Mikä vetää lottokansaa?

Viking-lotto. EuroJackpot. Porukkalotto. Jokeri. Keno. Tuplaus. Porukkapelit. Järjestelmät.
Veikkauksen mukaan lähes 40 prosenttia suomalaisista aikuisista lottoaa joka viikko. Viime vuonna suomalaiset upottivat lottoon noin 380 miljoonaa euroa. Ja kukapa ei tuntisi sitä viime tipan lottoajaa, joka lähtee kiikuttamaan kuponkia kioskille aivan viime minuuteilla.

**

Moni suomalainen pitää lottoamista myös mieluisimpana tapana rikastua, kuten heinäkuussa julkaistu finanssikonserni Investiumin kyselytutkimus paljasti.Pelkästä rahasta ei lotossa kuitenkaan ole kyse. Mikä sitten saa ihmisen lottoamaan, viikosta toiseen?

– Lottoa ei pelata rahan tarpeeseen. Suuri osa rahapelien pelaajista ei lopeta, vaikka voittaisi päävoiton. Kyseessä ei ole tarve saada rahaa, vaikka raha saatetaan mainita rationaalisena motivaationa, psykologi Jari Lipsanen Helsingin yliopistosta sanoo.

Rahanhimo ei siis aja ihmistä kioskille, kassajonoon tai netin ääreen. Mistä ihmeestä lotossa sitten on kyse?

Lipsanen muistuttaa, että on tärkeää erottaa lottoamisen ääripäät: silloin tällöin pelaaminen ja peliriippuvuus. Suurin osa lottoajista on näiden kahden välissä.

Voittoputki päällä…ihan kohta

Lotto kiehtoo eri syistä. Yksi niistä on fysiologinen. Lottovoiton saaminen, tai ehkä jännityksestä nauttiminen, aiheuttaa mielihyvää. Kyse on fysiologisesta palkitsemisjärjestelmästä.

– Aivojen dopamiinijärjestelmä aktivoituu, kun ihminen saa lottovoiton. Mielenkiintoista tässä on se, että aktiivinen tila jää päälle, vaikka seuraavan kerran tulisi tappio. Samantyyppinen mekanismi on monessa riippuvuudessa, Lipsanen sanoo.

Lottoon yhdistyy siis helposti mielihyvä, vaikka voittoa ei kuuluisikaan. Moni tosin kuvittelee, että voitto on hyvinkin lähellä.

Sillä toinen lottoon koukuttava syy on todennäköisyysharha. Se on kognitiivinen harha, joka saa ihmisen kuvittelemaan, että voitto on jo lähellä.

– Ihmiset ovat tosi huonoja arvioimaan todennäköisyyksiä. Moni yliarvioi omia mahdollisuuksiaan. Kyse on kognitiivisesta vääristymästä, Lipsanen sanoo.

Kognitiivista harhaa tukevat erilaiset lottoon liittyvät uskomukset. Sellaisia ovat vaikka ajatus voittoputkesta tai siitä, että jos tarpeeksi häviää, on pakko jossain vaiheessa voittaa.

– Kyse on eräänlaisesta taikauskosta. Uskotaan voittoputkeen: että jos voittaa kerran, olisi todennäköistä voittaa uudestaankin. Näinhän ei ole. Uskotaan myös, että jos on vuoden verran aina hävinnyt, häviöputken on pakko jossain vaiheessa katketa. Todellisuudessa tämä ei ole mitenkään todennäköistä. Moni käyttää myös tiettyjä suosikkinumeroita, kuten lasten ikiä tai synttäripäiviä ja uskoo, että ”kyllä se vielä joskus tärppää”, Lipsanen sanoo.

Lottoyhteisö

Lotto osoittautuukin kiehtovaksi. On dopamiinia, taikauskoa ja ajatusharhoja. Näitä täydentävät sosio-kulttuuriset ja opitut tekijät eli se, että muutkin lottoavat ja se, että lottoamiseen opitaan.

– Tiedetään, että mitä enemmän pelimahdollisuuksia on saatavilla, sitä enemmän ihmiset pelaavat. Lotossa on myös sosiaalinen komponentti, ja pelifirmat hyödyntävät sitä hyvin mainonnassa. Tiedetään, että lotossa todennäköisyys saada voitto on pieni, silti sadat tuhannet ihmiset pelaavat. Todennäköisyys, että joku henkilö voittaa, on suhteellisen korkea.

Lottoaminen luo ehkä johonkin kuulumisen tunnetta. Ihmisestä tulee osa suurta lottoajien yhteisöä, jonka liimaa yhteen voittamisen mahdollisuus.

Pelaamista tutkitaan riippuvuusnäkökulmasta paljon. Lotto on siinä paheista pienimpiä.

– Lottoa pelataan ainoastaan kerran viikossa, mikä tekee siitä hallittavamman. Vaikeinta riippuvuuden kannalta on aikaan sitoutumaton, nopeatempoinen internet-pelaaminen, Lipsanen sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso 10.10.2017

Vastaa