Category Archives: Tutkimus

Mikä ihmeen kansantulo?

Kansantulon erittely 1975-2016 Tilastokeskus

Kansantuote. Kansantulo. Bruttokansantuote. Bruttokansantulo. Toisiaan lähellä olevat termit sekoittuvat usein. Mitä ihmettä kansantulolla tarkoitetaan? Lähdimme selvittämään asiaa.

– Jotta ymmärtäisi, mitä kansantulo tarkoittaa, kannattaa ensin katsoa bruttokansantuotteen käsitettä. Kansantuote ja kansantulo sekoitetaan käsitteinä usein. Kyse on näkökulmista ja tavoista katsoa asiaa, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tuomas Rothovius sanoo.

Otetaan siis ensin bruttokansantuote. Se kuvaa vuoden aikana tuotettujen tuotteiden ja palvelujen arvoa.

– Kyseessä on siis tavaroiden ja palveluiden arvo. Se on käytännössä yrityksen liikevaihto, josta on vähennetty välituotteiden käytön kulut, esimerkiksi raaka-aine- ja energiakulut. Myynti josta on vähennetty kustannukset, Rothovius sanoo.

Bruttokansantuote asukasta kohti 1975-2016 Tilastokeskus

Entä sitten kansantulo?

Siinä missä bruttokansantuote keskittyy kuvaamaan aikaansaatua tuotantoa, bruttokansantulo katsoo samaa asiaa tulon näkökulmasta.

Se kuvaa kansantuotteen tuottamista syntyneitä tuloja.

– Bruttokansantulossa lasketaan hyödykkeiden tuotannosta ja ulkomailta saadut  ensitulot, joita ovat esimerkiksi palkat ja osingot. Nettokansantulossa summasta vähennetään vielä kiinteän pääoman kuluminen eli poistot, Rothovius sanoo.

Siinä missä bruttokansantuotetta käytetään usein talouden kehityksen indikaattorina, kansantulon käsite antaa parempaa tietoa kansan maksukyvystä.

– Kansantuloa käytetäänkin usein maiden välisessä vertailussa, kun määritetään esimerkiksi valtiolle kansainvälisen järjestön jäsenmaksua. Kun kansantulosta poistetaan inflaation vaikutus, nähdään, paljonko pohjalla olevat reaalitalouden tulot kasvavat, Rothovius sanoo.

***

Rothovius korostaa, että tarkan tiedon kerääminen taloudesta on pitkä prosessi. Ensin saadaan alustava ennakkotieto kahden kuukauden viiveellä. Se tarkentuu pikku hiljaa lähdetilastojen kertymisen myötä. Varsinainen tarkka tilastotieto on valmis vasta kahden vuoden päästä.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Lisätietoja: Findikaattori.fi

Kerrosviljelyä Lapinjärvellä

Pikku Puutarha Robbes vertikaaliviljely

Uusi kasvatusmenetelmä yhdistää tietotekniikan, pilvipalvelut ja led-valaistuksen vihannesten täysautomaattiseen kerrosviljelyyn.

Tokio ja Fukuoka 28.11.2016  – Fujitsu Limited ja Fujitsu Kyushu Systems Limited ovat perustaneet Suomeen kasvihuoneteknologiaan erikoistuneen yrityksen Fujitsu Greenhouse Technology Finland Oy:n. Suomalaisena kumppanina on mukana lapinjärveläinen Robbe’s Lilla Trädgård Oy – Pikku Puutarha Robbes.

Greenhouse Technology Finland käyttää uusinta teknologiaa, jossa täysautomaatio toteutuu ruokatuotannon ja maatalouden tarpeisiin kehitetyn Akisai-pilvialustan avulla. Kasvihuoneen toiminta perustuu  antureiden keräämiin tietoihin ja Ubiquitous Environment Control System -tekniikkaan, jotka ohjaavat kasvihuoneen laitteita ja tuotantotekniikkaa etäseurannan avulla.

Kasvihuoneessa viljellään salaattia, versosalaattia ja yrttejä. Vihannekset on istutettu neljään erilliseen kerrokseen, jolloin tuotannon määrä samassa kuutiomäärässä kasvaa merkittävästi. Päivänvaloa ei tarvita ollenkaan, sillä valaistus hoituu ympäri vuoden led-valolla. Tuotanto käynnistyy vuoden 2017 aikana.

Suomi valikoitui yrityksen sijaintipaikaksi, koska täällä on vahvaa teknistä osaamista sekä kokeiluun sopivat ilmasto ja energiakustannukset. Fujitsun tavoitteena on kerätä osaamista pilvipalvelujen soveltamisesta ruokatuotannossa ja maataloudessa sekä hyödyntää sitä jatkossa muuallakin Euroopassa.

Suomenkielinen käännös perustuu Fujitsu Limitedin ja Fujitsu Kyushun lehdistötiedotteeseen 28.11.2016. http://www.fujitsu.com/global/about/resources/news/press-releases/2016/1128-01.html

STT 28.11.2016

Robbes Lilla Trädgård – Pikku Puutarha Robbes on Lapinjärvellä toimivat yritys, joka on erikoistunut salaattiversoihin ja erilaisiin yrtteihin. Se työllistää noin 20 henkilöä ja toimittaa päivittäin 15 000 tuoretuotetta sekä ravintolakeittiöihin että ruokakauppoihin. Lisätietoja: www.robbes.fi.

Fujitsu on johtava japanilainen ict-yritys, joka tarjoaa laajan valikoiman teknologiatuotteita sekä ict-ratkaisuja ja -palveluja. Noin 156 000 fujitsulaista palvelee asiakkaita 100 maassa. Hyödynnämme kokemustamme ja ict:n mahdollisuuksia muokataksemme tulevaisuutta yhdessä asiakkaidemme kanssa. Fujitsun liikevaihto oli 4,7 triljoonaa jeniä (41 miljardia USD) 31.3.2016 päättyneellä tilikaudella. Suomen-Fujitsun palveluksessa työskentelee 2 600 ihmistä. Lisää tietoa: www.fujitsu.com/fi

 

Missä visio?

Sammon taonta, innovaatiovisio

Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri ja yliopiston hallituksen jäsen, professori Colin Whitehouse ottavat kantaa siihen, miten Suomen suurin yhteiskunnallinen ongelma, kasvun puute, pitäisi ratkaista. Heidän mielestään sekä valtion että yritysten tulisi juuri nyt investoida korkeatasoiseen tutkimukseen ja sen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

”Suomi yrittää tasapainottaa taloutta lyhyen aikavälin mekaanisilla verotus- ja työllistämisratkaisuilla. Nämä keinot eivät ole riittäviä, vaan kasvu luodaan lisäämällä innovaatioita ja investointeja. Siksi tarvitsemme rohkean kansallisen tutkimus- ja innovaatiovision, joka kantaa yli hallituskausien”, Tuula Teeri sanoo.

Useiden kansainvälisten selvitysten mukaan erityisesti Suomi on menettämässä innovaatiokykyään. Pitkään Suomen Akatemian asiantuntijana toiminut Colin Whitehouse ja Tuula Teeri ovat sitä mieltä, että säilyttääkseen johtavan asemansa innovaatiomaana Suomen on:

  • Kehitettävä rahoitusjärjestelmä joka kannustaa suomalaisia yliopistoja aivan kansainväliseen kärkeen.
  • Sisällytettävä osaksi valtion rahoitusjärjestelmää kansainvälinen arviointi siitä, miten yliopistot edistävät yhteiskunnallista kehitystä pitkällä aikavälillä.
  • Uudistettava yliopistollista koulutustarjontaa siten, että se tukee seuraavan sukupolven elinkeinoelämää ja työllisyyttä.

Useista maista, mm. Iso-Britanniasta ja Pohjoismaista saatu tutkimustieto viittaa siihen, että tiivis ja pitkäaikainen yhteistyö yritysten ja yliopistojen välillä on kestävän kasvun avain.

Damvad-konsulttiyhtiön tuoreen selvityksen mukaan Aalto-yliopiston kanssa tutkimusyhteistyötä tekevät yritykset ovat tuottavia, vientipainotteisia ja tietointensiivisiä, ja ne työllistävät keskimääräistä enemmän. Myös tanskalaisen DTU-yliopiston tulokset olivat vastaavia.

”Kykenemme ratkomaan yhteiskunnan suuria haasteita, jos investoimme kansainvälisesti kilpailukykyiseen tutkimukseen sekä jos onnistumme lisäksi yhdistämään yliopistojen ja yritysten osaamisen. Tutkimus luo liiketoimintaa, ja tutkimusyhteistyö yliopistojen kanssa parantaa yritysten liikevaihtoa ja luo uutta työtä”, Tuula Teeri toteaa.

Colin Whitehousen mukaan kansainvälisillä avainyrityksillä on vahvaa näyttöä merkittävästä ja säännöllisestä yhteistyöstä johtavien yliopistojen kanssa.

”Nyt Aallolla ja muilla yliopistoilla on ratkaiseva tilaisuus syventää yhteistyötä ja rakentaa pitkäjänteisiä strategisia kumppanuuksia sekä suomalaisten että kansainvälisten yritysten kanssa. Näin luomme kasvua talouteen ja työllisyyteen”, Colin Whitehouse korostaa. Hän lisää: ”Tämä on toiminut hyvin muissa maissa. En näe mitään syytä, miksi se ei toimisi myös Suomessa.”

STT 16.9.2016

Lisätietoja: Aalto-yliopisto

Ruokaa printteristä

Keinotekoinen pihvi

Parinkymmenen vuoden päästä saatamme syödä tulostettua lihaa, ajella avaruushissillä tai kehoomme kasvatetaan varaosia eläimissä. Mahdotontako? Ei ollenkaan, sillä teknologia etenee vinhaa vauhtia.

Ensimmäinen kädessä pidettävä matkapuhelin koekäytettiin vuonna 1973, kun Motorolan tutkija ja johtaja Martin Cooper pirautti kilpailijalleen Bell Labsin Joel S. Engelille. Nyt mobiililaite on lähes jokaisella, ja se on muokkautunut oikeaksi monitoimivempaimeksi. Sillä maksetaan laskuja, luetaan sähköposteja, otetaan valokuvia, hyödynnetään karttapalveluja, tuijotetaan facebookia. Kännykkään voi ostaa lisälaitteen, joka mittaa muun muassa unen laatua ja liikuntaa, ja jonka dataa voi tulkita älypuhelimella. Kukapa olisi uskonut moista mahdolliseksi 40 vuotta sitten?

Keinolihaa ravintoliuoksella

Ihmiskunta lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, ja ruokaa tarvitaan yhä enemmän. Murkinan riittävyys on suuri haaste. Hollannissa Maastrichtin yliopistossa tutkitaan keinolihan valmistamista. Professori Mark Postin tiimi valmisti vuonna 2013 maailman ensimmäisen hampurilaisen, jossa oli keinolihapihvi. Liha kasvatettiin laittamalla kantasoluja ravintoliuokseen, jossa lihassolujen kasvua stimuloitiin sähköllä. Pihvin hinnaksi muodostui 235 000 euroa, mutta tuotantomenetelmien kehittyessä hinta alenee, uskovat tutkijat.

Suomessa suurta innostusta on saanut aikaan nyhtökaura. Elintarvikekemisti Reetta Kivelä kehitti pavuista ja kaurasta proteiinin, josta ennustetaan jauhelihan haastajaa. Nyhtökauran on tarkoitus saapua markkinoille tämän vuoden aikana.

Yhdysvalloissa kehitellään parhaillaan menetelmää, jossa 3D-tulostin printtaisi lihaa. Lihakauppiaille koittaisivat onnenpäivät, kun olisi mahdollista kasvattaa soluja, jotka voisi tulostaa pihviksi.

Yhtälailla kuin kantasoluja kasvatetaan ravintoliuoksessa, voidaan ihmiselle tuottaa uusia ruumiinosia. Lontoossa Royal Free -sairaalassa on saatu aikaan potilaalle uusi nenä. Henkilön nenästä otetun muotin päällä kasvatettiin hänen luuytimestään otetuista soluista bioreaktorissa uusi klyyvari. Nenun valmistuminen kesti noin pari viikkoa. Jatkossa uusia elimiä saatetaan tuottaa myös eläimissä. Kokeita on jo tehty.

Uusia ammatteja

Taloussanomat selvitti hiljattain asiantuntijoilta, millaisia uusia ammatteja teknologian muutos tuo tullessaan. Miltä kuulostaa vaikkapa mikrobimaalari tai avaruushissinkuljettaja?

Rikkoutuneen maalipinnan voisi korjata suihkuttamalla siihen bakteereja, jotka kunnostavat pinnan entistä ehommaksi. Työhön tarvitaan mikrobiologian perusteet tunteva maalari.

Kun melkein kaikki on maan päällä nähty, täytyy päästä avaruuteen. Yksi visio on rakentaa nanotekniikalla grafeenista* avaruushissi, joka suhauttaa turistit hetkessä tähtitaivaalle, kenties jo vuonna 2050. Hissiä kuljettamaan tarvitaan avaruushissipoika tai -tyttö.

Yksin matkaan lähteminen voi olla tylsää, eivätkä robotit vielä korvaa ihmistä. Vaikka jumpparobotti kuinka saa hoivakodeissa vipinää aikaan, tarvitsemme jatkossakin toinen toisiamme.

* Grafeeni on maailman kestävin tunnettu aine tällä hetkellä.

Teksti Leila Toffer-Kares

FAKTA

Tulevaisuudentutkimus on tiedonalana luonteeltaan tieteidenvälinen ja poikkitieteellinen. Tulevaisuudentutkimus tuo esille, mikä on mahdollista, todennäköistä, toivottavaa tai ei-toivottavaa. Pyrkimyksenä on vaikuttaa yleiseen ajatteluun, arvoihin ja sitä kautta päätöksentekoon, jotta osaisimme edistää toivottavimman mahdollisen tulevaisuuden toteutumista.

Ehkä tunnetuin tulevaisuudentutkimuksen alan tiedeyhteisöistä on Rooman klubi, jonka vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Kasvun rajat voidaan pitää yhtenä modernin ympäristöliikkeen syntyyn eniten vaikuttaneista dokumenteista.

Suomessa tulevaisuutta tutkitaan mm. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turussa.

Innovaatiot vaativat uskallusta

Innovaatiot, Sammon taonta

Miksi yksi innovaatio lähtee lentoon, toinen ei? Millaiset juuret innovaatioiden hyödyntämisellä on? Ja miksi maailma tietää, että suklaapatukka suli amerikkalaisen tutkijan taskuun 1940-luvulla? Lähdimme ottamaan selvää.

– Innovaatio tarkoittaa jo hyödyntämisvaiheessa olevaa ideaa tai keksintöä. Innovaatioita on vaikea nähdä, ennen kuin ne ovat käynnissä, innovaatioiden historiaan perehtynyt tekniikan tohtori Kari Leppälä sanoo.

Mietitään. Start-upit, keksinnöt ja innovaatiot eivät siis ole uusi juttu. Ideoita on esitelty ja rahoitusta haettu jo satoja vuosia. Suomessakin keksittiin. 1800-luvulla vaikkapa viljaa käsittelevä viskuri, maidonkäsittelyn muuttanut separaattori ja raudanjalostus, joka mahdollisti käyttöesineiden tuotannon. Tanskassa tuulivoimala. Ruotsissa jakoavain.

Samalla vuosisadalla Atlantin toisella puolen amerikkalainen saippuakauppias William Colgate avasi 1806 New Yorkiin saippua-, tärkki- ja kynttilätehtaan. Lähes 70 vuotta myöhemmin yhtiö toi markkinoille uuden keksinnön, teollisesti valmistetun hammastahnan. Sitä myytiin ensin kannuissa. Tuubit tulivat markkinoille 1896.

Seuraavalla vuosisadalla Suomessa syntyi vaikkapa Abloy-lukko 1918, häkäpönttö 1928 ja myöhemmin ksylitoli 1974 ja sykemittari 1975, sekä kymmeniä muita.

Keksitty Ruotsissa jo 1800-luvulla.

Keksitty Ruotsissa jo 1800-luvulla.

Oivallusta ei voi ennustaa

Innovaatioihin kuuluu eräänlainen arvaamattomuus. Koskaan ei voi tietää, mistä tulee se iso juttu tai mikä jää pysymään.

– Innovaatioita on vaikeita tunnistaa ja ennustaa. Tukea jakavat tahot tekevätkin lähes aina vääriä päätöksiä, jos ne yrittävät arvata, mihin kannattaa satsata, Leppälä sanoo.

Onko kaikki vain sattumaa? Esimerkiksi aiheesta kirjoittaneen Richard Gaughanin mukaan ei. Innovaation keksijän pitää hallita asiansa ja olla hyvin valmistautunut. Muuten hän ei osaa tulkita näkemäänsä uutta. Hänellä pitää olla myös mahdollisuus keksiä ja halu löytää uutta.

