Tagiarkisto: Pestuuvapaa

Pestuuvapaista lomaan

Från städslingsledighet till semester

”Vapaa-aika liittyy niihin käsitteisiin, joiden avulla on liikuteltu niin kansalaisten tai väestön ruumiita kuin sielujakin”, todetaan Tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksessa.

Ennen teollistumista talonpojat huhkivat kylvö- ja sadonkorjuutöissä, mutta silti heillä oli vuodessa lomaa kahdeksasta viikosta puoleen vuoteen. Käsityöläisten työaika määräytyi pitkälti valoisan ajan mukaan. Kirkko puolestaan määräsi pakollisia lomia, jottei kansa kapinoisi. Häät, hautajaiset ja kastajaiset saattoivat venyä viikon mittaisiksi juhliksi.

Teollistumisen päästyä vauhtiin 1800-luvulla tiesi se työläisille 12-16 tunnin työpäiviä ilman lomia. Alettiin vaatia työajan lyhentämistä kahdeksaan tuntiin päivässä.

Suomi hyväksyi kahdeksan tunnin työaikalain 1917. Vuosilomasta alettiin puhua 1920-luvulla. Sitä ennen maalla oli palkollissääntö. Viikon mittainen pestuuvapaa-ajatus siirtyi teollisuusyhteiskuntaan. Viikon vapaan aikana solmittiin uusi pesti. Siinä työsuhde vaihtui toiseen eli ei sekään ollut vapaa-aikaa siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme.

Pestuuvapaista lomaan

Sanakirjamääritelmissä vapaa-aika selitetään työn vastakohdaksi, tiettyinä lähinnä harrastuksiksi luokiteltavina toimintoina tai subjektiivisesti koettuna ja laadullisena käsitteenä. Se heijastaa myös historiallista muutosta ja on kulttuurisidonnainen.

1900-luvun alkupuolella kansainvälinen työjärjestö ILO teki aloitteen lakisääteisestä lomaoikeudesta. Pohjoismaissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa laki tuli voimaan 1930-luvun lopulla. Se takasi vuosiloman, jonka pituus riippui työsuhteen pituudesta.

Jo vuosikymmeniä on puhuttu siitä, että vapaa-aika lisääntyy. Vuonna 1972 talousneuvoston* raportissa todettiin: ”Ajattelutapoja on ilmeisesti kyettävä muuttamaan tilanteessa, jossa vapaa-aika alkaa selvästi dominoida yhteiskunnassa ajankäyttöä.” Useimmiten lisääntynyt vapaa-aika on herättänyt huolta siitä, että työn arvo suhteessa vapaa-aikaan vähenee ja tuottamattomuus lisääntyy. Yhteiskunnan kannalta vapaa-aika on koettu hyväksi nimenomaan työhön sidottuna ja työtä palveleva.

Amerikkalainen taloustieteilijä, professori Juliet B. Shor huomasi tutkittuaan ihmisten työaikoja, että työläisten pitkät työajat ja lyhyet lomat ovat tavallisia ihmiskunnan historiassa. Kova työnteko ei kuitenkaan edistä tuottavuutta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi ylitöiden tekeminen heikentää tuottavuutta. Toisaalta työntekijän suorituskyky paranee lomien jälkeen. Mitä pidempi loma on ollut, sitä energisempinä ihmiset palaavat töihinsä. Mielenkiintoinen havainto, kun työaikaa on pidennetty ja eläkeikää nostettu Suomessakin vastikään.

*Talousneuvosto on pääministerin johdolla toimiva hallituksen, tärkeimpien etujärjestöjen ja Suomen Pankin välinen yhteistyöelin. Se tarkastelee kansakunnan menestymisen kannalta keskeisiä talous- ja yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.

Leila Toffer-KaresTeksti: Leila Toffer-Kares

Kirjoittaja on TID-lehden toimittaja.