Nuorisokapina. Leveät farkunlahkeet, James Dean, rock ja e-pillerit. Usein kyse on kuitenkin muusta. Kun nuoriso kapinoi, on vastassa globaali talous, kestämätön kulutus tai pakkovalta. Nuorisokapinasta on versonut myös nykyinen hyvinvointivaltio. Jututimme nuorisotutkimuksen tutkijatohtori Sofia Lainetta ja kysyimme, mikä ajaa nuoret kapinaan.
Kapinasta versoo uutta
– Nuorisokapinat syntyvät usein marginaalissa ja ovat marginaalissa ennen kuin saavat laajempaa joukkovoimaa. Ne myös hyödyntävät vahvasti julkista tilaa, kuvaa ja ääntä, tutkijatohtori Sofia Laine sanoo.
Monialaisen Nuorisotutkimusverkoston tutkijatohtorina toimiva Laine on tutkinut nuorten osallistumista ympäri maailmaa.
Tällä hetkellä maailmalla kapinaa tekee esimerkiksi tunisialaislähtöinen, sanavapausasioista oikeudessakin ollut graffittiryhmä Zwewla, joka kritisoi eriarvoisuutta symboliikkaa hyödyntäen. Sama sosiaalinen liike toimii muun muassa myös Ranskassa, Senegalissa ja Usa:ssa.
– Zwewlan yksi tehtävä on saada ihmiset ajattelemaan kriittisesti ja tiedostamaan yhteiskunnan epäkohtia. Heillä on muun muassa graffitihahmo, joka on selin katsojaan ja alla lukee ”Hän kääntää selkänsä vasta,kun köyhien marginalisointi ja sivuuttaminen on loppu, kun heitä kohdellaan tasa-arvoisesti.” Zwewla ja sen ydinviestit ovat erityisesti Tunisiassa hyvin tunnettuja. Yhteiskuntarakenteeseen ei ole tullut muutosta, joten kapinointi jatkuu, Laine kertoo
Laine odottaa, milloin ensimmäiset Zorro-z:lla signeeratut graffitit ilmestyvät Suomeen. Edellytyksiä jo olisi.
– Vahva nuorisotyöttömyys, syrjäytyminen ja tunne siitä, että perinteinen järjestelmä ei tavoita nuorien ääntä ja asiaa luovat pohjaa kapinalle, hän sanoo.
Nuorisokapinoista muistetaan radikaalit teot ja ääritapahtumat. Usein niistä syntyy kuitenkin myös uusia kehityskulkuja.
– Vastarinta, kapina ja aktivismi kuuluvat terveeseen demokratiaan, kunhan ne ovat väkivallattomia ja syrjinnästä vapaita. Toisinajattelijoiden kautta yhteiskunta uudistuu ja kehittyy. Esimerkiksi 60-luvun lopun nuorisokapinasta saivat alkunsa monet nykypäivän hyvinvointivaltioon kuuluvat asiat, kuten ympäristöliike ja tasa-arvoliike. Nämä sitten johtivat myöhemmin hyvinvointivaltion rakennustalkoisiin, Laine sanoo.
Thessaloniki, Kreikka 17.11.2016. Opiskelijat marssivat diktatuuria vastaan suunnatun, vuoden 1973 opiskelijamielenosoituksen muistoksi. Kuva: Giannis Papanikos / Shutterstock.
Kohteena globaali talous
Viime vuosikymmeninä nuorisokapinan kohteena on ollut globaali talous, sen valtarakenne ja eriarvoisuus.
Etenkin 2000-luvun alkuvuosina esiin nousi uusia yhteiskuntakriittisiä nuorisokapinan muotoja. Kun Genovassa ja Göteborgissa järjestettiin maailmankauppajärjestön suurkokouksia, lähtivät mielenosoittajat kaduille.
– Kapinaksi suurmielenosoitukset yltyivät poliisiväkivallan takia. Italiassa mielenosoituksen yöstä tuli surullisen kuuluisa, kun poliisi hyökkäsi yöllä makuupusseissaan nukkuvia aktivisteja vastaan, Laine kertoo.
Nuoriso halusi muutosta globaaliin, suuryritysten hallitsemaan talouteen.
Aikapankkeja ja degrowthia – vaihtoehtoista talotta kehittämään
Nuorisokapina ei ole vain olemassaolevan vastustamista. Siitä kasvaa myös jotain uutta.
2000-luvun alun kapinat johtivat Maailman sosiaalifoorumin perustamiseen, vastapainoksi maailmankauppajärjestön kokouksille.
