Suomalaisen koripalloilun suurmies Hanno Möttölä pelasi ensimmäisenä suomalaispelaajana NBA:ssa kahden vuoden ajan ennen muutaman vuoden kestoista ammattilaisuraa Euroopan suurseuroissa.
Möttölän lähes kahdenkymmenen vuoden mittainen aikuisiän peliura kohdentui vuosiin 1994-2013. Kaiken kokeneelle koripalloilijalle voidaan ensimmäinen kysymys osoittaa kohti joukkuelajien menestyksen portaita.
– Joukkue on yksilöiden summana enemmän kuin yksilö. Menestymiselle mahdollisuuden antavia asioita ovat yksilön lahjakkuus, taito sekä fyysiset ominaisuudet, joiden tulee olla tarpeellisella tasolla, aloittaa Möttölä.
Joukkueessa pelaajilla ja valmentajilla tulee olla yhteinen vastuu, jossa kaikki osapuolet ostavat ajatuksen joukkueen menestymiseen tarvittavista tekijöistä.
– Eri mieltä saa olla, mutta kaikkien pitää kulkea samaan suuntaan. Tärkeän osan muodostavat valmentajien johtamistaidot ja pelaajien osallistuminen myös kentän ulkopuolisiin asioihin. Heidän tulee olla mukana valmennusprosessissa, ja joukkueen kapteenisto saa päättää esimerkiksi pelimatkojen matkustustavoista, luonnehtii Möttölä.
Itseluottamus kasvaa harjoittelusta
Urheilijalle valmentautumista ja kilpailemista tukeva ympäristö muodostaa menestyksen saavuttamiselle kiitettävän lähtökohdan.
– Valmentaja ei voi ikinä kommunikoida urheilijoiden kanssa liikaa. Mutta valmentaja ja pelaajasuhteen tulee aina olla olemassa, valmentaja ei voi olla pukuhuoneessa heittelemässä femmoja pelaajien kanssa. Toisaalta sitten, jos nuorten pelaajien vanhemmat ottavat liikaa kantaa lastensa valmennukseen ja pelaamiseen, niin tällöin he rajoittavat nuoren kasvua urheilijaksi, analysoi Möttölä.
Osana urheilua sekä yksilö- että joukkuelajien edustajien tulisi pystyä käsittelemään suorittamiseen liittyviä paineita itselleen sopivalla tavalla.
– Tässä aiheessa joukkueurheilija on yksilöurheilijaa helpommassa asemassa. Itse olen kokenut niin, että kun on kova itseluottamus, ovat paineet vain hyväksi. Minulle itseluottamus on muun muassa sitä, että olen harjoitellut hyvin ja olen vastustajaa paremmassa kunnossa.
Itsekritiikki on persoonakohtaista
Eräs joukkueurheilun määritteistä kuuluu, että ”joukkueessa kukaan ei ole älykäs yksin”, josta aiheesta Möttölä nostaa esiin termin koripalloilijoiden IQ.
– Valmennus ja pelisysteemi antavat tietyt raamit, ja niiden puitteissa pelaajat saavat tietyn vapauden improvisoida. Jos joukkueessa ei ole tietoa ja taitoa, niin silloin ei voi improvisoida. Puhutaan koripalloilijoiden IQ:sta, jossa pelaajat osaavat sekä improvisoida että pelata omaa paikkaansa.
Urheilijan itsekritiikin Möttölä määrittelee persoonakohtaiseksi.
– Oma itsekritiikkini oli kova ja tarvitsin asioiden käsittelyyn seuraavan päivän, ja varsinaista sparrausta ei siihen aikaan harrastettu. Huipputasolla palaute harjoituksista ja peleistä on tärkeää ja päivittäistä. Vaikeistakin asioista voi puhua, kun dialogi joukkueen sisällä toimii.
Jokainen haluaa olla Markkanen
Nykyisellään Hanno Möttölä valmentaa monellakin tasolla. Vuodesta 2012 alkaen hän on toiminut Koripalloliiton valmentajana Helsinki Basketball Academyssä, Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Vuonna 2014 hän aloitti täyspäiväisenä ammattivalmentajana.
– Aika erilaisessa maassa Suomessa nykyään pelataan verrattuna aikaisempiin vuosiin. Nyt on nähty se, että maajoukkue pystyy voittamaan, olemme kasvaneet koripallomaassa nimeltä Suomi, ja se on huikea asia, sanailee Möttölä.
Suomen Susijengin kantaviin voimiin kuuluvat muun muassa espanjalaista FC Barcelonaa edustava Petteri Koponen sekä NBA:n Chicago Bullsin riveissä huippukauden palannut Lauri Markkanen.
– On mahtavaa, että nykynuoret ovat nähneet Susijengin nousun. Koripallokulttuuri maassamme on nousemassa, jokainen kaduntallaaja tietää Lauri Markkasen. Ja jokainen koulukentillä pelaava haluaa olla Lauri Markkanen.
Teksti ja kuvat: Jari Hemmilä 20.8.2018