Esimerkkejä on. Antibiootti. Ensimmäisen antibiootin, penisilliinin, keksi Alexander Fleming 1928 huomattuaan tutkimassaan bakteeriviljelmässä hometta ja homeen ympärillä alueen, jossa bakteerit eivät kasvaneet. Vei vuosia ennen kuin lääke otettiin käyttöön.

Mikroaaltouuni. Kun amerikkalainen sota-aikana tutkimusta tekevä Percy Spencer huomasi, että mikroaallot, joiden parissa häntyöskenteli, olivat sulattaneet hänen taskussaan olevan suklaapatukan, syntyi oivallus. Ensimmäinen mikroaaltouuni tehtiin vuonna 1954, kotikäyttöön suunniteltu laite 1967.

Pelkkä keksintö ei ole innovaatio. Myös ajan täytyy olla oikea. Tarvitaan yhteiskunnallinen tai sosiaalinen merkitys ja uuden mahdollistavaa infrastruktuuri. Tarvitaan sosiaalinen tarve sekä päätöksiä, jotka mahdollistavat kehityksen.

VR suunnitteli ensimmäiset sähköveturit jo 1913. Tuolloin sähköjunaverkon toteuttamiseen ei kuitenkaan vielä investoitu. Sähköistettyyn raideverkkoon oli varaa vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Ensimmäinen sähköjuna pääsi matkaan 1969.

Innovaatioiden evoluutio

Pohjimmiltaan innovaatio on erilaisten asioiden yhdistämistä tai vanhan näkemisestä uudella tavalla. Luova on se, joka hoksaa yhteydet asioiden välillä.

– Pienien ja suurempienkin yritysten toiminta on keskeinen innovaatiomoottori. Ja siellä tarvitaan osaamista, riskipääomaa, sopiva lainsäädäntö ja turvallinen toimintaympäristö, Leppälä sanoo.

Kun katsotaan innovaatioiden historiaa, ideat ovat usein syntyneet virallisten tahojen ulkopuolella.

– Perinteiset yliopistot eivät ole olleet mitään innovaatiohautomoita, Leppälä huomauttaa.

Leppälä huomauttaa, että esimerkiksi luonnontieteellisillä seuroilla ja tiedeakatemioilla on ollut tärkeä rooli. Siinä missä yliopistot
kouluttivat pappeja ja lääkäreitä, luonnontieteellisissä seuroissa ja tiedeakatemioissa ajateltiin vapaammin. Se tarjosi innovaatioille hyvän pohjan. Seuroja syntyi 1600-luvulta lähtien muun muassa Englantiin, Ranskaan, Italiaan, Preussiin, Tukholmaan ja Pietariin.

Leppälä sanoo, että parhaan kasvualustan innovaatioille on tarjonnut teollinen yhteiskunta: yhteiskunnat, joissa ajattelu on ollut vapaata ja joissa erilaiset näkemykset ja myös erilaiset ihmiset ovat kohdanneet.

– Etenkin Hollanti näyttää pienistä maista erityisen innovatiiviselta. Se johtuu ehkä siitä, että siellä on harrastettu paljon merenkulkua ja kauppaa. Siellä on ollut paljon yhteyksiä ja sekoittuvia aatevirtauksia, Leppälä sanoo.

Hän näkee innovaatioiden synnyn eräänlaisena evoluutiona.
– Tarvitaan ympäristö, jossa tapahtuu lukemattomia yrityksiä ja erehdyksiä. Pitää olla resurssit synnyttää tavattoman paljon enemmän uusia kokeiluja ja yrityksiä kuin mitä voi jäädä eloon, Leppälä sanoo.

Kantokyvyn testaavat markkinat. Yksi selviää, toinen ei. On innovaatioita, jotka ovat muuttaneet historiaa. Tulen ja metallien käyttö, maatalous, paperi ja kirjapaino. On innovaatioita, jotka ovat unohtuneet.

Innovaatiot voivat herätä henkiin myös myöhemmin.
– Esimerkiksi 1920- luvulle asti sähköauto oli levinnein autotyyppi. Sitten se jäi marginaaliin, kunnes se on alkanut uudelleen elpyä. 1800-luvun puoliväliin optinen lennätin oli tärkein nopean tiedonsiirron väline. Nyt optinen tiedonsiirto yleistyy taas valokuitujen muodossa, Leppälä sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso