Porvoossa ja asui Hamarissa. Urakiito alkoi jo opiskeluaikana Teknillisessä korkeakoulussa, kun hän aloitti työt öljytreidarina Nesteellä.

St1 yritysryhmä

  • Koostuu kahdesta konsernista: St1 Nordic ja St1 Group
  • Polttoaineiden jakeluasemaverkostot Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa St1 ja Shell liikemerkeillä (n. 1400 asemaa)
  • Öljynjalostamo Göteborgissa
  • Useita uusiutuvan energian yhtiöitä
  • Liikevaihto 5,9 miljardia euroa (v. 2015)
  • Liikevoitto ennen veroja 180 miljoonaa euroa (v. 2015)
  • Henkilöstöä n. 700

Maita, metsää, kiinteistöjä…

Loviisan talousjohtaja Kirsi Kettunen

Tiedämmekö edes, mitä kuntalaisina omistamme?

Maita, metsää, kiinteistöjä, koneita ja infraa. Kunnilla on valtavia omistuksia. Ne ovat osakkaina yhtiöissä tai omistavat kokonaan yhtiöitä. Kunnat harjoittavat myös sijoitustoimintaa. Kaikkeen omistajuuteen pätee sama sääntö eli kunnan omistusten on oltava taloudellisesti tarkoituksenmukaisia tai niiden on mahdollistettava kuntalaisten tarvitsemia palveluita.

Omistukset käyvät selkeimmin ilmi tilinpäätöksistä, jotka ovat julkisia ja löytyvät myös kuntien kotisivuilta. Yhtiöomistukset sisältyvät erilliseen konsernitilinpäätökseen, jossa ovat mukana kunnan tytäryhteisöt, osakkuusyhtiöt ja kuntayhtymät.

Loviisan kaupungin talousjohtaja Kirsi Kettunen kertoo, että kaikki ei käy ilmi tilinpäätöksistäkään.

  • Taseessa näkyvät vain ne omaisuuserät, joilla on kirjanpitoarvoa. Kunnilla on sellaistakin omaisuutta, joka on jo poistettu kirjanpidosta, mutta jolla on yhä käyttöarvoa.

Loviisassa rakennuksia ja kaikkia yli 10 000 euron investointihankkeita koskee samanlainen poistomenetelmä eli jossain vaiheessa ne jäävät pois taseesta. Tilinpäätöksissä ne näkyvät senkin jälkeen esimerkiksi kulupuolella, jos niihin kohdistuu vaikkapa kunnossapitoa.

Loviisan kaupungin omistuksissa haastetta riittää kiinteistöjen suuressa määrässä ja niihin liittyvässä korjausvelassa. Perusteellinen kiinteistökartoitus olisi Kirsi Kettusen mielestä paikallaan.

  • Kouluverkkoselvitys tehtiin jo vuonna 2012 ja sen jälkeen on myöhemmin tehty erillinen keittiöverkkoselvitys. Selvityksen tuloksena listattiin 35 keittiötä, joista vain kaksi sai niin sanotusti puhtaat paperit. Muut on saneerattava, esimerkiksi sähköjärjestelmiä on uusittava. Tämä erityisesti nyt, kun Loviisa päätti säilyttää kaikki kyläkoulut.

Säilytettävien ja saneerattavien koulujen lisäksi Loviisaan rakennetaan kaksi uutta koulua, jolloin kaupungin omistukset kasvavat.

Loviisan lähihistorian merkittävimpiin omistusmuutoksiin lukeutuu Sataman yhtiöittäminen ja satamatoimintaan liittyvien maa- ja vesialueiden siirtäminen yhtiön omistukseen vuonna 2014.

Arvonmääritystä

Taseessa omaisuuserät on jaoteltu aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin sekä sijoituksiin. Kirjanpitoarvo ei ole yksiselitteisesti sama kuin markkina-arvo.

  • Arvonmäärityksistä keskusteltiin Loviisassa vilkkaasti viimeksi kaupungin omistuksessa olevien rantatonttien osalta. Vuokratonttien lunastaminen on haluttu mahdollistaa, mutta hinnan määrittäminen ei ole ollut helppoa, Kirsi Kettunen miettii.
Loviisan kaupungintalo

Loviisan kaupungintalo.

