Matkailun historia on yhteiskunnan muutosta ja hyvän elämän etsintää. Matkailun historia on maailma pienoiskoossa. Teknologia kohtaa maantieteen, kulttuuri ihmiskuvan. Kun työn, vapaa-ajan ja rahan käsite muuttuu, muuttuu myös matkailu. Kaikki alkaa kuitenkin pyhän etsinnästä.
Kun suomalainen bloggari kirjoittaa vuonna 2016 pyhiinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan, postaus leviää verkossa ja pian moni muukin pakkaa vaelluskenkiä matkaan. Hienointa bloggarista matkassa on ollut toisaalta hiljaisuus, yksinkertaisuus, toisaalta yhteisöllisyys, vanha perinne. Tilanne kertoo paljon. Hiljaisuuden, juurien ja oman etsintä on matkailun tätä päivää. Oikeastaan moderni pyhiinvaeltaja on matkailun juurilla. Sillä juuri pyhiinvaelluksista ja jaetuista kokemuksista kaikki alkaa.
Pyhän kohtaamisia
Erityisen suosittuja pyhiinvaellukset ovat keskiajalla. Miljoonat matkaavat hitaasti halki Euroopan. Paikkoihin, jotka liittyvät Jeesuksen elämään. Paikkoihin, joissa on apostolien ja marttyyrien hautoja. Betlehemiin ja Jerusalemiin, Roomaan ja Vatikaaniin.
Matkaa tehdään vaivalla, läpi vaarojen ja koettelemusten. Se on kuin eletty elämä pienoiskoossa: monisyinen, kivuliaskin. Yhdessä eletty. Sen katsotaan vapauttavan synneistä. Tärkeintä pyhiinvaelluksessa on pyhän kohtaaminen. Ortodoksinen kirkko kirjoittaa näin:
Pyhä kohde ei automaattisesti muuta matkaa pyhiinvaellukseksi. Pyhiinvaelluksen ja matkailun ero on matkalle annetussa sisäisessä merkityksessä ja matkan sisäisessä suuntautumisessa. Pyhiinvaelluksen merkitys on pyhän kohtaamisessa, pyhän koskettamisessa.
Jo varhain pyhiinvaelluksen ympärille syntyy myös bisnes. Burgosin kaupunki majoittaa pyhiinvaeltajat lukuisiin yömajoihin, Santiago de Compostelassa tehdään jo 1100-luvulla matkamuistoilla kauppaa. Vuonna 1139 julkaistaan Codex Calixtinus, yksi maailman ensimmäisistä matkaoppaista. Keskiajan Suomessakin pyhiinvaeltajilla oli oikeus yöpyä luostareissa, säätyyn katsomatta.
Pyhiinvaellus liittyy uskontoon, mutta matkailun tutkijat näkevät samanlaisia piirteitä myös muussa matkanteossa. Matkoilla suunnataan tärkeisiin paikkoihin, tietyin rituaalein. Kohdataan jokin itselle tärkeä, lähes pyhä.
Hollikyytejä ja kestikievareita
Keskiajalla matkaan lähtevät myös aateliset ja ylemmät virkamiehet. Majapaikka löytyy useimmiten munkkiluostarista. Myöhemmin teiden varsille syntyy myös majatalojen verkosto.
Keskiajan Euroopassa on kaupunkeja ja yliopistoja, matkataan, käydään kauppaa ja opitaan uutta. Samaa aikaan miljoonat pyhiinvaeltajat suuntaavat edelleen kohti omia kohteitaan.
Matkanteko on hidasta ja vaarallista. Tiet ovat kapeita ja huonoja, ja mutkissa väijyvät niin sudet kuin ryöväritkin. Matkaa tehdään usein jalan, ja eteneminen on hidasta. Etäisyyksiä mitataan ajassa. Puhutaan päivämatkoista.
Suomessa yleisiä teitä on jo 800-luvulla, ensin Hämeen ja Aurajokilaakson välillä, myöhemmin muuallakin. 1600-luvulla syntyvät ensimmäiset kuoppaiset, mutkaiset, kärryillä kuljettavat polut. Niitä kutsutaan valtateiksi. Kun hevosvankkurit yleistyvät, matkanteko helpottuu.
Suomessa matkaajat yöpyvät kestikievareissa ja majataloissa. Ensimmäiset majatalot on perustettu jo 1500-luvulla. Kestikievariksi moni niistä muuttuu 1734 Kruunun luomien kuninkaanteiden ja hollikyytijärjestelmän myötä.
Hollikyytijärjestelmä määrää kestikievarit majoittamaan jokaisen maksamaan pystyvän sekä kyyditsemään majoittujat ja postin seuraavaan majapaikkaan. Hollikyyti takaa tavallisille kansalaisille kyydin lähes mihin tahansa. Järjestelmä toimii parisataa vuotta, kunnes helpottunut matkanteko tekee sen turhaksi. Suomen viimeinen kestikievari lopettaa Enontekiöllä 1955.
Junalla raittiuskokoukseen
Idea turismista eli matkaamisesta nähtävyyksiä kierrellen ja paikkoja katsellen syntyy Englannissa 1700- ja 1800 -luvun taitteessa. Sitä ennen on matkattu tietyllä asialla, kauppaa tehden, ideoita hakien, maailmaa valloittaen.
Taustalla on yhteiskunnan muutos. Teollinen vallankumous on tuonut ihmiset kaupunkeihin ja luonut työn, palkan ja vapaa-ajan käsitteet. Elintaso on noussut. Hevosvankkureiden sijaan matkalaisia kuljettavat höyrylaivat ja junat. Suomessa lähiseuduille reissataan 1800-luvun lopulla myös suosituksi tulleella polkupyörällä, pikajalalla.
Maailman ensimmäisen ryhmämatkan järjestää britti Thomas Cook. Vuosi on 1841 ja matka tehdään junalla raittiuskokoukseen. Seuraavalla vuosikymmenellä Cook kuljettaa jo kymmeniä tuhansia matkaajia Lontoon maailmannäyttelyyn.
Luontomatkailua
Luonto ja maisemat nousevat romantiikan ajalla, 1800-luvun lopulla, arvoonsa. Pian Euroopassa matkataan Alpeille, merenrantaan ja luontoa ihailemaan.
Myös Suomen matkailu pohjaa maisemaan. 1800-luvun luontomatkailija ei kuitenkaan vaella erämaassa, vaan ihailee luontoa kulttuurimaisemassa. Usein matkakohteeksi valikoituu hieno maisema hyvän majatalon lähellä, hyvien yhteyksien päässä. Yksi tällainen on Imatrankoski.
Imatrankosken ympärille perustetaan vuonna 1842 Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue. Se nimetään Kruunupuistoksi. Ideana on nostaa kosken matkailuarvoa ja turvata rantojen metsät. Pian aukeaa myös Saimaan kanava. Junalla Imatralle pääsee vuonna 1891.
Pyhästä tulee arki
1900-luvulle tultaessa matkailu avautuu ja maailma pienenee. Hotellitoiminta alkaa saada muotoaan. Myös Imatralle rakennetaan hotelli, Valtionhotelli. Sen isännäksi tulee pietarilainen Petter Müller, ja hotelli saa nimen Grand Hotel Cascade. Imatrankoski ja kalaisa Vuoksi houkuttelevatkin runsaasti varakkaita matkalaisia Venäjältä ja Saksasta.
Vuosisadan vaihteen luontohuuma tuo valokeilaan myös Lapin. Suomen ensimmäinen laskettelukeskus, Pallas, avataan vuonna 1938.
Hotelleissa yöpyvät 1900-luvun alussa vain rikkaat. Tavallisille matkaajille on matkustajakoteja. Niitä syntyy etenkin 1930-luvulla, kun kestikievarivaatimukset poistuvat. Matkustajakodit ovat usein vaatimattomia, mutta viihtyisiä perheyrityksiä, jotka tarjoavat hotelleita edullisemman vaihtoehdon.
Sotien runnoma matkailuinto alkaa toisen maailmansodan jälkeen taas kasvaa. Maailma on nyt toinen ja siirtyminen paikasta toiseen nopeaa. Pian myös työväestö matkustaa. Syntyy uusia kohteita, hotelliketjuja, suuren luokan matkailua.
Pian jumbojetit kiidättävät matkailijoita kaikkialle maailmaan. Vaivalloisesta on tullut helppoa, pyhästä arkea. Massaturismin aika on alkanut. Rituaaleja matkantekoon liittyy yhä.
Teksti: Leena-Kaisa Laakso 25.5.2017