Tagiarkisto: toimittaja Tuula Lukic

Magnus von Knorring

Magnus von Knorring i Lovisa Smedsgränden

Kapea Sepänkuja Loviisan vanhassa kaupungissa tuo lapsuudenmuistot elävästi Magnus von Knorringin, 60, mieleen. Rahastoyhtiö Fonditan perustajajäsen ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja asui lähes koko kouluikänsä Loviisassa. Tuttu tie vie ravintola Degerby Gilleen, jossa perhe kävi 1960-luvulla sunnuntaisin lounaalla monien muiden loviisalaisperheiden tapaan. Tämä yksi Loviisan vanhimmista rakennuksista on vuodelta 1695, samalta vuosisadalta, jolloin Knorring-suku saapui Suomeen. Kuninkaallinen kammari antaa upeat puitteet lounaskeskustelulle.

Kun Magnus von Knorring valmistui kauppakorkeakoulusta vuonna 1985, oli pankkimaailma muutoksessa. Synkät pankkisalit eivät häntä juurikaan vetäneet puoleensa, mutta ilmassa oli paljon uutta, muun muassa ulkomaisia pankkeja alkoi tulla Suomeen.

Vastavalmistuneena von Knorring aloitti Turun ja Ahvenanmaan säästöpankkien yhteisenä markkinointipäällikkönä, mutta siirtyi pian Helsinkiin, perusti Carnegie Suomen sivuliikkeen ja oli sen toimitusjohtaja. Vuonna 1997 syntyi Fondita Rahastoyhtiö.

Magnus von Knorring Loviisan Mariankadulla

Magnus von Knorring Loviisan Mariankadulla, jossa perheellä oli asunto kivitalon toisessa kerroksessa.

– Viime keväänä vietimme yhtiön 20-vuotisjuhlia. Loviisassa en ole näinä vuosina kovinkaan usein ehtinyt käydä, kun vapaa-ajan asuntokin on läntisellä Uudellamaalla. Jonkin aikaa meillä oli täällä saari ihan soutumatkan päässä rannasta, hän kertoo.

Loviisa on piirtynyt miehen mieleen pienimuotoisena turvallisena kaupunkina, jossa lapsen elämä oli hyvin fyysistä, täynnä leikkiä ja liikkumista ulkona. Isä oli laivanrakennusinsinööri, ja Rauma-Repolan telakka oli syy, miksi perhe oli Helsingistä Loviisaan muuttanut. Isoisä puolestaan vaikutti Porvoossa lääkärinä.

– Pikkukoululaisena en varmasti vakuuttanut ketään kyvyilläni ja vietin enemmän aikaa luokan ulko- kuin sisäpuolella. Olin lukioikäinen, kun muutimme Turkuun ja menin poikalyseoon, jossa pärjääminen vaati ihan erilaisia taitoja ja dynamiikkaa. Viihdyin lyseossa äärettömän hyvin ja pidin opiskelusta, Magnus von Knorring muistelee.

Ammantinvalinta ei ollut itsestäänselvyys, upseerinurakin kävi mielessä. Hän kuitenkin tunnisti jo nuorena itsessään yrittäjähenkisyyden, joka johti lopulta Fonditaan.

Hyvä tuote tuottaa

Suomessa on kolmisenkymmentä rahastoyhtiötä, joiden toimintaa valvoo Finanssivalvonta. Markkinoita hallitsee kolme suurta pankkiryhmää yhteensä 70 prosentin osuudella. Näillä markkinoilla Fondita Rahastoyhtiö Oy on menestynyt pitkän aikavälin tuottovertailussa erinomaisesti – rahastojen tuotto on 20 vuoden aikajänteellä mitattuna ollut noin 10-15 prosenttia vuodessa.

– Kilpailu on suuri haaste, me kilpailemme sijoitettavasta rahasta. Pankkeja on mahdotonta lyödä volyymillä, koska niillä on niin iso verkosto. Pankissahan pystytään myös tarkistamaan, onko henkilön tilillä rahaa ja sen mukaan suosittelemaan tuotteita, huonojakin, Magnus von Knorring toteaa.

Pienten yhtiöiden kilpailuvalttina onkin juuri tuote ja erikoistuminen. Keskinkertaisuus ei riitä.

– Tärkeintä on motivoitunut henkilökunta. Hienot konttorit tai pehmeät tuolit eivät auta, jos emme hoida työtämme hyvin niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Asiakastyytyväisyys perustuu luonnollisesti sijoitusten tuottoon. Rahastojen sijoituskohteet valitaan huolella. Fondita tunnetaankin pienyhtiöihin ja osakepoimintaan erikoistuneena rahastoyhtiönä.

– Keräämme paljon tietoa yritysten toiminnasta ja arvioimme niiden menestysmahdollisuuksia. Tällä tavoin poimimme yrityksiä, joihin uskomme, että asiakkaiden on hyvä sijoittaa, von Knorring selittää.

Fonditalla on seitsemän eri osakerahastoa, joista vanhin on vuonna 1997 käynnistetty Fondita Equity Spice. Se sijoittaa suomalaisiin, maailmalla johtavan aseman saavuttaneisiin pörssiyhtiöihin, ja sen tuottoluvut ovat korkeat.

– Meitä pidettiin pitkään vain pohjoismaisena talona, mutta nyt meillä on myös kolme rahastoa, joissa on yrityksiä esimerkiksi Saksasta, Hollannista ja Belgiasta, sekä yksi globaali rahasto, jossa siinäkin on pääosin edustettuna Pohjois-Eurooppa. Maa sinänsä ei vaikuta, mutta Euroopan alueella yritysten toimintaa, kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä on helppo seurata ja korruptiotakin on vähemmän kuin jossain muualla.

Salkunhoitajien rooli tiedonhaussa on merkittävä.

– Kierrämme maailmaa ja tapaamme yritysjohtoa. Salkunhoitajalla on tietysti oltava vahva koulutus, jotta hän pystyy tulkitsemaan lukuja, ja myös hyvä yleissivistys, sillä maailmantapahtumat vaikuttavat yrityksiin ja sijoittamiseen. On ymmärrettävä trendejä.

Miksi salkunhoitajiin sitten liittyy julkisuudessa niin paljon negatiivisia mielikuvia?

– Aina on niitä, jotka toimivat sääntöjen vastaisesti ja haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa vain itselle ja nopeasti. Jos taas haluaa pysyä mukana kilpailussa ja rakentaa hyvää mainetta, on oltava pitkäjänteisyyttä ja korkea moraali, von Knorring painottaa.

Riskinhallintaa

Fonditan seitsemässä rahastossa on hoidossa 850 miljoonaa euroa asiakkaiden rahaa. Suurin osa tulee eläkeyhtiöistä. Keskimääräinen sijoitus on melko korkea, yli 100 000 euroa, mutta joukossa on myös pieniä sijoittajia, jotka saattavat sijoittaa esimerkiksi parisataa euroa kuukaudessa. Alarajaa sijoituksille ei ole, ei myöskään merkintäpalkkioita.

– Meillä on aika kevyet salkut eli pyrimme siihen, että yhdessä salkussa on korkeintaan 30 yritystä. Ei ole hyvä, jos käärme on liian pitkä eli salkussa on vähän kaikkea. Riskiä pyritään pitämään alhaalla siten, että salkun sisällä yhdessä yrityksessä ei koskaan saa olla kiinni yli 10 prosenttia, Magnus von Knorring kertoo.

