Tagiarkisto: toimittaja Leila Toffer-Kares

Sparrausta liiketoimintaan

Niina Kaakkurivaara teeteeShop

Usko omiin ideoihin vahvistui

Tekstiiliteollisuus Oy hyötyi Kasvu Openista

Porvoolaisen Tekstiiliteollisuus Oy:n toimitusjohtaja Niina Kaakkurivaara, 44, kuuli Kasvu Open -sparrauksesta sattumalta ja kiinnostui. Yrityksen kehittämisohjelmaan haki 32 itäuusmaalaista yritystä. Niistä 15 suurimman kasvupotentiaalin omaavaa pääsi mukaan. Valitut saivat Kasvupolku®-sparrauksessa yrityselämän asiantuntijoilta kahden päivän ajan maksutonta tukea liiketoiminnan kehittämiseen.

Tekstiiliteollisuus Oy:ssä, kuten monessa muussakin yrityksessä, lama on vaikuttanut kuluttajakauppaan ja tukkukauppa on murroksessa. Yrityksen liikevaihto on laskenut useamman vuoden peräkkäin.

– Tukkukaupan päämiehissämme on tapahtunut muutoksia ja monet tilaavat tuotteensa suoraan ulkomailta eivätkä kauttamme kuten ennen. Jotkut myyntikanavat ovat muotoutuneet uudelleen, pitää tietää kenelle myydään ja mitä myydään. Lisäksi omistajanvaihdos kuluvana vuonna on tuonut oman lisänsä toimintaan. Aiemmin Sirpa ja Pertti Stark toimivat yrittäjinä kanssani. Kesällä he luopuivat osuudestaan ja tällä hetkellä toimin omistaja-yrittäjänä yksin. Tavoitteenani on luotsata lankakauppa tälle vuosituhannelle, Kaakkurivaara summaa.

Sparrauksessa kasvua haetaan yrittäjän omista lähtökodista, oli tavoitteena sitten lisätä liikevaihtoa, henkilöstömäärää, lanseerata uusi tuote tai selvittää kansainvälistymisen mahdollisuuksia.

Kaakkurivaara pohti mielessään monia yrityksensä kasvua parantavia asioita kuten house brändiä, verkkokaupan kehittämistä ja vientiä.

– Yrittäjänä on aika lailla yksin ajatustensa kanssa, hän tietää.

Sparrauksen aikana Kaakkurivaara tapasi kymmenen valmentajaa eri aloilta. Hän sai keskitetysti tietoa markkinoinnista, myynnistä, strategiasta, hallitustyöskentelystä ja juridiikasta. Keskusteluissa tarkasteltiin yrityksen nykytilaa ja suuntaa mihin sitä halutaan viedä.

– Ideani yrityksen kehittämisestä vahvistuivat ja kiteytyivät toimintamalleiksi. Kivijalkamme ovat neuleohjeet. Ohjepalvelu ja myytävät langat muodostavat synergian, ne tukevat toinen toistaan ja helpottavat asiakkaan valintoja. Uutena toimintana järjestämme syksyn mittaan myös neulontakursseja, Kaakkurivaara vinkkaa.

Tekstiiliteollisuus Oy teeteeShop

Lankojen lisäksi myynnissä on kotimaista ja skandinaavista ilmettä edustavia sisustavaroita, jatkossa kenties muutakin.

Nyt hyllyille on jo ilmestynyt hyvän menekin saavuttaneet Annie Sloan -kalkkimaalit, -siveltimet ja -vahat.

– Niiden tiimoilta järjestämme maalauskursseja. Kaupallamme teetee SHOPilla on hyvä liikepaikka vanhassa kaupungissa. Se antaa toiminnallemme mainiot puitteet, Kaakkurivaara iloitsee.

Tärkeimmät kehityskohteet ovat kuitenkin verkkopalveluiden uudistaminen ja tukkukaupan kehittäminen.

– En halua paljastaa kaikkia muutoksia mitä on tulossa, mutta pointtina on toiminnan selkiyttäminen ja suoraviivaistaminen.

Tukkupuolella Tekstiiliteollisuus on saanut Ruotsin lisäksi Norjan uudeksi vientimaaksi. Norjassa kaikki tuntuvat neulovan ja mikäs sen parempaa lankakaupan näkövinkkelistä. Sinne yritys vie oman teetee-brändin lankoja sekä saksalaisia Scholler- ja englantilaisia Sirdar-lankoja.

Kasvu Open -sparrauksen yritysesittelyn yhteyteen kuuluu muutaman minuutin ns. hissipuheen eli pitchin pitäminen, jossa oma liikeidea ”myydään” muille. Sparrausten jälkeen järjestetään päätöstilaisuus, jossa valitaan kaksi lupaavinta yritystä jatkoon saamaan lisäoppia ja kohti valtakunnallista finaalia. Itä-Uudeltamaalta jatkoon pääsi lapinjärveläinen yrtti- ja versosalaatin viljelyyn erikoistunut Robben Pikku Puutarha Oy.

Vaikka jatkopaikka jäi Tekstiiliteollisuudelta saamatta, on toimitusjohtaja tyytyväinen.

– Oli todella mielenkiintoista keskustella eri alojen ammattilaisten kanssa ja tavata muita yrittäjiä. Ajatukset yrityksen kehittämisen suunnasta vahvistuivat.

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukić

Tekstiiliteollisuus Oy

Tekstiiliteollisuus Oy on vuonna 1934 perustettu lankojen ja käsityötarvikkeiden tukkuliike. 1970-luvulle saakka yhtiö valmisti myös kankaita. Lankojen tukkukauppaa yhtiö on käynyt 70-luvulta saakka. Tukkukaupan osuus on 70 % liikevaihdosta. Loput 30 % kertyy kuluttajamyynnistä ja verkkokaupasta.

Yrityksellä on Porvoon vanhassa kaupungissa oma myymälä, teeteeSHOP.

Jälleenmyyjäverkosto kattaa koko Suomen ja Ruotsin.

Vientiä on Ruotsiin ja Norjaan, Pienessä mittakaavassa kauppaa käydään lisäksi Venäjän kanssa.

Omien teetee-lankojen lisäksi yritys tuo maahan englantilaisia Sirdar- ja Sublime-lankoja, saksalaisia Schoeller & Stahl/Austerman sekä Lamana-lankoja Turkista tulevat sukkalangat. Myös Italiasta ja Portugalista tuodaan lankoja.

Neulemalleille, teetee-langoille ja -lehdelle on myönnetty Design from Finland -tunnuksen käyttöoikeus.

Yrityksen palveluksessa työskentelee seitsemän henkilöä ja lisäksi agentti Ruotsissa.

Lisätietoja tekstiiliteollisuus.fi

KasvuOpen

Kasvu Open auttaa suomalaisia pk-yrityksiä kasvamaan yrityksen koosta tai iästä riippumatta. Vuonna 2017 tavoitteena on antaa maksutta sparrausta 450 yritykselle yli tuhannen asiantuntijan voimin 30 Kasvupolulla. Vuosi huipentuu Kasvu Open Karnevaaliin 25. – 26.10.2017, jossa 100 finalistin joukosta valitaan Suomen parhaat kasvuyritykset. Itä-Uudellamaalla järjestelyistä vastaa Posintra.

Lue myös TID-artikkelit:

KasvuOpen – Ikkuna maailmaan

KasvuOpen kiidättää kasvuun

Lupaavia kasvutarinoita

Rohkeasti maailmalle

 

Lisätietoja kasvuopen.fi

Lelumaailmassa

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Antiikkikauppa vei lelujen pariin

Kun astuu Porvoon Nukke- ja lelumuseon ovesta sisään, huomaa palanneensa lapsuuteen. Eikä mihin tahansa lapsuuteen, vaan sellaiseen, jossa ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat leikille.

  • Kaikilla museon leluilla on todellakin leikitty, kertoo museon toiminnasta vastaava Jorma Söderlund, 67.

Hän on kartuttanut kokoelmaa aluksi yhdessä jo edesmenneen äitinsä, antiikkikauppias Evi Söderlundin, kanssa vuodesta 1963 lähtien.

  • Meitä pidettiin hulluina, kun ostimme huutokaupoista vanhoja leluja, Söderlund muistaa.

Jorma Söderlund Nukke- ja lelumuseo

Lelumaailma tuli perheelle tutuksi jo 50-luvulla, kun Jorman merimies-isäpuoli möi matkoiltaan tuomansa lelut helsinkiläiseen Winterin lelukauppaan.

  • Harmi kun emme ymmärtäneet aloittaa keräilyä jo tuolloin, Söderlund hymyilee.

Museon hyllyiltä katselevat jutusteluamme noin tuhannen nuken silmäparit, lukuisat nallet, hevoset sekä lukematon joukko muita leluja 1800-luvulta 2000-luvulle saakka.

  • Ennen sallittiin pyssytkin, Söderlund esittelee vaikuttavaa leikkipyssykokoelmaa.

Yhdestä vitriineistä voi ihailla järvenpääläisen Fauni-tehtaan Muumi-hahmoja 1950-luvulta.

Varsinaista hittilelua Söderlund ei heti osaa nimetä.

  • Ehkä sellaiseksi voisi luonnehtia 60-luvun Batmanit. Aiemmin ei ollut samanlaisia lelubuumeja kuin nykyisin, hän kertoo.
  • Kaupunkilaislapsilla oli enemmän leikkikaluja kuin maalla asuvilla, mutta eivät maalaisetkaan ilman leluja leikkineet, Söderlund mainitsee.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Juuri ja juuri omillaan

Ennen vanhaan lelut tehtiin yleensä itse kotoa löytyvistä materiaaleista kuten puusta, nahkasta, luusta, kankaasta ja vähän myöhemmin raudasta. Kotieläimet ja nuket olivat suosiossa.

Leikkikalut yleistyivät Suomessa 1800-luvulta lähtien, kun teollinen lelutuotanto pääsi vauhtiin. Suomen lelutehtaat sijaitsivat pääosin Pohjanmaalla. Leluja lähettivät Amerikkaan muuttaneet sukulaiset joulupaketeissa ja toivat matkoiltaan merimiehet.

Hieman yllättävästi paljastuu, että leluja tehtiin myös Suomen vankiloissa. Esillä on esimerkiksi Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

  • Pääosin museon lelut on ostettu kokoelmaan, vaikka silloin tällöin tarjotaan lahjoituksia. Ostaminen on selkeintä, Söderlund sanoo.
  • Lelumuseon pito ei ole bisnestä, vaan harrastus. Sisäänpääsymaksu on 3,50 euroa aikuisilta ja 2 euroa lapsilta. Monet pitävät hintaa liian kalliina. Jokainen voi laskea kuinka monta asiakasta tarvitaan kattamaan 1000 euroa maksaneen lelun kustannukset, Söderlund mainitsee.

Lelumuseo on toiminut nykyisissä tiloissa Vanhassa Porvoossa vuodesta 1975. Tilat sijaitsevat 1800-luvun puutalossa kahdessa kerroksessa. Korvaamaton kokoelma on mainittu yhdeksi Suomen parhaista.

  • Toiminta pyörii juuri ja juuri omillaan. Joskus olen joutunut laittamaan omista varoista lisärahoitusta, Söderlund kertoo.
  • Haaveenani on saada hankittua lisätilaa, sillä varastossa odottaa 200 laatikollista leluja esillepääsyä. Lelut pitävät nuorena, Söderlund naurahtaa.
Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Vaasan vankilassa valmistetut nukenvaunut vuodelta 1903.

Kuka jatkaa?

Porvoon Nukke- ja lelumuseo on yksityinen museo eikä se saa julkista tukea.

  • Ilmarinen ja Varma pitävät hengissä niin minut kuin puolison, eläkkeellä oleva Jorma Söderlund heittää.
  • Toisaalta, jos museoon tulisi ulkopuolisia tukijoita, menisi samalla oma vapaus, hän lisää.

Jossain vaiheessa Söderlundilla on kuitenkin edessään museosta luopumisen hetki. Jatkaja voi tulla perheen piiristä, mutta mitäpä jos jollakin muullakin taholla olisi halua ryhtyä museonpitäjäksi? Jos joku jossain haaveilee juuri lelumuseosta, onko se pelkkää romantiikkaa? Voisiko tällä tulla toimeen?

  • Romantiikka ei elätä, niinhän se on avioliitossakin. On selvittävä arjesta ja kaikki maksaa, myös harrastukset. Jos jonkin asian saa ilmaiseksi, se tarkoittaa vain sitä, että lasku ei ole vielä tullut, museonjohtaja tuumii.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo

Porvoon lelupaja

Porvoossakin on valmistettu leluja. Vuonna 1909 taidemaalari John Engelberg perusti Oy Suomalainen Lelupaja –nimisen yrityksen yhdessä liikemies Walter Sjöbergin kanssa. Engelberg oli aloittanut pahvilelujen valmistuksen jo vuonna 1907. Vuonna 1912 lelupaja sai tilat Porvoon Uuden Panimon tyhjäksi jääneestä rakennuksesta Aleksanterinkadun ja nykyisen Linnankoskenkadun kulmasta. Tuolloin aloitettiin puulelujen valmistus. Lelupaja toimi Porvoossa vuoteen 1915 asti ja sen tuotantoa on päätynyt myös Nukke- ja lelumuseoon.

Porvoon Nukke- ja lelumuseo
Jokikatu 14 sisäpiha, Vanha Porvoo
Samassa osoitteessa antiikki- ja vanhan tavaran liike Tuulan Aitta
www.lelumuseo.com
Nukke- ja lelumuseon puh. 040 501 5006
Tuulan Aitta puh. 040 5318245

Teksti: Leila Toffer-Kares, kuvat: Srba Lukic

Pestuuvapaista lomaan

Från städslingsledighet till semester

”Vapaa-aika liittyy niihin käsitteisiin, joiden avulla on liikuteltu niin kansalaisten tai väestön ruumiita kuin sielujakin”, todetaan Tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksessa.

Ennen teollistumista talonpojat huhkivat kylvö- ja sadonkorjuutöissä, mutta silti heillä oli vuodessa lomaa kahdeksasta viikosta puoleen vuoteen. Käsityöläisten työaika määräytyi pitkälti valoisan ajan mukaan. Kirkko puolestaan määräsi pakollisia lomia, jottei kansa kapinoisi. Häät, hautajaiset ja kastajaiset saattoivat venyä viikon mittaisiksi juhliksi.

Teollistumisen päästyä vauhtiin 1800-luvulla tiesi se työläisille 12-16 tunnin työpäiviä ilman lomia. Alettiin vaatia työajan lyhentämistä kahdeksaan tuntiin päivässä.

Suomi hyväksyi kahdeksan tunnin työaikalain 1917. Vuosilomasta alettiin puhua 1920-luvulla. Sitä ennen maalla oli palkollissääntö. Viikon mittainen pestuuvapaa-ajatus siirtyi teollisuusyhteiskuntaan. Viikon vapaan aikana solmittiin uusi pesti. Siinä työsuhde vaihtui toiseen eli ei sekään ollut vapaa-aikaa siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme.

Pestuuvapaista lomaan

Sanakirjamääritelmissä vapaa-aika selitetään työn vastakohdaksi, tiettyinä lähinnä harrastuksiksi luokiteltavina toimintoina tai subjektiivisesti koettuna ja laadullisena käsitteenä. Se heijastaa myös historiallista muutosta ja on kulttuurisidonnainen.

1900-luvun alkupuolella kansainvälinen työjärjestö ILO teki aloitteen lakisääteisestä lomaoikeudesta. Pohjoismaissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa laki tuli voimaan 1930-luvun lopulla. Se takasi vuosiloman, jonka pituus riippui työsuhteen pituudesta.

Jo vuosikymmeniä on puhuttu siitä, että vapaa-aika lisääntyy. Vuonna 1972 talousneuvoston* raportissa todettiin: ”Ajattelutapoja on ilmeisesti kyettävä muuttamaan tilanteessa, jossa vapaa-aika alkaa selvästi dominoida yhteiskunnassa ajankäyttöä.” Useimmiten lisääntynyt vapaa-aika on herättänyt huolta siitä, että työn arvo suhteessa vapaa-aikaan vähenee ja tuottamattomuus lisääntyy. Yhteiskunnan kannalta vapaa-aika on koettu hyväksi nimenomaan työhön sidottuna ja työtä palveleva.

Amerikkalainen taloustieteilijä, professori Juliet B. Shor huomasi tutkittuaan ihmisten työaikoja, että työläisten pitkät työajat ja lyhyet lomat ovat tavallisia ihmiskunnan historiassa. Kova työnteko ei kuitenkaan edistä tuottavuutta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi ylitöiden tekeminen heikentää tuottavuutta. Toisaalta työntekijän suorituskyky paranee lomien jälkeen. Mitä pidempi loma on ollut, sitä energisempinä ihmiset palaavat töihinsä. Mielenkiintoinen havainto, kun työaikaa on pidennetty ja eläkeikää nostettu Suomessakin vastikään.

*Talousneuvosto on pääministerin johdolla toimiva hallituksen, tärkeimpien etujärjestöjen ja Suomen Pankin välinen yhteistyöelin. Se tarkastelee kansakunnan menestymisen kannalta keskeisiä talous- ja yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.

Leila Toffer-KaresTeksti: Leila Toffer-Kares

Kirjoittaja on TID-lehden toimittaja.

 

Rönnäsin rannoilla

Timo Salmia

Vanhan Pernajan alueella noin kilometrin päässä golf-kentästä Pernajanlahden rannalla sijaitsee viehättävä mökkikylä. Männikön seasta pilkottavien hirsitalojen liepeillä voi nähdä ihmisiä kalastusvälineineen. He ovat matkalla merelle nostamaan elämänsä saalista tai muutoin nauttimaan merellisestä luonnosta. Takana on kenties strategiapalaveri tai jokin muu yrityksen toimintaan liittyvä kokous ja on aika rentoutua.

– Asiakkainamme on pääosin yritysten henkilökunta ja venäläiset perheet suhteessa noin puolet ja puolet, kertoo Rönnäs Seaside Resorts -nimellä markkinoidun yrityksen toimitusjohtaja ja kalastusopas Timo Salmia.

– Venäläisiä tänne houkuttaa puhdas luonto, kalastusmahdollisuus ja turvallisuuden tunne, Salmia mainitsee.

Muina asiakkaina ovat kalastusporukat ja satunnaisesti suomalaiset perheet.

Rönnäs kalastus

Tähtäimessä venäläiset

Salmian omistama Tsacon Oy/South Coast Fishing Adventures osti Rönnäsin mökit ja kokoustilat liiketoiminnan Tessamar Oy:ltä maaliskuussa 2013. Kauppaan kuului mm. 16 hyvin varusteltua loma-asuntoa. Lisäksi Salmian yritys hoitaa kahden saaristossa sijaitsevan tilan Reimarvikin ja Östra Katön varaukset. Niiden vuokraajat ovat pääosin varsin varakasta väkeä Venäjältä.

– Yrityksen liikevaihto on kasvanut vuositasolla keskimäärin 15-20 %. Vuonna 2015 kasvua oli peräti 50 %. Pari viimeistä tilikautta ovat olleet voitollisia Salmia kertoo tyytyväisenä.
– Sesonkiaika meillä on aina, kun meri on sula. Yritysasiakkaita riittää lähes koko vuoden heinäkuuta lukuunottamatta. Uudenvuoden seutu tuo paikalle venäläisiä uudenvuoden viettäjiä. Käyttöaste on ympäri vuoden hyvä.

Kasvanut tulos on on tarkoin mietityn liikekonseptin aikaansaama. Se pitää sisällään erinomaisen palvelun, korkealuokkaisen tuotteen ja omat catering- ja ohjelmapalvelut yrityksille.

– Kaikkea ei tarvitse ostaa alihankintana. Näin varmistamme, että palvelut toimivat moitteettomasti. Meillä on muun muassa oma pesula. Kesäaikaan kuivatamme pyykin ulkona ja näin saamme vaikkapa lakanoihin raikkaan merellisen tuoksun, Salmia mainitsee esimerkiksi.

Alihankintana hankitaan vain lisäveneet ja oppaat. Muutaman hengen kalastusporukoita Salmia opastaa itse. Hänellä on omistuksessaan avomerikelpoinen, amerikkalaisvalmisteinen kalastusvene kaikkine nykyaikaisine herkkuineen eli viistokaikuluotaimineen ja karttaplottereineen.

– Näin varmistetaan asiakkaalle kalastuselämys eikä saaliitta useinkaan jäädä, Salmia kertoo.

Yritystä markkinoidaan Venäjällä venäläisen Googlen Yantexin kautta, mutta myös vanha kunnon puskaradio toimii hyvin. Lisäksi osallistutaan kalastusmessuille Pietarissa lähes vuosittain.

– Kiikarissa on nyt Moskovassa järjestettävät maailman suurimmat kalastusmessut ja sitä kautta Moskovan äveriäät, Salmia paljastaa.

Meri rentouttaa

Henkilökuntaa yrityksen palveluksessa on toimistossa, mökkiemäntänä, siivouksessa ja liinavaatehuollossa yhteensä viisi henkilöä. Lisäksi tarvitaan muutama ruuhka-apulainen.

– Vaimoni on erittäin tärkeässä roolissa, sillä hän vastaa yrityksen hallinnosta, paperitöistä ja reskontrasta.

Konepuolen DI, atk-alalla tietohallintopäällikkönä ja liikkeenjohdon konsulttina pörssiyrityksissä aiemmin toiminut Salmia ei ole katunut hetkeäkään alanvaihdosta.

– Hyppy oravanpyörästä ja kouluttautuminen kalastusoppaaksi on jatkoa harrastukselleni kalastukselle, kertoo ennen yrityskauppaakin Pernajan vesillä kalastellut mies.

Lomaa hän ei matkailubisnekseen siirtymisen jälkeen ole pitänyt päivääkään.

– Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt, aika usein merellä oppaana ollessani unohdan, että olen töissä. Meri ja luonto ovat niin rentouttava ympäristö.

Rönnäs Loma-asunto

Kestävän kehityksen kalastusta

Rönnäsin kalastusretket noudattavat kestävän kehityksen periaatetta. Saaliskalat päästetään useimmiten takaisin mereen punnituksen ja valokuvauksen jälkeen. Kaikki tietyn mittaiset suuret kalat, kuten esimerkiksi hauet, lasketaan aina vapauteen kalakannan säilymisen turvaamiseksi ja rehevöitymisen estämiseksi. Kalat nostaa veneeseen aina kalastusopas. Näin taataan mahdollisimman pienet vauriot kaloille. Saalista otetaan mukaan vain sen verran mitä jaksetaan kerralla syödä.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Talkan taikasanat

Toimistotukku Talka TID Business Forum osastolla 6.3.2017

Monet porvoolaiset tunnistavat nimen Talka, ruotsiksi Talkka, jo vuosikymmenten ajalta. Useat yritykset ja yksityishenkilöt Porvoossa ja sen lähiseudulla ovat luottaneet ja luottavat yhä Toimistotukku Talka Oy:n asiantuntemukseen konttorikalusteiden ja tarvikkeiden hankinnassa. Erkki Talkan vuonna 1962 perustama liike toimi pitkään Porvoon keskustassa. Nykyisin sen löytää Teollisuustieltä. Kuusi henkilöä työllistävä yritys on pärjännyt hyvin kilpailussa isojen kansainvälisten toimijoiden joukossa.

– Lähtökohtana menestykselliselle liiketoiminnalle ovat oma oikea tuotevalikoima ja ammattitaito. Siten voimme tarjota asiakkaile tarpeellisia, hyviä tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, tietää Talkan toimitusjohtaja Sakari Vehkala.

Kaupankäyntiin vaikuttaa hänen mukaansa myös yleinen taloudellinen toimintaympäristö ja asiakkaiden positiivinen vire. Ahkerakaan työnteko ei kasvata bisnestä, jos ympäristö on negatiivinen. Markkinoilla tulee olla imua.

– Aina yrityksen ei tarvitse kasvaa. Joskus riittää se, että liiketoiminta on kannattavaa ja mielekästä työpanokseen nähden. On tärkeää, ettei työ uuvuta liikaa, vaan jättää hyvän fiiliksen. Asiakaskunnasta tuleva positiivinen vire on meille signaali siitä, että meitä tarvitaan ja tuotteitamme halutaan.

Talka on yksi 16:sta Euro Toimistotukut Oy:n itsenäisestä yrityksestä. Kuuluminen siihen tuo etuja tavarahankintojen hinnoissa.

– Olemme täysin kotimainen yritys, maksamme verot Suomeen ja työllistämme paikallisesti. Korostan näitä seikkoja mielelläni, sillä moni kilpailijamme on kasvoton, monikansallinen, hajautettu pörssiyritys, jossa on rahalle yksi suunta, ulos Suomesta, Vehkala sanoo.

Talkan toimistotarvike- ja palveluvalikoima on laaja. Siltä voi ostaa mm. tulostimet tykötarpeineen, AV-laitteet, maksupäätteet, kassaohjelmistot ja IT-laitteistot. Talkalta saa myös ergonomiset työpisteet ja apuvälineet. Sen valikoimissa ovat sähköpöydät ja muut toimistokalusteet sekä juoma-automaatit täyttöpalveluineen.

– Kaiken toimiston tarvitseman palvelun ja tarvikkeet voi hankkia yhden oven kautta. Haluamme auttaa asiakasta menestymään ja usein keskustelu avataankin kysymällä: Haluatko parantaa tulosta? Ne ovat taikasanamme. Meitä kiinnostaa se, mitä voimme tehdä asiakkaan yrityksen hyväksi. Me vapautamme yrittäjän tietyistä arkirutiineista ja sählingeistä, jotka vievät tuloksesta pienen prosentin, Vehkala kertoo.

Hän on huomannut, että pitkä ura ja ammattitaito ovat kasvattaneet havaitsemaan eri toimialojen kipukohtia. Perinteisillä yrityksillä on perinteiset ongelmat, joita Talkassa on onnistuttu ratkaisemaan.

– Emme lähde välttämättä hieromaan kauppoja tuote edellä, vaan käymme läpi asiakkaan kanssa yhdessä heidän omaa toimintaansa. Siten havaitsemme ne asiat, joihin voimme tarjota helpotusta.

Markkinointi- ja myyntityön tärkeimmät periaatteet ovat luotettavuus, luottamus ja uskottavuus.

– Itä-Uusimaa ja Porvoo ovat pieni markkina-alue. Meille menestykseen ei riitä yksi kauppa per asiakas, se ensimmäinen ja viimeinen. Liiketoimintaa ei voi tehdä niin, että ilmenee sudenkuoppia, joista asiakkaalle ei kerrota, Vehkala toteaa.

Teksti: Leila Toffer-Kares   Kuva: Tuula Lukic

Toimistotukku Talka

Tid Business Forumiin osallistunut Talkan toimitusjohtaja Sakari Vehkala (oik.) toteaa yrityksensä saaneen tapahtumassa tehokasta ja antoisaa näkyvyyttä sekä solmineensa laadukkaita ja hyödyllisiä kontakteja. – Kanavana tämä on loistava, voimme antaa kasvot toiminnallemme ja rakentaa luottamusta, hän toteaa. Kuvassa myös Marja Forssell (vas.) ja Susanne Vehkala.

Lisätietoa www.talka.com

 

Hyvät vai pahat aikavyöhykkeet

tidszoner TIDmedia

Nousee päivä, laskee päivä, mutta joka päivä eri aikaan riippuen siitä, missä kohtaa planeettaamme satumme olemaan. Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen vastaa auringonvalon maapallolla tunnissa kulkemaa matkaa eli noin 15 meridiaanin leveyttä maan pinnalla. Aikavyöhykkeiden avulla paikallinen aika on tahdistettu auringon valorytmin mukaisesti niin, että joka puolella Tellusta aurinko nousee aamulla ja laskee illalla.

Aikavyöhykkeet tarvittiin, kun ihminen keksi keinot liikkua nopeasti paikasta toiseen. Alunperin ne tulivat käyttöön junaliikenteen tarpeiden takia. Sittemmin aikavyöhykkeitä on muokattu nimenomaan liikenteen ja kaupan ehdoilla.

Ikävä kyllä sisäinen kellomme sopeutuu hitaasti aikatauluun, johon siirtymiseksi viisareita on pakko siirtää. Erityisen hyvin tämä tulee esille matkustettaessa aikavyöhykkeestä toiseen. Kaupankäynnin ja lomailun kannalta aikaero on hankala. Sen välittömiä haittoja ovat väsymys ja unettomuus.

Esimerkiksi lento Helsingistä Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ylittää 10 aikavyöhykettä. Aikaerorasituksen eli jet lagin oireet kestävät tämän matkan jälkeen noin 4 vuorokautta. Laskukaavana käytetään ylitettyjen aikavyöhykkeiden määrää jaettuna 2,5:llä länteen lennettäessä ja itään 2:lla. Paluumatkan aikaerorasitus kestää siis 5 vuorokautta.

aikavyöhykkeet

Suomi kuuluu EET-aikavyöhykkeeseen, joka on Itä-Euroopan aika (UTC +2). Maamme sijaitsee Itä-Euroopan aikavyöhykkeen länsilaidalla. Lääketieteen tohtori Timo Partonen pohtii kirjassaan Lisää unta Suomen aikavyöhykkeen sopivuutta muun muassa unirytmin kannalta. Hänen mukaansa esimerkiksi suomalaisten kaamosoireita olisi mahdollista lievittää tekemällä talviaamuista nykyistä valoisampia. Se onnistuisi noudattamalla Keski-Euroopan aikaa ilman kesäajan käyttöä. Siten talviaamut valkenesivat tuntia nykyistä aiemmin ja ihmisillä olisi mahdollisuus herätä valoisampiin aamuihin. Sisäinen kellomme ei jätättäisi yhtä paljoin kuin se nykyisin tekee ja hämärät illat auttaisivat unen saannissa.

Partosen näkemystä tukee havainto Pohjois-Norjasta, joka sijaitsee samoilla pituuspiireillä kuin Suomi, mutta eri aikavyöhykkeellä. Siellä kaamosoireilevia on yllättävän vähän. Pohjoisnorjalaiset saavat aikavyöhykkeensä ansiosta enemmän valoa talviaamuihinsa kuin suomalaiset.

Mikäli Suomi siirtyisi Keski-Euroopan aikaan voisi sillä olla myös kaupankäyntiä helpottavia vaikutuksia. Silloin ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi puhelinsoiton ajankohtaa ja pohtia sitä ovatko kauppakumppanit jo töissä ja vieläkö kenties vetävät sikeitä.

UTC-aika

UTC-aika on perusaika, josta eri aikavyöhykkeiden aika ilmoitetaan itään mentäessä lisätunteina ja länteen edetessä vähenevinä tunteina. Suomen aikaero UTC-aikaan on talviaikana (normaaliaika) +2 tuntia ja kesäaikana +3 tuntia.

Suurimmassa osassa maita on käytössä vain yksi kellonaika. Poikkeuksena on esim. Venäjä, jossa on maan laajuuden vuoksi yhdeksän eri aikavyöhykettä. Vierekkäisten aikavyöhykkeiden aikaero on yleensä tunti tai puoli tuntia. Poikkeuksena on mm. Intia ja Nepal, joiden välinen aikaero on 15 minuuttia.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Lähde: Timo Partonen, Lisää unta (Duodecim 2014)

Säteritilasta ravintolaksi

Söderkullan kartano

Söderkullan kartanon mailla Sipoossa kuuli usein hevosen kavioiden kapsetta 1600 – 1700-luvuilla, sillä monet omistajista palvelivat ratsuväessä. Oli kornettia, ratsumestaria ja luutnanttia. Yksi heistä, Bertil Henrikinpoika, soti Kaarle-herttuan joukoissa vuonna 1600 Liivinmaalla kuningas Sigismundia vastaan.

1630-luvulla kartano kukoisti, kun Bertilin poika sotakollegion asessori Klas hoiti tilaa yhdeksän rengin ja viiden piian voimin.

Satakunta vuotta myöhemmin Söderkulla siirtyi tarmokkaalle ja kenties hiukan juonikkaalle Carl Fredrik Tigerstedtin leskelle Sofia Ehrenreuterille. Hän perusti 1754 yhdessä Eriksnäsin Carl Nordenskiöldin kanssa tiilitehtaan. Tiilet ostettiin Viaporin linnoitustyömaalle ja voitot olivat huikeat. Kun tuotanto Söderkullassa oli käynnistynyt kunnolla, Sofia puratti tiiliruukin ja siirsi tiilenvalmistuksen omaan polttimoonsa Söderkullalandetin saarelle.

Nordenskiöld pisti hanttiin, mutta Sofia-rouvan mukaan yhtiökumppanuutta ei ollut koskaan ollutkaan. Riita päätyi käräjille, jossa Nordenskiöld vaati vähintään 3 000 kuparitaalaria korvausta. Sofia kieltäytyi maksamasta. Asia lykättiin ja osapuolet sopivat erimielisyytensä myöhemmin.

Uudet omistajat toivat muassaan uusia toimintoja. Apteekkari Wikberg perusti Söderkullaan 1863 maanviljelyskoulun.

Vuonna 1905 tila siirtyi Söderkulla Gård & Verkstäder -yhtiölle. Kolme vuotta myöhemmin Söderkullassa aloitti metsänvartijakoulu.

Yhtiö rakensi mm. nykyaikaisen tiilenpolttimon, jossa valmistui vuosittain mm. kaksi miljoonaa muuritiiltä. Yhtiö oli kuitenkin investoinut liian innokkaasti ja teki konkurssin 1913.

Kartanon kohtaloksi koitui jälleen omistajanvaihdos. Wilhelm Sumelius lopetti kannattamattoman tiilenvalmistuksen ja irtisanoi koulujen sopimukset. Sumelius lohkoi ja myi melkein puolet kartanon pinta-alasta 1923. Loput myytiin pari vuotta myöhemmin amiraali Hjalmar von Bonsdorffille. Tiilenpolttimo vuokrattiin Sipoon kattotiilitehtaalle, joka jatkoi tuotantoa vuosia käyttämättä olleessa laitoksessa. Polttimo paloi vuosina 1943, 1948 ja 1954. Kolmannen palon jälkeen toiminta lopetettiin.

Amiraalin kuoltua 1945 kartano siirtyi hänen leskelleen Dagmar von Bonsdorffille, joka myi sen Sipoon kunnalle 1949. Se puolestaan kauppasi osan pelloista kylän talonpojille, myi eläimet ja koneet huutokaupalla ja kartanon Arthur Nikanderille seuraavana vuonna. Nikander, joka kuoli jo 1953, oli testamentannut Söderkullan vapaamuurariyhdistykselle. Sillä ei ollut käyttöä lahjoitukselle, joten se myi kartanon takaisin Sipoon kunnalle. 1950-60-luvuilla kartanossa toimi luontaishoitola. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kartanon juhlasalia käyttivät kansalaisopiston kutojat vuoteen 1980.

Remontin jälkeen kartanoa vuokrattiin yksityisille ja yhdistyksille juhlakäyttöön. 1990-luvulta lähtien kartanoa on vuokrattu ulkopuolisille yrittäjille.

Nykyään kartanossa kuulee astioiden kilinää ja pullonkorkkien suhahtelua, sillä paikassa toimii ravintola. Sitä pyörittävät yrittäjäpariskunta Riitta Kuosmanen ja Kosti Miinalainen. Viime vuonna kartanossa aloittaneet ravintoloitsijat sanovat historiallisen miljöön olevan toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia ravintolaa ajatellen.

– Kartanoa saatetaan luulla liian juhlavaksi paikaksi. Sitä se ei ole. Tänne voi tulla päivällä lounaalle. Sen lisäksi tarjoilemme sunnuntaibrunssin. Tiloja voi myös vuokrata eri tilaisuuksiin kuten häihin ja kokouksiin. Kartanossa järjestetään myös bändi-iltoja. Sunnuntaina 11. joulukuuta täällä pidetään joulumyyjäiset, Kuosmanen kertoo.

Teksti: Leila Toffer-Kares   Kuva: Sara Lukic

Söderkulla

Söderkullan kartano muodostui alunperin kolmesta tilasta, jotka omisti Hans Erikinpoika. Yksi tiloista oli luultavasti Söderkulla (1494 nimellä Swndherkulle), joka annettiin uuden säteritilan nimeksi. Söderkullan kartano on perustettu vuonna 1557.

Hans Erikinpoika aateloitiin 1558 ja otti nimekseen Ekelöf. Ekelöfin suku omisti Söderkullan 1700-luvun alkuun saakka. Tämän jälkeen tila siirtyi Tigerstedtin suvulle ja pysyi sen hallussa 1820-luvulle saakka. Heidän jälkeensä omistajat vaihtuivat tiheästi. Kaikkiaan kartanolla on ollut kolmisenkymmentä omistajaa.

Söderkullan vanhin tunnettu päärakennus, kaksikerroksinen hirsitalo, tuhoutui tulipalossa 1800-luvun puolivälissä. Arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema jugendtyylinen päärakennus valmistui vuonna 1908. Kartanon sisätilat uudistettiin 1980-luvulla.

Lisätietoja kartanon ravintolasta: soderkulla.fi

Mitä on menestys?

Porvoon Nuorkauppakamari

Suomen Nuorkauppakamareiden järjestämän Vuoden Nuori Menestyjä -kilpailun voittaja julkistetaan 9. joulukuuta. Kilpailun aluepäällikkö Tea Valjakka ja puheenjohtaja Eero Vilkuna Porvoon Nuorkauppakamarista pohtivat, mitä menestyminen on ja miten nuorkauppakamari edistää menestymistä.

– Menestyksen eteen tulee tehdä sitkeästi työtä. Menestyneellä ihmisellä on visio päämäärästä. Hän on saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteet ja jopa ylittänyt ne. Kuitenkin niin, että hän on onnistunut sovittamaan yhteen työn ja muun elämän. Hän on sitkeä ja hänellä on kyky kohdata vastoinkäymisiä. Kaikkea menestystä ei voi mitata rahassa, sillä menestyä voi esimerkiksi kulttuurin, tieteen ja taiteen saralla. Jos mittaa menestystä vain rahassa ovat arvot pielessä, Vilkuna miettii.

– Menestyjä osaa rakentaa elämänsä niin, että pystyy hyödyntämään läpikäymiään ehkä vaikeitakin vaiheita. Hän on sinnikäs ja haluaa voittaa esteet. Hän myös osaa rakentaa hyvät kontaktiverkostot. Menestyjiä on monilla elämän alueilla niin poliitiikassa, teknologian saralla, humanitaarisessa työssä kuin ympäristöjohtamisen kentällä. Oma henkinen kasvukin on menestymistä, halu menestyä ohjaa eteenpäin, Valjakka pohtii.

Johtamisoppia kannustavasti

Nuorkauppakamarin rooli yksilön menestymisen edistäjänä on Valjakan ja Vilkunan mielestä tärkeä. Kamarin perusajatus on pyrkiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kehittämällä jäsentensä johtamistaitoa, sosiaalista vastuuta, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä.

Tässä tehtävässä ovat keskeisessä roolissa kouluttaminen ja projektitehtävät.

– Itsensä kehittäminen esimerkiksi oppimalla johtamista ja tapakäyttäytymistä järjestön tehtävissä ja juhlatilaisuuksissa auttaa myös työelämässä. Se, että nuorkauppakamari sallii epäonnistumisia, antaa rohkeutta ponnistella eteepäin. Työelämässä mokia ei aina katsota hyvällä, Vilkuna kertoo.

– Järjestö on ollut aidosti kansainvälinen jo pitkään ja se antaa näkökulmaa asiohin, Valjakka sanoo.

Kaikki virat nuorkauppakamarissa ovat vuoden mittaisia ja niitä voi hoitaa vain kerran. Esimerkiksi Valjakka on ollut kamarin puheenjohtajana, sihteerinä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana. Hän sanoo vuosittaisen tehtävien vaihtamisen kasvattavan muutosten sietämiseen.

Työ on vain yksi osa elämää

Vilkuna luonnehtii itseään tulosorientuneeksi ja on samalla huomannut motivoinnin muuttuneen roolin.

– Uusi sukupolvi ei nähdäkseni halua puurtaa yrityksen laskuun hinnalla millä hyvänsä, vaan se vaatii yritykseltä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Jos yritys onnistuu luomaan tällaisen työkulttuurin ja arvopohjan, se todennäköisesti kuuluu huomisen menestyjiin olemalla haluttu työpaikka. Tämä ei ole enää itsestään selvää, koska nuoret eivät sido itseään yhteen työpaikkaan tai aikaan.

Valjakka on havainnut vauhdin ja työelämän erilaisten vaatimusten taitojen suhteen kasvaneen. Työ on silti vain yksi osa elämää. Tasapainoa ja rutiineja haetaan kodista ja harrastuksista.

– Tulevaisuuden menestyjillä on muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä, Valjakka ja Vilkuna toteavat.

Mitä muuta nuorkauppakamari voi tarjota kuin koulutusta tai projekteja?

– Erittäin hyviä ystäviä, molemmat toteavat.

Teksti: Leila Toffer-Kares  Kuva: Srba Lukić

Mikä on Nuorkauppakamari?

Nuorkauppakamari on nuorten aikuisten harrastuspohjalta toimiva kansainvälinen kouluttautumisjärjestö. Jäseneksi voivat hakea alle 40-vuotiaat itsensä kehittämisestä kiinnostuneet. Nuorkauppakamarit tekevät paikallista yhteistyötä sekä käynnistävät ja toteuttavat projekteja omalle jäsenistölleen tai vaikuttaakseen yhteiskunnassa.

Porvoon Nuorkauppakamari mm. valitsee Vuoden porvoolaisen, Vuoden itäuusimaalaisen nuoren johtajan ja tekee Porvoon palvelukartan. Tänä vuonna se on järjestänyt myös kaikille avoimen Itsenäisyyspäivän gaala -tapahtuman Haikon kartanossa.

Nuorkauppakamari-aate on lähtöisin Yhdysvalloista. Tunnettuja kamarialaisia ovat olleet mm. Bill Clinton ja Kofi Annan.

Suomen Nuorkauppakamarit ry on perustettu 1957. Jäseniä sillä on n. 5000. Katto-organisaatioon kuuluu 85 nuorkauppakamaria eri puolilta Suomea. Porvoon Nuorkauppakamarissa vaikuttaa kuutisenkymmentä henkilöä.

Lisätietoja:

http://www.jcporvoo.com/

http://nuorkauppakamarit.fi/

 

Oravannahasta virtuaalirahaan

betalningsmedel

Muinoin käytiin kauppaa vaihtamalla hyödykkeitä keskenään. Suomenkielen sana raha on alunperin tarkoittanut turkista, eritoten oravannahkaa. Pohjois-Euroopassa turkikset olivat tärkein vaihdantaväline. Esimerkiksi sadalla kurrennahalla saattoi saada lehmän.

Rahatalous syntyi vähitellen, kun esineiden yhteismitallinen vaihtaminen toisiin osoittautui epäkäytännölliseksi.

Valtiollinen raha ja rahapolitiikka saivat alkunsa, kun metallikappaleita alettiin lyödä tietyn kokoisiksi ja hallitsijat leimasivat ne arvon vakuudeksi. Ensimmäiset metallirahat valmistettiin Lyydiassa nykyisen Turkin aluella noin 650 eaa. Sanonta ”rikas kuin Kroisos” juontaa juurensa Lyydian viimeiseen kuninkaaseen, rikkauksistaan kuuluisaan Kroisokseen.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, olivat kiinalaiset edelläkävijöitä myös setelirahan käyttöönotossa. Heidän ”lentäväksi rahaksi” kutsumansa riisipaperiarkit olivat noin A4-kokoisia.

Euroopassa siirryttiin seteleihin kahdeksansataa vuotta myöhemmin, kun ei enää jaksettu raahata mukana jopa 19 kilon painoisia kupariplootuja. Ensimmäiset paperirahat laskettiin liikkeelle Tukholmassa 1661.

Setelit liikkeelle laskeneet keskuspankit sitoutuivat aluksi lunastamaan paperirahat tietyllä määrällä hopeaa ja myöhemmin kultaa, kun useimmissa maissa siirryttiin kultakantaan.

Nykyisin suurin osa rahasta on pääosin aineetonta, vain numeroita pankkien tietokoneissa. Raha onkin yhä enemmän siirtymässä pelkästään sähköiseen muotoon. Nykyään voidaan jo puhua virtuaalitaloudesta, joka toimii reaalitalouden rinnalla.

Kultaharkot

Verkossa voi käyttää myös bittirahaa eli Bitcoineja. Se on niin kutsuttua kryptovaluuttaa, jota ei säätele minkään maan keskuspankki tai hallitus. Bittirahaa käytetään nimettömästi. Siten se mahdollistaa osaltaan rahanpesun ja laittoman tavaran kaupan. Bittirahan arvo heilahtelee voimakkaasti.

Yksi kuitenkin on ja pysyy. Kulta on säilyttänyt arvonsa halki vuosituhansien ja lama-aikoina kultakauppa käy erityisen kiihkeänä.

Teksti: Leila Toffer-Kares

Ylikoulutettu traktorikuski

Aarne Schildt Bosgård

Bosgårdin kartano sijaitsee Porvoosta parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Pikku-Pernajanlahden rantamaisemassa. Tilan isäntä Aarne Schildt, 33, kurvaa tapaamiseen vanhaan navettaan kunnostetun tilapuodin eteen maasturillaan. Aurinkoinen kevätpäivä on houkutellut paikalle asiakkaita lihaostoksille.

Kaupan yhteydessä toimii myös kahvila-ravintola. Sen yläkerran heinävintti on remontoitu juhlatilaksi, jonne mahtuu puolentoistasataa vierasta. Lisäksi kekkereihin voi vuokrata keltaisen kartanorakennuksen alakerran.

­- Täällä juhlitaan häitä ja syntymäpäiviä sekä pidetään kokouksia ja konsertteja, Schildt kertoo.

Tilan töissä ahertaa toistakymmentä henkilöä omistajat mukaan lukien. Kartanon mailla viljellään luomumenetelmin säilörehua, syysviljaa, kauraa sekä härkäpapua. Metsää ja peltoja riittää kynnettäväksi ja hoidettavaksi, mutta pääelinkeino on luomulihantuotanto. Tilan vuosittainen liikevaihto on noin 1,5 miljoonaa euroa. Schildt nimeää yrityksen arvoiksi ympäristöystävällisyyden, asiakaslupaukset ja niiden täyttämisen.

Kolme ja puolisatapäinen Charolais-karja laiduntaa hakamailla ja rantaniityillä, jotka eivät sovellu ihmisravinnon viljelyyn. Näin lehmät osallistuvat uhanalaisten perinnemaisemien hoitoon ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta auttamalla monia kasvi-, pieneliö- ja lintulajeja menestymään.

­ – Kutsun nautoja charolaisympäristökoneiksi. Ne kierrättävät ravinteet tehokkaasti. Talvella ne syövät luomusäilörehua ja niiden lanta ja virtsa päätyvät kompostoituna pellolle.

Rotu on hyvä rehunkäyttäjä, ja eläimet kasvavat suuriksi. Kunnioitusta herättävät sonnit painavat 1400 kiloa.

Tilalla kasvanutta kotimaista luomuniittylihaa myydään leikattuna yksittäisille kuluttajille 25 000 kiloa vuodessa. Lihaa voi ostaa tila- ja verkkokaupasta, tukkutorilta sekä Hakaniemen hallista. Myös kotiinkuljetus on mahdollista.

Lajityypillisesti eläessään lehmät ovat tyytyväisiä, ja se vaikuttaa myös lihan makuun.

Maatilatuet ovat elintärkeitä

Suuren tilan johtamiseen erityyppisine tehtävineen tarvitaan monia taitoja. Schildt on koulutukseltaan markkinointitradenomi ja agronomi.

­- Olisi varmaan kannattanut opiskella juristiksikin, sillä en ole vielä sisäistänyt kaikkea maatalousbyrokratiaan liittyvää. Vaikka haasteita on, ja aina löytyy parannettavaa, uskon, että suoriudun tehtävästä hyvin. Ei ole ainakaan tylsää, Schildt toteaa.

Hän kertoo viihtyvänsä kaikissa käytännön hommissa, niin eläinten parissa kuin metsä- ja peltotöissä.

­ – Olen ylikoulutettu traktorikuski, hän naurahtaa.

Talven aikana kerrottin tiedotusvälineissä maataloustukien maksujen myöhästymisestä. Tuet ovat tiloille elintärkeitä, ja viivästys maksatuksissa ajoi monet tilat vaikeuksiin.

­- Ilman valtion tukia Suomessa ei olisi maataloutta. Jos toimisimme markkinatalouden lakien mukaan, niin jonain päivänä ei olisi kaurapuuroa pöydässä, vaan kaikki vilja olisi myyty muualle, Schildt kärjistää.

Tuki ei napsahda tilille kuin manulle illallinen, vaan sen saamiseksi on tiukat kriteerit, joiden noudattamista valvotaan tarkasti. Viime vuonna Bosgårdissa tehtiin kahdeksan kertaa tilatarkastus. Tukien pienenemiseen riittää jo se, että lehmän korvista puuttuu korvamerkki.

­- Voin seistä selkä suorana, sillä meillä on hyvin hoidettu hieno karja. Olen siitä ja tuotteistamme ylpeä. Olen myös onnellinen yrittäjäjyydestä Suomessa. Pitäisi osata olla kiitollinen kaikesta. Tarkastusten jälkeen olen kyllä viikon masentunut, Schildt huokaisee.

Kevät on Bosgårdissakin kiireistä aikaa lehmänpoikimisineen ja kylvöhommineen. Tilakierroksen jälkeen isäntä hyppää autoonsa, pistää aurinkolasit silmilleen ja kiirehtii härkäpavun kylvöön.

Luonto- ja kulttuuripolut

Bosgårdin tilaa ympäröivät aina auki olevat (400 m, 1,5 km ja 4 km) luonto- ja kulttuuripolut. Pisimmällä reitillä voi nähdä Husholmenin muinaisen linnapaikan, joka ehkä on toiminut merirosvojen tukikohtana 1200-luvulla.

Polkujen varsille pystytetyt taulut kertovat mm. karjan- ja metsänhoidosta sekä alueen luonnosta. Reittien esitteen saa tilakaupasta tai sen ulkopuolella olevasta postilaatikosta.

Polut on suunniteltu yhteistyössä Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry:n kanssa.

Bosgårdin kartanon historia

Tilan lähellä sijaitsi 1200-luvulla Husholmen-niminen linnoitus. Sen arvellaan toimineen merirosvojen tukikohtana. Nykyisen tilan alueella oli 1600-luvulla Bosgårdin kylä, joka muodostui viidestä rälssitilasta. 1800-luvun alkuun mennessä rälssitiloista kehkeytyi kartano ja sen nykyinen päärakennus rakennettiin.

Päärakennus kunnostettiin perusteellisesti 1900-luvun alussa ajan vaatimusten mukaiseksi, mutta alkuperäinen herraskartanotyyli säilytettiin. 1950-luvulla Wolmar Schildt osti kartanon suvulleen ja aloitti maanviljelyn. Wolmarin pojanpoika Kaarlo Schildt jatkoi maanviljelyä ja aloitti tilalla lihakarjatuotannon Charolais-rodulla 1992. Jo tuolloin karja alkoi laiduntaa luonnonlaitumilla. Vuonna 2012 tila muutettiin osakeyhtiöksi, jonka omistavat Aarne Schildt ja Marcus Walsh. 2013 Bosgårdille myönnettiin virallinen luomumerkki osoituksena luonnonmukaisista kasvatus- ja viljelymenetelmistä.

Teksti: Leila Toffer-Kares, Kuvat: Srba Lukic

Bosgårdin tilakauppa ja kahvilan aukioloajat

Pe 13–18

La 10–16

Tilakaupassa myydään tuoretta Charolais-luomunaudanlihaa ja lihajalosteita kuten makkaroita, meetwurstia, ilmakuivattua paistia sekä paahtopaistia.

Lisätietoja www.bosgard.com