Hamarin metsien Robin Hood

Omistajuus velvoittaa yhteiseen hyvään

Öljy-yrittäjä, miljardööri, Suomen Richard Branson ja etanolikeisari. Energiayhtiö St1:n omistajalla, porvoolaislähtöisellä Mika Anttosella riittää julkisuudessa titteleitä. Hän ensin hieman vieroksuu omistajuutta puheenaiheena – eikä ihme – onhan aihe vahvasti linkittynyt hänen henkilökohtaiseen rooliinsa. Mutta nyt emme keskustele Mika Anttosen omistuksista, vaan Mika Anttosen ajatuksista omistajuudesta. Lanka lähtee keriytymään globaalista vyyhdestä ja Anttonen on pian vauhdissa, omimmillaan.

• Omistajuudella on iso rooli siinä, millainen yhteiskuntamalli globalisoituvassa maailmassa on mahdollinen. Meidän pohjoismainen mallimme on mielestäni ylivoimaisesti paras, mutta se on vakavasti haastettu globalisaation toimesta. Emme edes ymmärrä, kuinka vakavasti, Anttonen aloittaa.

Ongelman ydin on elintasoeroissa. Maapallon 7 miljardista ihmisestä 1,2 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä, eli he joutuvat selviytymään 1 eurolla päivässä tai vähemmällä. Juurikaan paremmin ei mene niillä vajaalla 2,5 miljardilla ihmisellä, jotka elävät 1,5 eurolla päivässä.

• Voit kuvitella, mitä näillä ihmisillä on mielessä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen edes ruokaa, joten työvoima on näissä yhteiskunnissa halpaa. Myös luottamus yhteiskuntajärjestelmään on aika lailla nolla, Mika Anttonen puuskahtaa.

Kun yhteiskuntaan ei luoteta, ei synny yhteistä hyvää. Ei synny verokertymää, jolla rahoitettaisiin maksuton koulutus, terveydenhuolto ja inhimillisen elämän mahdollistama sosiaaliturva.

• Näissä maissa yritykset eivät ole sitoutuneet ajatukseen, että ne tuottaisivat verotuloa, jolla pidetään yllä yhteiskunnan infraa, ja että kaikki pysyisivät samassa veneessä. Päinvastoin, kaikilla tasoilla yritetään välttää veroja ja tehdään asiat niin, että saadaan itselle kaikki.

Samalla tietoisuus siitä, mitä maailmassa on mahdollista saavuttaa, on lisääntynyt. Anttonen painottaa, ettei ole epäoikeutettua pyrkiä parempaan elintasoon, mutta hän kysyy, mikä on meidän kykymme Suomessa vastata tähän globalisaation tuomaan haasteeseen.

• Me olemme elintasopyramidin huipulla, masu on täynnä, vaatetta päällä ja on vapaa-aikaakin. Ihan hyviä juttuja, hän sanoo vatsaansa taputellen.

Mutta.

• Meidän työtä haastetaan koko ajan. Meitä haastetaan niiden yritysten toimesta, jotka toimivat sellaisissa maissa, joissa kaikki hilavitkuttimet pystytään valmistamaan paljon halvemmalla.

Ovatko pörssiyhtiöt demoneja?

Mika Anttonen vakuuttaa, että kilpailussa on mahdollista pärjätä. Tästä pääsemme suomalaiseen omistajuuteen.

• Meillä on oltava valittuna globaalissa työnjaossa niitä elinkeinoelämän segmenttejä, joissa me voimme olla maailman parhaita, ja kehittää osaamista näillä alueilla. Jos menestystä tulee, omistajien on oltava sen verran valistuneita, että työn hedelmiä kotiutetaan verojen maksun muodossa siihen maahan, jossa eletään. Jos meidän omistajat täällä, ne jotka pyörittävät suomalaisia yrityksiä, lähtevät siitä ajattelusta, että kyllä minä mielelläni täällä asun ja otan kaikki kivat asiat, mutta veroja en halua maksaa, niin kyllähän tämä yhteiskunta sortuu ennemmin tai myöhemmin. On vain ajan kysymys, koska.

Suomalaisella huippuosaamisella saatu hyöty on arvokasta vain, kun se tuottaa takaisinpäin yhteiskunnalle. Tarvitaan omistajia, jotka tämän yhteyden ymmärtävät. Anttonen nostaa esiin vastuullisen, kasvollisen omistajuuden. Kun omistajina on ihmisiä, jotka elävät tässä yhteiskunnassa, heidän sitoutumisensa pohjoismaisiin arvoihin on todennäköisesti suurempi kuin sijoitusrahaston kautta omistavalla tai institutionaalisella omistajalla.

• Google harrastaa kansainvälistä verosuunnittelua. Mitä se on? Aggressiivista verosuunnittelua harjoittava pörssiyritys maksaa ehkä pari prosenttia yritysveroa tai ei sitäkään, ei mihinkään maahan. Jos omistaja on kasvollinen, se ymmärtää, että veroilla on suora yhteys siihen, että Suomi pystyy tarjoamaan tällaisen liiketoimintaympäristön. On Suomelle suuri kilpailuetu, että meillä on hyvin koulutettua työvoimaa, turvallisuusasiat kansainvälisesti katsoen hyvin ja on vielä puhdas luontokin, Anttonen luettelee.

Hän ei kuitenkaan kokonaan tyrmää pörssiyhtiöitä, sillä niillä on tärkeä rooli esimerkiksi piensijoittajille ja suomalaisille eläkeyhtiöille.

