Amerikkalainen jalkapallo ja rugby ovat osa porvoolaista urheilumaailmaa. Jenkkifutiksessa Butchers ja rugbyssa Old Town Shamrocks kuuluvat lajeissaan maamme kärkijoukkueisiin, sillä molemmat joukkueet pelaavat korkeimmalla sarjatasolla. Molemmat seurat ovat myös mukana Jump In! Porvoo -liikuntatapahtumassa 8.9.2019.
Menestys Suomen mestaruussarjoissa saavutetaan vain suunnitelmallisella, oikeanlaisella ja pitkäjänteisellä harjoittelulla. Butchersin valmentajan Jimi Roikon mukaan harjoituksissa pyritään rakentamaan joukkuetta kollektiivisesti työn, mutta myös nautinnon sekä pelisuunnitelmiin paneutumisen kautta.
– Talvella pelaajat harjoittelevat salilla omatoimisesti 3-4 kertaa viikossa, ja pyrimme tekemään kolme juoksutreeniä Uusimaa Areenalla. Kesällä normaalipeliviikolla on kolme treeniä, ja viimeisessä käydään läpi otteluiden pelikirjaan liittyviä asioita.
Toista kauttaan Old Town Shamrocksin päävalmentajana toimiva Casey Dent puolestaan kertoo harjoittelun vuosikierrosta seuraavasti:
– Harjoituspäiviä ovat tiistai ja torstai, jolloin ohjelmassa on syöttöharjoittelua sekä erityisesti harjoittelua kehittymistä vaativilla osa-alueilla. Talvella ohjelmassa on enemmän fyysistä valmennusta. Joukkueen harjoitusringissä on mukana 35 pelaajaa, ja tänä vuonna tärkeimpänä tavoitteena on menestyä viime vuoden viidettä sijaa paremmin.
Molemmat lajit sopivat kaikille
Vuodesta 2014 alkaen Suomen mestaruussarjassa pelanneen Shamrocksin pelipaikkana on Hamarin kenttä. Seura perustettiin vuonna 2011. Valmentaja Dent sanoo pelaajien kehityksen lähtökohtana olevan halun oppia ja olla joukkuehengen mukaisesti osa joukkuetta.
– Rugbyssa tarvittavan kurin oppii pelaamalla, mutta pelaajien fyysiset ominaisuudet voivat olla hyvinkin erilaisia. Rugbya pelataan herrasmiesten säännöillä, joukkuetovereita arvostetaan, ja pelin jälkeen joukkueet kokoontuvat yhdessä puimaan läpi ottelun tapahtumia.
Keskusurheilukentällä pelaava Butchers perustettiin vuonna 1986. Seurassa on noin 150 jäsentä, ja kahteen edustusjoukkueeseen kuuluu yli 50 pelaajaa.
– Pelaajille fyysiset ominaisuudet ovat tärkeitä, sillä otteluissa on monia yksi vastaan yksi tilanteita. Peli sopii kaiken kokoisille, mutta jokaisen pelaajan tulisi olla hyvässä fyysisessä kunnossa, Jimi Roiko kertoo.
Vuodesta 1991 lähtien joukkue on kahta vuotta lukuun ottamatta pelannut jenkkifutiksen ylimmällä tasolla Vaahteraliigassa.
Pelirakenteiden eroavaisuudet
Soikealla pallolla pelaaminen yhdistää lajit toisiinsa, mutta pelien rakenteet eroavat toisistaan.
– Rugbyssä kentällä on 15 pelaajaa, ja isona tavoitteena on tehdä maaleja. Ottaa pallo vastustajalta kentän toisesta päästä ja viedä toiseen päähän, mutta palloa saa viedä vain eteenpäin ja taaksepäin, kuvailee Casey Dent leipälajistaan ennen Jimi Roikon lyhytanalyysiä jenkkifutiksesta.
– Neljän yrityksen aikana täytyy pallo joko viedä vastustajan maalialueelle tai sitten potkaista maalihaarukan läpi. Jokaisen 11 pelaajan pitäisi pelata saman pelisuunnitelman mukaisesti, ja näin varsinkin puolustuksen kohdalla. Kuluvalla kaudella joukkueemme puolustus on aika nuori ja kokematon, ja eräänä tavoitteena on kehittää puolustuspeliä pelivirheitä poistamalla.
Toisena näkyvänä erona on peliaika sekä pelaajien käyttämät suojukset. Rugbyn peliaika on 2 x 40 minuuttia juoksevaan tyyliin, kuten jalkapallossa. Amerikkalaisessa jalkapallossa puolestaan on neljä 12 minuutin mittaista erää, ja pelikello pysäytetään säännöissä määriteltyjen pelitapahtumien perusteella. Rugbyssa sallittuja suojuksia ovat kypärä, hartiasuojat, alasuoja ja säärisuojat. Näihin suojavarusteisiin lisätään amerikkalaisessa jalkapallossa esimerkiksi lonkka-, reisi- ja polvisuojat sekä hammassuojat.
Valmennustyön vaativuus
Joukkuelajien valmentaminen on haasteellista työtä. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi harjoitusten suunnittelu ja toteutus. Päättäväisyys on yksi valmentajan tärkeistä ominaisuuksista, ja hänen on hallittava sekä joukkueen että yksilöiden johtaminen.
– Ihannemaailmassa meillä olisi ison maailman tapaan jokaiselle pelipaikalle valmentaja. Mitä enemmän joukkueella on valmentajia, sen enemmän pelaajista saadaan irti. Yleisellä tasolla valmentajat voivat kehittää osaamistaan osallistumalla liiton järjestämiin koulutuksiin, lukemalla alan kirjallisuutta, katselemalla otteluita YouTubesta sekä olemalla vuorovaikutuksissa muiden valmentajien kanssa, luettelee Jimi Roiko.
Amerikkalaisen jalkapallon tavoin myös rugby on maassamme amatööriurheilua, jota ei voi verrata perinteisiin rugbyn suurmaihin, kuten Englantiin, Irlantiin tai Uuteen-Seelantiin.
– Olen peliurani aikana nähnyt monia hyviä pelaajia, joihin edes parhaita suomalaisia pelaajia ei voi verrata, Casey Dent kertoo ja lisää, että valmennuksessa tärkeällä sijalla ovat kärsivällisyys ja määrätietoisuus.
Teksti: Jari Hemmilä, julkaisu Jump In Porvoo -tapahtumalehti elokuu 2019.
Artikkelikuvassa Jimi Roiko (vas) ja Casey Dent, kuvaaja Jari Hemmilä.
