Tagiarkisto: kuvat Srba Lukic

Kesätyönä sijoittaminen

Rasmus Hägglund

Porvoolaisella Rasmus Hägglundilla, 19, on varmaankin yksi harvinaisimmista kesätöistä. Tämän vuoden ylioppilas työllistää itsensä osakesijoittajana. Haussa oli työpaikka ravintolaan, mutta kun se ei napannut, päätti Rasmus paneutua sijoittamiseen, johon hän on tuntenut kiinnostusta jo kauan.

Jo muutama vuosi sitten Rasmus Hägglund sijoitti ensimmäiset kesätyöstä tienatut rahansa osakkeisiin, mutta kiinnostus kumpuaa vieläkin kauempaa, tuttavaperheen tenniskentän laidalta.

  • Olin aika nuori, ehkä 10-vuotias, kun kävin vanhempieni kanssa perhetuttujen mökillä. Vaikken asiaa mitenkään suuremmin kysellyt, ihmettelin, miten oli mahdollista, että kesämökilläkin voi olla tenniskenttä.

Vähän vanhempana Rasmus alkoi jo kysellä ja pääsi jyvälle, mitä sijoittamisella voi saavuttaa. Omat isovanhemmat pistivät sijoituskohteissa ja rahastoissa hänelle säästöön varoja, joihin hän sai käyttöoikeudet 18-vuotiaana ja alkoi sijoittaa niitä isoisän kokemuksen myötävaikutuksella.

Nyt hän puhuu luontevasti sijoittamisesta työnä ja pohtii samalla nuorten työllistymistä.

  • Kesätyöpaikkoja on nuorille yksinkertaisesti niin vähän, ettei kaikille riitä. Eräs ystäväni perusti toiminimen, kun ei saanut töitä ja tekee nyt maalarin töitä itsenäisesti. Minusta oma yritys on ihan fiksu vaihtoehto, siinä voi oppia muutakin kuin vain tiskaamista. Se vaatii tietysti paljon rohkeutta, mutta ensisijaisesti tarvitaan omaa halua.

Rasmus Hägglund

Jatkuvaa oppimista

Omalla kohdallaan Rasmus Hägglund kuvailee epäonnista kesätyöpaikkahakuaan nyt vain myönteisesti. Jos hän kävisi päivittäin muualla töissä, olisi paljon jäänyt oppimatta, sillä sijoittaminen ja treidaaminen ottavat aikansa. Hän täsmentää näiden kahden eron.

  • Treidaaminen on aktiivista, päivittäistä ja nopeaa kaupankäyntiä arvopapereilla, kun taas sijoittaminen on analyyttisempaa ja sijoitusaika on yleensä pidempi.

Rasmus aloitti treidaamisen puoli vuotta sitten, mutta on jo höllentänyt sen osalta ja palannut takaisin sijoittamisen puolelle. Treidaamisen intensiteetti on kuitenkin ollut oppimisen kannalta hyödyllistä.

  • Treidaamisessa on riskejä, ja tärkeää on, ettei ole liian ahne. On ostettava oikeaan aikaan, mutta on osattava myös hypätä nopeasti ulos oikeaan aikaan. Jonkun halvan yhtiön äkillisesti nouseva kurssi houkuttaa ostamaan, mutta muutamassa minuutissa kurssi voikin mennä taas alas.

Taustalla voi olla hämäriä tarkoituksia ja vääriä huhuja. Treidaajan suurin haaste ovat kuitenkin tietokoneet, jotka tulkitsevat sekunnin murto-osissa osakkeiden hinnanmuutoksia ja tekevät ostoja ja myyntejä koodaajien syöttämien algoritmien mukaisesti. Voittoa tahkoavat algoritmit ovat kultaakin kalliimpia niiden omistajille.

  • Piensijoittajalla ei ole mitään saumaa pärjätä, kun kone alkaa käydä kauppaa. Siksi sijoittaminen on treidaamista parempi vaihtoehto. Se on pitkäjänteisempää, eivätkä koneet ainakaan vielä osaa ennustaa vuoden päähän.

Rasmus suosittelee sijoittamista myös, jos on todella kiinnostunut yritysmaailmasta ja niistä yrityksistä, joiden ympärillä kauppaa käydään.

  • En tiennyt siitä maailmasta juuri mitään ennen kuin aloitin sijoittamisen. Nyt on jo verissä, että luen uutiset joka päivä. Vanhempien ihmisten seurassa huomaan, että ymmärrän paremmin, mistä he puhuvat ja pystyn jopa osallistumaan ja sanomaan perustellun mielipiteeni. Se on konkreettisesti ollut tässä parasta. Tiedän maailmasta enemmän kuin ennen.

Rasmus Hägglund

Plussan puolelle

Kesätyönä sijoittaminen ei aiheuta Rasmus Hägglundille suuria paineita. Ei tarvitse edes herätä joka aamu aikaisin ja saa lukea lehdet rauhassa.

  • Aina kun luen jostain yrityksestä, mietin, onko se listautunut. Tai jokin uutinen saa pohtimaan, kuinka se vaikuttaa kauppaan, vaikken juuri silloin tekisikään omia sijoituksia.

Sijoittaja voi käyttää useampia alustoja, joista saa myös tietoa sijoittamisesta ja yrityksistä. Rasmuksen suosikkeja ovat Nordnet ja Interactive Brokers. Mutta mikä on hänen tavoitteensa?

  • Minulla ei ole tiettyä rahallista tavoitetta, ja kun nyt olen siirtynyt pitkän aikavälin sijoittamiseen, voi olla, etten juuri nyt tienaa mitään. Pyrin siihen, että jään plussan puolelle. Pidän matkustamisesta ja sijoittamisella olen pystynyt kustantamaan omat ulkomaanmatkat. Olisi tietysti viisaampaa sijoittaa voitot aina edelleen, mutta kerranhan tässä vain eletään.

Matkustamisen lisäksi tavoitteena on pääsy Hankenille opiskelemaan. Pääsykokeet ovat pian ylioppilasjuhlien jälkeen kesäkuun alussa.

  • Pidän tästä, mitä teen, mutta tiedän, että elääkseen pelkästään sijoittamalla, pitäisi olla todella paljon pääomaa. Jos nyt nimeäisin jonkin ammatin, johon tähdätä, se on hedge-rahaston* valtuutettu. Siihen tehtävään pääsevät yleensä vain ne, jotka ovat tunnettuja ja luotettuja sijoittajia, sillä valtuutettu sijoittaa asiakkaansa rahoja eteenpäin.

Sijoitusneuvojien suhteen Rasmus Hägglund kehottaa olemaan tarkkana, sillä aina ei voi tietää, missä paras osaaminen on ja mitkä ovat sijoitusneuvojan motiivit. Jos on säästöjä, kannattaa miettiä, onko syytä pitää varat pankkitilillä vai haluaako hakea niille parempaa tuottoa. Olennaisinta on oma kiinnostus sijoitustoimintaan.

 

*Hedge fund -sijoitusrahasto

”Yhteisnimitys varsin erilaisille erikoissijoitusrahastoille. Niiden tavoitteena on positiivinen tuotto kaikissa markkinaolosuhteissa. Hedge fund voi sijoittaa listattujen ja listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin, erilaisiin korkokohteisiin ja -johdannaisiin. Hedge fund -sijoitusrahastot ovat suuririskisimpiä rahastotyyppejä.” www.porssisaatio.fi

Teksti: Tuula Lukic, kuvat : Srba Lukic

Lelumaailmassa

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Antiikkikauppa vei lelujen pariin

Kun astuu Porvoon Nukke- ja lelumuseon ovesta sisään, huomaa palanneensa lapsuuteen. Eikä mihin tahansa lapsuuteen, vaan sellaiseen, jossa ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat leikille.

  • Kaikilla museon leluilla on todellakin leikitty, kertoo museon toiminnasta vastaava Jorma Söderlund, 67.

Hän on kartuttanut kokoelmaa aluksi yhdessä jo edesmenneen äitinsä, antiikkikauppias Evi Söderlundin, kanssa vuodesta 1963 lähtien.

  • Meitä pidettiin hulluina, kun ostimme huutokaupoista vanhoja leluja, Söderlund muistaa.

Jorma Söderlund Nukke- ja lelumuseo

Lelumaailma tuli perheelle tutuksi jo 50-luvulla, kun Jorman merimies-isäpuoli möi matkoiltaan tuomansa lelut helsinkiläiseen Winterin lelukauppaan.

  • Harmi kun emme ymmärtäneet aloittaa keräilyä jo tuolloin, Söderlund hymyilee.

Museon hyllyiltä katselevat jutusteluamme noin tuhannen nuken silmäparit, lukuisat nallet, hevoset sekä lukematon joukko muita leluja 1800-luvulta 2000-luvulle saakka.