• En tekisi pörssiyhtiöistä demoneja, mutta sieltä on turha odottaa sellaista omistajuutta, joka tukee meidän yhteiskuntajärjestelmäämme. Pörssitoiminta on opportunistista. Siellä on oma logiikkansa, jossa sijoituksille haetaan vain ja ainoastaan hyvää tuottoa. Kasvotonkin omistaja voi toki toimia vastuullisesti, mutta jos tehtaan voi laittaa huomenna kiinni ja siirtää muualle, ei sellaista omistajaa kiinnosta, mitkä ovat vaikutukset Suomelle.

Painavat pelimerkit

Mika Anttosen henkilökohtaiset tavoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Hän teki nuorena tuottoisaa öljytreidausta, kunnes 29-vuotiaana lähti Nesteen Trading-osaston johtajan paikalta, perusti yrityksen ja ryhtyi treidaamaan omaan lukuunsa.

• Tradingin idea ei ollut muuta kuin osta halvemmalla kuin myyt – se ei hirveästi luonut lisäarvoa, mutta hyvin tuli rahaa. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, yrityksen täytyy olla kannattava, mutta minä en kovin kauaa sillä polttoaineella jaksanut käydä. Omien lasten myötä alkoi tulla muutosta. Ja kun masu oli jo täynnä, pystyi miettimään suurempia henkisiä arvoja. Sanon tämän siksi, ettei tulisi väärinkäsitystä, että olisin ylevämpi ihminen kuin joku muu.

Eli vastuu on niillä, joilla on rahaa?

• Juuri näin. Se, jolla on pelimerkit käsissään, voi vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään. Vastuulliset omistajat voivat vaikuttaa siihen, miten rahavirtoja käsitellään, mihin ne ohjataan ja mitä uutta toimintaa niillä saadaan aikaiseksi. Ruotsiin nähden meillä on heikompi tilanne, sillä olimme pitkään köyhä maa eikä meille ole kertynyt omaisuuseriä, jotta olisi kovin paljon kasvollista omistajuutta. Se on yksi meidän händikäppi, että yksityiset pääomat ovat vaatimattomat.

Omistaminen ei ole minulle itseisarvo, enkä halua näyttäytyä suurena kapitalistina. Näen omistamisen tekemisen välineenä. Se on resurssi, jolla pystyy muuttamaan asioita, sanoo St1-ketjun pääomistaja Mika Anttonen.

Kaikkien on tehtävä oma paras

Sivujuonteena keskustelu käväisee ilmastonmuutoksessa. Sen pysäyttämisessä tärkeimpänä yksittäisenä toimena Mika Anttonen näkee naisen aseman parantamisen kehittyvissä talouksissa.

• Populaatio kasvaa yhteiskunnissa, joissa toimeentulo on siitä kiinni, paljonko saat lapsia. Naisen duuni on vain lisääntyä. Uskonnot ovat pahimmassa roolissa, siitä ei vain uskalleta puhua. Ei se ole vain yhden uskonnon vika, sillä on monia uskontoja, joilla ei ole mitään halua hillitä väestönkasvua, päinvastoin. Meidän yhteiskuntamme toimii, koska tasa-arvo on hyvällä tolalla. Sitäkään ei kukaan koskaan laske mihinkään, vaikka se on mahtava kilpailuetu. Kaikki tämä tavallaan linkittyy omistamiseen, johon liittyy iso valta ja vastuu.

Olemme palanneet keskustelun lähtöpisteeseen, pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja globalisaation haasteisiin.

• Minä uskon, että ihmiselle riittää ponnistelun motiiviksi maksuton koulutus ja terveydenhoito sekä inhimillisen elämän mahdollistava sosiaaliturva niille, jotka eivät kykene itsestään huolta pitämään. Tämä ajattelu pitää sisällään sen, että kaikkien on tehtävä oma paras. Systeemimme ei globaalissa kilpailussa kestä minkäänlaisia vapaamatkustajia ja tämä ei ole syyllistämistä, vaan kerron nyt faktana, että työllisyystavoitteena 72 prosenttia on ehdoton minimi. Jos tähän ei päästä, ei pienempi porukka pysty pitämään yllä hyvinvointia ja elintasoa niille, jotka eivät ole töissä.

Pienyritysomistajuus on Mika Anttosen sanoin tällä hetkellä Suomen yhteiskunnan selkäranka. Pk-sektorilla tehdään raaka työ ja sitä tietä hän on itsekin ponnistellut.

• Olen sanonut monesti, että vaikka liiketoimintamahdollisuudet olisivat Suomessa mitkä tahansa, olen suomalainen ja haluan olla osa tätä yhteiskuntaa. En päätä olemistani sen mukaan, millaista lainsäädäntöä Suomen hallitus kirjoittaa. Tämä on minun kotimaani ja minä pysyn täällä, piste.

Mika Anttonen, 50, syntyi Helsingissä, jossa asui koulun alkuun asti. Hän kävi koulut Porvoossa ja asui Hamarissa. Urakiito alkoi jo opiskeluaikana Teknillisessä korkeakoulussa, kun hän aloitti työt öljytreidarina Nesteellä.

Teksti: Tuula Lukic, 18.10.12016

Kuvat: Srba Lukic

St1 yritysryhmä

• Koostuu kahdesta konsernista: St1 Nordic ja St1 Group
• Polttoaineiden jakeluasemaverkostot Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa St1 ja Shell liikemerkeillä (n. 1400 asemaa)
• Öljynjalostamo Göteborgissa
• Useita uusiutuvan energian yhtiöitä
• Liikevaihto 5,9 miljardia euroa (v. 2015)
• Liikevoitto ennen veroja 180 miljoonaa euroa (v. 2015)
• Henkilöstöä n. 700