Kapea Sepänkuja Loviisan vanhassa kaupungissa tuo lapsuudenmuistot elävästi Magnus von Knorringin, 60, mieleen. Rahastoyhtiö Fonditan perustajajäsen ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja asui lähes koko kouluikänsä Loviisassa. Tuttu tie vie ravintola Degerby Gilleen, jossa perhe kävi 1960-luvulla sunnuntaisin lounaalla monien muiden loviisalaisperheiden tapaan. Tämä yksi Loviisan vanhimmista rakennuksista on vuodelta 1695, samalta vuosisadalta, jolloin Knorring-suku saapui Suomeen. Kuninkaallinen kammari antaa upeat puitteet lounaskeskustelulle.
Kun Magnus von Knorring valmistui kauppakorkeakoulusta vuonna 1985, oli pankkimaailma muutoksessa. Synkät pankkisalit eivät häntä juurikaan vetäneet puoleensa, mutta ilmassa oli paljon uutta, muun muassa ulkomaisia pankkeja alkoi tulla Suomeen.
Vastavalmistuneena von Knorring aloitti Turun ja Ahvenanmaan säästöpankkien yhteisenä markkinointipäällikkönä, mutta siirtyi pian Helsinkiin, perusti Carnegie Suomen sivuliikkeen ja oli sen toimitusjohtaja. Vuonna 1997 syntyi Fondita Rahastoyhtiö.
– Viime keväänä vietimme yhtiön 20-vuotisjuhlia. Loviisassa en ole näinä vuosina kovinkaan usein ehtinyt käydä, kun vapaa-ajan asuntokin on läntisellä Uudellamaalla. Jonkin aikaa meillä oli täällä saari ihan soutumatkan päässä rannasta, hän kertoo.
Loviisa on piirtynyt miehen mieleen pienimuotoisena turvallisena kaupunkina, jossa lapsen elämä oli hyvin fyysistä, täynnä leikkiä ja liikkumista ulkona. Isä oli laivanrakennusinsinööri, ja Rauma-Repolan telakka oli syy, miksi perhe oli Helsingistä Loviisaan muuttanut. Isoisä puolestaan vaikutti Porvoossa lääkärinä.
– Pikkukoululaisena en varmasti vakuuttanut ketään kyvyilläni ja vietin enemmän aikaa luokan ulko- kuin sisäpuolella. Olin lukioikäinen, kun muutimme Turkuun ja menin poikalyseoon, jossa pärjääminen vaati ihan erilaisia taitoja ja dynamiikkaa. Viihdyin lyseossa äärettömän hyvin ja pidin opiskelusta, Magnus von Knorring muistelee.
Ammantinvalinta ei ollut itsestäänselvyys, upseerinurakin kävi mielessä. Hän kuitenkin tunnisti jo nuorena itsessään yrittäjähenkisyyden, joka johti lopulta Fonditaan.
Hyvä tuote tuottaa
Suomessa on kolmisenkymmentä rahastoyhtiötä, joiden toimintaa valvoo Finanssivalvonta. Markkinoita hallitsee kolme suurta pankkiryhmää yhteensä 70 prosentin osuudella. Näillä markkinoilla Fondita Rahastoyhtiö Oy on menestynyt pitkän aikavälin tuottovertailussa erinomaisesti – rahastojen tuotto on 20 vuoden aikajänteellä mitattuna ollut noin 10-15 prosenttia vuodessa.
– Kilpailu on suuri haaste, me kilpailemme sijoitettavasta rahasta. Pankkeja on mahdotonta lyödä volyymillä, koska niillä on niin iso verkosto. Pankissahan pystytään myös tarkistamaan, onko henkilön tilillä rahaa ja sen mukaan suosittelemaan tuotteita, huonojakin, Magnus von Knorring toteaa.
Pienten yhtiöiden kilpailuvalttina onkin juuri tuote ja erikoistuminen. Keskinkertaisuus ei riitä.
– Tärkeintä on motivoitunut henkilökunta. Hienot konttorit tai pehmeät tuolit eivät auta, jos emme hoida työtämme hyvin niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.
Asiakastyytyväisyys perustuu luonnollisesti sijoitusten tuottoon. Rahastojen sijoituskohteet valitaan huolella. Fondita tunnetaankin pienyhtiöihin ja osakepoimintaan erikoistuneena rahastoyhtiönä.
– Keräämme paljon tietoa yritysten toiminnasta ja arvioimme niiden menestysmahdollisuuksia. Tällä tavoin poimimme yrityksiä, joihin uskomme, että asiakkaiden on hyvä sijoittaa, von Knorring selittää.
Fonditalla on seitsemän eri osakerahastoa, joista vanhin on vuonna 1997 käynnistetty Fondita Equity Spice. Se sijoittaa suomalaisiin, maailmalla johtavan aseman saavuttaneisiin pörssiyhtiöihin, ja sen tuottoluvut ovat korkeat.
– Meitä pidettiin pitkään vain pohjoismaisena talona, mutta nyt meillä on myös kolme rahastoa, joissa on yrityksiä esimerkiksi Saksasta, Hollannista ja Belgiasta, sekä yksi globaali rahasto, jossa siinäkin on pääosin edustettuna Pohjois-Eurooppa. Maa sinänsä ei vaikuta, mutta Euroopan alueella yritysten toimintaa, kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä on helppo seurata ja korruptiotakin on vähemmän kuin jossain muualla.
Salkunhoitajien rooli tiedonhaussa on merkittävä.
– Kierrämme maailmaa ja tapaamme yritysjohtoa. Salkunhoitajalla on tietysti oltava vahva koulutus, jotta hän pystyy tulkitsemaan lukuja, ja myös hyvä yleissivistys, sillä maailmantapahtumat vaikuttavat yrityksiin ja sijoittamiseen. On ymmärrettävä trendejä.