Kaavoitetuilla tonteilla on arvoa, jota asukkaat eivät ehkä tule ajatelleeksi. Näille tonteille kunnat rakentavat infran.

  • Loviisalla on paljon erilaista infraa, kuten puistoja, katuja, tieverkostoja, siltoja, vesijohto- ja viemäriverkostoja. Näiden merkitys on elintärkeä ja ne lisäävät jokaisen viihtyvyyttä ja asumismukavuutta, Kirsi Kettunen muistuttaa.

Sijoituksia Loviisalla ei juurikaan ole. Kuntien osakesalkuissa on yleensä helposti rahaksi muutettavia, suomalaisten vakavaraisten yritysten osakkeita.

  • Kunta voi kyllä sijoittaa, mutta ei lainarahalla. Tämä on ainakin minun linjani, Kirsi Kettunen toteaa.

Aineettomat hyödykkeet voivat olla esimerkiksi käyttöoikeuksia ja suunnitelmia. Loviisassa hyvänä esimerkkinä on tietohallintajärjestelmä. Loviisan kaupunki oli Suomen kuntasektorilla ensimmäinen, joka otti käyttöön pilvipalvelut. KuntaPron tarjoama järjestelmä lisää hallinnon tehokkuutta.

Tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa omaisuusjärjestelyt ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Kunnissa ei ainakaan haluta tilannetta, jossa maakunnat saisivat parhaat palat ja huonokuntoiset kiinteistöt jäisivät rasittamaan kuntien taloutta. Tällä hetkellä ei vielä tiedetä, mikä vaikutus uudistuksella tulee olemaan yksittäisten kuntien omistuksiin.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Omistajuus haltuun

Strategia

Kunnat ovat nykyisin merkittäviä yrityskonsernien pyörittäjiä ja omistajia. Kuntien on pitänyt viime vuosina taloustilanteen takia organisoida ja tehostaa toimintaansa, sillä muuten ne eivät selviäisi lukuisista tehtävistään ja niihin kohdistuvista kustannuksista.

Muutokset jatkuvat eikä nykyinen taloustilanne ole vieläkään helpottanut kuntien tilannetta. Päinvastoin valtion tukieuroja leikataan jatkuvasti, toki joitain kuntien tehtäviä on jäänyt pois, mutta aina tulee jotain uutta tilalle. Virastoja on muutettu liikelaitoksiksi ja liikelaitoksia yhtiöiksi, osaksi johtuen kuntalain yhtiöittämisvelvoitteesta ja osaksi on tehty omaehtoisia muutoksia.

Olemme tottuneet kuulemaan talousuutisissa valtion omistajaohjauksesta valtion yhtiöiden roolia käsitellessä, mutta kuntayhtiöiden omistajaohjaus on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka toisaalta niissä on mahdollisuus päästä lähemmin vaikuttamaan kyseessä olevien yhtiöiden toimintaan esimerkiksi luottamushenkilöiden istuessa kuntayhtiöiden hallituksissa.

Kunnan tytäryhteisöjen hallintoelimiin valittavat henkilöt voivat olla luottamushenkilöitä, viranhaltijoita sekä konsernijohdon ulkopuolisia asiantuntijoita. Tärkeää on, että kyseisillä henkilöillä on kykyä ja taitoa arvioida tytäryhteisöjen toimintaa kaupungin asettamien tavoitteiden ja strategioiden näkökulmasta. Lisäksi liiketoimintaa harjoittavien yhteisöjen hallitusten jäseniltä edellytetään talouden ja yhteisön toimialueen tuntemusta.

Kunnilla ei välttämättä ole vielä strategista ja selkeää omistajaohjausta ja politiikkaa tai ohjelmaa puhumattakaan hallitusammattilaisten nimittämisestä yhtiöiden hallituksiin. Kuntien konserniyhtiöissä ei kuitenkaan ole mahdollista rikastua hallituspalkkioilla tai bonuksilla, vaan kokouspalkkiot ovat usein vaatimattomia korvauksia hallitusten säännöllisistä kokouksista. Todellisten hallitusammattilaisten mukaantulo voisi toisaalta tuoda kunnan kassaan kilinää jos osaavia liiketoiminnan asiantuntijoita saataisiin kuntayhteisöjen hallituksiin.