Sosiaalifoorumissa pohditaan vaihtoehtoisen talouden muotoja ja jaetaan vaihtoehtoista tietoa. Siellä syntyy myös konkreettisia ideoita, jotka pikku hiljaa siirtyvät laajemman yleisön tietoisuuteen.
– Aikapankkitoiminta, degrowth ja erilaiset osuuskunnat. Esimerkiksi Stadin Aikapankin idean helsinkiläinen Ruby van der Wekken sai Etelä-Afrikasta ja sosiaalifoorumista, Laine sanoo.
Some ja globaali yhteys
Seuraava kapina-aalto tuli vuonna 2011. Muistamme sen Arabikeväänä. Tällä kertaa käytössä on uusi keino: sosiaalinen media.
– Kapina on erilainen esimerkiksi vuosituhannen vaihteeseen verrattuna. Nyt eletään Twitter- ja Facebook-aikaa, ja tieto leviää nopeasti eri puolille maailmaa. Syntyy myös vahvempi globaali yhteys, ihmisiä saadaan mukaan yli kansallisien rajojen, Laine sanoo.
Kapina alkaa Tunisian vallankumouksesta tammikuussa vuonna 2011 ja leviää pian Egyptiin ja muualle Välimeren eteläosiin. Toukokuussa Espanjaan, syyskuussa Yhdysvaltoihin. New Yorkin Zucotti-puistossa ryhtyy kokoontumaan eriarvoisuuteen ja rahoitusmaailman valtaan kyllästynyt joukko ihmisiä. Syntyy Occupy-liike.
– Eri maiden liikkeet ovat myös yhteyksissä toisiinsa. Vaikuttajahahmoja lennätetään Tunisiasta ja Egyptistä New Yorkiin, Laine kertoo.
Alkaa massiivinen kapinointi. Nuoret ovat saaneet äänen. Ja he ovat turhautuneet. Yhteiskunnan tilaan, globaaliin talouteen, rahoitusmarkkinoiden valtaan, eriarvoisuuteen, tavallisten ihmisten laskevaan elintasoon, demokratian korruptioon.
Tunisian vallankumouksen jälkeinen demokratian rakentamisprosessi, johon otettiin kansalaisyhteiskuntaa mukaan, sai viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon.
– Espanjan kapinasta sai alkunsa uusvasemmistolainen Podemos- puolue, ja vastaavia ilmiöitä on muuallakin maailmassa: laaja yhteiskunnallinen liike institutionalisoituu ja pyrkii muuttamaan systeemiä sisältäpäin uutena puolueena, Laine kertoo.
Julkisen tilan kapina
Entä nyt? Laine näkee, että nuoret ovat pohtivia, valveutuneita.
– Yksi nuoria aktivoiva asia on ilmastonmuutos. Se on iso ja globaali kysymys, joka kietoutuu pakolaisuuteen ja muuttoliikkeisiin. Katastrofiherkkyys lisääntyy. Ilmaston muutos kytkeytyy myös talouteen ja luonnonvarojen käyttöön, Laine sanoo.
Laine kritisoi koulutusjärjestelmää siitä, että nuorten osallistuminen on jätetty siitä pois. Hänen mielestään kansalaistoimintaa pitäisi opettaa koulussa. Nimenomaan sitä, että jokainen voi tehdä jotain.
– Voisi opettaa, että ihan paikallisesti voi tehdä jotain. Pienistä asioista lähtee isompia kehityskulkuja. Samalla rakennetaan omaa identiteettiä, hän sanoo.
Marginaalissa syntyneet kapinailmiöt pyritään usein valtavirtaistamaan. 1990-luvulla Suomea puhuttivat kettutytöt, turkistarhoihin kohdistuneet iskut. Pian iso kotimainen yritys mainosti vaatemallistoaan kettutyttölookilla. Markkinatalous löytää nopeasti heikot signaalit.
Teksti: Leena-Kaisa Laakso 2.12.2016
Sofia Laine
VTT Sofia Laine (s. 1977) työskentelee tutkijatohtorina Nuorisotutkimusverkostossa. Laineen tutkimusteemat liittyvät nuorten poliittisuuden aina arkipolitikoinnista institutionaaliseen politiikkaan. Parhaillaan hän työskentelee kahdessa tutkimushankkeessa, joissa kartoitetaan nuorten poliittisuutta Pohjois-Afrikassa. Vuonna 2005 hän toimitti teoksen Mitä on tehtävä? Nuorison kapinan teoriaa ja käytäntöä (Loki-kirjat ja Nuorisotutkimusverkosto) yhdessä tutkimusprofessori Tommi Hoikkalan ja Jyrki Laineen kanssa – ja jatkaa edelleen tutkimusta teeman parissa.