Valtarakenteet muutoksessa

Kilpailukykysopimus saatiin aikaan työmarkkinaosapuolten kesken kesäkuun alussa pitkän prosessin päätteeksi. Neuvottelujen vaiheet antavat aiheen kysyä, kenen käsissä valta Suomessa on ja miten sopimiskulttuuria tulisi kehittää, jotta kilpailukyky todella paranisi.

Enston hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen tuo kilpailukykykeskusteluun kansainvälisen perheyrityksen näkökulmaa. Sähköjärjestelmiä ja –tarvikkeita valmistava porvoolaisyritys kuuluu Perheyritysten liittoon, jonka puheenjohtajana Marjo Miettinenkin toimi vuosina 2003-2005. Parhaillaan hän tekee myös väitöskirjaa luottamusmiesjärjestelmästä.

Marjo Miettinen
Enston hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen pitää tärkeänä saada nuoret mukaan rakentamaan yhteiskuntaa ja työelämää. Perheyritysten liitossa nuori sukupolvi pyritään sitouttamaan mukaan pitkäjänteisesti.
  • Sopimuskulttuurilla on Suomessa historiallinen perinne, mutta 1960-luvun aikana kehittynyt järjestövalta on jo vanhanaikainen. Maailma muuttuu yhä nopeammin ja ratkaisujenkin tulisi syntyä nopeammin, muuten putoamme kyydistä, hän toteaa.

Kilpailukykysopimuksesta väännettiin kättä 13 kuukautta. Siinä ajassa yritysmaailma ehtii muuttua moneen kertaan. Ohjasiko neuvotteluja enemmänkin muutoksen pelko kuin ymmärrys muutosten tuomista mahdollisuuksista?

  • Muutospelkoa on, sillä järjestöjen ja ihmisten on vaikea luopua saavutetusta valta-asemasta. Ajatellaan myös, että kun asia on saatu kerran toimimaan, se toimii aina, vaikka olisi ymmärrettävä, milloin on aika keksiä uutta. Yritystoiminnassakin on tärkeää koko ajan kyseenalaistaa.

Pöytä pitäisikin puhdistaa ja katsoa, minkälaisia rakenteita sopimiskulttuurissa oikeasti tarvitaan.

  • Se on vähän kuin muutto uuteen kotiin, kun huomaa, kuinka paljon on tavaraa, jolle ei ole enää käyttöä, Miettinen vertaa.

Hän nostaa esiin myös toiminnan avoimuuden. Työmarkkinajärjestöjen tilinpäätöstiedot eivät ole julkisia, toisin kuin yrityksillä. Sisäpiirien ulkopuolella se aiheuttaa helposti epäilyjä.

  • Säätiöiden vallasta on puhuttu paljon, mutta tästä ei. Tilinpäätöstietojen salassapito on mielestäni jäänne korporaatiovallasta*, josta pidetään kiinni, sen sijaan että ne, joilla on yhteiskunnassa todellista valtaa, toimisivat läpinäkyvästi.

Järjestöt kaukana yritysten arjesta

Kentällä, yrityksissä, muutoksen tarve nähdään eri tavalla kuin järjestöjen pääkonttoreissa Helsingissä. Tämä kävi selkeästi ilmi, kun Miettinen haastatteli luottamusmiehiä väistökirjaansa varten. Järjestöjen edustajat tuntuvat olevan kaukana työelämän arjesta ja luottamusmiehet toivoivat heidän jalkautuvan paikan päälle katsomaan, mitä yrityksissä tehdään.

  • Itse suosittelisin järjestöedustajia käymään myös Suomen rajojen ulkopuolella Kiinassa tai Brasiliassa. Enstollakin on työntekijöitä 20 maassa, eikä meitä kiinnosta vain Suomen toimintatapa, vaan se, miten asiat saataisiin toimimaan eri maissa mahdollisimman yhteneväisesti, Miettinen sanoo.

Väitöskirjassa tutkimuksen kohteiksi rajautuivat teknologiateollisuuden yritykset, joiden liikevaihto on 30 – 250 miljoonaa euroa ja joilla on kansainvälistä toimintaa.

  • En ottanut mukaan pieniä yhtiöitä, sillä usein niissä ei ole toimivaa luottamusmiesjärjestelmää. Todella suurissa yrityksissä järjestelmä on politisoitunut, joten nekin jätin ulkopuolelle.

Luottamusmies on ammattiliiton ja siihen kuuluvien työntekijöiden edustaja työpaikalla. Tehtävä on vaativa, mihin vaikuttaa sekin, ettei luottamusmiehellä itsellään ole esimiestä.

  • Ohjeistukset tulevat järjestöstä eikä luottamusmies välttämättä uskalla niistä poiketa, vaikka tilanne sallisi joustavampaa paikallista sopimista. Samalla luottamusmiehen on kuunneltava niin henkilöstöä kuin työterveyspuolta, yrityksen henkilöstöhallintoa ja monia muita, Miettinen kertoo.

Luottamusmies saa usein yksin luovia raskaiden päätösten kanssa monien osapuolten kesken. Lisäksi henkilöstöpuolella on oma hierarkiansa, kuten tuotantotyöntekijät, toimihenkilöt, ylemmät toimihenkilöt, johto.

  • Digitalisaation aikana rajapinta henkilöstöryhmien välillä on häilyvä, mutta Suomessa olemme tehneet tämän asian ekstravaikeaksi. Tässä törmäämme jälleen valtaan liittyviin tahoihin, jotka haluavat olla vaikuttamassa ulkopuolelta yritysten ja siellä työskentelevien arkeen, Miettinen toteaa.

Nuorissa kasvuyrityksissä luottamusmiehiä ei juurikaan ole.

  • Uusi sukupolvi ajattelee kovin eri tavalla. He perustavat yrityksiä ja lähtevät valloittamaan maailmaa samalla, kun me piperrämme täällä jäykkien säännösten mukaan. Meidän pitäisi jättää nuorille yhteiskunta, jossa he pärjäävät, mutta nyt pidämme yllä jotain sellaista, jonka nuoremmat joutuvat joskus korjaamaan, jotta heistä seuraava sukupolvi pärjäisi, Miettinen kritisoi.
Marjo Miettinen
– Väitöskirjaa varten haastattelemani luottamusmiehet ovat kyllä sisäistäneet sen, että jos yrityksellä menee hyvin, myös työntekijöillä menee hyvin. Se on minusta erinomainen lähtökohta sopimiselle. Jos tätä ei ymmärrä, olkoon työnantaja- tai työntekijäpuoli, ollaan ongelmissa, Marjo Miettinen painottaa.

Uutta osaamista sopimiseen

Paikallinen sopiminen oli yksi kilpailukykysopimuksen ydinkysymyksistä ja sen merkitys tulee väistämättä kasvamaan. Yrityksiin on saatava joustavuutta viedä asioita eteenpäin, mutta kuten Miettinen huomauttaa, vaatii paikallinen sopiminen ihmisiltä myös uutta osaamista.

  • Kun luottamusmiestä tai sopimusneuvottelun osapuolia valitaan, on tarkkaan mietittävä, kuka tehtävään soveltuu. Ei voida valita äänekkäintä tai henkilöä, joka eniten vastustaa, sillä osapuolten on pystyttävä viemään läpi kompromissineuvotteluja.

Marjo Miettinen ei ole romuttamassa sopimiskulttuuria. Hän on tutustunut Ruotsin, Englannin, Ranskan ja Saksan työmarkkinajärjestelmiin ja kaikki ne ovat erilaisia.

  • Järjestötoiminnan alkukehdossa Englannissa järjestelmä romutettiin Thatcherin aikana. Minun mielestäni se on huono ratkaisu työnantajankin kannalta. Enstolla on 1700 työntekijää. En sentään halua jokaisen kanssa erikseen sopia asioista, eli järjestelmä on oltava ja mieluiten sellainen, joka on joustava ja soveltuu yrityksiin myös kansainvälisesti.

Haasteita järjestelmän kehittämiseen tuo se tosiasia, että yrityksetkin ovat erilaisia. Globaalit jättiyritykset eivät tarvitse järjestöjä, sillä niillä on omat toimintalogiikkansa ja juristinsa.

Pienissä yrityksissä tai vaikkapa naisvaltaisissa yrityksissä arki on täysin erilaista. Työntekijän sairastuminen tai äitiyslomalle jääminen saattaa ajaa omistaja-yrittäjän itsensä piippuun tai pienyrityksen jopa konkurssiin, kun sitäkin sitovat samat sopimukset kuin suuria järjestäytyneitä yrityksiä.

Yrityspuolella taustavaikuttajia ovat mm. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät sekä Perheyritysten liitto. Näistä vain EK on osapuolena työmarkkinaneuvotteluissa. Kilpailukykysopimuksen osalta juuri paikallinen sopiminen ja siihen liittyvä luottamusmiesjärjestelmä aiheuttivat erimielisyyksiä. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät ei hyväksynyt sopimusta.

– Perheyritysten liitto ei ole neuvottelemassa työehtosopimuksista, sillä jäsenemme kuuluvat joka tapauksessa alan omiin liittoihin ja sitä kautta EK:hon. Suomi on pieni maa ja siihen nähden järjestökenttä on liian pirstaleinen. Yhteistyöhön toki vaikuttaa sekin, kuka on johtotehtävässä ja minkälainen on hänen egonsa.

Työnantajajärjestöjen kesken tulisikin olla profiloitumista ja säännöllistä vuoropuhelua, sillä ei ole järkeä tehdä samoja asioita päällekkäin. Marjo Miettinen arvioi, että kilpailukykysopimus ei ole vielä riittävä vauhdittamaan Suomen taloutta.

  • Joudumme väistämättä tekemään vielä uudistuksia. Nyt vedämme vain hetken henkeä.

* Korporatismi: Poliittinen järjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot.

Women in Tech

Women in Tech on foorumi, jonka tavoitteena on innostaa naisia teknologia-alalle ja herättää keskustelua opiskeluun, ammattiin ja uraan liittyvistä valinnoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Marjo Miettinen on yksi foorumin ideoijista.

Ensimmäiseen foorumiin vuonna 2013 saapui 400 osallistujaa, vuoden 2015 tilaisuudessa osallistujia oli jo 700. Seuraava tapahtuma järjestetään Finlandia-talolla lokakuussa 2017. Luvassa on mielenkiintoisia kansainvälisiä puhujia. Foorumin virallinen kieli on englanti.

Lisätietoa: www.facebook.com/womenintechfinland ja www.mytech.fi/women-in-tech

Ensto ja EM Group

Ensto on Ensio Miettisen vuonna 1958 perustama perheyritys ja kansainvälinen cleantech-yhtiö. Yhtiön omistus siirtyi Miettisen perheen seuraavalle sukupolvelle vuonna 2001. Nykyiset omistajat ovat Marjo Miettinen, Anu Miettinen, Taru Kokkomäki ja Timo Miettinen. Kolmas sukupolvi on myös astumassa mukaan liiketoimintaan. Liikevaihto on noin 260 miljoonaa euroa, toimitusjohtaja Ari Virtanen.

Ensto on osa Miettisen perheen omistamaa EM Group -konsernia. EM Group on suomalainen perheyhtiö, jonka päätehtävänä on kehittää ja omistaa kansainvälisesti toimivia teollisuusyrityksiä sekä kiinteistöjä. Marjo Miettinen on EM Groupin hallituksen jäsen.

Teksti: Tuula Lukic, 23.8.2016 Kuvat: Srba Lukic

Vastaa