Rahastot noteerataan päivittäin, joten sijoittaja pystyy vertaamaan jatkuvasti tuottoa muihin nähden. Luvut, jotka lehdissäkin näkyvät, ovat nettoa, eli Fonditan kahden prosentin hallinnointipalkkio vähennetään jokaisen päivän arvosta.

– Vaurastuminen ei ole koskaan helppoa, mutta toisaalta on erikoista, että Suomessa ihmisen koko elämän sijoitus menee yleensä yhteen kohteeseen eli asuntoon. Siihenkin liittyy riskejä. Kun on kerran ostanut asunnon vaikkapa alueelta, josta työpaikat katoavat, asunnon arvo laskee. Kun asuntoa on vaikea myydä, on muutto työn perässäkin vaikeaa. Tai asunnon hinta voi laskea, kun ympäristö muuttuu, esimerkiksi eteen rakennetaan toinen talo, Magnus von Knorring vertailee.

Hän nostaa esiin myös suomalaisten eläkerahat.

– Emme pysty itse vaikuttamaan, mihin palkastamme otetut eläkerahat sijoitetaan, mutta Ruotsissa jokainen voi ainakin pieneltä osalta. Myös Fonditalle tulee päivittäin pieniä summia tämän kautta. Me emme tiedä, keitä nuo henkilöt ovat, koska raha siirtyy ruotsalaisen järjestelmän välityksellä.

Suomessakin yritettiin jotain samankaltaista 1990-luvulla, mutta hanke päätyi pankkien ja vakuutuslaitosten käsiin. Tuloksena olivat niiden markkinoimat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ja paljon väärinymmärryksiä verotuksesta.

Taaksepäin on helppo nähdä, mutta millaiselta rahoitusalan tulevaisuus näyttää?

– Meidän kannaltamme tulevaisuus näyttää hyvältä johtuen osittain siitä, että finanssialan tiukentuneet vaatimukset ovat tehneet uusien rahastoyhtiöiden perustamisen erittäin vaikeaksi. Samalla uskon, että niin sanottua löysää rahaa – en pidä sanasta lainkaan – on koko ajan enemmän, kun suhteellisen hyvin toimeentulleen sukupolven omaisuutta siirtyy perintöinä lapsille ja lastenlapsille. En ole mikään Einstein, kun sanon näin. Sijoitettavaa on valtavasti, se näkyy siinäkin, että pankit keksivät koko ajan uusia tuotteita – eivät ne enää tienaa tavallisella luotonannolla. Tietysti toivon, että ihmiset luottaisivat pörssisijoittamiseen ja löytäisivät myös Fonditan rahastot.

Magnus von Knorring tietää, että monet sijoittavat jo vanhuuden turvaksi, sillä mehän emme pysty ennustamaan, missä kunnossa tulemme itse olemaan tai miten vanhuksia tulevaisuudessa hoidetaan. Toiset taas haluavat sijoittaa varmuuden varaksi lastensa tulevaisuutta varten.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Von Knorring

on Saksasta lähtöisin oleva aatelissuku, joka saapui Suomeen Baltian ja Ruotsin kautta. Vuonna 1641 Georg Johan Knorring sai Vihdin Tervalammin kartanon lahjaksi kuningatar Kristiinalta kiitokseksi sotilaallisista ansioistaan. Suomessa Knorring-suku on hallinnut myös muun muassa Kokemäenkartanoa sekä Halikon Joensuun kartanoa. Suvun tittelistöstä löytyvät vuosisatojen saatossa ainakin kamariherra, senaattori, matkakirjailija, kuvernööri, suurlähettiläs, kuoronjohtaja ja taiteilija.

Artikkeliin on tehty tarkennuksia 18.10.2017 (painetun lehden julkaisu 14.10.).

Magnus von Knorring on Fonditan perustajajäsen. Vuonna 1997 yhtiö aloitti rahastoyhtiönä.

Degerby Gille on ns. Vanhan Loviisan vanhin rakennus. Kuntaliitoksen jälkeen Loviisan vanhin rakennus on entisen Pernajan kunnan alueella Suur-Sarvilahden kartano, joka valmistui vuonna 1683.

Pk-yritykset rahoitushaasteissa

Mika Kuismanen Suomen Yrittäjät

Rahoitusmarkkinat pirstaloituvat. Mitä on tapahtumassa ja miksi, ja mitä pk-yrittäjän tulisi tästä ymmärtää? Pohdimme näitä kysymyksiä Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismasen kanssa. Hän korostaa, että rahoituksen perusasioihin perehtyminen on jokaiselle yrittäjälle investointi, joka ei mene hukkaan.

Jos vedämme mutkia suoriksi, voimme yleistäen sanoa, että mikro- ja pienyrityksissä rahoitusasiantuntemus on vähäistä. Yhden tai muutaman hengen yrityksessä tilanne on ymmärrettävä, koska rahoitus ei ole näillä yrittäjillä ykkösasiana ja toisaalta heillä ei ole resursseja palkata talousalan henkilökuntaa. Lisäksi monet pienet yritykset käyttävät vastaavasti pieniä tilitoimistoja, joiden vahvuus on usein verotusasioissa, ei niinkään rahoituksessa.

– Tilanne muuttuu, kun yritys kasvaa. Rahoitusasiantuntemus lisääntyy silloin monen tekijän seurauksena. Kuvioon tulee isompia kauppoja, isompia investointeja, vaativampia sopimuksia sekä enemmän osaamista kasvavan verkoston ja henkilöstön kautta, Mika Kuismanen kuvailee.

Yrityskoosta riippumatta rahoituksella on silti osansa toiminnassa jo perustamisvaiheesta alkaen, joten perusasiat olisi hyvä hallita. Siten voi ainakin välttää huijatuksi tulemisen.

– Tämä on tärkeää etenkin nyt, kun perinteisten pankkien rinnalle on syntynyt pikavippi- ja yrityslainayrityksiä, joiden toiminta ei aina ole kovin läpinäkyvää. Vähintään olisi osattava laskea lainan vuosikorkovaikutukset, sillä todelliset korot saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä vippifirmat ilmoittavat, Kuismanen tähdentää.

Rahoitusmarkkinoiden muutoksen myötä yritysten rahoitusrakenne on muuttunut

Mika Kuismanen Suomen YrittäjätPitkään vallinnut pankkikeskeinen lainarahoitus on ollut tuttua ja turvallista. Lainaa on saatu perusteellisilla selvityksillä ja vahvoilla vakuuksilla. Yritysten kannalta huonona puolena Mika Kuismanen pitää sitä, että Suomessa on liian vähän pankkikilpailua.

– Yrityksistä ei kilpailla, mikä näkyy ankarina luotonannon ehtoina. Tosin nämä ehdot liittyvät myös pankeille asetettuihin kiristyneisiin vakavaraisuusvaatimuksiin. Tämä on tuonut kuvioon muitakin instansseja, esimerkiksi Finnveran, joka voi toimia pankin myöntämän lainan takaajana, jos yrityksen tai yrittäjän vakuudet eivät riitä.

Yrittäjän näkökulmasta tilanne on muuttunut mutkikkaammaksi, kun on asioitava usean tahon kanssa. Varsinaista rahoitustakin haalitaan aiempaa useammalta taholta.

– Rahoitusta on alettu hakea suoraan markkinoilta, ilman pankin välitystoimintaa. Erilaiset rahoitusalustat verkossa ovat tästä esimerkkejä. Nämä järjestelmät itsessään eivät ole monimutkaisia, mutta niihin liittyvät sopimukset ja rahoituksen ehdot voivat olla mutkikkaampia kuin perinteisessä pankissa, Kuismanen toteaa.

