Suurlaliitti-nimistä rakennusalan käänteentekevää keksintöä esiteltiin suomalaislehdistössä 1930-luvun puolivälissä. Herra Vilho Suurla (1883-1940) oli keksinyt sahajauhojen asfaltoimismenetelmän – vuoriöljytervalla tervatun sahajauhomassan – ja patentoinut sen.
Keksintöjen parissa puurtanut viipurilainen kauppias oli jo aiemmin hakenut patenttia mm. venemoottorin menoputkelle sekä kirjoituskoneen viivauslaitteelle. Hän oli keksinyt myös menetelmän, jonka avulla selluloosasta voitiin valmistaa kattopahvia, vuorauslevyjä sekä pesua kestäviä tapetteja.
Mies oli Wilho Sobolew, joka suomalaisti nimensä ja ikuisti sen suurlaliitti-keksintöönsä.
Uudella aineella oli runsaasti etuja: Rakennukset kuiviksi ja ääntä eristäviksi. Ei syty kipinästä, ei kyde. Hiiriä karkottava, rotille vastenmielinen. Yhtä tehokasta lämmön eristysainetta kuin villa tai korkki, mutta hinnaltaan vain murto-osa. Ei liiku mihinkään suuntaan lämmön, kosteuden tai kylmyyden vaikutuksesta.
Keksinnölle odotettiin huomattavaa kansantaloudellista arvoa, olihan se osittain kierrätysmateriaalia, sahalaitosten jäteainetta. Lisäksi edullinen hinta mahdollisti käytön vähävaraisille omakotirakentajille. Sitä ehdittiin ennen sotia käyttää rakennuskohteissa mm. Viipurin Yhdysoluttehtaalla ja Rauhan mielisairaalassa. Onkohan kukaan nykypäivänä kuullut suurlaliitista?
Teksti: Tuula Lukić / TID media&events – kustannustoiminta ja tapahtumatuotanto
Lähteitä: Maakansa 14.9.1935, Rakennustaito 22.5.1936, Suomen puu 12.3.1937, Suomen patenttirekisteri
Lue lisää mielenkiintoisista materiaaleista: