Tavalla tai toisella talous koskettaa meitä kaikkia. Voimme pyrkiä kohtuuteen ja vastuullisuuteen monissa asioissa, mutta täysin talouden ulkopuolelle jättäytyminen on utopiaa. Jos katoaisin luonnon keskelle, enkö silloinkin joutuisi pyörittämään yksityistä hengissä pysymisen taloutta? Omavaraistaloudessa täytyisi osata kerätä ja säästää ja piilottaa, joten todennäköisimmin nääntyisin nälkään tai tulisin itse syödyksi.
Näin ajatellen talouden ulkopuolella ei ole elämää tai siellä on vähintäänkin yksinäistä. Sen sijaan taloudellisen vallan ulkopuolella, lähellä ja kaukana, osana globaalia taloutta, elää valtava määrä ihmisiä.
Vallankäyttö on yksi tapa tarkastella taloutta. Valta kulkee haarautuvina säikeinä mukana myös helmikuussa ilmestyneessä, Gaudeamuksen julkaisemassa kirjassa Talous ja moraali, jossa talouden moninaisia ilmiöitä ja niiden suhdetta moraaliin lähestytään muun muassa historian, uskonnon, taloustieteen ja filosofian näkökulmasta.
Kirjan sanoma perustuu ajatukseen, että länsimaisesta yhteiskunnasta on vaikea löytää elämänaluetta, joka ei olisi kytköksissä globaaliin markkinatalouteen. Talous ei toimi ilman ihmistä, mutta usein ihminen jää taulukoiden, laskelmien ja teorioiden takaa huomaamatta.
Jos taloutta tarkastelee ihmisen toimintana, yksinkertainenkin asia monimutkaistuu – etenkin, jos katse suuntautuu ihmisen koko toimintaympäristöön ja vieläpä oman kokemusmaailman ulkopuolelle.
Kirjassa ajatuksiaan esittävät parikymmentä talousvaikuttajaa ja yhteiskunnallista keskustelijaa. Jokaisesta kirjoituksesta saisi aiheen kolumniin. TID palaa seuraavissa numeroissa ja verkkolehdessä kirjan teemoihin, mutta otan tässä yhteydessä lyhyesti esiin Sami Pihlströmin kirjoittaman epilogin ”Talouden ja moraalin vaikea suhde”.
Pihlström käsittelee aihettaan muun muassa otsikoilla Köyhyys ja rikkaus, Moraalinen hinta ja Moraalin traagisuus.
Hän muun muassa toteaa, että taloudellisten näkökulmien läpitunkemassa maailmassa moraalista puhuminen on vaarassa muuttua tyhjien kliseiden tuottamiseksi. Samoin hän toteaa, että ihmisten välisten moraalisesti merkityksellisten asenteiden, kuten ystävällisyyden ja hyväksynnän välineellistäminen yritysten menestystekijäksi saattaa pitkällä aikavälillä köyhdyttää sitä, miten kohtaamme ihmisiä.
”Vaurastuminen ei ole sinänsä epäeettistä… Ei ole väärin, että liikeyritys tavoittelee voittoa… Arvostelun sijaan on tärkeää todeta, että yksilöiden pyrkimykset vaurastumiseen ovat järkevästi säädeltyinä kannustettavia… Sen sijaan moraalin näkökulmasta miltei mikä tahansa ongelmattomalta ja hyödylliseltä vaikuttava toiminta, esimerkiksi yritystoiminta, mutta myös auttamistyö, voi olla epäeettistä.”
Tuula Lukić 4.4.2016
Kirjoittaja on TID-lehden päätoimittaja