Kunnilla on vielä paljon tehtävää systemaattisen omistajaohjauksen toteuttamiseksi. EY selvitti pari vuotta sitten kuntien omistajaohjauspolitiikkaa. Selvityksen mukaan eniten kehitettävää näyttäisi olevan omistusten salkuttamisessa ja salkkukohtaisten strategioiden määrittelyssä, konsernin toiminnan ennustamisessa, omistaja-arvon seurannassa ja omistuksesta luopumisen periaatteiden määrittelyssä. Viimemainitun osalta kunnan exit-strategiaa oli vain harva määritelty, osa ei pitänyt sitä edes tarpeellisena.

Parhaiten kunta onnistuu omistajaohjauksessaan, jos se toteuttaa sitä strategisena kokonaisuutena. Aktiivinen omistajaohjaus tunnistaa omistuksen todellisen arvon ja perustaa strategiset päätöksensä luotettavaan ja relevantiin tietoon siitä, miten kehittää toimintaa ja taloudellista liikkumavaraa.

Nykyisin myös kunnan täytyy huolehtia, miten se saa parhaan hyödyn omistuksestaan, ja varmistaa, että tytäryhtiön johto toteuttaa omistajan linjaamaa strategiaa. Toisaalta keskustelua on viime aikoina herättänyt julkisen omistajan yhteiskunnallinen vastuu muun muassa työllistämisestä työttömyyden vähentämiseksi.

Teksti: Silja Metsola

Lähde: EY Arvoa omistajille 2014 -selvitys

Nousu tuli ja meni

Nordean valuuttanalyytikko Kaj Paulamäki

Globaalin talouden haasteet ovat olleet esillä niin runsain mitoin, että harvalle ne enää ovat uutisia. Suomessa on ollut näinä laskukauden vuosina tapana asettaa ennusteet yläkanttiin. Kaava on ollut aina sama, kun jokainen analyytikko on lopulta joutunut pudottamaan arviotaan.

Nordean tänään julkistama talousennuste lupaa taas hyvää: Suomen talous kasvaa tänä vuonna yhden prosentin. Maailmantalouden kasvu on kuitenkin siirtynyt aiempaa hitaammalle tasolle eikä paluuta finanssikriisejä edeltävään vauhtiin ole. Suomessa laskua on luvassa jo ensi vuonna.

  • Nousukausi tuli ja meni, totesi Nordean valuuttanalyytikko Kaj Paulamäki Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikön aamukahvitilaisuudessa Porvoossa.

Nykyinen pieni kasvu on ennen kaikkea kotitalouksien kulutuksen ja rakentamisen varassa.

Kauppakamarin aamukahvit Cafe Cabriolessa.

Globaalia taloutta on horjuttanut brexit, vaikka sen vaikutus osakemarkkinoihin jäi lopulta vähäiseksi. Odotettavissa kuitenkin on, että brexitin negatiiviset vaikutukset talouteen vahvistuvat loppuvuodesta. Uhkakuvia tuottaa myös brexit-ilmiön kehittyminen lumipalloefektiksi, jossa muut maat seuraisivat Britannian esimerkkiä EU-erossa. Italiassa ilmapiiri on kulkemassa kohti tätä.

Suurin riski maailmantaloudessa tällä hetkellä on Kiinan hidastunut kasvu.

  • Kiinassa on paljon niin sanottuja zombie-yhtiöitä, joiden ratkaisun hetket ovat väistämättä edessä. Kun ne kaatuvat, vaikutukset näkyvät maailmantaloudessa. Intia on kehittyvien talouksien valopilkku, mutta sen globaali painoarvo on pieni, Paulamäki arvioi.

Suomessa huolta on aiheuttanut investointihaluttomuus, vaikka raha on halpaa.

  • Yrityksillä ei ole uskoa tulevaisuuteen. Ei nähdä, miksi investoitaisiin ja mihin. Konekanta on rapistumassa. Kun kasvu alkaa, vanhentunut kanta hidastaa taas kasvua, Palomäki totesi.

Kauppakamarin veroasiantuntija Ann-Mari KemellAamukahvitilaisuudessa Café Cabriolessa kuultiin myös Keskuskauppakamarin veroasiantuntijaa, johtaja Ann-Mari Kemelliä, joka kertoi ajankohtaisista verouudistuksista. Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikkö on osa Helsingin seudun kauppakamaria.

 

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic