Vanha puutalo komean mansardikaton alla Porvoon Tarkkisissa on seissyt vakaasti kalliopaikallaan noin 90 vuotta, mutta ei sentään muuttumattomana. Viimeiset parikymmentä vuotta sen muodonmuutoksista on vastannut Simo Venninen, joka on kunnostanut kotitaloaan omin käsin kellarista lähtien. Korkeat paikat hän jättää mielellään väliin, joten katto on ollut puolison, Gunvor Vennisen, reviiriä.
Vanha omakotitalo oli Gunvor ja Simo Veniselle aikanaan varsinainen löytö, josta he kiittävät pientä kohtalokasta ajokierrosta parikymmentä vuotta sitten. Pariskunta suuntasi kotoaan Porvoon Kevätkummusta Epooseen hoitamaan serkun lapsia. Tarkkisten ohi ajaessaan he päättivät poiketa katsomaan Gunvorin lapsuudenmaisemia, ja siellä se heitä odotti, talo, jonka edessä oli kyltti ”Myytävänä”. Kaupat 230.000 markan talosta (nykyeuroina 53.900,-) tehtiin vuonna 1996. Perheen poika, Riku, oli tuolloin 3-vuotias.
”Tiesimme heti, että kyseessä on homeeton talo, kun vesi ei tullut sisään. Kylän kaivo oli sopivasti tontin kulmalla ja edellinen asukas oli ollut vanhan ajan sinnikäs eläjä, joka kantoi vedet. Sisävessaa ei ollut.”
Hirsirakenteinen talo on todennäköisesti rakennettu vuosina 1928-32. Hirret on tuotu muualta, ehkä Helsingistä, jossa tehtiin kaupungin kasvaessa tilaa kivikerrostaloille ja vanhoja hirsitaloja purettiin. Tarkkisissa hirsikehikosta muotoutui kaunis punamultahuvila valkoisine ikkunanpuitteineen. Sotien jälkeen taloon tehtiin tilaa hyyryläisille ja se jaettiin kolmeen asuntoon erikoisin rappu- ja seinäratkaisuin. Valokuva 1960-luvulta näyttää seuraavaa vaihetta, kun vanha on revitty ja ulkoseinät peitetty silloin niin muodikkailla minareettilevyillä. Sellainen talo tarjosi Vennisille mahdollisuuden remontoida oma koti alusta loppuun mieleiseksi, ja he käärivät hihansa.
Kalliomäellä räjähtää
Paikan nimi on Bergbacka. Se kertoo paljon. Rakennus on kallioisella mäellä ja siksi Vennisten kotoa löytyy myös Porvoon tukevin kukkahylly, anopin hylly, kuten Gunvor sutkauttaa. Se on alakerrassa kallion sisällä.
”Tontti on niin pieni, että teholukuja ei voi saada rakentamalla ulospäin, vaan alaspäin. Täällä on ollut sisällä Bobcat-kaivinkone ja louhosta ajettiin ulos 27 kuormaa” Simo kertoo.
Kallion jysäytys on ollut rakennusprojektin hurjin etappi. Se on myös kuulunut kauas.
”Jännitti, kun viimeiset paukut pamahtivat. Mietin, onkohan talosta mitään jäljellä, kun palaan. Päätyseinää lensi, vaikka olihan tämä pultattu ja liinoja oli ristiin rastiin.”
Nyt alakerrassa on sauna ja pieni makuuhuone sekä räjäytyksistä selvinnyt kallionkieleke hyllytasanteeksi muurattuna.
Lattiasta kattoon
Kellarimontusta katsoen taivas näkyi korkealla ullakon ikkunasta, kun Simo oli purkanut välistä lattian. Vanhoista lattialankuista on alkuperäisiä enää kammarissa.
”Lattiat oli peitetty kovalevyllä ja tasoitettu, alla oli kolme erilaista mattoa ja miljoona naulaa, jotka vedin irti” Simo muistelee.
Uusia lautoja ja listoja höylättiin Epoossa, josta Venniset vuokrasivat talon remontin alkuvuosiksi. Koko keittiö tehtiin uudestaan ja huonetiloja avarrettiin seiniä purkamalla.
”Ruokailutilasta vanhan seinälevyn alta paljastui neljää eri tapettia, jotka jätin uuden pinnan alle, jos joku niitä vielä haluaa tutkia.”
Veranta rakennettiin sisäänkäyntiä ja alakertaan kulkua varten. Rappuset alakertaan Simo teki siinä vaiheessa, kun kyllästyi kipuamaan montusta ylös tikapuita. Mutta katolle hän ei kipua.
”Minulla on korkeanpaikankammo. Käytännössä olen ylhäällä yksikätinen, kun toisella kädellä on koko ajan pidettävä kiinni jostain. Siksi Gunvoria on nähty katolla ja maalaustelineillä aika paljon.”
Taiteilijan parveke
Sisäovet ovat hauskasti erilaisia. Niitä on haalittu sieltä täältä ja kunnostettu. Karmit Simo on tehnyt itse.
- Mies on pedantti. Ja se mitä hän ei tiedä, hän selvittää. Talon piirustuksetkin ovat Simon käsialaa, Gunvor kertoo.
Verannan yläpuolisen parvekkeen ensiluonnos syntyi kuitenkin vähän erikoisemmalla tavalla. Sen nimittäin teki Tarkkisissa asunut, jo edesmennyt taiteilija Tor Ekstam.
”Tor teki maalauksen talostamme silloin, kun parveketta ei vielä ollut. Ennen kuin lähden taivaaseen, haluan taulun valmiiksi, hän sanoi ja teki taloon myös parvekkeen. Sellainen siellä nyt on, merinäköalalla” Simo kertoo.
Parvekkeelle mennään makuuhuoneesta, joka on juuri tapetoitu ja listat ovat tekeillä. Yläkerta on vielä työn alla, vain pojan huone on ollut valmiina.
Hullunrohkeutta
Venniset muuttivat taloon syyskuussa 2001.
”Sitä vuotta ei voi unohtaa. Pari päivää ennen muuttoa olin täällä pesemässä ikkunoita. Keittiön pöydällä oli radio ja uutisissa kerrottiin WTC-terrori-iskusta” Gunvor muistelee.
Parikymmentä vuotta on pitkä aika remontille, mutta Vennisillä ei ole ollut kiire. Välissä on ollut vuosia, jolloin on pidetty paussia ja keskitytty muuhun elämään, erityisesti pojan jääkiekkoharrastukseen. Se aika on poikinut kammarin lasikaappiin monta nuorten SM-mitalia HIFK:n pelaajalle. Avioliittokaan ei ole joutunut remontin takia koville, päinvastoin. Gunvor huomauttaa, että he tekevät hyvin töitä yhdessä.
Simolle kynnys remontointiin ei ole ollut korkea. Viimeisin iso ponnistus on ollut autokatos ja liiteri, jotka valmistuivat vuonna 2015.
”Isänikin nikkaroi kaikenlaista ja opin häneltä paljon. Ehkä tarvitaan vähän myös hullunrohkeutta, ja onhan sellainen sanontakin, että köyhyys tekee taitavaksi” Simo naurahtaa.
Nopeampi vaihtoehto olisi tietysti ollut timpureiden ja apumiesten palkkaaminen tai muuttovalmiin talon ostaminen. Omin käsin rakentaminen on kuitenkin tuottanut Simolle enemmän tyydytystä – nikkarin geeneillä remontointi on hauskaa itsensä toteuttamista.
Teksti: Tuula Lukić 22.3.2019, kuvat: Vennisten kotialbumi ja Srba Lukić