Makeata maissia

Kulloon kartanon maissipelto hehkuu kullankeltaisena.

Kullo gårds sockermajs

Elo-syyskuun vaihteessa Kulloon kartanon maissipelto hehkuu kullankeltaisena ja innokkaita tähkänpoimijoita vilahtelee siellä täällä.

– Suomen oloissa sokerimaissin kypsyminen on epävarmaa, mutta tänä vuonna näyttää hyvältä, tilan isäntä Jakob Frankenhaeuser, 41, sanoo.

Kulloon kartano sijaitsee Porvoosta parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Helsinkiin päin. E 18:n moottoritieltä matkaa tilalle on puolitoista kilometriä. Kartanoympäristöä lähestyttäessä puiston suurten puiden lomasta pilkottaa vaaleaksi rapattu klassistinen päärakennus.

Siitä pienen matkan päässä sijaitsevat punamullatut 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevat hirsiset työväen asunnot ja talousrakennukset. 1900-luvulta ovat mm. talli ja maitokamari.

Nykyisin tallissa toimii Butiken på landet -myymälä. Sen edustalla tapaamme tilan isännän Jakob Frankenhaeuserin ja siirrymme viehättävään myymälään.

kulloonkartano

– Harjoitamme perinteistä maataloutta. Omia peltoja on 200 hehtaaria, mutta vastuullani on lisäksi Kialan kartanon pellot. Aloitimme yhteistyön Kialan kanssa 2012 ja kaiken kaikkiaan viljelymaita on 600 hehtaaria. Niissä kasvatetaan päätuotettamme vehnää ja sen lisäksi rapsia, Frankenhaeuser kertoo. Lisäksi Kulloossa viljellään Suomen oloissa erikoista kasvia, sokerimaissia. Sitä tuotetaan hehtaarin alueella ja sen kasvattaminen on kokonaan isännän heiniä.

Ideat maissin viljelyyn ja Butiken på landet -myymälän perustamiseen Frankenhaeuserit saivat Ruotsista. Aiemmin tilalla viljeltiin mansikkaa.

– Piti keksiä muita tuotteita mansikan jälkeen, sillä se on vaikea ja paljon työvoimaa vaativa kasvatettava.

Maississakin on kommervenkkinsä. Pohjoismaita varten on kehitetty oma sokerimaissilajikkeensa, mutta silti se ei aina ehdi Suomessa kypsyä.

– Tänä vuonna näyttää hyvältä, isäntä toteaa.

Oikeuden kyseisen lajikkeen viljelyyn saa maksamalla lisenssimaksun.

Kulloon maissi ei ole geenimanipuloitua vaan perinteisesti jalostettua. Se ei myöskään ole luomua, mutta tilalla ei käytetä tuholaistorjuntaa, sillä Suomessa ei ole maissia uhkaavia tuholaisia. Viljelyn suurimmaksi ongelmaksi Frankenhaeuser mainitsee rikkaruohot.

Herkullinen tuoretuote

– Sokerimaissi on tuoretuote, joka säilyy jääkaapissa hyvänä 3 – 4 päivää. Sen voi pakastaa sellaisenaan, mikäli käyttää tähkän pian. Pitkään säilytettäessä tähkät kannattaa ryöpätä nopeasti ennen pakastusta, Frankenhaeuser vinkkaa. Siten ne pysyvät hyvänä vaikka seuraavan kesän grillauskauteen saakka.

Kulloon maissia ei saa kaupoista, sillä tukkumarkkinat eivät viljelijän mukaan kannata. Maissi poimitaan itse ja näin se on taatusti tuoretta. Sitä voi myös ostaa tilalta valmiiksi poimittuna.

– Maissin kerääminen on mukavaa, kun ei tarvitse kyykistellä. Myös lapset tykkäävät poimimisesta ja retki maissipellolle on elämys, isäntä on huomannut.

Sokerimaissia voi syödä sellaisenaan, grillata tai vaikkapa paistaa herkullisia paksukaisia.

– Riivitään veitsellä 4 – 5 maissintähkää. Jyvät pistetään tehosekoittimeen, lisätään 1 dl vehnäjauhoja ja 1 muna, ripautetaan hiukan sormisuolaa ja mustapippuria. Jauhetaan hienoksi ja paistetaan lettupannulla. Sopii erinomaisesti vaikkapa riistan lisäkkeeksi, isäntä suosittelee.

Sadetta ja paistetta

Maatalous Suomessa on tarkkaan valvottua. Vaikka Kulloo ei ole luomutila, sielläkin tehdään viranomaistarkastuksia tiuhaan.

– EU:lle pitää raportoida kaikki toimenpiteet.

Maan pohjoinen sijainti asettaa omat haasteensa viljelylle. Suomen viljelyolosuhteet poikkeavat paljon esimerkiksi Etelä-Ruotsin oloista. Kun siellä peltohehtaari tuottaa 10 000 kg (10 tonnia) viljaa, niin Suomessa määrä on 3 000-4 000 kg (3-4 tonnia, huom. korjaukset tehty mittoihin, painetussa lehdessä s. 43 virhe).

Suomessa viljelijälle maksetaan 1 000 vehnäkilosta noin 130 euroa, kun leivästä kaupassa saa kahdeksan kertaa enemmän. Joku muu kuin viljelijä käärii voitot, ja on selvää, että moisella tuotolla ei elä.

– Emme viljele samoilla ehdoilla muiden maiden kanssa ja myös siksi maataloustuet ovat elinehto, Frankenhaeuser sanoo.

– Esimerkiksi tuontivilja puidaan usein kuivana, mikä tarkoittaa sitä, että kasvi on tapettu Roundupilla ennen sadonkorjuuta. Suomessa sellainen toiminta on kiellettyä.

– Tietenkin haluaisimme elättää itsemme omalla työllä ilman tukia, hän jatkaa.

Yrittäjyydessä on myös hyvät puolensa.

– Parasta on vapaus tehdä päätöksiä ja se, että voi seisoa niiden takana. Tavallista työpäivää ei ole. Kirjaimellisesti päivään mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joskus sataa, joskus paistaa aurinko, isäntä vitsailee.

Frankenhaueserilla on tilalle jo mahdollinen jatkaja kasvamassa, kymmenvuotias Adam.

– Ehkäpä hänestä tulee uusi isäntä, mikäli raportointi helpottaa, isä naurahtaa.

Kulloon kartanon historia

Kulloon kartano muodostui 1600-luvulla kuudesta Kulloon kylän talosta. Gustav II Adolf lahjoitti vuonna 1613 viisi tilaa rakuunaupseeri Lydik Mattsonille, joka oli kuuluisan kenraali Torsten Stålhandsken velipuoli. Kaksi vuotta myöhemmin hän osti kuudennen tilan samasta kylästä. 1660-luvulla Kulloo oli amiraali Lorentz Creutzin omistuksessa, joka omisti myös mm. Sarvilahden, Summan ja Liuksialan kartanot. Nykyisen nimensä kartano sai niin ikään Lorentz Creutzilta. Amiraali Creutz hukkui vuoden 1676 meritaistelussa Öölannin vesillä. Tämän jälkeen kartanolla oli useita omistajia. Vuonna 1910 sen osti arkkitehti Carl Frankenhaeuser, jonka suunnittelema uusi päärakennus on rakennettu vuosina 1912 – 14.

Maa- ja metsätalouden lisäksi Kulloon kartanon toimintaan kuuluvat Butiken på Landet vaateliikkeet Kulloossa ja Fiskarsin ruukkialueella sekä verkkokauppa, hotellimökkien ja asuntojen vuokraus, sokerimaissin itsepoiminta ja suoramyynti.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Lisätietoja www.kullogard.fi

Kartanomaissin kypsymisestä saa ilmoituksen liittymällä Kartanomaissi Herrgårdsmajs Facebook-ryhmään.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.Vaaditut kentät on merkitty *-merkillä

Voit käyttää näitä HTML -avainsanoja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>