Tagiarkisto: kuvaaja Srba Lukic

Magnus von Knorring

Magnus von Knorring i Lovisa Smedsgränden

Kapea Sepänkuja Loviisan vanhassa kaupungissa tuo lapsuudenmuistot elävästi Magnus von Knorringin, 60, mieleen. Rahastoyhtiö Fonditan perustajajäsen ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja asui lähes koko kouluikänsä Loviisassa. Tuttu tie vie ravintola Degerby Gilleen, jossa perhe kävi 1960-luvulla sunnuntaisin lounaalla monien muiden loviisalaisperheiden tapaan. Tämä yksi Loviisan vanhimmista rakennuksista on vuodelta 1695, samalta vuosisadalta, jolloin Knorring-suku saapui Suomeen. Kuninkaallinen kammari antaa upeat puitteet lounaskeskustelulle.

Kun Magnus von Knorring valmistui kauppakorkeakoulusta vuonna 1985, oli pankkimaailma muutoksessa. Synkät pankkisalit eivät häntä juurikaan vetäneet puoleensa, mutta ilmassa oli paljon uutta, muun muassa ulkomaisia pankkeja alkoi tulla Suomeen.

Vastavalmistuneena von Knorring aloitti Turun ja Ahvenanmaan säästöpankkien yhteisenä markkinointipäällikkönä, mutta siirtyi pian Helsinkiin, perusti Carnegie Suomen sivuliikkeen ja oli sen toimitusjohtaja. Vuonna 1997 syntyi Fondita Rahastoyhtiö.

Magnus von Knorring Loviisan Mariankadulla

Magnus von Knorring Loviisan Mariankadulla, jossa perheellä oli asunto kivitalon toisessa kerroksessa.

– Viime keväänä vietimme yhtiön 20-vuotisjuhlia. Loviisassa en ole näinä vuosina kovinkaan usein ehtinyt käydä, kun vapaa-ajan asuntokin on läntisellä Uudellamaalla. Jonkin aikaa meillä oli täällä saari ihan soutumatkan päässä rannasta, hän kertoo.

Loviisa on piirtynyt miehen mieleen pienimuotoisena turvallisena kaupunkina, jossa lapsen elämä oli hyvin fyysistä, täynnä leikkiä ja liikkumista ulkona. Isä oli laivanrakennusinsinööri, ja Rauma-Repolan telakka oli syy, miksi perhe oli Helsingistä Loviisaan muuttanut. Isoisä puolestaan vaikutti Porvoossa lääkärinä.

– Pikkukoululaisena en varmasti vakuuttanut ketään kyvyilläni ja vietin enemmän aikaa luokan ulko- kuin sisäpuolella. Olin lukioikäinen, kun muutimme Turkuun ja menin poikalyseoon, jossa pärjääminen vaati ihan erilaisia taitoja ja dynamiikkaa. Viihdyin lyseossa äärettömän hyvin ja pidin opiskelusta, Magnus von Knorring muistelee.

Ammantinvalinta ei ollut itsestäänselvyys, upseerinurakin kävi mielessä. Hän kuitenkin tunnisti jo nuorena itsessään yrittäjähenkisyyden, joka johti lopulta Fonditaan.

Hyvä tuote tuottaa

Suomessa on kolmisenkymmentä rahastoyhtiötä, joiden toimintaa valvoo Finanssivalvonta. Markkinoita hallitsee kolme suurta pankkiryhmää yhteensä 70 prosentin osuudella. Näillä markkinoilla Fondita Rahastoyhtiö Oy on menestynyt pitkän aikavälin tuottovertailussa erinomaisesti – rahastojen tuotto on 20 vuoden aikajänteellä mitattuna ollut noin 10-15 prosenttia vuodessa.

– Kilpailu on suuri haaste, me kilpailemme sijoitettavasta rahasta. Pankkeja on mahdotonta lyödä volyymillä, koska niillä on niin iso verkosto. Pankissahan pystytään myös tarkistamaan, onko henkilön tilillä rahaa ja sen mukaan suosittelemaan tuotteita, huonojakin, Magnus von Knorring toteaa.

Pienten yhtiöiden kilpailuvalttina onkin juuri tuote ja erikoistuminen. Keskinkertaisuus ei riitä.

– Tärkeintä on motivoitunut henkilökunta. Hienot konttorit tai pehmeät tuolit eivät auta, jos emme hoida työtämme hyvin niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Asiakastyytyväisyys perustuu luonnollisesti sijoitusten tuottoon. Rahastojen sijoituskohteet valitaan huolella. Fondita tunnetaankin pienyhtiöihin ja osakepoimintaan erikoistuneena rahastoyhtiönä.

– Keräämme paljon tietoa yritysten toiminnasta ja arvioimme niiden menestysmahdollisuuksia. Tällä tavoin poimimme yrityksiä, joihin uskomme, että asiakkaiden on hyvä sijoittaa, von Knorring selittää.

Fonditalla on seitsemän eri osakerahastoa, joista vanhin on vuonna 1997 käynnistetty Fondita Equity Spice. Se sijoittaa suomalaisiin, maailmalla johtavan aseman saavuttaneisiin pörssiyhtiöihin, ja sen tuottoluvut ovat korkeat.

– Meitä pidettiin pitkään vain pohjoismaisena talona, mutta nyt meillä on myös kolme rahastoa, joissa on yrityksiä esimerkiksi Saksasta, Hollannista ja Belgiasta, sekä yksi globaali rahasto, jossa siinäkin on pääosin edustettuna Pohjois-Eurooppa. Maa sinänsä ei vaikuta, mutta Euroopan alueella yritysten toimintaa, kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä on helppo seurata ja korruptiotakin on vähemmän kuin jossain muualla.

Salkunhoitajien rooli tiedonhaussa on merkittävä.

– Kierrämme maailmaa ja tapaamme yritysjohtoa. Salkunhoitajalla on tietysti oltava vahva koulutus, jotta hän pystyy tulkitsemaan lukuja, ja myös hyvä yleissivistys, sillä maailmantapahtumat vaikuttavat yrityksiin ja sijoittamiseen. On ymmärrettävä trendejä.

Miksi salkunhoitajiin sitten liittyy julkisuudessa niin paljon negatiivisia mielikuvia?

– Aina on niitä, jotka toimivat sääntöjen vastaisesti ja haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa vain itselle ja nopeasti. Jos taas haluaa pysyä mukana kilpailussa ja rakentaa hyvää mainetta, on oltava pitkäjänteisyyttä ja korkea moraali, von Knorring painottaa.

Riskinhallintaa

Fonditan seitsemässä rahastossa on hoidossa 850 miljoonaa euroa asiakkaiden rahaa. Suurin osa tulee eläkeyhtiöistä. Keskimääräinen sijoitus on melko korkea, yli 100 000 euroa, mutta joukossa on myös pieniä sijoittajia, jotka saattavat sijoittaa esimerkiksi parisataa euroa kuukaudessa. Alarajaa sijoituksille ei ole, ei myöskään merkintäpalkkioita.

– Meillä on aika kevyet salkut eli pyrimme siihen, että yhdessä salkussa on korkeintaan 30 yritystä. Ei ole hyvä, jos käärme on liian pitkä eli salkussa on vähän kaikkea. Riskiä pyritään pitämään alhaalla siten, että salkun sisällä yhdessä yrityksessä ei koskaan saa olla kiinni yli 10 prosenttia, Magnus von Knorring kertoo.

Rahastot noteerataan päivittäin, joten sijoittaja pystyy vertaamaan jatkuvasti tuottoa muihin nähden. Luvut, jotka lehdissäkin näkyvät, ovat nettoa, eli Fonditan kahden prosentin hallinnointipalkkio vähennetään jokaisen päivän arvosta.