  • Ennen sallittiin pyssytkin, Söderlund esittelee vaikuttavaa leikkipyssykokoelmaa.

Yhdestä vitriineistä voi ihailla järvenpääläisen Fauni-tehtaan Muumi-hahmoja 1950-luvulta.

Varsinaista hittilelua Söderlund ei heti osaa nimetä.

  • Ehkä sellaiseksi voisi luonnehtia 60-luvun Batmanit. Aiemmin ei ollut samanlaisia lelubuumeja kuin nykyisin, hän kertoo.
  • Kaupunkilaislapsilla oli enemmän leikkikaluja kuin maalla asuvilla, mutta eivät maalaisetkaan ilman leluja leikkineet, Söderlund mainitsee.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Juuri ja juuri omillaan

Ennen vanhaan lelut tehtiin yleensä itse kotoa löytyvistä materiaaleista kuten puusta, nahkasta, luusta, kankaasta ja vähän myöhemmin raudasta. Kotieläimet ja nuket olivat suosiossa.

Leikkikalut yleistyivät Suomessa 1800-luvulta lähtien, kun teollinen lelutuotanto pääsi vauhtiin. Suomen lelutehtaat sijaitsivat pääosin Pohjanmaalla. Leluja lähettivät Amerikkaan muuttaneet sukulaiset joulupaketeissa ja toivat matkoiltaan merimiehet.

Hieman yllättävästi paljastuu, että leluja tehtiin myös Suomen vankiloissa. Esillä on esimerkiksi Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

  • Pääosin museon lelut on ostettu kokoelmaan, vaikka silloin tällöin tarjotaan lahjoituksia. Ostaminen on selkeintä, Söderlund sanoo.
  • Lelumuseon pito ei ole bisnestä, vaan harrastus. Sisäänpääsymaksu on 3,50 euroa aikuisilta ja 2 euroa lapsilta. Monet pitävät hintaa liian kalliina. Jokainen voi laskea kuinka monta asiakasta tarvitaan kattamaan 1000 euroa maksaneen lelun kustannukset, Söderlund mainitsee.

Lelumuseo on toiminut nykyisissä tiloissa Vanhassa Porvoossa vuodesta 1975. Tilat sijaitsevat 1800-luvun puutalossa kahdessa kerroksessa. Korvaamaton kokoelma on mainittu yhdeksi Suomen parhaista.

  • Toiminta pyörii juuri ja juuri omillaan. Joskus olen joutunut laittamaan omista varoista lisärahoitusta, Söderlund kertoo.
  • Haaveenani on saada hankittua lisätilaa, sillä varastossa odottaa 200 laatikollista leluja esillepääsyä. Lelut pitävät nuorena, Söderlund naurahtaa.
Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

Kuka jatkaa?

Porvoon Nukke- ja lelumuseo on yksityinen museo eikä se saa julkista tukea.

  • Ilmarinen ja Varma pitävät hengissä niin minut kuin puolison, eläkkeellä oleva Jorma Söderlund heittää.
  • Toisaalta, jos museoon tulisi ulkopuolisia tukijoita, menisi samalla oma vapaus, hän lisää.

Jossain vaiheessa Söderlundilla on kuitenkin edessään museosta luopumisen hetki. Jatkaja voi tulla perheen piiristä, mutta mitäpä jos jollakin muullakin taholla olisi halua ryhtyä museonpitäjäksi? Jos joku jossain haaveilee juuri lelumuseosta, onko se pelkkää romantiikkaa? Voisiko tällä tulla toimeen?

  • Romantiikka ei elätä, niinhän se on avioliitossakin. On selvittävä arjesta ja kaikki maksaa, myös harrastukset. Jos jonkin asian saa ilmaiseksi, se tarkoittaa vain sitä, että lasku ei ole vielä tullut, museonjohtaja tuumii.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Porvoon lelupaja

Porvoossakin on valmistettu leluja. Vuonna 1909 taidemaalari John Engelberg perusti Oy Suomalainen Lelupaja –nimisen yrityksen yhdessä liikemies Walter Sjöbergin kanssa. Engelberg oli aloittanut pahvilelujen valmistuksen jo vuonna 1907. Vuonna 1912 lelupaja sai tilat Porvoon Uuden Panimon tyhjäksi jääneestä rakennuksesta Aleksanterinkadun ja nykyisen Linnankoskenkadun kulmasta. Tuolloin aloitettiin puulelujen valmistus. Lelupaja toimi Porvoossa vuoteen 1915 asti ja sen tuotantoa on päätynyt myös Nukke- ja lelumuseoon.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo
Jokikatu 14 sisäpiha, Vanha Porvoo
Samassa osoitteessa antiikki- ja vanhan tavaran liike Tuulan Aitta
www.lelumuseo.com
Nukke- ja lelumuseon puh. 040 501 5006
Tuulan Aitta puh. 040 5318245

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukic

Mä oksalla ylimmällä…

Touran Puu-apu Oy

Touko-kesäkuun vaihteessa luonto on vielä hyvässä kasvuvaiheessa ja lintujen pesintä täydessä käynnissä. Arboristi voi sen sijaan vähän hengähtää – pitkin alkuvuotta onkin jo tullut kiipeiltyä yhdessä jos toisessa puussa.

  • Puita leikataan aina siihen asti, kunnes lehdet puhkeavat. Seuraava lehtipuiden leikkuuaika on juhannuksesta elokuun loppuun, kertoo puunhoidon ammattilainen Tuomo Toura.

Hän kehottaakin ihmisiä nyt nauttimaan luonnosta. Jos kuitenkin puiden kunto omalla pihalla huolettaa, kannattaa pyytää kuntoarvio. Arboristin tehtävänä on tunnistaa muun muassa rakenteellisia vikoja tai sienitauteja.

Tuomo Toura on toiminut puunhoidon ammattilaisena reilut kymmenen vuotta. Arboristikoulutuksen lisäksi hänellä on metsäalan insinöörin paperit. Työssä kiehtoo fyysisyys.

Tuomo Toura ja Erik Nevalainen

Tuomo Toura (oik.) ja Erik Nevalainen olivat puunhoitotehtävissä Porvoossa huhtikuun lopulla.

  • Käsillä tekeminen, fyysinen työ ja kiipeily tuovat omanlaisia innostavia haasteita, ja onhan se aika hienoa, että pysyy hyvässä kunnossa vain työtä tekemällä, Toura naurahtaa.

Yrittäjyys on alalle ominaista ja näin on myös Tuomo Touran kohdalla. Hän perusti yrityksensä heti valmistuttuaan. Puiden hoitoon ja pihapuiden kaatoon erikoistuneen Touran Puu-apu Oy:n kotipaikka on Pukkila, josta käsin toimintaa on koko Etelä-Suomen alueella ja kauempanakin, jos tarve vaatii.

Arboristien ilosanoma

Touralla on yksi vakituinen työntekijä ja yksi säännöllisesti tuntitöitä tekevä, mutta arboristit tukeutuvat myös vahvasti yhteistyöverkostoonsa, eli kun yritykset ovat mikroyrityksiä, ne hyödyntävät toistensa apua. Kuten Toura toteaa, yhteistyö on nykyaikaa ja joustavampi tapa kuin palkata omaa henkilöstöä.

  • Alalla ei ole yhtään isoa yritystä, joten siinäkin mielessä on luontevaa ryhtyä itse yrittäjäksi. Aluksi tein sivutoimisena ja olin muiden apuna työmailla. Pikku hiljaa alkoi tulla omia asiakkaita, Toura selvittää yrityksensä kehityskaarta.

Asiakaskunnasta pääosa on taloyhtiöitä. Myös seurakunnat ja kaupungit ovat merkittäviä toimeksiantajia.

Ehkä emme tule ajatelleeksi, kuinka iso pääoma kunnilla – siis meillä kaikilla asukkailla – on kiinni puustossa. Väärillä toimenpiteillä tämän vehreän omaisuutemme elin-ikää saatetaan lyhentää monilla vuosilla.

  • Minä julistan mielelläni arboristin ilosanomaa eli koulutetun puunhoitohenkilöstön merkitystä. Kunnissa on kyllä ymmärretty tämä, ja onneksi suuntaus on se, että kilpailutuksissa urakoitsijoiltakin vaaditaan ammattilaisten käyttöä. Tätä asiaa on Suomen Puunhoidon yhdistys ajanut voimakkaasti, Toura kertoo.

Arboristi Tuomo Toura

Tunteiden kuohahtelua

Vuosien varrella Touralle on kertynyt kokemusta monenlaisista tilanteista. Uudet haasteet ja asiatuntemuksen kertyminen ovat työn suola. Kun hän miettii mieleenpainuvimpia työkeikkojaan, ajatukset siirtyvät uran alkuaikoihin ja Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

  • Puut olivat Suomen mittakaavassa ajatellen harvinaisen isoja ja viiden vaahteran kaatamiseen meni useampi päivä. Oksia ei voinut päästää vapaalla pudotuksella maahan, vaan kaikki oli laskettava alas köysillä, Toura muistelee.

Riski hautamuistomerkkien vahingoittumisesta oli koko ajan pidettävä mielessä. Lisäksi vanhojen vaahteroiden kaataminen historiallisestikin merkittävällä alueella on varmasti herättänyt tunteita myös ulkopuolisissa.

  • Puut herättävät tunteita laajalla skaalalla ja sen me ammattilaiset saamme kohdata usein esimerkiksi taloyhtiöissä. On ihmisiä, jotka haluavat kaataa kaiken, kun taas toisessa ääripäässä oksaakaan ei saisi katkaista.

Toura itse nauttii luonnosta ja puut ovat aina kiehtoneet häntä. Ammattilaisena hän kuitenkin toivoisi ihmisiltä maalaisjärjen käyttöä ja että puiden hoitoon ja kaatoon pystyttäisiin suhtautumaan myös käytännön kannalta.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

 

 

 

Boosting your brand

Teampac Liljendal

Tahto, joukkue ja oikeat asiat. Näihin sanoihin kiteytyy Loviisan Liljendalissa lähes 50 vuotta toimineen Teampac Oy:n menestyksen avaimet. Yritys on kansainvälistynyt määrätietoisesti.

Loviisalaisen Teampac Oy:n tarina on esimerkki yrityksen sisällä tehdyistä oikeista päätöksistä, jotka ovat tuottaneet hyvää hedelmää kauaskantoisesti. Vuonna 1969 perustetun yrityksen rooli on vuosikymmenien aikana muuttunut elintarvikepakkaajasta kosmetiikan, hygienia- ja lääkinnällisten tuotteiden sopimusvalmistajaksi.

Viennin osuus lähentelee seitsemääkymmentä prosenttia. Pääosa viennistä suuntautuu Pohjoismaihin, mutta tavoitteena on laajentaa kansainvälistä toiminta-aluetta.

  • Tietyille tuotteille ja tuoteryhmille Pohjoismaat alkavat olla markkina-alueena jo liian pienet. Tavoittelemme laajentumista erityisesti Keski-Eurooppaan ja saksankielisille alueille, kertoo toimitusjohtaja Hannu Vakkari.
TeamPac Liljendal

Paras viisaus on jokaisella omassa työpisteessään. Toimitusjohtaja Hannu Vakkari (vas) pysähtyy tehdaskierroksella hetkeksi operaattori Robin Malmbergin valvomalle tuotantolinjalle, jossa valmistuu kosteuspyyhkeitä.

Vientiä ei kasvateta omilla tuotteilla, koska sellaisia ei Teampacilla ole. Yrityksen slogan ”Boosting your brand” kertoo olennaisen eli Teampac tarjoaa ratkaisuja muille brändeille. Periaate on tietoisesti valittu jo vuosia sitten. Nykyinen pääomistaja Perttu Valaja painottaakin yrityksessä aiemmin tehtyjen valintojen merkitystä.

  • Vientikaupan merkitys on kasvanut vahvasti viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta sen ovat mahdollistaneet hyvissä ajoin aloitetut kehitystoimet.

Myös Hannu Vakkari muistuttaa, että kansainvälinen kasvu on pitkän tähtäimen toimintaa. Uusille markkinoille ei lähdetä kylmiltään.

  • Ensimmäinen askel on markkinaselvitys, jolla saamme paremman ymmärryksen siitä, onko meillä oikeasti kilpailukykyä kohdealueella ja millä aiomme kilpailla. Laajentuminen on iso hanke, ja selvitys voi johtaa siihenkin, että jatkamme toistaiseksi nykyisellä alueella.

Teampacin kilpailukyky nykyisillä markkinoilla perustuu pitkälti siihen, miten asiakkuudet hoidetaan. Hinnallakin on merkitystä, mutta se ei ole aina tärkein tekijä. Olennaista on ylläpitää tuotannon tehokkuutta ja laatua.

  • Jos laatu ei toimi tai jos toimituksissa on ongelmia eikä mahdollisia reklamaatioita hoida kunnolla, asiakassuhde on pian menetetty. Tehottomuus puolestaan johtaa siihen, että hinnoilla ei pärjää. Mutta pahinta on, jos laatu ei ole riittävä, Vakkari toteaa.

Kasvumahdollisuuksia

Kosteuspyyhkeet ovat Teampacin sopimustuotteista tunnetuimmat, mutta tuotantolinjoilla Liljendalissa syntyy monipuolisesti erilaisia kosmetiikka- ja hygieniatuotteita. Kosmetiikassa kasvusuunta on linjattu erityisesti luonnonkosmetiikkaan.

  • Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikan kasvuluvut ovat Euroopan markkinoilla tällä hetkellä jopa yli kymmenen prosentin luokkaa. Meidän kokoiselle yritykselle pienikin siivu tästä on jo todella merkittävä, Hannu Vakkari sanoo.
Teampac Hannu Vakkari

Teampac tarjoaa asiakkaille tuotteistamista aina ideasta valmiiseen tuotteeseen, mutta yrityksellä on myös monia omia valmiita konsepteja kosmetiikka- ja hygeniatuotteille, Hannu Vakkari kertoo.

Kasvumahdollisuuksia nähdään myös terveydenhuollon tuotteissa, ja tuotantoa kehitetään yhä vaativampia prosesseja varten.

  • Terveydenhuollon puoli on tällaiselle Euroopan mittakaavassa pienehkölle yritykselle haasteellinen markkina. Kynnys on korkealla, mutta kun sen yli kerran pääsee ja hoitaa työn hyvin, edessä on yleensä pitkäaikainen asiakasyhteistyö.

Vakkari mainitsee uskottavuuden olevan yksi menestystekijöistä, etenkin kun kumppaneina on maailmanluokan yrityksiä brändeineen. Toimiala- ja tuoteosaamisen pitää olla riittävällä tasolla.

  • Tosin ihmisethän lopulta tekevät päätökset. Tämä voi kuulostaa fraasilta, mutta uskon, että meidänkin tapauksessamme on jonkin verran auttanut se, että suomalaisia pidetään luotettavina ja pitkäjänteisinä. Emme ehkä ole kovin spontaaneja, mutta sitä ei tällä alalla juuri kaivatakaan, vaan meillä korostuu se, että asiat hoidetaan, niin kuin on sovittu.

Kansainvälistymisessä osaamista tulee olla sellaisissakin perusasioissa kuin käytöstavat ja toisen kulttuurin ymmärtäminen. Pohjoismaisilla markkinoilla ruotsin kielen osaamisella on myös suuri merkitys.

  • Ruotsissa on helppoa käydä kauppaa nimenomaan ruotsin kielellä, ei niinkään englanniksi. Näen, että kieli on ollut kivijalka, jonka varaan pohjoismainen kauppa on meillä Suomessa rakentunut, Vakkari pohtii.
TeamPac laborantti Riitta Timonen

Laborantti Riitta Timonen (kuvassa) huolehtii yhdessä tuotekehityksestä vastaavan Marjut Kamppisen kanssa muun muassa siitä, että tuotteet vastaavat kulloinkin vaadittavien sertifikaattien vaatimuksia.

Sitoutunutta joukkuetyötä

Teampacin valmistus on keskittynyt Liljendaliin. Sillä on ollut tytäryhtiöt Puolassa ja Virossa, mutta niistä on luovuttu jo useita vuosia sitten.

  • Uskomme, että Suomi on meille hyvä paikka. Niin on myös Liljendal – keskellä ei mitään, mutta tunnin ajomatkan sisään mahtuvat pääkaupunkiseutu, Lahti, Kouvolan seutu ja Kotka. Lisäksi lähiseudulla on erittäin sitoutunutta ja ammattitaitoista työvoimaa. Teampacin työsuhteet ovat tyypillisesti hyvin pitkiä ja vaihtuvuus olematonta. Henkilöstö suhtautuu ennakkoluulottomasti muutoksiin ja esittää myös rakentavalla tavalla muutoksia toimintatapoihin, Hannu Vakkari kertoo.

Henkilöstö on sitoutunut yritykseen myös omistusosuuksilla. Omistuspohjassa toteutettiin merkittävä muutos vuosi sitten ja nyt Teampacin omistajia ovat Perttu Valajan lisäksi noin puolet lähes kuudestakymmenestä työntekijästä. Se on Suomessa harvinaislaatuista. Myös Hannu Vakkari on yksi omistajista.

Yrittäjänä koko ikänsä ollut Perttu Valaja osti Teampacin 12 vuotta sitten. Yrityksen menestystekijät ovat hänen mukaansa tahto, joukkue ja oikeat asiat.

  • Ihmisille pitää luoda sellainen ympäristö, jossa syntyy tahto tehdä työ mahdollisimman hyvin. Samalla nähdään oma tekeminen osana joukkuetta, jossa jokaisella on oma rooli ja jossa ymmärretään, että roolin täyttäminen on tärkeää. Töitä tehdään yhdessä ja autamme toisiamme. Lisäksi yrityksen johdolla on oltava selkeä näkemys tulevaisuuteen ja vastuu siitä, että yrityksessä tehdään oikeita päätöksiä, Perttu Valaja summaa.

Teampac Oy

  • Perustettu 1969 nimellä Oy Inpac Ab, perustajana Ulf Lempinen
  • Nimi Teampac vuodesta 1990
  • Liikevaihto noin 9 miljoonaa euroa (v. 2016)
  • Viennin osuus noin 70 %
  • Työntekijöitä noin 55
  • Toimitusjohtaja Hannu Vakkari
  • Omistus: Perttu Valaja 60 %, henkilöstö 40 %.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Artikkelikuva: Teampacin tehtaalla Liljendalissa on panostettu tuotantolinjojen monipuolisuuteen. Kuvassa osa tuotantolinjaa, jolla valmistetaan kosteuspyyhkeitä kosmetiikka-, hygienia- ja terveydenhuollon tarpeisiin.

 

 

Onko kuntasosialismin aika ohi?

Suomen Yrittäjät kuntavaalitavoitteiden julkistaminen 17.1.2017

Ehdokashaku käy kevään kuntavaalien osalta vielä kuumana eikä listoille ihan joka kunnassa ole välttämättä ollut suurta tunkua.

Tulossa on kuitenkin historillisestikin merkittävä vaalivuosi, kuten puheenjohtaja Jyrki Mäkynen totesi Suomen Yrittäjien kuntavaalitavoitteiden julkistamistilaisuudessa tänään Helsingissä.

Jyrki Mäkynen Suomen Yrittäjät

Jyrki Mäkynen

  • Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu historiallisen suuri muutos, jossa suomalainen kunta pitää keksiä uudelleen sote- ja maakuntauudistusten myötä. Kun sote-asiat poistuvat kuntien vastuulta, vapautuu resursseja kuntien hyvinvoinnin ja elinvoiman edistämiseksi. Siinä elinkeinopolitiikka tulee olemaan ehdoton kulmakivi ja yrittäjyys sen toteuttaja. Ilman yrityksiä ei ole hyvinvoivia kuntia, Mäkynen painotti.

Hän kuvaili tulevan kuntasektorin roolia ketteräksi ja omaleimaiseksi mahdollistajaksi, mutta ennen kaikkea verkostojen johtajaksi.

  • Vaikka maakuntavaaleihin on vielä aikaa, olemme jo nyt halunneet nostaa esiin roolitusta, sillä kunta tulee jatkossakin olemaan ehkä tärkein sidosryhmä valtaosalle yrittäjiä. Julkisuudessa on väheksyen puhuttu, että sote- ja maakuntakuntauudistuksien jälkeen kunnilla ei tule olemaan enää juuri roolia, mutta me olemme toista mieltä. Kuntapäättäjän rooli tulee jatkossakin olemaan merkittävä.

Suomen Yrittäjät näkee, että kuntavaalit pohjustavat jo vuoden 2018 tammikuun maakuntavaaleja, joihin myös toivotaan ehdokkaiksi mahdollisimman monia yrittäjiä. Maakuntavaaliasiaan järjestö palaa syksyllä. Nyt Suomen Yrittäjien tavoitteena on saada kuntavaalien kautta valtuustoihin päättäjiä, joista ainakin viidesosa olisi yrittäjiä. Tavoite on sama kuin edellisissä kuntavaaleissa, jolloin valituista lähes 2000 oli yrittäjiä.

Kenttätuntemusta oman yritystoiminnan kautta tilaisuudessa edustivat Mäkysen lisäksi Suomen Yrittäjien hallituksen varapuheenjohtajat Nina Rasola, Jaakko Männistö ja Carita Orlando, jotka korostivat yritysosaamisen tarvetta kunnan päättävissä elimissä. Rasolalla on myös kokemusta kuntavaikuttamisesta lautakuntatyöskentelyssä ja hän on Mikkelin kaupungin varavaltuutettu. Orlando puolestaan toimii Vantaalla kaupunginvaltuutettuna. He kannustivat yrittäjiä mukaan kuntavaaleihin.

  • Yrittäjillä on valtavasti tietoa ja taitoja, joita kunnan päätöksenteossa tarvitaan. Kuntien intresseissä on myös saada yrityksiä omalle alueelle, koska se edistää työllisyyttä ja lisää verotuloja. Kyllä kuntajohdonkin kannalta on tärkeää, että päättäjissä on yrittäjiä sekä asiantuntemusta, jolla uusiakin yrityksiä houkutellaan.

Kunnat pois markkinoilta

Suomen Yrittäjät haluaa vähentää kuntien palveluyritysten roolia markkinoilla ja lähetti kevään vaalikentille voimakkaan viestin: kunnat pois markkinoilta. Yhtenä perusteena on kuntasektorin tehottomuus verrattuna yrityssektoriin.

Mikael Pentikäinen Suomen Yrittäjät

Mikael Pentikäinen

  • Suomen palvelusektori on eurooppalaisittain poikkeuksellisen laaja ja se syö tilaa yksityiseltä yrittäjyydeltä. Kunnallisia palveluyrityksiä toimii aloilla, jotka paikalliset yritykset voisivat hoitaa. Yritykset tarvitsevat tilaa kasvaakseen ja kansainvälistyäkseen, ja jos kunta toimii viisaasti, se voi antaa yrityksille tuulta purjeisiin, pohti Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.

Terve talous on pienen maan paras turva, eivätkä kunnat elä tässä eristyksissä. Pentikäisen mukaan hallitus ei ole käyttänyt kaikkia niitä keinoja, jotka olisivat olleet käytettävissä Suomen talouden elvyttämiseksi.

  • Työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat eivät ole ratkenneet. Tehty kilpailukykysopimus oli vain keskistetty ratkaisu toisissa vaatteissa.

Pentikäinen on myös turhautunut Suomessa jo liian pitkään hallinneeseen kuntasosialismiin, joka jarruttaa kuntien kehitystä.

Muutokset ovat aina vaikeita, ja kuten Carita Orlando huomautti, on yrittämisen kulttuuri Suomessa vielä nuori. Jyrki Mäkynen puolestaan vertasi kunnissa meneillään olevaa muutosta aikoihin, jolloin Suomen suuryrityksistäkin suurin osa teki kaiken itse.

  • Yrityksissä oli omat siivojat ja ruokalat. Harva yritys enää toimii näin, vaan ulkoistaa sellaiset tehtävät, jotka eivät ole sen ydintoimintaa. Sama suunta pätee julkisen sektorin toimintaan, hän totesi.

Teksti: Tuula Lukic

Kuvat : Srba Lukic

Suomen Yrittäjien kuntavaaliohjelman kärkinä ovat hankinnat sekä palveluseteli. Koko kuntavaaliohjelma luettavissa TÄSTÄ.

 

Mitä on menestys?

Porvoon Nuorkauppakamari

Suomen Nuorkauppakamareiden järjestämän Vuoden Nuori Menestyjä -kilpailun voittaja julkistetaan 9. joulukuuta. Kilpailun aluepäällikkö Tea Valjakka ja puheenjohtaja Eero Vilkuna Porvoon Nuorkauppakamarista pohtivat, mitä menestyminen on ja miten nuorkauppakamari edistää menestymistä.

– Menestyksen eteen tulee tehdä sitkeästi työtä. Menestyneellä ihmisellä on visio päämäärästä. Hän on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet ja jopa ylittänyt ne. Kuitenkin niin, että hän on onnistunut sovittamaan yhteen työn ja muun elämän. Hän on sitkeä ja hänellä on kyky kohdata vastoinkäymisiä. Kaikkea menestystä ei voi mitata rahassa, sillä menestyä voi esimerkiksi kulttuurin, tieteen ja taiteen saralla. Jos mittaa menestystä vain rahassa ovat arvot pielessä, Vilkuna miettii.

– Menestyjä osaa rakentaa elämänsä niin, että pystyy hyödyntämään läpikäymiään ehkä vaikeitakin vaiheita. Hän on sinnikäs ja haluaa voittaa esteet. Hän myös osaa rakentaa hyvät kontaktiverkostot. Menestyjiä on monilla elämän alueilla niin poliitiikassa, teknologian saralla, humanitaarisessa työssä kuin ympäristöjohtamisen kentällä. Oma henkinen kasvukin on menestymistä, halu menestyä ohjaa eteenpäin, Valjakka pohtii.

Johtamisoppia kannustavasti

Nuorkauppakamarin rooli yksilön menestymisen edistäjänä on Valjakan ja Vilkunan mielestä tärkeä. Kamarin perusajatus on pyrkiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kehittämällä jäsentensä johtamistaitoa, sosiaalista vastuuta, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä.

Tässä tehtävässä ovat keskeisessä roolissa kouluttaminen ja projektitehtävät.

– Itsensä kehittäminen esimerkiksi oppimalla johtamista ja tapakäyttäytymistä järjestön tehtävissä ja juhlatilaisuuksissa auttaa myös työelämässä. Se, että nuorkauppakamari sallii epäonnistumisia, antaa rohkeutta ponnistella eteepäin. Työelämässä mokia ei aina katsota hyvällä, Vilkuna kertoo.

– Järjestö on ollut aidosti kansainvälinen jo pitkään ja se antaa näkökulmaa asiohin, Valjakka sanoo.

Kaikki virat nuorkauppakamarissa ovat vuoden mittaisia ja niitä voi hoitaa vain kerran. Esimerkiksi Valjakka on ollut kamarin puheenjohtajana, sihteerinä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana. Hän sanoo vuosittaisen tehtävien vaihtamisen kasvattavan muutosten sietämiseen.

Työ on vain yksi osa elämää

Vilkuna luonnehtii itseään tulosorientuneeksi ja on samalla huomannut motivoinnin muuttuneen roolin.

– Uusi sukupolvi ei nähdäkseni halua puurtaa yrityksen laskuun hinnalla millä hyvänsä, vaan se vaatii yritykseltä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Jos yritys onnistuu luomaan tällaisen työkulttuurin ja arvopohjan, se todennäköisesti kuuluu huomisen menestyjiin olemalla haluttu työpaikka. Tämä ei ole enää itsestään selvää, koska nuoret eivät sido itseään yhteen työpaikkaan tai aikaan.

Valjakka on havainnut vauhdin ja työelämän erilaisten vaatimusten taitojen suhteen kasvaneen. Työ on silti vain yksi osa elämää. Tasapainoa ja rutiineja haetaan kodista ja harrastuksista.

– Tulevaisuuden menestyjillä on muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä, Valjakka ja Vilkuna toteavat.

Mitä muuta nuorkauppakamari voi tarjota kuin koulutusta tai projekteja?

– Erittäin hyviä ystäviä, molemmat toteavat.

Teksti: Leila Toffer-Kares  Kuva: Srba Lukić

Mikä on Nuorkauppakamari?

Nuorkauppakamari on nuorten aikuisten harrastuspohjalta toimiva kansainvälinen kouluttautumisjärjestö. Jäseneksi voivat hakea alle 40-vuotiaat itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Nuorkauppakamarit tekevät paikallista yhteistyötä sekä käynnistävät ja toteuttavat projekteja omalle jäsenistölleen tai vaikuttaakseen yhteiskunnassa.

Porvoon Nuorkauppakamari mm. valitsee Vuoden porvoolaisen, Vuoden itäuusimaalaisen nuoren johtajan ja tekee Porvoon palvelukartan. Tänä vuonna se on järjestänyt myös kaikille avoimen Itsenäisyyspäivän gaala -tapahtuman Haikon kartanossa.

Nuorkauppakamari-aate on lähtöisin Yhdysvalloista. Tunnettuja kamarialaisia ovat olleet mm. Bill Clinton ja Kofi Annan.

Suomen Nuorkauppakamarit ry on perustettu 1957. Jäseniä sillä on n. 5000. Katto-organisaatioon kuuluu 85 nuorkauppakamaria eri puolilta Suomea. Porvoon Nuorkauppakamarissa vaikuttaa kuutisenkymmentä henkilöä.

Lisätietoja:

http://www.jcporvoo.com/

http://nuorkauppakamarit.fi/

 

Kerrosviljelyllä kohti kansainvälisyyttä

Robbes Lilla Trädgård

Suomalainen tutkimus on maailmalla arvostettua ja tämän arvostuksen hedelmistä pääsevät osallisiksi muutkin kuin vain kasvukeskukset tai pääkaupunkiseutu. Erilaisten verkostojen kautta saattaa yllättäen syntyä paljon paikallista hyvää. Lapinjärvellä sijaitseva Pikku Puutarha Robbes on tästä mielenkiintoinen esimerkki. Yritys sai noin vuosi sitten Helsingin yliopistosta puhelinsoiton, joka on kantanut kauas.

Aivan viime kesän kynnyksellä saatiin kuulla ainutlaatuinen, Lapinjärveä koskeva uutinen. Pikku Puutarha Robbes oli juuri allekirjoittanut kahden miljoonan euron arvoisen yhteistyösopimuksen japanilaisen teknologiajätti Fujitsun kanssa. Fujitsu oli valinnut suomalaisen yrtti- ja salaattiviljelyyn erikoistuneen yrityksen partnerikseen kokeillakseen täysin automatisoitua kerrosviljelyä.

Robbesin omistajat Robert Jordas ja Maarit Strömberg perustivat yrityksen vuonna 2002, aluksi lähinnä harrastukseksi. Siitä on tultu pitkä matka Fujitsun kumppanuuteen, mutta punaisena lankana on koko ajan kulkenut määrätietoinen tuotekehitys.

robbes

Maarit Strömberg ja Robert Jordas esittelevät kerroviljelmien suljettua systeemiä, jossa kasvulle luodaan optimaalinen tila. Kaikilla yrteillä tehdään testejä.

  • Valikoima on laajentunut jatkuvasti. Osittain siksi, että asiakkaat haluavat uutuuksia. Yrtti- ja salaattimarkkinat ovat Suomessa muutenkin olleet kasvussa. Me olemme suhteessa aika pieni toimija, mutta kerrosviljely tarjoaa meille hyvät mahdollisuudet kansainvälistyä, Robert Jordas kertoo.

Monikerrosviljelmät ovat kiinnostaneet Robbesin omistajia jo kauan. Valmiita ratkaisuja ei ollut, joten he lähtivät rakentamaan omiin tarpeisiinsa soveltuvaa kokonaisuutta itse. Tähän mennessä se on tarkoittanut noin 200 000 euron investointia.

  • Tavoitteena oli yrttikasvatuksen tehostamien. Laskimme, että voisimme päästä 20 prosentin tuotannon kasvuun per kerros suljetussa viljelmässä. Parhaimmillaan nousua on kuitenkin ollut jopa 40 prosenttia ja kaiken lisäksi energiatehokkaammin, Robert Jordas iloitsee.

Eikä tässä kaikki. Kaupan päälle yrttien maku on parantunut.

  • Maun voimistuminen on mielenkiintoinen asia, jota emme osanneet odottaa. Olemme saaneet paljon arvokasta tietoa, jonka perusteella voimme tehdä jatkosuunnitelmia ja miettiä tulevia investointeja.
Pikku Puutarha Robbes Lapinjärvi

Viljelyalaa on kaikkiaan tällä hetkellä 7500 m². Noin puolet on yrttejä, puolet salaattia.

Lyömätöntä teknologiaa

Robert Jordas näkee yrityksensä kasvumahdollisuudet viennissä siten, että Robbesin yrttien ja salaattien kasvatus kokonaisuudessaan viedään paikalliselle tasolle eri paikkoihin.

  • Vertikaaliviljelytekniikkamme voisi olla erittäin käyttökelpoinen esimerkiksi kuivien alueiden haastavissa ilmasto-olosuhteissa, mutta tämä vaatii vielä tutkimusta. Tässä projektissa meillä on jo useita yhteistyökumppaneita eri maista.

Myös yhteistyö Fujitsun kanssa etenee tutkimuksen kautta. Se sai alkunsa eräästä Japanin maatalousprojektista, jossa japanilaiset halusivat kokeilla omaa tekniikkaansa Suomessa. Suomalainen viljelyteknologia paljastuikin tehokkaammaksi.

Fujitsu on mukana, koska se on kiinnostunut bisneksestä, jossa maatalous voi hyödyntää pilvipalveluita ja informaatioteknologiaa esimerkiksi tiedonkeruussa ja etäseurannassa.

  • Japanilaiset olivat yhteydessä Helsingin yliopistoon, josta soitettiin meille noin vuosi sitten. Alku on ollut erittäin antoisa ja olemme päässeet tutkimuksissa pitkälle. Paljon se on tietysti edellyttänyt työtä ja matkustamista puolin ja toisin, Jordas kertoo.

Testiviljelmiä on ollut Lapinjärvellä kesän ja syksyn ajan ja seuraavista askelista tehdään päätöksiä ensi vuoden puolella. Suomen päättäjille Robert Jordaksella on viesti.

  • Olisi erittäin tärkeää, että tutkimusvaroja ei Suomessa vähennetä. Meidän projektimme on yksi monista esimerkeistä, jotka todistavat, kuinka Suomea yhä arvostetaan korkean koulutuksen, tutkimuksen ja teknologian maana. Tätä meidän täytyy hyödyntää, jotta pärjäämme kilpailussa.

Sopimus Fujitsun kanssa tarkoittaa ensi vuodelle muun muassa noin puolen hehtaarin rakennettavaa lisätilaa kasvihuoneelle.

Robbes Lilla Trädgård Ab / Robben Pikku Puutarha Oy

  • Perustettu vuonna 2002
  • Viljelee yli 30 salaatti-, yrtti- ja itulajiketta
  • Noin 8000 neliömetriä viljelysmaata kotitilalla Lapinjärven Lindkoskella
  • Työllistää noin 20 henkilöä
  • Toimittaa 15 000 tuoretuotetta sekä ravintolakeittiöihin että ruokakauppoihin joka päivä
  • Liikevaihto noin 2,5 miljoonaa euroa

Yrittäjähenkeä

Robert Jordas (39) on maatilan kasvatti. Veljen kanssa hän alkoi jo pienenä poikana myydä mansikoita ja herneitä torilla.

  • Maatilalla oli luontevaa olla mukana kaikissa työvaiheissa, mutta erityisen opettavaista oli olla mukana 4H-kerhossa. Sillä tavalla tuli jo lapsena harrastettua yrittäjyyttä, kun teimme viljelysuunnitelmia, korjasimme satoa, tutustuimme myynti- ja tuotantotyöhön, Jordas miettii.

Robbes Lilla Trädgårdin kasvihuoneet sijaitsevat nyt omalla maatilalla. Yritys on Suomen Yrittäjien jäsen ja kuuluu alueellisesti Uudenmaan Yrittäjiin.

– Yrittäjäjärjestö antaa yhteisöllisyyden tunteen ja tiedon siitä, että ei täällä yksi yritetä. Verkostoituminen järjestön kautta on myös tärkeää, Robert Jordas pohtii.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Hamarin metsien Robin Hood

St1 Mika Anttonen

Omistajuus velvoittaa yhteiseen hyvään

Öljy-yrittäjä, miljardööri, Suomen Richard Branson ja etanolikeisari. Energiayhtiö St1:n omistajalla, porvoolaislähtöisellä Mika Anttosella riittää julkisuudessa titteleitä. Hän ensin hieman vieroksuu omistajuutta puheenaiheena – eikä ihme – onhan aihe vahvasti linkittynyt hänen henkilökohtaiseen rooliinsa. Mutta nyt emme keskustele Mika Anttosen omistuksista, vaan Mika Anttosen ajatuksista omistajuudesta. Lanka lähtee keriytymään globaalista vyyhdestä ja Anttonen on pian vauhdissa, omimmillaan.

  • Omistajuudella on iso rooli siinä, millainen yhteiskuntamalli globalisoituvassa maailmassa on mahdollinen. Meidän pohjoismainen mallimme on mielestäni ylivoimaisesti paras, mutta se on vakavasti haastettu globalisaation toimesta. Emme edes ymmärrä, kuinka vakavasti, Anttonen aloittaa.

Ongelman ydin on elintasoeroissa. Maapallon 7 miljardista ihmisestä 1,2 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä, eli he joutuvat selviytymään 1 eurolla päivässä tai vähemmällä. Juurikaan paremmin ei mene niillä vajaalla 2,5 miljardilla ihmisellä, jotka elävät 1,5 eurolla päivässä.

  • Voit kuvitella, mitä näillä ihmisillä on mielessä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen edes ruokaa, joten työvoima on näissä yhteiskunnissa halpaa. Myös luottamus yhteiskuntajärjestelmään on aika lailla nolla, Mika Anttonen puuskahtaa.

Kun yhteiskuntaan ei luoteta, ei synny yhteistä hyvää. Ei synny verokertymää, jolla rahoitettaisiin maksuton koulutus, terveydenhuolto ja inhimillisen elämän mahdollistama sosiaaliturva.

  • Näissä maissa yritykset eivät ole sitoutuneet ajatukseen, että ne tuottaisivat verotuloa, jolla pidetään yllä yhteiskunnan infraa, ja että kaikki pysyisivät samassa veneessä. Päinvastoin, kaikilla tasoilla yritetään välttää veroja ja tehdään asiat niin, että saadaan itselle kaikki.

Samalla tietoisuus siitä, mitä maailmassa on mahdollista saavuttaa, on lisääntynyt. Anttonen painottaa, ettei ole epäoikeutettua pyrkiä parempaan elintasoon, mutta hän kysyy, mikä on meidän kykymme Suomessa vastata tähän globalisaation tuomaan haasteeseen.

  • Me olemme elintasopyramidin huipulla, masu on täynnä, vaatetta päällä ja on vapaa-aikaakin. Ihan hyviä juttuja, hän sanoo vatsaansa taputellen.

Mutta.

  • Meidän työtä haastetaan koko ajan. Meitä haastetaan niiden yritysten toimesta, jotka toimivat sellaisissa maissa, joissa kaikki hilavitkuttimet pystytään valmistamaan paljon halvemmalla.

Ovatko pörssiyhtiöt demoneja?

Mika Anttonen vakuuttaa, että kilpailussa on mahdollista pärjätä. Tästä pääsemme suomalaiseen omistajuuteen.

  • Meillä on oltava valittuna globaalissa työnjaossa niitä elinkeinoelämän segmenttejä, joissa me voimme olla maailman parhaita, ja kehittää osaamista näillä alueilla. Jos menestystä tulee, omistajien on oltava sen verran valistuneita, että työn hedelmiä kotiutetaan verojen maksun muodossa siihen maahan, jossa eletään. Jos meidän omistajat täällä, ne jotka pyörittävät suomalaisia yrityksiä, lähtevät siitä ajattelusta, että kyllä minä mielelläni täällä asun ja otan kaikki kivat asiat, mutta veroja en halua maksaa, niin kyllähän tämä yhteiskunta sortuu ennemmin tai myöhemmin. On vain ajan kysymys, koska.

Suomalaisella huippuosaamisella saatu hyöty on arvokasta vain, kun se tuottaa takaisinpäin yhteiskunnalle. Tarvitaan omistajia, jotka tämän yhteyden ymmärtävät. Anttonen nostaa esiin vastuullisen, kasvollisen omistajuuden. Kun omistajina on ihmisiä, jotka elävät tässä yhteiskunnassa, heidän sitoutumisensa pohjoismaisiin arvoihin on todennäköisesti suurempi kuin sijoitusrahaston kautta omistavalla tai institutionaalisella omistajalla.

  • Google harrastaa kansainvälistä verosuunnittelua. Mitä se on? Aggressiivista verosuunnittelua harjoittava pörssiyritys maksaa ehkä pari prosenttia yritysveroa tai ei sitäkään, ei mihinkään maahan. Jos omistaja on kasvollinen, se ymmärtää, että veroilla on suora yhteys siihen, että Suomi pystyy tarjoamaan tällaisen liiketoimintaympäristön. On Suomelle suuri kilpailuetu, että meillä on hyvin koulutettua työvoimaa, turvallisuusasiat kansainvälisesti katsoen hyvin ja on vielä puhdas luontokin, Anttonen luettelee.

Hän ei kuitenkaan kokonaan tyrmää pörssiyhtiöitä, sillä niillä on tärkeä rooli esimerkiksi piensijoittajille ja suomalaisille eläkeyhtiöille.

  • En tekisi pörssiyhtiöistä demoneja, mutta sieltä on turha odottaa sellaista omistajuutta, joka tukee meidän yhteiskuntajärjestelmäämme. Pörssitoiminta on opportunistista. Siellä on oma logiikkansa, jossa sijoituksille haetaan vain ja ainoastaan hyvää tuottoa. Kasvotonkin omistaja voi toki toimia vastuullisesti, mutta jos tehtaan voi laittaa huomenna kiinni ja siirtää muualle, ei sellaista omistajaa kiinnosta, mitkä ovat vaikutukset Suomelle.

Painavat pelimerkit

Mika Anttosen henkilökohtaiset tavoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Hän teki nuorena tuottoisaa öljytreidausta, kunnes 29-vuotiaana lähti Nesteen Trading-osaston johtajan paikalta, perusti yrityksen ja ryhtyi treidaamaan omaan lukuunsa.

  • Tradingin idea ei ollut muuta kuin osta halvemmalla kuin myyt – se ei hirveästi luonut lisäarvoa, mutta hyvin tuli rahaa. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, yrityksen täytyy olla kannattava, mutta minä en kovin kauaa sillä polttoaineella jaksanut käydä. Omien lasten myötä alkoi tulla muutosta. Ja kun masu oli jo täynnä, pystyi miettimään suurempia henkisiä arvoja. Sanon tämän siksi, ettei tulisi väärinkäsitystä, että olisin ylevämpi ihminen kuin joku muu.

Eli vastuu on niillä, joilla on rahaa?

  • Juuri näin. Se, jolla on pelimerkit käsissään, voi vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään. Vastuulliset omistajat voivat vaikuttaa siihen, miten rahavirtoja käsitellään, mihin ne ohjataan ja mitä uutta toimintaa niillä saadaan aikaiseksi. Ruotsiin nähden meillä on heikompi tilanne, sillä olimme pitkään köyhä maa eikä meille ole kertynyt omaisuuseriä, jotta olisi kovin paljon kasvollista omistajuutta. Se on yksi meidän händikäppi, että yksityiset pääomat ovat vaatimattomat.
St1 Mika Anttonen

Omistaminen ei ole minulle itseisarvo, enkä halua näyttäytyä suurena kapitalistina. Näen omistamisen tekemisen välineenä. Se on resurssi, jolla pystyy muuttamaan asioita, sanoo St1-ketjun pääomistaja Mika Anttonen.

Kaikkien on tehtävä oma paras

Sivujuonteena keskustelu käväisee ilmastonmuutoksessa. Sen pysäyttämisessä tärkeimpänä yksittäisenä toimena Mika Anttonen näkee naisen aseman parantamisen kehittyvissä talouksissa.

  • Populaatio kasvaa yhteiskunnissa, joissa toimeentulo on siitä kiinni, paljonko saat lapsia. Naisen duuni on vain lisääntyä. Uskonnot ovat pahimmassa roolissa, siitä ei vain uskalleta puhua. Ei se ole vain yhden uskonnon vika, sillä on monia uskontoja, joilla ei ole mitään halua hillitä väestönkasvua, päinvastoin. Meidän yhteiskuntamme toimii, koska tasa-arvo on hyvällä tolalla. Sitäkään ei kukaan koskaan laske mihinkään, vaikka se on mahtava kilpailuetu. Kaikki tämä tavallaan linkittyy omistamiseen, johon liittyy iso valta ja vastuu.

Olemme palanneet keskustelun lähtöpisteeseen, pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja globalisaation haasteisiin.

  • Minä uskon, että ihmiselle riittää ponnistelun motiiviksi maksuton koulutus ja terveydenhoito sekä inhimillisen elämän mahdollistava sosiaaliturva niille, jotka eivät kykene itsestään huolta pitämään. Tämä ajattelu pitää sisällään sen, että kaikkien on tehtävä oma paras. Systeemimme ei globaalissa kilpailussa kestä minkäänlaisia vapaamatkustajia ja tämä ei ole syyllistämistä, vaan kerron nyt faktana, että työllisyystavoitteena 72 prosenttia on ehdoton minimi. Jos tähän ei päästä, ei pienempi porukka pysty pitämään yllä hyvinvointia ja elintasoa niille, jotka eivät ole töissä.

Pienyritysomistajuus on Mika Anttosen sanoin tällä hetkellä Suomen yhteiskunnan selkäranka. Pk-sektorilla tehdään raaka työ ja sitä tietä hän on itsekin ponnistellut.

  • Olen sanonut monesti, että vaikka liiketoimintamahdollisuudet olisivat Suomessa mitkä tahansa, olen suomalainen ja haluan olla osa tätä yhteiskuntaa. En päätä olemistani sen mukaan, millaista lainsäädäntöä Suomen hallitus kirjoittaa. Tämä on minun kotimaani ja minä pysyn täällä, piste.

Mika Anttonen, 50, syntyi Helsingissä, jossa asui koulun alkuun asti. Hän kävi koulut Porvoossa ja asui Hamarissa. Urakiito alkoi jo opiskeluaikana Teknillisessä korkeakoulussa, kun hän aloitti työt öljytreidarina Nesteellä.

St1 yritysryhmä

  • Koostuu kahdesta konsernista: St1 Nordic ja St1 Group
  • Polttoaineiden jakeluasemaverkostot Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa St1 ja Shell liikemerkeillä (n. 1400 asemaa)
  • Öljynjalostamo Göteborgissa
  • Useita uusiutuvan energian yhtiöitä
  • Liikevaihto 5,9 miljardia euroa (v. 2015)
  • Liikevoitto ennen veroja 180 miljoonaa euroa (v. 2015)
  • Henkilöstöä n. 700

Sipoo – Suomen nopein

Sipoon kuntala

Kasvu kertautuu monella rintamalla

Sipoo tavoittelee määrätietoisesti Suomen halutuimmaksi kunnaksi. Muutamia vuosia sitten muotoiltu kunnan visio suuntaa katseet vuoteen 2025. Visio on houkutteleva, ja mikä parasta, se näkyy jo käytännössä. Väestökehitys ja elinkeinoelämän vilkastuminen ruokkivat toisiaan.

Sipoossa myönteinen kehitys kertautuu monella rintamalla, mutta kaikkein konkreettisimmin kasvusäpinän huomaa rakentamisessa. Kunnan strategiaan iskulauseeksi kirjattu Nostokurkia Sipooseen toteutui ensin Söderkullassa. Nyt nostokurjet kurkottelevat korkeuksiin myös Nikkilässä ja pian Talmassa.

Kekseliäs slogan ”Sipoo – Suomen halutuin” on hyvässä toteutumisvauhdissa. Tilastotkin sen kertovat: noin 20 000 asukkaan Sipoo on yksi Suomen nopeimmin kasvavista kunnista. Kunnanjohtaja Mikael Grannas on syystäkin tyytyväinen. Mitä on tapahtunut, mistä tämä elinvoima kumpuaa?

Sipoo

Sipoon kunnantalon läheisyyteen Nikkilässä rakennetaan ”Iloisen mielen puistoa”. Eutalalla liikenneympyrän pupunkorva-veistokset on suunnitellut sipoolainen kuvanveistäjä Pekka Paikkari.

  • Väestökehitys ja elinkeinoelämä ovat linkittyneet vahvasti toisiinsa. Väestömäärän kasvu on antanut edellytyksiä palveluiden kehittämiselle ja toisaalta olemme saaneet kaavoituksen siihen pisteeseen, että voimme todella toteuttaa asioita, Mikael Grannas kertoo.

Joitakin vuosia sitten tilanne oli toinen, kun kunnalla ei ollut toimivaa maankäytön suunnitelmaa. Ongelma tiedostettiin ja siihen tartuttiin määrätietoisesti. Nyt yleiskaava ja maakuntakaava ovat Grannaksen mukaan hyvässä sopusoinnussa ja lisäksi kunta on panostanut asemakaavoitukseen. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun aiemmin rakentaminen perustui pitkälti poikkeuslupiin, nyt pystytään toteuttamaan suunnitelmallisesti monipuolista kasvua.

  • Tällä hetkellä rakentaminen on painottunut asuntoihin ja tavoitteena on tarjota vaihtoehtoja erityyppisille asumismuodoille kerrostaloista omakotitaloihin, Grannas toteaa.

Vuokra-asuntotuotannon lisääminen sisältyy tavoitteena niin sanottuun MAL-sopimukseen*, jonka Sipoo on solminut yhdessä muiden Uudenmaan KUUMA-kuntien sekä Helsingin seudun ja valtion kanssa. Asukkaita Sipooseen houkuttelee erinomainen sijainti metropolialueen kyljessä. Lentokenttä on lähellä ja Helsingin keskustaan pääsee puolessa tunnissa. Sipoo kuuluu Helsingin seudun sisäisten liikennejärjestelyjen, HSL:n piiriin.

  • Nukkumalähiöksi emme tietenkään pyri, vaikka olemmekin pendelöintikunta. Asuntorakentaminen tukee teollisuusrakentamista ja karrikoidusti sanoen olemme tähän asti tehneet työpaikkoja myös vantaalaisille ja keravalaisille, Grannas mainitsee.

Tällä hän viittaa erityisesti Suomen suurimpaan yksittäiseen rakennuskompleksiin, S-ryhmän logistiikkakeskukseen Talman alueella Keravantien varrella. Logistiikkakeskuksen valtavat laajennustyöt ovat käynnissä.

  • Yhteistyö naapurikuntien kanssa on olennaista. Sipoon kasvun yksi merkittävä elementti on ollut kuuluminen KUUMA-seutuun. Esimerkiksi Keravan kanssa teimme vuosia yhteislobbausta tieparannusrahoituksen puolesta. Sekä Sipoolle että Keravalle liikenteen sujuvuus Talmassa ja Bastukärrissä on äärimmäisen tärkeää, Grannas huomauttaa.

Radikaalia muutosta

Sipoon Yrittäjien puheenjohtaja Kimmo Virtanen vahvistaa kunnassa meneillään olevan kasvuilmiön. Hänen yrityksensä Bluenote Software Oy on tarjonnut tietotekniikan osaamista vuodesta 1992 eli näkökulmaa yrittäjyyteen Sipoossa on kertynyt jo 25 vuoden ajalta.

