Maanviljelijä Toni Lindqvist, 24, on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä maaseudun rakennemuutosta. Myllerrys on ollut Suomessa kova, niin myös Myrskylässä, mutta vielä on sentään maaseudulla viljelijöitä, joiden ansiosta saamme ruokapöytiimme kotimaisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.
Tavallinen suomalainen leivänsyöjä ihmettelee myrskyläläisen viljapellon laidalla muhevaa, multaista maisemaa. On toukokuu ja kevätkylvön aika, traktori viistää peltoa siivu siivulta pölypilvi perässään – näkymä on vaikuttava.
Tähän aikaan vuodesta maanviljelijää on vaikea saada ohjaimista, mutta sen verran taukoa Toni Lindqvist pitää, että lounas tulee syötyä. Tapaamme kahvila-ravintola Myrskytähdessä kunnan keskustassa. Tunnelma on kotoisa – paikalla pyörähtää myös Lasse Virén. Harvassa ovat nekin suomalaiset lounaspaikat, joissa voi jutustella olympiavoittajan kanssa.
Tauko on Lindqvistille paikallaan, sillä työpäivät venyvät niin kylvö- kuin sadonkorjuuaikoina 14-16 tuntisiksi. Sesonkityöntekijöitä on apuna vuodessa noin kolmen kuukauden ajan. Voi sanoa, että maatilan tulos perustuu yhden ihmisen työpanokseen siten, että Toni Lindqvist tekee itse kahden henkilön työt. Isä, Mika Lindqvist, auttaa oman päätyönsä ohella.
- Isä osti tilan 1990-luvun alussa vanhemmiltaan ja isän toimesta tuotantosuunta vaihtui maidontuotannosta sivutoimiseen kasvinviljelyyn. Tilakoko on kasvanut niin, että meillä on peltoa viljelyssä 280 hehtaaria, joista omaa on 130 hehtaaria ja loput ovat vuokraviljelyssä. Voin nyt sanoa itseäni täysipäiväseksi maanviljelijäksi, Toni Lindqvist kertoo.
Peltolohkoja on kaikkiaan 91 ja kaikkia on hoidettava sääntöjen ja pykälien mukaan. Tarkastajat käyvät säännöllisesti.
- Puolet byrokratiasta tulee EU:sta, loppu on kotikutoista, viljelijä naurahtaa.
Maailmanmarkkinoilla
Maaseutuelinkeinoissa Lindqvist kuuluu vähemmistöön. Hän edustaa nuorta maanviljelijäpolvea ja vastaa monialaisesta tilasta, jollaisia on suomalaisista maaseudun pienyrityksistä noin 13 prosenttia (v. 2013, Luke). Maanviljelyn ohella Maatalousyhtymä Lindqvist harjoittaa koneurakointia sekä vähän metsätaloutta. Lindqvist tarjoaa myös kirjanpitopalveluita muille maatiloille.
- Pysyn sillä tavalla ajan tasalla. Tykkään pyöritellä numeroita, seurata taloutta ja päättää asioista. Tämä on yrittäjämäistä työtä ja päivät vaihtelevat. Välillä saan öljytä kädet oikein huolella koneiden parissa, välillä on siistiä paperityötä toimistossa.
Lindqvistin pelloilla viljellään muun muassa mallasohraa, leipävehnää, rapsia ja ruista sekä tämän vuoden uutuuksina kauraa ja kuminaa. Hän sopii vuodesta riippuen noin puolet satohinnoista jo edellisen talven aikana. Siinä voi voittaa tai hävitä, mutta ainakin jotain jää käteen.
- Hinta riippuu markkinatilanteesta. Esimerkiksi rukiin hinta oli pitkään hyvä, mutta nyt se laskee kaikkialla, koska maailmalla varastot ovat täynnä. Suomen mittakaava on liian pieni eikä vaikuta maailmanmarkkinahintoihin, Lindqvist selventää.
- Rahtikustannukset ovat yllättävän alhaiset eli kynnys tuoda viljaa muualta Euroopasta Suomeen on matala, hän jatkaa.
Myönteisiä käänteitä elintarviketeollisuudessa on edustanut esimerkiksi Fazer, joka on ottanut tavoitteekseen käyttää ruistuotteissaan 100 prosenttisesti kotimaista viljaa.
- Viljelijän kannalta viljakaupassa on parempi välttää väliportaita, joten toimitan viljat suoraan teollisuudelle, kuten Fazerille Lahteen ja Avenalle Loviisaan, Lindqvist kertoo.
Investointeja hehtaarihinnoilla
Maatalousyhtymä Lindqvistin liikevaihto ylitti viime vuonna 300 000 euron rajan ja tavoite tälle vuodelle on 350 000 euroa. Menoeriä on maatilalla riittämiin, ja säännöllisin väliajoin olisi konekantaakin uudistettava.
- Valtion tuki on noin 35 prosenttia maanviljelyn liikevaihdosta. Tiedän, että on tiloja, joilla tukea haetaan jopa 70-80 prosenttia liikevaihdosta. Tällöin tuotanto perustuu tuella elämiseen satomäärän ollessa toissijainen asia. Ilman tukia maanviljely ei Suomessa kannattaisi ja tuet ovat jo tulleet alas koko 2000-luvun noin 15-20 prosenttia.
Koneinvestointeja ei maatiloilla juurikaan tehdä silloin, kun viljan hinnat lähtevät laskuun. Lindqvistin tilalla suurimmat viimeaikaiset investoinnit on tehty maaostoihin. Peltoalan kasvattaminen kuuluu yhä nuoren myrskyläläisviljelijän tulevaisuuden suunnitelmiin.
- Siitä kun isäni aikanaan aloitti, olemme ostaneet sekä vuokranneet kahdeksan tilaa. Jos hyviä lohkoja tulee hyvään hintaan tarjolle, niin mieluummin ostaisin omaksi kuin maksaisin vuokraa, Lindqvist miettii.
Peltojen hehtaarihinnat vaihtelevat Itä-Uudellamaalla pääosin 7000 ja 10 000 euron välillä. Markkinatilanne vaikuttaa tähänkin.
- Pellon ostoa ei voi laskea tuottohintaan, jos kerran elämässä kohdalle osuu hyvä pelto. Nämä ovatkin näiltä osin oikeastaan tunnepuolen asioita, Toni Lindqvist tuumii.
Teksti: Tuula Lukic 1.6.2016, Kuvat: Srba Lukic