Yrittäjä tarvitsee siis yhä enemmän tietoa ja ymmärrystä rahoitusratkaisuja tehdessään. Markkinoiden monimuotoisuus on kuitenkin hyvä asia, koska tarjolla on erilaisia rahoitusjärjestelmiä erilaisille yrityksille. Esimerkiksi bisnesenkelit voivat rahoittaa sellaisia yrityksiä, joihin pankit eivät suuren riskin takia lähde mukaan.

Ydinkysymys on, mistä tietoa haetaan. Tässä yrittäjä voi hyödyntää julkisiakin tahoja, esimerkiksi Uusyrityskeskuksen oppaita.

Digitalisaatio vaikuttaa vahvasti rahoitusmarkkinoilla – mielenkiintoisella tavalla myös vakuuksien osalta

Mika Kuismanen kertaa tiivistetysti kaupankäynnin historiaa ja muistuttaa, että agraari- ja teollisuusyhteiskunnissa kauppa perustui nimenomaan fyysisiin tuotteisiin. Palvelujen merkitys kasvoi jälkiteollisessa yhteiskunnassa, mutta nykyään sekä tuote että palvelu voivat olla digitaalisia.

– Tämä on bisnesalue, jossa toimii jo valtava määrä yrityksiä. Varastohalleihin ei synny fyysistä massaa, joten rahoittajan on mietittävä, miten tällaiseen yrittämiseen liittyvät riskit lasketaan ja mitä saadaan realisoitua, jos yritys kaatuu, Kuismanen kertoo.

Hän nostaa esiin paljon puhutut pelifirmat.

– Toisin kuin usein ajatellaan, pelifirmat eivät ponkaise tyhjästä, vaan tarvitaan panostusta inhimilliseen pääomaan ja pari-kolme vuotta koodausta, ennen kuin päästään markkinoille. Tämä aika pitäisi jollain rahoittaa.

Fyysisten vakuuksien puuttuminen on riskisijoittajien aluetta. Riskisijoittajien tulo rahoitusmarkkinoille on ollut iso muutos ja mahdollistanut menestystarinoita, joissa sijoittajatkin ovat päässeet erittäin korkeisiin tuottoihin.

Mika Kuismanen uskoo, että kymmenen vuoden kuluttua elämme vielä monimuotoisemmassa rahoitusmaailmassa.

– Rahaa haetaan nopeisiin projekteihin ja yhä useamman on mahdollista lyöttäytyä mukaan. Uskon, että siinä mielessä olemme menossa mielenkiintoiseen ja yrittäjän kannalta koko ajan parempaan suuntaan.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Aalex Günsberg

Lue lisää: Uudenmaan Yrittäjät

Uudenmaan Yrittäjät toimii alueellaan olevien pk-yritysten sekä niiden muodostamien jäsenyhdistysten (29 paikallisyhdistystä) alueorganisaationa, yrittäjä-, elinkeino- ja työnantajapoliittisena etujärjestönä sekä kontaktifoorumina yrittäjien ja eri sidosryhmien välillä. Lisäksi aluejärjestö on alueellinen vaikuttaja ja keskustelija. Uudenmaan Yrittäjien kattojärjestö, Suomen Yrittäjät, on suomalaisen elinkeinoelämän ylivoimaisesti suurin järjestö edustaen yli 105 000:tä jäsenyritystä.

Uudenmaan Yrittäjät
Rantakatu 1, 2. kerros, 04400 JÄRVENPÄÄ
puh. 010 231 3050, faksi 010 231 3059
toimisto(at)uudenmaanyrittajat.fi

Uudenmaan Yrittäjät

LPOnetin isot investoinnit

LPOnet Gustaf Forsberg

Itäuusmaalainen tietoliikenneyhtiö LPOnet on määrätietoisesti suuntinut tietään valokuitumarkkinoille ja investoinut suuria summia samaan aikaan, kun Suomi on kärvistellyt matalasuhdanteessa. Rahoitus on hoitunut omasta kassasta.

Loviisassa päämajaansa pitävässä LPOnetissä tehtiin kymmenisen vuotta sitten päätös oman kupariverkon korvaamisesta valokuidulla. Katseet suunnattiin pitkälle tulevaisuuteen juuri laman alla, ja vuonna 2008 aloitettiin mittavat investoinnit.

– Käsittääkseni olimme Suomessa ja ehkä läntisessä maailmassakin ensimmäinen, joka lähti kannibalismiin eli päätimme syödä oman aikaisemman ADSL- ja lankapuhelinliiketoiminnan ja investoida valokuituun, kertoo LPOnetin toimitusjohtaja Gustaf Forsberg.

Kuulostaa yltiöpäiseltä, mutta kilpailuun piti vastata ja mieluiten etukenossa.

– Uusi teknologia teki tuloaan ja ymmärsimme, että kupariverkolla emme kiinteän verkon operaattorina pärjää mobiiliverkkoja vastaan. Jonkin aikaa voi tehdä hyvää bisnestä lypsämällä vanhaa, mutta jos me emme olisi lähteneet kannibalisoinnin tielle, joku muu olisi tullut ja vienyt markkinat.

Nyt Loviisa on yksi Suomen kuidutetuimmista kaupungeista. LPOnet panostaa valokuituun myös Lapinjärvellä, Myrskylässä ja Porvoossa.

Investoinnit perustuvat kysyntään

Laman aikana yritykset ovat yleisesti ottaen olleet varovaisia investoinneissaan. Eri yhteyksissä on julkisuudessakin kuultu investointien patoumasta, jonka purkautumista on odotettu. Gustaf Forsberg huomauttaa, että yritykset eivät lähde investoimaan vain sen tähden, ettei ole vähään aikaan investoitu.

– Investoinnit perustuvat sille, että tulee uutta kysyntää. Korjausinvestoinnit ovat eri asia, mutta matalasuhdanteessa niitäkin on saatettu jättää tekemättä, kun ei ole ollut varmuutta, että koko kapasiteetti on tuottava.

Investointien tarve on myös toimialakohtaista. LPOnetin kaltaisessa yrityksessä matalasuhdanne ei välttämättä hidasta investointeja, kun infran on toimittava koko ajan.

– Toisaalta, kun muut ovat matalasuhdanteessa varovaisia, on investointien toteuttaminen edullisempaa. Näin totesimme vuonna 2008, kun lähdimme valokuitua rakentamaan. Yleinen taloustilanne näytti huonolta, mutta se toi meille yhden kustannustekijän. Maankaivuukapasiteettia löytyi aivan eri tavalla ja edullisemmin kuin korkeasuhdanteen aikana.

Kuten Gustaf Forsberg toteaa, raha tulee rahan luo eli hyvät investointikohteet saavat myös rahaa paremmin ehdoin silloin, kun muut eivät sitä laita likoon.

Iso kassa

LPOnetin investointirahoitus hoitui omasta kassasta. LPOnet Oy Ab on Puhelinosuuskunta LPO:n tytäryhtiö. Se hoitaa liiketoiminnan, josta osuuskunnan jäsenet hyötyvät toimivilla palveluilla ja erilaisilla eduilla. Osuuskunnassa on noin 4000 jäsentä.

– Jäsenistä suurin osa on heitä, jotka ovat aikanaan hankkineet lankapuhelinliittymän. Uudet jäsenet ovat jo puhtaasti valokuituliittymän hankkineita, Gustaf Forsberg kertoo.