  • Totta on, että asiat ovat muuttuneet radikaalisti ja muuttuvat yhä. Olemme vasta alussa. Kasvu on huimaa ja kunnan kanssa asiat hoituvat nykyään kohtuuajassa. Ennen koettiin vaikeuksia esimerkiksi rakennuslupien kanssa. Rakennusjärjestystäkin uudistetaan eli asioita voidaan tulevaisuudessa tehdä vielä vähän kevyemmin, tietysti lakien mukaisesti, kertoo Virtanen, joka on myös Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunnan jäsen.

Sipoossa voimakas rakentaminen on aiheuttanut jonkin verran tilaongelmia, kun rakennuksia on purettu uusien tieltä. Näihin väliaikaisiin ongelmiin hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut noin vuosi sitten avattu yritystalo Bubbis, josta kunta vuokraa toimitiloja lyhyille jaksoille.

  • Keskeisille alueille on onneksi tulossa liiketilaa myös kivijalkakaupoille. Se on yksi tekijä, jolla estetään se, ettei Sipoosta tule nukkumalähiötä, Kimmo Virtanen muistuttaa.

Kivijalkaliikkeissä toimii asukkaille tärkeitä palveluyrityksiä, joihin Virtasenkin erikoisalan yritys lukeutuu.

Sipoon yritysrakenne vastaa Suomen yleistä tilannetta, jossa pien- ja mikroyrityksiä on yli 90 prosenttia. Sipoon Yrittäjät ry toimii aktiivisesti juuri tällä kentällä. Se on paikallisyhdistyksenä osa alueellista Uudenmaan Yrittäjät ry:tä. Kattojärjestö on Suomen Yrittäjät, joka parantaa maassamme pk-yrittämisen edellytyksiä.

Viime keväänä Suomen Yrittäjät yllätti Sipoon, kun se julkisti Elinkeinopoliittinen mittaristo –kyselyn tulokset. Sipoo oli Suomen kovin nousija. Tunnustus perustui yrittäjien antamiin vastauksiin, mikä antaa aiheen uskoa, ettei kunnan kehuminen ole pelkkää sanahelinää.

  • Kyllä tässä tärkeä osansa on ollut myös elinkeinopäällikkö Rauno Tiaisella, että yhteistyö kunnan ja yrittäjien välillä toimii hyvin, kiittävät sekä Mikael Grannas että Kimmo Virtanen.

Sipoon Yrittäjät järjestää jäsenilleen koulutusta, ja kunnan kanssa on yhteiset aamukahvitapaamiset joka kuukausi ajankohtaisen aiheen parissa. Yrittäjät ovat myös keskenään hyvin verkostoituneita. Seuraava suuri näyttö on ensi kesänä 10.-11.6.2017, kun yrittäjät toteuttavat kunnan kanssa yhteistyössä suuret Sipoon messut.

Artikkelikuvassa ylhäällä: Sipoon kuntalaan on matala kynnys. Kunnanjohtaja Mikael Grannas (vas) ja Sipoon Yrittäjien puheenjohtaja Kimmo Virtanen istuvat toisen kerroksen viihtyisässä aulassa, joka on osa kaikille avointa etätyöpistettä. Käytettävissä on myös ns. hiljainen huone, joka soveltuu vaikka puheluille tai skype-kokouksille.

*KUUMA-seutu: Sipoo, Pornainen, Mäntsälä, Kerava, Järvenpää, Tuusula, Nurmijärvi, Hyvinkää, Vihti ja Kirkkonummi.

*MAL – maankäytön, liikenteen ja asumisen sopimukset, joita valtio solmii suurimpien kaupunkiseutujen kanssa.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

PK-yritykset kasvun moottorina

Finnvera Markus Laakkonen, Janne Koivuniemi

Suomen talouskasvun odotukset kohdistuvat tällä hetkellä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Myös valtion omistama Finnvera näkee, että kasvun ja kansainvälistymisen potentiaali on nyt pk-sektorilla.

  • Työllistäminen on viime vuosina tapahtunut pääosin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden elinvoiman ja kasvumahdollisuuksien edistämiseen Finnvera haluaa panostaa, toteaa aluejohtaja Markus Laakkonen.

Pienten ja keskisuurten yritysten osuus Suomen viennistä on noin 15 prosenttia. Kilpailijamaihin verrattuna osuus on pieni. Kyse ei välttämättä ole haluttomuudesta, sillä kansainvälisiä kauppoja saatetaan menettää myös rahoitusratkaisujen hyödyntämättä jättämisen vuoksi tai tietämyksen puutteesta, millaisia rahoitusratkaisuja on olemassa. Monesti  tarjouskilpailua ei voi voittaa, jollei kykene tarjoamaan myös rahoitusratkaisua. Finnvera toimii tällaisissa tilanteissa kaupan mahdollistajana tarjoamalla lainoja, takauksia ja vientitakuita.

Asiakkuuspäällikkö Janne Koivuniemi kertoo, että yrityksissä on nyt positiivista virettä vientipanostuksiin. Monissa tapauksissa liike kohti uutta kytkeytyy omistajanvaihdokseen.

  • Pk-sektorilla on yrityksiä, joiden kasvun rajat Suomessa ovat tulleet vastaan. Niillä on jo muskeleita ja seuraava askel tarjoaisi taas lisää kasvua, mutta kasvu edellyttää yrityksessä muutoksia. Usein kasvun ajurina on näissä tapauksissa yrityskauppa tai omistajanvaihdos.

Koko yhteiskunta hyötyy, kun yrityksistä löytyy halukkuutta kasvaa, mutta ratkaisut ovat aina omistajan käsissä. Onko halua riskinottoon, onko kunnianhimoa? Omistajuudella on suuri merkitys.

Finnverassa rohkaistaan omistajia miettimään yrityksen arvoa pitkällä tähtäimellä. Jos itsellä ei ole voimavaroja tai innokkuutta kehittää firmaa, voisiko sen tehdä joku muu, kuten uusi omistaja, sen sijaan, että yritys jää paikoilleen, vaikka mahdollisuuksia kasvuun ja kansainvälistymiseen olisi?

  • On tärkeää valmistautua myymiseen hyvissä ajoin ja tunnistaa oikea hetki. Finnveralla on välineitä prosessin eri vaiheisiin niin myyjän kuin ostajan avuksi.

Mikä on kasvustrategiasi – yrityskauppa?

Suomessa tehdään vuosittain parituhatta yrityskauppaa. Näistä noin puolet on sellaisia, joissa Finnvera on mukana rahoittajana. Kun kyse on pk-sektorin yrityskaupoista, liikkuvat volyymit keskimäärin muutamissa sadoissa tuhansissa euroissa.

Finnvera Markus Laakkonen ja Janne Koivuniemi

Finnveran uudet tilat upeassa Team Finland -talossa Helsingin Porkkalankadulla ovat omiaan verkostoitumisessa, kertovat aluejohtaja Markus Laakkonen (oik) ja asiakkuuspäällikkö Jane Koivuniemi.

  • Olemme yleensä toisena rahoittajana ja tarjoamme pankille vakuudet. Tavoitteena on, että yrittäjän riski pysyisi kohtuullisena. Aloittavien yritysten kohdalla voimme antaa pankille jopa 80 prosentin takauksen. Finnvera ei käytä vakuutena yrittäjän yksityisomaisuutta ja suurenkaan rahoituksen osalta ei yrittäjän antaman takauksen määrä ylitä 20.000 euroa, Markus Laakkonen selvittää.

Yrityskauppoja tehtiin runsaasti nousukaudella 2004-2008. Tuolloin oli havaittavissa yrityskauppamarkkinan selvää ylikuumenemista. Nyt yrityskentällä on jo pientä patoumaa. Monilla toimialoilla menee hyvin, mutta yritysten kauppahinnat eivät palaa entiselleen.

  • Tämä on nyt uusi normaali, joka myyjienkin on huomioitava. Ostajien kannalta tilanne on alhaisen korkotason ansiosta hyvä. Finnveran rahoittamissa omistajanvaihdoksissa onkin ollut Uudellamaalla alkuvuoden aikana euromääräisesti 50 prosentin kasvu edelliseen vuoteen verrattuna, toteaa Janne Koivuniemi.

Rahoitustarpeessa kannattaa avata rohkeasti keskustelu ja ottaa yhteyttä Finnveraan.

  • Etukäteen on turha miettiä liian teknisesti, mikä toimisi parhaiten, sillä mahdollisuuksia on monia. Kannattava liiketoiminta ja terve rahoitusrakenne ovat ohjaavia tekijöitä. Meidän tavoitteemme Finnverassa on olla mahdollistamassa uutta ja myönteistä pk-sektorin dynamiikkaa.

Teksti: Tuula Lukic

Kuvat: Srba Lukic

Artikkelikuvassa Finnveran aluejohtaja Markus Laakkonen ja asiakkuuspäällikkö Janne Koivuniemi.

Lue lisää: Finnvera