Pidättyväisyys on harvinainen ja outo hyve, muistuttaa taloustieteilijä Yanis Varoufakis. Tuo hyve haihtuu sitä mukaa, kun valta ja voima lisääntyvät.
Kirjassaan Maailmantalouden Minotauros Varoufakis esittää, että pidättyväisyyden ja menestyksen sylipaini on johtanut kapitalistisen maailmanjärjestyksen kriisiin ja romuttanut sen jo kahteen otteeseen, vuosina 1971 ja 2008. Näiden vuosien välissä maailmantaloutta hallitsi Minotauros, joka on Varoufakisin kielikuva Yhdysvaltojen rahoitussektorille.
Yanis Varoufakis nimitettiin vuonna 2015 Kreikan valtiovarainministeriksi ja hän näkyi julkisuudessa keskeisenä henkilönä Kreikan käydessä velkaneuvotteluja kansainvälisten velkojien kanssa. Kirja Global Minotaur ilmestyi jo vuonna 2011 ja sen ytimessä on ollut tarve ymmärtää vuoden 2008 finanssikriisin tapahtumia.
Kirjoittaja mainitsee alkupuheessaan, ettei tavoitteena ole syyttely, mutta lukiessa on vaikea välttyä ajatukselta, että kirja osoittaa koko olemuksellaan kohti syyllistä. Päätähtäimessä on Yhdysvallat, Varoufakisin nykyinen asuinmaa. Euroopan unioni, Saksa etunenässä, ei sekään pääse kirjassa vähällä. Kokonaisuudessaan kirja avaa kiinnostavan näkökulman kapitalistiseen talousjärjestelmään, sen historiaan ja Yhdysvaltojen hegemoniaan. Teksti vetää mukaansa.
Kirjan vertauskuvallinen kieli saa sykkeensä antiikin Kreikan mytologiasta. Taruolento Minotauros oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Labyrinttiin suljetun hirviön nälkää sammutettiin ihmisuhreilla.
Maailmantalouden Minotauros asui Wall Streetillä ja sen vallan labyrintteihin eksyi lähes koko maailma syöttäessään uhrilahjaksi dollareita. Hirviö sai alkunsa 1971, kun presidentti Richard Nixon purki Bretton Woods –nimellä tunnetun, valuuttojen kiinteisiin vaihtokursseihin perustuneen järjestelmän. Maailmantalous ajautui kriisiin, mutta dollarin mahtiasema oli jo luotu.
Yhdysvaltojen ongelmana oli kaksoisalijäämä (sekä budjetin että kauppataseen vaje). Varoufakis esittää teorian tuolloin syntyneestä globaalien ylijäämien kierrätysmekanismista, jossa Yhdysvallat tarjosi kysyntää ulkomaiselle tavarantuotannolle ja vastineeksi alkoi imeä kansainvälisiä pääomia. Muualla syntyneet voitot päätyivät Yhdysvaltoihin.
Pääomien loputon virta mursi lopulta pidättyvyyden portit ja Wall Streetin finanssijättiläiset alkoivat kehitellä uusia ihmeellisiä rahoitusinstrumentteja. ”Pankkiirien käsissä ne [voitot] turboahdettiin niin kutsuttuihin uusiin rahoitusinstrumentteihin, ja niillä rahoitettiin Yhdysvaltojen kaksoisalijäämää. Jäljelle jäänyt raha levitettiin maailman joka kolkkaan avittamaan mitä erilaisimpien hintakuplien puhaltamista.”
Minotauros sai kuolettavan iskun vuonna 2008. Varoufakis toteaa, että muotoutumassa saattaa olla uusi aikakausi, mutta sen luonnetta ei vielä voi kuin arvailla. Kirjoittaja ruotii kovin sanoin Euroopan ja Yhdysvaltojen pankroatiaa eli kapitalismin tilalle syntynyttä uutta järjestelmää, ylimielisten konkurssipankkien valtaa. Hän puoltaa tilalle taloustieteilijä John Maynard Keynesin jo vuonna 1944 ehdottamaa monenkeskeistä kierrätysmekanismia, joka ei olisi yhden maan varassa. Järjestelmästä vastaisi globaali organisaatio harkiten ja läpinäkyvästi. Kiinnostavasti Varoufakis esittää, että paremman tulevaisuuden rakentamisessa urakkaa johtamassa on oltava Yhdysvallat.
Teksti: Tuula Lukic 12.10.2017, päätoimittaja TID
Yanis Varoufakis: Maailmantalouden Minotauros
Suom. Hannu Laurila & työryhmä, 299 s. Vastapaino 2014.
Sodan kipinöitä
Kirjan suomennos syntyi poikkitieteellisen opetushankkeen tuloksena ja siitä vastasi professori Hannu Laurila työryhmänsä kanssa. Laurila kommentoi TID-lehdelle kirjan ajankohtaisuutta nyt, kolme vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen:
Globaalitalouden ekosysteemissä kansantalouksien yli- ja alijäämien on vastattava toisiaan. Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ymmärtänyt tämän ja toteuttanut ylijäämien tasapainoista kierrätystä, kunnes 2000-luvun alun finanssikriisi halvaannutti Wall Streetin. Kuka nyt astuu kierrätysvastuuseen? Se ei ole ainakaan Eurooppa kelvottomine yhteisvaluuttoineen ja Saksoineen, joka ei ole koskaan sisäistänyt vastavuoroisuuden ideaa. Kiinakaan ei ole vielä siihen kypsä, vaikka sen elkeet ovatkin Eurooppaa kierrätyshenkisemmät. Finanssikriisistä toipunut Yhdysvallat on edelleen ainoa varteenotettava voimatekijä, mutta Trumpin hallinnon toimet ovat peräti kierrätysvihamielisiä ja uusi finanssikriisi väijyy kulman takana. Nyt kannattaa huomata kirjan julkilausumaton mutta kantava historiallinen teema: maailmantalouden epätasapaino-ongelma ratkeaa viime kädessä suursodalla. Tämän päivän tilanteessa on paljon samaa kuin toisen maailmansodan alla, ja sodan kipinät ovat selvästi nähtävillä.
Hannu Laurila
Taloustieteen professori
Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu