Kun Porvoossa pyörähtää käyntiin yleisötapahtuma – jääkiekkomatsi, konsertti tai vaikkapa Raksa-messut – on Porvoon Seudun Rauhanturvaajat ry tuttu näky paikan päällä. Tämä joukko hoitaa liikenteenohjauksen ja järjestyksenvalvonnan luotettavasti, mutta keitä he ovat? Näinä päivinä sana rauhanturvaaja herättää monia mietteitä.
Porvoon Seudun Rauhanturvaajien jäsenet kokoontuvat säännöllisesti yhteiseen iltaan kerran kuussa. Kuudenkymmenen hengen joukosta yksi pääsee paikalle, toinen ei, mutta kokoonpanosta riippumatta juttu kulkee vilkkaasti. Joukkoa yhdistää seikka, jonka kaikkia merkityksiä ja sävyjä on vaikeaa, jopa mahdotonta avata ulkopuolisille. Heillä on kannettavaan mitä mielenkiintoisimpia mutta myös raskaita kokemuksia, ja juuri näiden kokemusten jakamisessa on yhdistyksen ydin.
– Paikallisyhdistyksenä kuulumme Suomen Rauhanturvaajaliittoon ja tärkein tehtävämme on juuri vertaistuki, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Eero Kaarikivi.
Kaarikivi lähti ensimmäiselle reissulleen vuonna 1979. Määränpäänä oli Siinai. Jos kertaamme hieman historiaa, niin syyskuussa 1978 solmittiin Camp Davidin sopimus, jonka mukaisesti Israel palautti miehittämänsä Siinain niemimaan Egyptille ja Egypti tunnusti Israelin. Kaarikivi osallistui myös Libanonissa 1983 YK:n johtamaan UNIFIL-operaatioon – se aloitti toimintansa 1978 ja jatkuu yhä – sekä Namibiassa vaalien turvaamiseen 1989. Tällaisin lähtökohdin ja nimenomaan YK:n rauhanturvatehtäviin suomalaiset tuohon aikaan osallistuivat. Nykyään operaatioiden luonne on muuttunut, mutta tästä myöhemmin.
Yhdistyksessä on kokemusta monilta eri kriisialueilta. Risto Heinonen lähti rauhanturvaajaksi jo vuonna 1972 Kyprokselle, kun taas vähän nuoremman polven tuoreimmat reissut ovat Irakista 2017-2018. Janne Halonen on ollut Bosniassa 1990-luvulla, samoin Kari Backman, jolla on reissuja kolmelta vuosikymmeneltä niin Libanonissa, Afganistanissa, Balkanilla kuin Afrikassa.
Jokaisen motiivina on alussa ollut enemmän tai vähemmän seikkailunhalu. Monta kokemusta rikkaampana he ovatkin palanneet kotiin, mutta…
– Olosuhteet operaatioissa ovat erilaisia, mutta eihän se koskaan täysin riskitöntä ole. Esimerkiksi Bosniassa ja Kosovossa, vaikka siellä ei ollut aseellista toimintaa, niin aina oli katsottava mihin kävelee, sillä alue oli niin miinoitettu. Ojan puolelle ei menty edes tarpeille, Kari kertoo.
– Nuorena miehenä ei ikään kuin pelottanut ja naureskeltiin kun ”korviin sateli” ja ”vähän meni ohi”, mutta kyllä sellaiset jää monille mieltä painamaan. Sellaista on vaikea jakaa muiden kuin kohtalotovereiden kanssa. Kun minä tulin ensimmäiseltä reissulta, tuntui turhalta puhua tuntemattomille, kun yleensä ensimmäinen kysymys oli, että toitko mersun, Eero lisää.
Varhaisina aikoina palveluksesta palanneita ei juuri kuultu vaan proseduuri oli lähinnä nimi paperiin ja ”hejpådig”. Viime vuosikymmeninä jälkihoitoon ja vertaistukeen on onneksi panostettu. Ja mitä tulee autoihin, niitä ei ole verovapaasti ollut mahdollista tuoda Suomeen enää pitkiin aikoihin.
Monipuolinen tehtäväkenttä
Suomalaiset rauhanturvaajat ovat tunnettuja siitä, että heidät on otettu paikallisten taholta hyvin vastaan ja yhteistyö on koettu toimivaksi. Sotilaiden ja siviilien yhteydenpitoon panostetaan esimerkiksi CIMIC-toiminnassa, jonka tarkoituksena on luoda ja ylläpitää hyviä suhteita ja vakautta. Tällaisista projekteista on Porvoon Seudun Rauhanturvaajienkin jäsenillä positiivisia kokemuksia.
Sami kertoo olleensa vuonna 2002 Eritreassa CIMICin autokuski ja turvamies ja kiertäneensä Afrikkaa humanitaarisen avun kohteissa.
– Maasturin mittariin kertyi yli 12 000 kilometriä. Rakensimme kaivoja, kouluja ja sairaaloita, osa YK:n ja osa Suomen kirkon rahoittamina.
Viimeiset 20 vuotta ovat kuitenkin olleet suurten muutosten aikaa. CIMIC-toiminta on jäänyt vähemmälle, kun on siirrytty rauhanturvaamisesta kriisinhallintaan. Enää ei ole kyse niinkään YK-operaatioista. Bosnian ja Kosovon ja näiden jälkeen Afganistanin operaatioissa NATO on ollut vahvasti mukana ja luonne on muuttunut sotilaalliseksi.
– Valitettavasti kansainvälisistä joukoista on tullut kohteita. Itse olen ollut CIMIC-projekteissa lääkintätehtävissä ja esimerkiksi Libanonissa pidimme yllä sairaalaa, jossa kävi paljon paikallisia hoidettavana, mutta Afganistanissa sellainen ei ollut enää mahdollista, Kari kertoo.
Nyt se ei ole mahdollista Libanonissakaan. Sami on juuri ollut Säkylässä kouluttamassa äskettäin Libanoniin lähtenyttä parinsadan sotilaan jääkärikomppaniaa.
– Libanonissa tilanne on tällä hetkellä sellainen, että siellä kuljetaan raskaat varusteet päällä koko ajan. Kylille ei voi lähteä kävelemään vaan kaikki liikkuvat autolla täysissä varusteissa. Yliampumisia on jatkuvasti. Se on vaativaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
Toisaalta operaatiot tarjoavat monenlaisia tehtäviä kriisinhallinnasta kiinnostuneille niin vartio- ja valmiustehtävissä kuin huollossa, hallinnossa ja johtamisjärjestelmissä. Suomalaisten rauhanturvaajien koulutus on myös tasokasta, ja niin sanotut rotaatiokoulutukset (operaatioiden vaihtohenkilöstön koulutus) varmistavat perehdytyksen kohteeseen. Täydennyskoulutusta annetaan toimialueella ja kotiinpalaajille on kotiuttamiskoulutus.
Yhtäaikaisesti ulkomailla voi rauhanturvalain mukaan olla 2000 suomalaista. Tällä hetkellä ”ulkona” on noin neljäsataa suomalaista rauhanturvaajaa.
Porvoossa aktiivista toimintaa
Suomen Rauhanturvaajaliitto on perustettu 1968. Siihen kuuluu noin 6000 kriisinhallintaveteraania ja 31 paikallisyhdistystä. Se muun muassa tukee puolustusvoimia kriisinhallintahenkilöstön rekrytoinnissa ja koulutuksessa, ylläpitää vertaistukipuhelinta, järjestää kuntoutustapahtumia ja auttaa myös sotiemme veteraaneja ja heidän omaisiaan.
Porvoolaiset toimivat aluksi Keski-Uudenmaan Sinibarettien alaosastona, mutta rekisteröityivät omaksi yhdistykseksi 2001.
– Olemme tukeneet nuorisoleirityksiä ja veteraanien toimintaa ja omia vanhempia jäseniämme. Pääasiallisesti rahoitamme toimintaamme jäsenmaksutuloilla ja erilaisilla järjestyksenvalvonta- ja liikenteenohjaustehtävillä, puheenjohtaja kertoo.
Keikkalistalle on kertynyt niin Navicatio-messua kuin Via Crucista. Edelleen yhdistys tekee keikkaa muun muassa Huntersille, Taidetehtaan tanssikoululle, Porvoon Mieslaulajille ja seurakunnalle esimerkiksi Asunnottomien yössä. Pian heidät nähdään Raksa Porvoo ‑tapahtumassa 13.-14.4.2024 Uusimaa Areenalla. Baarikeikoille he eivät lähde.
Viimeisimpänä aktiviteettina on ollut toiminta vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, Vapepassa. Osa tehtävistä on hyväntekeväisyyttä, kuten Lions Clubin tulevan toukokuun mobiiliautotapahtuman järjestyksenvalvonta. He tulevat myös mielellään kertomaan rauhanturvaajan työstä tai varusmiespalveluksesta yläkoulu- ja lukioikäisille esimerkiksi historian, yhteiskuntaopin tai ammatinvalinnan tunneille.
Rauhanturvatyö kantaa siis kauas aktiivisen palvelusajan jälkeenkin.
Keskenään jäsenistö tekee yhteisiä retkiä kesäisin. Erityisinä juhlina, kuten itsenäisyyspäivänä ja jouluna, heitä näkee kunniavartiossa hautausmaalla. Lisäksi heillä on ihan oma juhlapäivänsä, kansainvälinen YK:n rauhanturvaajien päivä 29. toukokuuta.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukić
Lähteenä on haastateltujen lisäksi käytetty mm. Suomen Rauhanturvaajaliiton ja Puolustusvoimien kotisivuja.
Korjattu 11.4.2024 klo 15:50: Suomalaisten rauhanturvaajien määrä ”ulkona”.
Asumisen ja Rakentamisen messut – Raksa Porvoo 13.-14.4.2024 la-su klo 10-16
Ilmainen sisäänpääsy. Uusimaa Areena, Lapinniementie 27, Porvoo (Kokonniemi)