Miksi salkunhoitajiin sitten liittyy julkisuudessa niin paljon negatiivisia mielikuvia?
– Aina on niitä, jotka toimivat sääntöjen vastaisesti ja haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa vain itselle ja nopeasti. Jos taas haluaa pysyä mukana kilpailussa ja rakentaa hyvää mainetta, on oltava pitkäjänteisyyttä ja korkea moraali, von Knorring painottaa.
Riskinhallintaa
Fonditan seitsemässä rahastossa on hoidossa 850 miljoonaa euroa asiakkaiden rahaa. Suurin osa tulee eläkeyhtiöistä. Keskimääräinen sijoitus on melko korkea, yli 100 000 euroa, mutta joukossa on myös pieniä sijoittajia, jotka saattavat sijoittaa esimerkiksi parisataa euroa kuukaudessa. Alarajaa sijoituksille ei ole, ei myöskään merkintäpalkkioita.
– Meillä on aika kevyet salkut eli pyrimme siihen, että yhdessä salkussa on korkeintaan 30 yritystä. Ei ole hyvä, jos käärme on liian pitkä eli salkussa on vähän kaikkea. Riskiä pyritään pitämään alhaalla siten, että salkun sisällä yhdessä yrityksessä ei koskaan saa olla kiinni yli 10 prosenttia, Magnus von Knorring kertoo.
Rahastot noteerataan päivittäin, joten sijoittaja pystyy vertaamaan jatkuvasti tuottoa muihin nähden. Luvut, jotka lehdissäkin näkyvät, ovat nettoa, eli Fonditan kahden prosentin hallinnointipalkkio vähennetään jokaisen päivän arvosta.
– Vaurastuminen ei ole koskaan helppoa, mutta toisaalta on erikoista, että Suomessa ihmisen koko elämän sijoitus menee yleensä yhteen kohteeseen eli asuntoon. Siihenkin liittyy riskejä. Kun on kerran ostanut asunnon vaikkapa alueelta, josta työpaikat katoavat, asunnon arvo laskee. Kun asuntoa on vaikea myydä, on muutto työn perässäkin vaikeaa. Tai asunnon hinta voi laskea, kun ympäristö muuttuu, esimerkiksi eteen rakennetaan toinen talo, Magnus von Knorring vertailee.
Hän nostaa esiin myös suomalaisten eläkerahat.
– Emme pysty itse vaikuttamaan, mihin palkastamme otetut eläkerahat sijoitetaan, mutta Ruotsissa jokainen voi ainakin pieneltä osalta. Myös Fonditalle tulee päivittäin pieniä summia tämän kautta. Me emme tiedä, keitä nuo henkilöt ovat, koska raha siirtyy ruotsalaisen järjestelmän välityksellä.
Suomessakin yritettiin jotain samankaltaista 1990-luvulla, mutta hanke päätyi pankkien ja vakuutuslaitosten käsiin. Tuloksena olivat niiden markkinoimat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ja paljon väärinymmärryksiä verotuksesta.
Taaksepäin on helppo nähdä, mutta millaiselta rahoitusalan tulevaisuus näyttää?
– Meidän kannaltamme tulevaisuus näyttää hyvältä johtuen osittain siitä, että finanssialan tiukentuneet vaatimukset ovat tehneet uusien rahastoyhtiöiden perustamisen erittäin vaikeaksi. Samalla uskon, että niin sanottua löysää rahaa – en pidä sanasta lainkaan – on koko ajan enemmän, kun suhteellisen hyvin toimeentulleen sukupolven omaisuutta siirtyy perintöinä lapsille ja lastenlapsille. En ole mikään Einstein, kun sanon näin. Sijoitettavaa on valtavasti, se näkyy siinäkin, että pankit keksivät koko ajan uusia tuotteita – eivät ne enää tienaa tavallisella luotonannolla. Tietysti toivon, että ihmiset luottaisivat pörssisijoittamiseen ja löytäisivät myös Fonditan rahastot.
Magnus von Knorring tietää, että monet sijoittavat jo vanhuuden turvaksi, sillä mehän emme pysty ennustamaan, missä kunnossa tulemme itse olemaan tai miten vanhuksia tulevaisuudessa hoidetaan. Toiset taas haluavat sijoittaa varmuuden varaksi lastensa tulevaisuutta varten.
Teksti: Tuula Lukic 17.10.2017, kuvat: Srba Lukic
Von Knorring
on Saksasta lähtöisin oleva aatelissuku, joka saapui Suomeen Baltian ja Ruotsin kautta. Vuonna 1641 Georg Johan Knorring sai Vihdin Tervalammin kartanon lahjaksi kuningatar Kristiinalta kiitokseksi sotilaallisista ansioistaan. Suomessa Knorring-suku on hallinnut myös muun muassa Kokemäenkartanoa sekä Halikon Joensuun kartanoa. Suvun tittelistöstä löytyvät vuosisatojen saatossa ainakin kamariherra, senaattori, matkakirjailija, kuvernööri, suurlähettiläs, kuoronjohtaja ja taiteilija.
Artikkeliin on tehty tarkennuksia 18.10.2017 (painetun lehden julkaisu 14.10.).
Magnus von Knorring on Fonditan perustajajäsen. Vuonna 1997 yhtiö aloitti rahastoyhtiönä.
Degerby Gille on ns. Vanhan Loviisan vanhin rakennus. Kuntaliitoksen jälkeen Loviisan vanhin rakennus on entisen Pernajan kunnan alueella Suur-Sarvilahden kartano, joka valmistui vuonna 1683.