– Vaurastuminen ei ole koskaan helppoa, mutta toisaalta on erikoista, että Suomessa ihmisen koko elämän sijoitus menee yleensä yhteen kohteeseen eli asuntoon. Siihenkin liittyy riskejä. Kun on kerran ostanut asunnon vaikkapa alueelta, josta työpaikat katoavat, asunnon arvo laskee. Kun asuntoa on vaikea myydä, on muutto työn perässäkin vaikeaa. Tai asunnon hinta voi laskea, kun ympäristö muuttuu, esimerkiksi eteen rakennetaan toinen talo, Magnus von Knorring vertailee.

Hän nostaa esiin myös suomalaisten eläkerahat.

– Emme pysty itse vaikuttamaan, mihin palkastamme otetut eläkerahat sijoitetaan, mutta Ruotsissa jokainen voi ainakin pieneltä osalta. Myös Fonditalle tulee päivittäin pieniä summia tämän kautta. Me emme tiedä, keitä nuo henkilöt ovat, koska raha siirtyy ruotsalaisen järjestelmän välityksellä.

Suomessakin yritettiin jotain samankaltaista 1990-luvulla, mutta hanke päätyi pankkien ja vakuutuslaitosten käsiin. Tuloksena olivat niiden markkinoimat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ja paljon väärinymmärryksiä verotuksesta.

Taaksepäin on helppo nähdä, mutta millaiselta rahoitusalan tulevaisuus näyttää?

– Meidän kannaltamme tulevaisuus näyttää hyvältä johtuen osittain siitä, että finanssialan tiukentuneet vaatimukset ovat tehneet uusien rahastoyhtiöiden perustamisen erittäin vaikeaksi. Samalla uskon, että niin sanottua löysää rahaa – en pidä sanasta lainkaan – on koko ajan enemmän, kun suhteellisen hyvin toimeentulleen sukupolven omaisuutta siirtyy perintöinä lapsille ja lastenlapsille. En ole mikään Einstein, kun sanon näin. Sijoitettavaa on valtavasti, se näkyy siinäkin, että pankit keksivät koko ajan uusia tuotteita – eivät ne enää tienaa tavallisella luotonannolla. Tietysti toivon, että ihmiset luottaisivat pörssisijoittamiseen ja löytäisivät myös Fonditan rahastot.

Magnus von Knorring tietää, että monet sijoittavat jo vanhuuden turvaksi, sillä mehän emme pysty ennustamaan, missä kunnossa tulemme itse olemaan tai miten vanhuksia tulevaisuudessa hoidetaan. Toiset taas haluavat sijoittaa varmuuden varaksi lastensa tulevaisuutta varten.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Von Knorring

on Saksasta lähtöisin oleva aatelissuku, joka saapui Suomeen Baltian ja Ruotsin kautta. Vuonna 1641 Georg Johan Knorring sai Vihdin Tervalammin kartanon lahjaksi kuningatar Kristiinalta kiitokseksi sotilaallisista ansioistaan. Suomessa Knorring-suku on hallinnut myös muun muassa Kokemäenkartanoa sekä Halikon Joensuun kartanoa. Suvun tittelistöstä löytyvät vuosisatojen saatossa ainakin kamariherra, senaattori, matkakirjailija, kuvernööri, suurlähettiläs, kuoronjohtaja ja taiteilija.

Artikkeliin on tehty tarkennuksia 18.10.2017 (painetun lehden julkaisu 14.10.).

Magnus von Knorring on Fonditan perustajajäsen. Vuonna 1997 yhtiö aloitti rahastoyhtiönä.

Degerby Gille on ns. Vanhan Loviisan vanhin rakennus. Kuntaliitoksen jälkeen Loviisan vanhin rakennus on entisen Pernajan kunnan alueella Suur-Sarvilahden kartano, joka valmistui vuonna 1683.

LPOnetin isot investoinnit

LPOnet Gustaf Forsberg

Itäuusmaalainen tietoliikenneyhtiö LPOnet on määrätietoisesti suuntinut tietään valokuitumarkkinoille ja investoinut suuria summia samaan aikaan, kun Suomi on kärvistellyt matalasuhdanteessa. Rahoitus on hoitunut omasta kassasta.

Loviisassa päämajaansa pitävässä LPOnetissä tehtiin kymmenisen vuotta sitten päätös oman kupariverkon korvaamisesta valokuidulla. Katseet suunnattiin pitkälle tulevaisuuteen juuri laman alla, ja vuonna 2008 aloitettiin mittavat investoinnit.

– Käsittääkseni olimme Suomessa ja ehkä läntisessä maailmassakin ensimmäinen, joka lähti kannibalismiin eli päätimme syödä oman aikaisemman ADSL- ja lankapuhelinliiketoiminnan ja investoida valokuituun, kertoo LPOnetin toimitusjohtaja Gustaf Forsberg.

Kuulostaa yltiöpäiseltä, mutta kilpailuun piti vastata ja mieluiten etukenossa.

– Uusi teknologia teki tuloaan ja ymmärsimme, että kupariverkolla emme kiinteän verkon operaattorina pärjää mobiiliverkkoja vastaan. Jonkin aikaa voi tehdä hyvää bisnestä lypsämällä vanhaa, mutta jos me emme olisi lähteneet kannibalisoinnin tielle, joku muu olisi tullut ja vienyt markkinat.

Nyt Loviisa on yksi Suomen kuidutetuimmista kaupungeista. LPOnet panostaa valokuituun myös Lapinjärvellä, Myrskylässä ja Porvoossa.

Investoinnit perustuvat kysyntään

Laman aikana yritykset ovat yleisesti ottaen olleet varovaisia investoinneissaan. Eri yhteyksissä on julkisuudessakin kuultu investointien patoumasta, jonka purkautumista on odotettu. Gustaf Forsberg huomauttaa, että yritykset eivät lähde investoimaan vain sen tähden, ettei ole vähään aikaan investoitu.

– Investoinnit perustuvat sille, että tulee uutta kysyntää. Korjausinvestoinnit ovat eri asia, mutta matalasuhdanteessa niitäkin on saatettu jättää tekemättä, kun ei ole ollut varmuutta, että koko kapasiteetti on tuottava.

Investointien tarve on myös toimialakohtaista. LPOnetin kaltaisessa yrityksessä matalasuhdanne ei välttämättä hidasta investointeja, kun infran on toimittava koko ajan.

– Toisaalta, kun muut ovat matalasuhdanteessa varovaisia, on investointien toteuttaminen edullisempaa. Näin totesimme vuonna 2008, kun lähdimme valokuitua rakentamaan. Yleinen taloustilanne näytti huonolta, mutta se toi meille yhden kustannustekijän. Maankaivuukapasiteettia löytyi aivan eri tavalla ja edullisemmin kuin korkeasuhdanteen aikana.

Kuten Gustaf Forsberg toteaa, raha tulee rahan luo eli hyvät investointikohteet saavat myös rahaa paremmin ehdoin silloin, kun muut eivät sitä laita likoon.

Iso kassa

LPOnetin investointirahoitus hoitui omasta kassasta. LPOnet Oy Ab on Puhelinosuuskunta LPO:n tytäryhtiö. Se hoitaa liiketoiminnan, josta osuuskunnan jäsenet hyötyvät toimivilla palveluilla ja erilaisilla eduilla. Osuuskunnassa on noin 4000 jäsentä.

– Jäsenistä suurin osa on heitä, jotka ovat aikanaan hankkineet lankapuhelinliittymän. Uudet jäsenet ovat jo puhtaasti valokuituliittymän hankkineita, Gustaf Forsberg kertoo.

Aina 1990-luvulle asti oli tyypillistä, että puhelinliittymä hankittiin joko osuusliittymänä tai vuokraliittymänä. Kun laittoi omaa rahaa palvelun tuottamiseen, sai palvelutkin edullisemmin. Sama pätee yhä.

– Meillä on iso kassa, mutta alaan liittyen myös isot poistot, noin miljoona euroa vuodessa. Silti teemme kohtuullisen hyvää liikevoittoa eli kassaan kertyy poistojen verran rahaa. Se on meidän jäsenten rahaa, jolla laajennamme verkkoa.

Investointiaikaa katsotaan todella pitkällä aikajänteellä, ja poistoaika esimerkiksi kaapeloinnin osalta on 20 vuotta.

– Uusimme infraa Itä-Uudellamaalla nyt sellaiseksi, että se kelpaisi seuraavat sata vuotta, aivan kuten kupariverkkokin oli hyvä sata vuotta aina siitä lähtien, kun sitä 1883 alettiin rakentaa. Missiomme on olla olemassa jäsenten ja käyttäjien takia. Jos olisimme pörssiyhtiö, tällaiset investoinnit eivät välttämättä olisi houkuttelevia, koska tuotto ei ole kvartaali eikä edes vuosi, Forsberg miettii.

Valokuitu – kilpailuvaltti

Investointien taustalla ei ole kyse pelkästään varautumisesta tulevaan. Valokuitu on tätä päivää ja osa digitalisaatiota. Yritysten sijoittumiselle niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tai etätyötä tekeville valokuitu alkaa olla jo merkittävä kriteeri.

– Lähtökohta investoinneille on, että pystymme tarjoamaan asiakkaille ylivoimaisen toimintavarmuuden ja nopeimmat vasteet. Valokuidussa kulkee enemmän dataa kuin perinteisessä televerkossa, eikä yhteys ole riippuvainen siitä, sattuuko siellä samanaikaisesti olemaan kymmenen muuta lataamassa materiaalia, Forsberg esittää.

Valokuituverkon kattavuudessa Suomi on jäänyt jälkeen kärkimaista. Kärjessä ovat ne maat, jotka eivät koskaan edes ryhtyneet tekemään kupariverkkoa tai vanha puhelinverkko on ollut surkea.

– Kun verkkoa on lähdetty kehittämään, on menty suoraan valokuituun esimerkiksi Itä-Euroopan maissa. Suomessa on pitkään oltu siinä uskossa, että mobiiliverkko voittaa eikä kiinteää tarvita. Tässä muu maailma on rynninyt Suomen ohi aika lahjakkaasti.

Kuitukehitys maailmassa LPOnet

Monopoli

Valokuituverkon rakentaminen on Gustaf Forsbergin mukaan luonnollista monopolitoimintaa.

– Suomessa on ehkä viisi kaupunkia, joihin useampi operaattori voi kannattavasti rakentaa kiinteän verkon infraa. Pienessä kaupungissa se olisi kuin rakentaisi kaksi viemäriverkkoa vierekkäin.

Monopoli on riski kuluttajalle, mutta yhtiömuodolla on merkitystä.

– Jos omistaja on kolmas taho tai ehkä ulkomailta, se voi alkaa ulosmitata monopoliasemaa hinnoissa, kun asiakkaalla ei ole vaihtoehtoa. Mutta kun omistaja ja asiakas ovat sama, kuten osuuskunnassa, ei monopolista ole haittaa, Forsberg sanoo.

Osuuskunta luodaan yleensä juuri sitä varten, että tuotetaan jotain, jota markkinoilla ei ole, tai koetaan, että saatava palvelu ei ole hyvä tai se on liian kallis.

– Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että meidän puhelinyhtiöt perustettiin alun alkaen paikallisina, koska silloinen tsaarin lennätinlaitos ei alkanut rakentaa Suomeen puhelinverkkoa, Forsberg kertaa.

Parhaimmillaan 1930-luvulla Suomessa oli yli 900 puhelinyhtiötä. Se oli sentraalisantrojen aikaa. Kun modernisointi aloitettiin, ei isoja investointeja kannattanut tehdä 100 hengen kylää varten, vaan pienet yhtiöt alkoivat fuusioitua. Loviisan Puhelinyhtiö on osa tätä kehitystä ja nykyään se on yksi Suomen 23 paikallisesta puhelinyhtiöstä.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Sparrausta liiketoimintaan

Niina Kaakkurivaara teeteeShop

Usko omiin ideoihin vahvistui

Tekstiiliteollisuus Oy hyötyi Kasvu Openista

Porvoolaisen Tekstiiliteollisuus Oy:n toimitusjohtaja Niina Kaakkurivaara, 44, kuuli Kasvu Open -sparrauksesta sattumalta ja kiinnostui. Yrityksen kehittämisohjelmaan haki 32 itäuusmaalaista yritystä. Niistä 15 suurimman kasvupotentiaalin omaavaa pääsi mukaan. Valitut saivat Kasvupolku®-sparrauksessa yrityselämän asiantuntijoilta kahden päivän ajan maksutonta tukea liiketoiminnan kehittämiseen.

Tekstiiliteollisuus Oy:ssä, kuten monessa muussakin yrityksessä, lama on vaikuttanut kuluttajakauppaan ja tukkukauppa on murroksessa. Yrityksen liikevaihto on laskenut useamman vuoden peräkkäin.

– Tukkukaupan päämiehissämme on tapahtunut muutoksia ja monet tilaavat tuotteensa suoraan ulkomailta eivätkä kauttamme kuten ennen. Jotkut myyntikanavat ovat muotoutuneet uudelleen, pitää tietää kenelle myydään ja mitä myydään. Lisäksi omistajanvaihdos kuluvana vuonna on tuonut oman lisänsä toimintaan. Aiemmin Sirpa ja Pertti Stark toimivat yrittäjinä kanssani. Kesällä he luopuivat osuudestaan ja tällä hetkellä toimin omistaja-yrittäjänä yksin. Tavoitteenani on luotsata lankakauppa tälle vuosituhannelle, Kaakkurivaara summaa.

Sparrauksessa kasvua haetaan yrittäjän omista lähtökodista, oli tavoitteena sitten lisätä liikevaihtoa, henkilöstömäärää, lanseerata uusi tuote tai selvittää kansainvälistymisen mahdollisuuksia.

Kaakkurivaara pohti mielessään monia yrityksensä kasvua parantavia asioita kuten house brändiä, verkkokaupan kehittämistä ja vientiä.

– Yrittäjänä on aika lailla yksin ajatustensa kanssa, hän tietää.

Sparrauksen aikana Kaakkurivaara tapasi kymmenen valmentajaa eri aloilta. Hän sai keskitetysti tietoa markkinoinnista, myynnistä, strategiasta, hallitustyöskentelystä ja juridiikasta. Keskusteluissa tarkasteltiin yrityksen nykytilaa ja suuntaa mihin sitä halutaan viedä.

– Ideani yrityksen kehittämisestä vahvistuivat ja kiteytyivät toimintamalleiksi. Kivijalkamme ovat neuleohjeet. Ohjepalvelu ja myytävät langat muodostavat synergian, ne tukevat toinen toistaan ja helpottavat asiakkaan valintoja. Uutena toimintana järjestämme syksyn mittaan myös neulontakursseja, Kaakkurivaara vinkkaa.

Tekstiiliteollisuus Oy teeteeShop

Lankojen lisäksi myynnissä on kotimaista ja skandinaavista ilmettä edustavia sisustavaroita, jatkossa kenties muutakin.

Nyt hyllyille on jo ilmestynyt hyvän menekin saavuttaneet Annie Sloan -kalkkimaalit, -siveltimet ja -vahat.

– Niiden tiimoilta järjestämme maalauskursseja. Kaupallamme teetee SHOPilla on hyvä liikepaikka vanhassa kaupungissa. Se antaa toiminnallemme mainiot puitteet, Kaakkurivaara iloitsee.

Tärkeimmät kehityskohteet ovat kuitenkin verkkopalveluiden uudistaminen ja tukkukaupan kehittäminen.

– En halua paljastaa kaikkia muutoksia mitä on tulossa, mutta pointtina on toiminnan selkiyttäminen ja suoraviivaistaminen.

Tukkupuolella Tekstiiliteollisuus on saanut Ruotsin lisäksi Norjan uudeksi vientimaaksi. Norjassa kaikki tuntuvat neulovan ja mikäs sen parempaa lankakaupan näkövinkkelistä. Sinne yritys vie oman teetee-brändin lankoja sekä saksalaisia Scholler- ja englantilaisia Sirdar-lankoja.

Kasvu Open -sparrauksen yritysesittelyn yhteyteen kuuluu muutaman minuutin ns. hissipuheen eli pitchin pitäminen, jossa oma liikeidea ”myydään” muille. Sparrausten jälkeen järjestetään päätöstilaisuus, jossa valitaan kaksi lupaavinta yritystä jatkoon saamaan lisäoppia ja kohti valtakunnallista finaalia. Itä-Uudeltamaalta jatkoon pääsi lapinjärveläinen yrtti- ja versosalaatin viljelyyn erikoistunut Robben Pikku Puutarha Oy.

Vaikka jatkopaikka jäi Tekstiiliteollisuudelta saamatta, on toimitusjohtaja tyytyväinen.

– Oli todella mielenkiintoista keskustella eri alojen ammattilaisten kanssa ja tavata muita yrittäjiä. Ajatukset yrityksen kehittämisen suunnasta vahvistuivat.

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukić

Tekstiiliteollisuus Oy

Tekstiiliteollisuus Oy on vuonna 1934 perustettu lankojen ja käsityötarvikkeiden tukkuliike. 1970-luvulle saakka yhtiö valmisti myös kankaita. Lankojen tukkukauppaa yhtiö on käynyt 70-luvulta saakka. Tukkukaupan osuus on 70 % liikevaihdosta. Loput 30 % kertyy kuluttajamyynnistä ja verkkokaupasta.

Yrityksellä on Porvoon vanhassa kaupungissa oma myymälä, teeteeSHOP.

Jälleenmyyjäverkosto kattaa koko Suomen ja Ruotsin.

Vientiä on Ruotsiin ja Norjaan, Pienessä mittakaavassa kauppaa käydään lisäksi Venäjän kanssa.

Omien teetee-lankojen lisäksi yritys tuo maahan englantilaisia Sirdar- ja Sublime-lankoja, saksalaisia Schoeller & Stahl/Austerman sekä Lamana-lankoja Turkista tulevat sukkalangat. Myös Italiasta ja Portugalista tuodaan lankoja.

Neulemalleille, teetee-langoille ja -lehdelle on myönnetty Design from Finland -tunnuksen käyttöoikeus.

Yrityksen palveluksessa työskentelee seitsemän henkilöä ja lisäksi agentti Ruotsissa.

Lisätietoja tekstiiliteollisuus.fi

KasvuOpen

Kasvu Open auttaa suomalaisia pk-yrityksiä kasvamaan yrityksen koosta tai iästä riippumatta. Vuonna 2017 tavoitteena on antaa maksutta sparrausta 450 yritykselle yli tuhannen asiantuntijan voimin 30 Kasvupolulla. Vuosi huipentuu Kasvu Open Karnevaaliin 25. – 26.10.2017, jossa 100 finalistin joukosta valitaan Suomen parhaat kasvuyritykset. Itä-Uudellamaalla järjestelyistä vastaa Posintra.

Lue myös TID-artikkelit:

KasvuOpen – Ikkuna maailmaan

KasvuOpen kiidättää kasvuun

Lupaavia kasvutarinoita

Rohkeasti maailmalle

 

Lisätietoja kasvuopen.fi