Aina 1990-luvulle asti oli tyypillistä, että puhelinliittymä hankittiin joko osuusliittymänä tai vuokraliittymänä. Kun laittoi omaa rahaa palvelun tuottamiseen, sai palvelutkin edullisemmin. Sama pätee yhä.

– Meillä on iso kassa, mutta alaan liittyen myös isot poistot, noin miljoona euroa vuodessa. Silti teemme kohtuullisen hyvää liikevoittoa eli kassaan kertyy poistojen verran rahaa. Se on meidän jäsenten rahaa, jolla laajennamme verkkoa.

Investointiaikaa katsotaan todella pitkällä aikajänteellä, ja poistoaika esimerkiksi kaapeloinnin osalta on 20 vuotta.

– Uusimme infraa Itä-Uudellamaalla nyt sellaiseksi, että se kelpaisi seuraavat sata vuotta, aivan kuten kupariverkkokin oli hyvä sata vuotta aina siitä lähtien, kun sitä 1883 alettiin rakentaa. Missiomme on olla olemassa jäsenten ja käyttäjien takia. Jos olisimme pörssiyhtiö, tällaiset investoinnit eivät välttämättä olisi houkuttelevia, koska tuotto ei ole kvartaali eikä edes vuosi, Forsberg miettii.

Valokuitu – kilpailuvaltti

Investointien taustalla ei ole kyse pelkästään varautumisesta tulevaan. Valokuitu on tätä päivää ja osa digitalisaatiota. Yritysten sijoittumiselle niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tai etätyötä tekeville valokuitu alkaa olla jo merkittävä kriteeri.

– Lähtökohta investoinneille on, että pystymme tarjoamaan asiakkaille ylivoimaisen toimintavarmuuden ja nopeimmat vasteet. Valokuidussa kulkee enemmän dataa kuin perinteisessä televerkossa, eikä yhteys ole riippuvainen siitä, sattuuko siellä samanaikaisesti olemaan kymmenen muuta lataamassa materiaalia, Forsberg esittää.

Valokuituverkon kattavuudessa Suomi on jäänyt jälkeen kärkimaista. Kärjessä ovat ne maat, jotka eivät koskaan edes ryhtyneet tekemään kupariverkkoa tai vanha puhelinverkko on ollut surkea.

– Kun verkkoa on lähdetty kehittämään, on menty suoraan valokuituun esimerkiksi Itä-Euroopan maissa. Suomessa on pitkään oltu siinä uskossa, että mobiiliverkko voittaa eikä kiinteää tarvita. Tässä muu maailma on rynninyt Suomen ohi aika lahjakkaasti.

Kuitukehitys maailmassa LPOnet

Monopoli

Valokuituverkon rakentaminen on Gustaf Forsbergin mukaan luonnollista monopolitoimintaa.

– Suomessa on ehkä viisi kaupunkia, joihin useampi operaattori voi kannattavasti rakentaa kiinteän verkon infraa. Pienessä kaupungissa se olisi kuin rakentaisi kaksi viemäriverkkoa vierekkäin.

Monopoli on riski kuluttajalle, mutta yhtiömuodolla on merkitystä.

– Jos omistaja on kolmas taho tai ehkä ulkomailta, se voi alkaa ulosmitata monopoliasemaa hinnoissa, kun asiakkaalla ei ole vaihtoehtoa. Mutta kun omistaja ja asiakas ovat sama, kuten osuuskunnassa, ei monopolista ole haittaa, Forsberg sanoo.

Osuuskunta luodaan yleensä juuri sitä varten, että tuotetaan jotain, jota markkinoilla ei ole, tai koetaan, että saatava palvelu ei ole hyvä tai se on liian kallis.

– Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että meidän puhelinyhtiöt perustettiin alun alkaen paikallisina, koska silloinen tsaarin lennätinlaitos ei alkanut rakentaa Suomeen puhelinverkkoa, Forsberg kertaa.

Parhaimmillaan 1930-luvulla Suomessa oli yli 900 puhelinyhtiötä. Se oli sentraalisantrojen aikaa. Kun modernisointi aloitettiin, ei isoja investointeja kannattanut tehdä 100 hengen kylää varten, vaan pienet yhtiöt alkoivat fuusioitua. Loviisan Puhelinyhtiö on osa tätä kehitystä ja nykyään se on yksi Suomen 23 paikallisesta puhelinyhtiöstä.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Rahoitusmarkkinat muutoksessa

Mauri Molander Östnylands Andelsbank

Suomen talous on paremmassa tilanteessa kuin vuosikausiin. Viimeiset kymmenen vuotta ovatkin olleet monin tavoin haasteellisia myös rahan kehdossa.

Itä-Uudenmaan Osuuspankin toimitusjohtaja Mauri Molander toteaa, että isossa kuvassa yksi suurimmista viime vuosien haasteista on ollut kyky katsoa eteenpäin ja nähdä, minkälaiseksi pankkimaailma muuttuu. Kehitys on väistämätöntä, mutta ennustaminen vaikeaa.

  • Digitalisaatio etenee ja moni on sitä mieltä, että se on jo voimakkaasti läsnä. Silti tuntuu, ettemme vielä tiedä, mitä digitalisaatio oikeasti on ja mitä se tulee olemaan kymmenen vuoden kuluttua. Molander sanoo.

OP-ryhmä investoi 400 miljoonaa euroa vuodessa digitalisaatioon seuraavien vuosien aikana. Toiset ehkä muistelevat menneitä aikoja kaiholla ja näkevät digitalisaation uhkana henkilökohtaiselle palvelulle. Molander uskoo, että henkilökohtainen palvelu säilyy, mutta se tulee olemaan spesiaalia, erikoistunutta. Rutiini sen sijaan on todennäköisesti 10 vuoden kuluttua hyvin erilaista kuin nyt.

  • Lähes kaikki voidaan digitalisoida ja iso muutos on vielä näkemättä, mutta olemmeko osanneet lukea digitalisaatiota oikein? Yritys voi olla vaikka kuinka vahva, kuten Kodak aikoinaan kameroissa, mutta jos lukee tulevaisuuden väärin, ei tulevaisuutta enää ole, Molander miettii.

Rahoituskohteita kaivataan

Lyhyellä aikajänteellä suurin haaste on ollut lama ja taloudellinen tilanne. Tämä pätee koko suomalaiseen yhteiskuntaan, pankit mukaan lukien.

  • Bruttokansantuotteemme on edelleen alle vuoden 2008 tason, ja olemme jäljessä USA:ta ja valtaosaa Euroopan maista. Verrokkimaat ovat nauttineet talouskasvusta jo monta vuotta, me vasta ensimmäistä vuotta, Mauri Molander muistuttaa.

Kasvu on siis vielä haurasta. Talouden piristyminen näkyy kuitenkin rahoitusmarkkinoilla yritysluottojen määrän kasvuna. Enää ei pelätä pahinta, vaan yritykset hakevat rahoitusta investointeihin. Pankit ovat jo kaivanneetkin hyviä rahoitettavia kohteita.

  • Rahoitusta haetaan niin koneisiin ja laitteisiin kuin kiinteistöihin. Kyse on positiivisesta rahoituksesta, koska se kohdistuu yritysten edellytysten parantamiseen. Yritykset näkevät kasvumahdollisuuksia ja kysyntää, Molander mainitsee.

Matalasuhdanteessa yritykset ovat olleet varovaisia investointipäätöksissään ja tuloskuntoa on haettu enemmänkin trimmaamisella kuin voimakkaalla kasvulla.

  • Kaikissa suhdannetilanteissa on yrityksiä, jotka eivät menesty ja toisia, jotka menestyvät aina. Yleinen tuntuma on, että koko laman ajan on ollut menestyjiä, joilla talous on ollut kunnossa, mutta nyt sitä lähdetään kasvattamaan. Valtaosalla yrityspäättäjistä on jonkinlainen kokemus pitkältä ajalta, myös huonoista ajoista, ja he tietävät, että taloutta ei kannata päästää huonoon kuntoon koskaan.

Varallisuus kasvaa

Talouden piristyminen näkyy myös varallisuuden hoidossa. Molander toteaa, että Itä-Uudenmaalla ihmisten varallisuusasema on yleisesti ottaen noussut. Varallisuudesta kertoo muun muassa se, että Itä-Uudenmaan Osuuspankissa rahastokanta kasvaa 20 prosenttia vuodessa ollen nyt noin 220 miljoonaa euroa ja talletuskanta kasvaa 10 prosenttia ollen nyt noin 700 miljoonaa.

Monet pankkitalletukset ovat pitkäaikaisia, mikä antaisi aihetta myös rahastosäästämiseen. Suomalaiset tuntuvat kuitenkin olevan verrattain varovaisia rahastoja kohtaan. Osittain syynä on se, että meillä on melko lyhyt kokemus rahastoista, vasta parikymmentä vuotta. Molanderin mukaan varovaisuus on myös välttämätöntä. On ymmärrettävä, mihin sijoittaa.

  • Sijoittamisessa lähtökohta on aina asiakkaan oma halu ja kiinnostus. Toisaalta monet haluavat sijoittaa vasta, kun kaikki on huipussa. Toivoisin, että ihmisillä olisi oikealla tavalla rohkeutta sijoittamiseen – etenkin, jos tietää, ettei tarvitse säästöjään vaikkapa viiteen vuoteen. Kurssit voivat välillä laskea, mutta pitkällä aikavälillä ne myös nousevat.

Rahoituskilpailua

Lainanannossa perinteisten pankkien asema on Suomessa yhä vahva, vaikka ne ovat saaneet kilpailijoita uusista rahoitusmuodoista kuten vertaislainat ja joukkorahoitus. Myös pikavippifirmat kuuluvat aikamme ilmiöihin. Suomeen pikavippitoiminta eli vakuudeton lyhytaikainen kulutusluototus rantautui vuonna 2005. Pikavippejä otetaan kuitenkin erittäin vähän suhteessa muihin rahoitusmuotoihin. Molanderkin toteaa, että suurin osa ihmisistä ei korkeakorkoisiin pikavippeihin turvaudu.

  • Tämäntyyppiset maailmat ovat pankkitoiminnan ulkopuolella, emmekä me kilpaile samoilla markkinoilla. Usein pikavippien taustalla on toisiinsa kietoutuvia ongelmia, kuten pelaaminen, työttömyys ja alkoholi. Pankilla ei ole mitään sitä vastaan, että lainsäädäntö niiden suhteen vielä merkittävästi tiukkenisi, koska lainsäädäntö velvoittaa meitäkin todella tarkasti laskemaan ja miettimään, pystyykö asiakas maksamaan lainan takaisin.

Joukkorahoitusta Molander sen sijaan pitää hyvänä täydentävänä vaihtoehtona kokonaisuudessa, kun yritys hakee rahoitusta. Sijoittajalle joukkorahoitus on kuitenkin todellista riskisijoittamista. Sijoittaminen tapahtuu verkkoalustoilla, joissa ei ole tarjolla sijoitusneuvontaa.

  • On hyvä muistaa, että joukkorahoitukseen on syytä sijoittaa vain sellaista rahaa, jota on vara hävitä. Tai jos tietää hyvin kohteen tai sillä on jokin yhteiskunnallinen aspekti, josta on kiinnostunut.

OP Ryhmä on avannut oman joukkorahoitusalustan syksyllä. Molanderin mukaan asiakkaiden täytyy kuitenkin ymmärtää, että kysymyksessä on riskisijoitus. Kansainvälisen kokemuksen perusteella ainoastaan noin kolmasosa tämän tyyppisistä projekteista onnistuu.

  • Pankin kannalta kynnyskysymys on vastuu. Meidän toimintamme perustuu siihen, että meihin luotetaan.

Teksti ja kuvat: Tuula Lukić

Kuvateksti: Talouskasvusta tulee kaikkien hyötyä, mutta vielä hauraassa kasvussa jakovara on pieni. Kaikkien kannalta olisi hyvä, jos malttaisimme vaurastua ensin vähän. Jos katsoo nuoria alle 30-vuotiaita, pitää muistaa, että heidän uskonsa tulevaisuuteen on ollut koetuksella koko heidän aikuisikänsä, ja toivoisin, että näiden ihmisten luottamus yhteiskuntaan vahvistuisi, pohtii Itä-Uudenmaan Osuuspankin toimitusjohtaja Mauri Molander.

Dollarihirviön nousu ja tuho

Maailmantalouden Minotauros

Pidättyväisyys on harvinainen ja outo hyve, muistuttaa taloustieteilijä Yanis Varoufakis. Tuo hyve haihtuu sitä mukaa, kun valta ja voima lisääntyvät.

Kirjassaan Maailmantalouden Minotauros Varoufakis esittää, että pidättyväisyyden ja menestyksen sylipaini on johtanut kapitalistisen maailmanjärjestyksen kriisiin ja romuttanut sen jo kahteen otteeseen, vuosina 1971 ja 2008. Näiden vuosien välissä maailmantaloutta hallitsi Minotauros, joka on Varoufakisin kielikuva Yhdysvaltojen rahoitussektorille.

Yanis Varoufakis nimitettiin vuonna 2015 Kreikan valtiovarainministeriksi ja hän näkyi julkisuudessa keskeisenä henkilönä Kreikan käydessä velkaneuvotteluja kansainvälisten velkojien kanssa. Kirja Global Minotaur ilmestyi jo vuonna 2011 ja sen ytimessä on ollut tarve ymmärtää vuoden 2008 finanssikriisin tapahtumia.

Kirjoittaja mainitsee alkupuheessaan, ettei tavoitteena ole syyttely, mutta lukiessa on vaikea välttyä ajatukselta, että kirja osoittaa koko olemuksellaan kohti syyllistä. Päätähtäimessä on Yhdysvallat, Varoufakisin nykyinen asuinmaa. Euroopan unioni, Saksa etunenässä, ei sekään pääse kirjassa vähällä. Kokonaisuudessaan kirja avaa kiinnostavan näkökulman kapitalistiseen talousjärjestelmään, sen historiaan ja Yhdysvaltojen hegemoniaan. Teksti vetää mukaansa.

Kirjan vertauskuvallinen kieli saa sykkeensä antiikin Kreikan mytologiasta. Taruolento Minotauros oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Labyrinttiin suljetun hirviön nälkää sammutettiin ihmisuhreilla.

Maailmantalouden Minotauros asui Wall Streetillä ja sen vallan labyrintteihin eksyi lähes koko maailma syöttäessään uhrilahjaksi dollareita. Hirviö sai alkunsa 1971, kun presidentti Richard Nixon purki Bretton Woods –nimellä tunnetun, valuuttojen kiinteisiin vaihtokursseihin perustuneen järjestelmän. Maailmantalous ajautui kriisiin, mutta dollarin mahtiasema oli jo luotu.

Yhdysvaltojen ongelmana oli kaksoisalijäämä (sekä budjetin että kauppataseen vaje). Varoufakis esittää teorian tuolloin syntyneestä globaalien ylijäämien kierrätysmekanismista, jossa Yhdysvallat tarjosi kysyntää ulkomaiselle tavarantuotannolle ja vastineeksi alkoi imeä kansainvälisiä pääomia. Muualla syntyneet voitot päätyivät Yhdysvaltoihin.

Pääomien loputon virta mursi lopulta pidättyvyyden portit ja Wall Streetin finanssijättiläiset alkoivat kehitellä uusia ihmeellisiä rahoitusinstrumentteja. ”Pankkiirien käsissä ne [voitot] turboahdettiin niin kutsuttuihin uusiin rahoitusinstrumentteihin, ja niillä rahoitettiin Yhdysvaltojen kaksoisalijäämää. Jäljelle jäänyt raha levitettiin maailman joka kolkkaan avittamaan mitä erilaisimpien hintakuplien puhaltamista.”

Minotauros sai kuolettavan iskun vuonna 2008. Varoufakis toteaa, että muotoutumassa saattaa olla uusi aikakausi, mutta sen luonnetta ei vielä voi kuin arvailla. Kirjoittaja ruotii kovin sanoin Euroopan ja Yhdysvaltojen pankroatiaa eli kapitalismin tilalle syntynyttä uutta järjestelmää, ylimielisten konkurssipankkien valtaa. Hän puoltaa tilalle taloustieteilijä John Maynard Keynesin jo vuonna 1944 ehdottamaa monenkeskeistä kierrätysmekanismia, joka ei olisi yhden maan varassa. Järjestelmästä vastaisi globaali organisaatio harkiten ja läpinäkyvästi. Kiinnostavasti Varoufakis esittää, että paremman tulevaisuuden rakentamisessa urakkaa johtamassa on oltava Yhdysvallat.

Yanis Varoufakis: Maailmantalouden Minotauros
Suom. Hannu Laurila & työryhmä, 299 s. Vastapaino 2014.

TID editor-in-chief Tuula Lukic

 

Teksti: Tuula Lukic, päätoimittaja TID

 

 

 

Sodan kipinöitä

Kirjan suomennos syntyi poikkitieteellisen opetushankkeen tuloksena ja siitä vastasi professori Hannu Laurila työryhmänsä kanssa. Laurila kommentoi TID-lehdelle kirjan ajankohtaisuutta nyt, kolme vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen:

Globaalitalouden ekosysteemissä kansantalouksien yli- ja alijäämien on vastattava toisiaan. Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ymmärtänyt tämän ja toteuttanut ylijäämien tasapainoista kierrätystä, kunnes 2000-luvun alun finanssikriisi halvaannutti Wall Streetin. Kuka nyt astuu kierrätysvastuuseen? Se ei ole ainakaan Eurooppa kelvottomine yhteisvaluuttoineen ja Saksoineen, joka ei ole koskaan sisäistänyt vastavuoroisuuden ideaa. Kiinakaan ei ole vielä siihen kypsä, vaikka sen elkeet ovatkin Eurooppaa kierrätyshenkisemmät. Finanssikriisistä toipunut Yhdysvallat on edelleen ainoa varteenotettava voimatekijä, mutta Trumpin hallinnon toimet ovat peräti kierrätysvihamielisiä ja uusi finanssikriisi väijyy kulman takana. Nyt kannattaa huomata kirjan julkilausumaton mutta kantava historiallinen teema: maailmantalouden epätasapaino-ongelma ratkeaa viime kädessä suursodalla. Tämän päivän tilanteessa on paljon samaa kuin toisen maailmansodan alla, ja sodan kipinät ovat selvästi nähtävillä.

professori Hannu LaurilaHannu Laurila
Taloustieteen professori
Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu

Teippiä ja tarraa

Kevätkummun pienteollisuusalueella P-merkin yrittäjät Leena Sundén ja Eija Nieminen purkavat täydellä touhulla työruuhkaa. Teippaukset ja niiden suunnittelu on työllistänyt siskoksia jo reilut 20 vuotta. Tänä aikana yrittäjyyden perusasiat eivät juurikaan ole muuttuneet, mutta valmistustavat sen sijaan sitäkin enemmän.

  • Yrittäjinä tavoitteemme on pitää itsemme työssä kiinni. Siitä meidän yrityksemmekin sai alkunsa vuonna 1995, kun silloinen työnantaja oli mennyt konkurssiin, naiset muistelevat alkuaikoja.

Ammattitaito oli hallussa ja yrittäjäkurssi antoi valmiudet firman perustamiseen. EU:n naiskomissio yllätti siskokset myöntämällä avustuksen innovatiiviseen naisyrittäjätoimintaan miesvaltaisella alalla. Tuolloin firmaan palkattiin myös työntekijä, Heli Nikula, joka on yhä joukossa mukana kiireisimpinä aikoina.

Nyt parin vuosikymmenen jälkeen Leena Sundén ja Eija Nieminen voivat jo hymyillen muistella niitäkin kertoja, kun pajaan saapui ns. tytöttelijöitä. ”Missä teidän pomo on?”, kuului yleinen kysymys.

P-Merkki Porvoo autonteippaukset

Heli Nikula viimeistelee auton konepellin suojakalvotusta P-merkin tiloissa Porvoossa.

Tekniikassa isoja harppauksia

P-merkki tarjoaa muun muassa ajoneuvojen ja liike- ym. tilojen teippauksia ja tekee tarroja ja tulosteita. Monet Porvoossakin näkyvät mainostaulut, opasteet, kyltit sekä tuote- ja yrityskilvet ovat P-merkin käsialaa.

  • Käsityötä on yhä paljon, mutta ohjelmat, koneet ja materiaalit ovat menneet isoin harppauksin eteenpäin ja parempaan suuntaan. Ennen esimerkiksi tekstit tehtiin irtokirjaimista, nykyään teemme enemmän tulosteita. Yleistynyt ajoneuvojen yliteippauskalvokin on usein tulostepintaa, Leena Sundén kertoo.

Pienessä yrityksessä työtehtäviin tartutaan valikoimatta, mutta työnjakoakin on. Leenalla on vastuullaan mm. reskontra ja tuotantotyö, Eijalla puolestaan asiakasyhteydenpito ja mallisuunnittelu. Sarjatuotantoa ei juurikaan ole.

  • 95 prosenttia töistä on uniikkeja, mikä tarkoittaa, että asiakkaan kanssa käydään läpi toiveet ja sen mukaisesti lähdemme suunnittelemaan. Joskus työstämme useampia malleja. Meidän on osattava kuunnella asiakkaan tarpeita, samalla kun on tunnettava julkisia säädöksiä, Eija Nieminen toteaa.

Monet suunnittelijat käyttävät P-merkkiä töidensä toteuttajana.

  • Yritystoimintamme mahdollistavat uskolliset asiakkaat, yrittäjät tuumivat yhdessä.

Artikkelikuvassa yrittäjät Leena Sundén (vas.) ja Eija Nieminen. ”Kyltit ja mainostaulut valmistuvat kätevästi monille eri pohjamateriaaleille käyttötarkoituksen mukaan” he kertovat.

www.p-merkki.fi

Teksti ja kuvat: Tuula Lukic

Artikkeli on julkaistu myös Porvoon Yrittäjien Pore-lehdessä, jonka TT-Tuulet Kustannus Oy tuottaa.

Kesätyönä sijoittaminen

Rasmus Hägglund

Porvoolaisella Rasmus Hägglundilla, 19, on varmaankin yksi harvinaisimmista kesätöistä. Tämän vuoden ylioppilas työllistää itsensä osakesijoittajana. Haussa oli työpaikka ravintolaan, mutta kun se ei napannut, päätti Rasmus paneutua sijoittamiseen, johon hän on tuntenut kiinnostusta jo kauan.

Jo muutama vuosi sitten Rasmus Hägglund sijoitti ensimmäiset kesätyöstä tienatut rahansa osakkeisiin, mutta kiinnostus kumpuaa vieläkin kauempaa, tuttavaperheen tenniskentän laidalta.

  • Olin aika nuori, ehkä 10-vuotias, kun kävin vanhempieni kanssa perhetuttujen mökillä. Vaikken asiaa mitenkään suuremmin kysellyt, ihmettelin, miten oli mahdollista, että kesämökilläkin voi olla tenniskenttä.

Vähän vanhempana Rasmus alkoi jo kysellä ja pääsi jyvälle, mitä sijoittamisella voi saavuttaa. Omat isovanhemmat pistivät sijoituskohteissa ja rahastoissa hänelle säästöön varoja, joihin hän sai käyttöoikeudet 18-vuotiaana ja alkoi sijoittaa niitä isoisän kokemuksen myötävaikutuksella.

Nyt hän puhuu luontevasti sijoittamisesta työnä ja pohtii samalla nuorten työllistymistä.

  • Kesätyöpaikkoja on nuorille yksinkertaisesti niin vähän, ettei kaikille riitä. Eräs ystäväni perusti toiminimen, kun ei saanut töitä ja tekee nyt maalarin töitä itsenäisesti. Minusta oma yritys on ihan fiksu vaihtoehto, siinä voi oppia muutakin kuin vain tiskaamista. Se vaatii tietysti paljon rohkeutta, mutta ensisijaisesti tarvitaan omaa halua.

Rasmus Hägglund

Jatkuvaa oppimista

Omalla kohdallaan Rasmus Hägglund kuvailee epäonnista kesätyöpaikkahakuaan nyt vain myönteisesti. Jos hän kävisi päivittäin muualla töissä, olisi paljon jäänyt oppimatta, sillä sijoittaminen ja treidaaminen ottavat aikansa. Hän täsmentää näiden kahden eron.

  • Treidaaminen on aktiivista, päivittäistä ja nopeaa kaupankäyntiä arvopapereilla, kun taas sijoittaminen on analyyttisempaa ja sijoitusaika on yleensä pidempi.

Rasmus aloitti treidaamisen puoli vuotta sitten, mutta on jo höllentänyt sen osalta ja palannut takaisin sijoittamisen puolelle. Treidaamisen intensiteetti on kuitenkin ollut oppimisen kannalta hyödyllistä.

  • Treidaamisessa on riskejä, ja tärkeää on, ettei ole liian ahne. On ostettava oikeaan aikaan, mutta on osattava myös hypätä nopeasti ulos oikeaan aikaan. Jonkun halvan yhtiön äkillisesti nouseva kurssi houkuttaa ostamaan, mutta muutamassa minuutissa kurssi voikin mennä taas alas.

Taustalla voi olla hämäriä tarkoituksia ja vääriä huhuja. Treidaajan suurin haaste ovat kuitenkin tietokoneet, jotka tulkitsevat sekunnin murto-osissa osakkeiden hinnanmuutoksia ja tekevät ostoja ja myyntejä koodaajien syöttämien algoritmien mukaisesti. Voittoa tahkoavat algoritmit ovat kultaakin kalliimpia niiden omistajille.

  • Piensijoittajalla ei ole mitään saumaa pärjätä, kun kone alkaa käydä kauppaa. Siksi sijoittaminen on treidaamista parempi vaihtoehto. Se on pitkäjänteisempää, eivätkä koneet ainakaan vielä osaa ennustaa vuoden päähän.

Rasmus suosittelee sijoittamista myös, jos on todella kiinnostunut yritysmaailmasta ja niistä yrityksistä, joiden ympärillä kauppaa käydään.

  • En tiennyt siitä maailmasta juuri mitään ennen kuin aloitin sijoittamisen. Nyt on jo verissä, että luen uutiset joka päivä. Vanhempien ihmisten seurassa huomaan, että ymmärrän paremmin, mistä he puhuvat ja pystyn jopa osallistumaan ja sanomaan perustellun mielipiteeni. Se on konkreettisesti ollut tässä parasta. Tiedän maailmasta enemmän kuin ennen.

Rasmus Hägglund

Plussan puolelle

Kesätyönä sijoittaminen ei aiheuta Rasmus Hägglundille suuria paineita. Ei tarvitse edes herätä joka aamu aikaisin ja saa lukea lehdet rauhassa.

  • Aina kun luen jostain yrityksestä, mietin, onko se listautunut. Tai jokin uutinen saa pohtimaan, kuinka se vaikuttaa kauppaan, vaikken juuri silloin tekisikään omia sijoituksia.

Sijoittaja voi käyttää useampia alustoja, joista saa myös tietoa sijoittamisesta ja yrityksistä. Rasmuksen suosikkeja ovat Nordnet ja Interactive Brokers. Mutta mikä on hänen tavoitteensa?

  • Minulla ei ole tiettyä rahallista tavoitetta, ja kun nyt olen siirtynyt pitkän aikavälin sijoittamiseen, voi olla, etten juuri nyt tienaa mitään. Pyrin siihen, että jään plussan puolelle. Pidän matkustamisesta ja sijoittamisella olen pystynyt kustantamaan omat ulkomaanmatkat. Olisi tietysti viisaampaa sijoittaa voitot aina edelleen, mutta kerranhan tässä vain eletään.

Matkustamisen lisäksi tavoitteena on pääsy Hankenille opiskelemaan. Pääsykokeet ovat pian ylioppilasjuhlien jälkeen kesäkuun alussa.

  • Pidän tästä, mitä teen, mutta tiedän, että elääkseen pelkästään sijoittamalla, pitäisi olla todella paljon pääomaa. Jos nyt nimeäisin jonkin ammatin, johon tähdätä, se on hedge-rahaston* valtuutettu. Siihen tehtävään pääsevät yleensä vain ne, jotka ovat tunnettuja ja luotettuja sijoittajia, sillä valtuutettu sijoittaa asiakkaansa rahoja eteenpäin.

Sijoitusneuvojien suhteen Rasmus Hägglund kehottaa olemaan tarkkana, sillä aina ei voi tietää, missä paras osaaminen on ja mitkä ovat sijoitusneuvojan motiivit. Jos on säästöjä, kannattaa miettiä, onko syytä pitää varat pankkitilillä vai haluaako hakea niille parempaa tuottoa. Olennaisinta on oma kiinnostus sijoitustoimintaan.

 

*Hedge fund -sijoitusrahasto

”Yhteisnimitys varsin erilaisille erikoissijoitusrahastoille. Niiden tavoitteena on positiivinen tuotto kaikissa markkinaolosuhteissa. Hedge fund voi sijoittaa listattujen ja listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin, erilaisiin korkokohteisiin ja -johdannaisiin. Hedge fund -sijoitusrahastot ovat suuririskisimpiä rahastotyyppejä.” www.porssisaatio.fi

Teksti: Tuula Lukic, kuvat : Srba Lukic

Rahan ja taiteen liitto

Panu Varstala

Voiko rahan tai taiteen liitto onnistua?

Voisivatko taide ja bisnes täydentää toinen toistaan? Tunteet kuohuvat asian ympärillä. Vaikuttaa siltä, että taiteesta ja rahasta on vaikea puhua samassa lauseessa.

Tanssija-koreografi Panu Varstala tunnistaa ilmiön, siksi hän tähdentääkin avoimen keskustelun merkitystä. Itsellään hänellä on hyviä kokemuksia toimivasta yritysyhteistyöstä, erityisesti ajankohtaisen Trash Heroes – projektin yhteydessä.

Trash Heroes eli Roskasankarit on Panu Varstalan ja Antti Lahden kiertävä esitys, jonka ytimessä on ajatus paremmasta kaupunkiympäristöstä. Tanssijakollegat polkevat lastipyörillä, pysähtyvät ja siivoavat alueen, jotta siinä olisi parempi tanssia. Myös yleisö saa osallistua. Pyöriin asennetut DJ-laitteet, lyömäsoittimet ja äänentoisto saavat energiansa aurinkopaneeleista.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi tänä vuonna 20 000 euron apurahan Trash Heroes –konseptin kehittämiseen. Se mahdollistaa yhteistyön mm. päiväkotien ja koulujen kanssa eri puolilla Suomea.

Julkinen rahoitus on tärkeää, mutta aina se ei riitä. Vaikka raha ei ratkaise taiteen sisältöä, voi vähäinen rahoitus kääntyä pahimmillaan teosta vastaan, jos taiteilija joutuu tekemään puolinaisia ratkaisuja.

  • Taiteilijat suhtautuvat yritysyhteistyöhön yleensä vähän varauksellisesti, koska siitä saattaa syntyä tietynlainen kaupallinen saundi, joka voi lyödä leimansa teokseen tai taiteilijaan. Meidän projektissamme en ole kokenut tällaista eikä meillä toisaalta olisi mahdollisuuksiakaan toteuttaa tätä ilman erilaisia yhteistyökuvioita, Varstala kertoo.

Yritysyhteistyö toteutuu pitkälti tuotemerkkien kautta, kun esimerkiksi kaiuttimista vastaa Genelec, esiintymispuvuista Formal Friday, aiemmin Tauko Design, kengistä OTZShoes ja aurinkolaseista Pöllöt Wooden eyewear. Pyörien sähköistämisessä auttavat yksityinen rahoittaja ja Classic Bike –pyöräkauppa.

  • Olennaista on, että yhteistyöyritykset jakavat kanssamme samoja arvoja. Tiivistetysti voisi sanoa, että Trash Heroes on hyvän mielen projekti, jolla haluamme edistää kaupunkikulttuuria, kestävää kehitystä ja luonnonsuojelua. Arvostamme laatua ja suosimme niin paljon kuin mahdollista kotimaisia yrityksiä, Varstala mainitsee.

Maailman muuttajat

Yhteisillä tavoitteilla taiteen tekeminen ja bisnes voivat saada paljon hyvää aikaan – jopa maailmaa muuttavalla tavalla.

  • Jos ideaalimaailma olisi minun määriteltävissäni, sanoisin, että bisneksen tulisi palvella tasavertaisen ihmisen olemassaoloa osana luontoa ja sivistystä sekä luoda hyvän elämän edellytyksiä. Näin ajattelen myös omaa taiteen tekemistäni. Bisneksessä tavoite on usein tienata mahdollisimman paljon. Sekin on hyväksyttävää, jos yritys samalla osallistuu yhteisen hyvän rakentamiseen.

Varstala lisää, että ne, jotka pystyvät, voivat kantaa kortensa kekoon rahalla, mutta osallistuminen ei edellytä vain rahaa – toiminta kuten roskien kerääminen lähiympäristöstä, asioiden esille tuonti ja tiedon jakaminen ovat nekin tärkeitä tapoja vaikuttaa. Tämähän koskee niin yrityksiä kuin yksityisiä ihmisiä. Samaan ajattelutapaan kuuluu Trash Heroes Facebook-sivuilla oleva linkki ”Pelasta pala Itämerta” –sivustolle.

Tuotanto-osaaminen lapsenkengissä

Panu Varstala ja Antti Lahti keikkailevat pyörineen myös yksin. Niin keikat kuin yritysyhteistyö perustuvat aktiiviseen myyntityöhön.

  • Olen myös muusikko, joten keikkatyö on sitäkin kautta hyvin tuttua. Freelancerin on osattava myydä omaa työtään, mutta ensisijaisesti on oltava hyvä ”tuote” eli esitys/taideteos ja sillä timanttinen substanssi, ja sitten sitäkin on vielä jaksettava kehittää jatkuvasti, Panu Varstala painottaa.

Hänen mukaansa tuotanto-osaaminen taiteen puolella on Suomessa vielä lapsenkengissä.

  • Alalla pitäisi olla (huomattavasti lisää osaavia ja moneen taipuvia tuotanto-organisaatioita ja tuottajia kuten esimerkiksi Arts Management Helsinki, jonka kanssa myös Trash Heroes on tehnyt yhteistyötä. He ottavat työstään korvauksen sopimuskohtaisesti, mutta olennaista on avarakatseisuus sen suhteen, mitä eri osapuolet haluavat ja voivat yhdessä saada aikaan. Tällä tavoin syntyy uutta. Myös yhteistyötä kuntien kanssa voisi jalostaa näin.

Yritysidea kasvaa

Panu Varstalan kevättä on siivittänyt Lahden Kaupunginteatterin suurproduktio Täällä Pohjatähden alla, jonka harjoitukset ovat kesätauolla. Trash Heroes on juuri sopiva kesätyö. Roskasankareilla on tosin jo sivuhaarakin, Light Heroes, Valosankarit, jonka Varstala ja Lahti ovat toteuttaneet yhdessä mm. Pyöräliiton kanssa jakamalla led-lamppuja ja heijastimia ”pimeille” pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Trash Heroes saattaa laajeta tulevaisuudessa muillakin tavoin.

  • Suunnitelmissa on, että isompiin kaupunkeihin tulisi aurinkoenergiapyöriä, joita kuka tahansa voisi lainata panttia vastaan ja järjestää omat kulttuuririentonsa. Ehtona olisi, että paikka siivotaan. Tämä kuvio vaatisi jo jonkun sitoutuneen rahoittajan, Varstala pohtii.

Vaikka maailmalla on samankaltaisia toimijoita, ehkä joku suomalainen näkisi tässä yritystoiminnan mahdollisuuden myös kansainvälisesti.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Panu Varstala

Trash Heroes on mukana tukemassa Suomi 100 –juhlavuoden kampanjaa ”Koko Suomi tanssii”, jonka kuudesta koreografiasta yksi, nykytanssi ”Onni”, on porvoolaisen Panu Varstalan käsialaa. Sen musiikista vastaa Chisu. Sadat tuhannet ihmiset ovat jo ottaneet haasteen vastaan. Vanhan Porvoon Kauppiasyhdistyksen Ostosten Yö –tapahtuman startissa 5.5. tapailtiin Onnen askeleita Vanhalla Raatihuoneentorilla. Yleisradio vastasi kampanjan haasteeseen omalla Hulahula Suomi –kampanjallaan.

 

Uskalla, ymmärrä, sitoudu

Timo Vuori Kansainvälinen kauppakamari ICC

Kansainvälisen kauppakamari ICC:n maajohtaja Timo Vuori kehottaa suomalaisyrityksiä kiinnittämään huomioita megatrendeihin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Globaali kasvu, kaupungistuminen, keskiluokkaistuminen ja resurssitehokkuus ovat tämän hetken kansainvälisiä megatrendejä.

Timo Vuori, Kansainvälinen kauppakamari ICC

  • Ne kaikki puhuvat meidän menestyksemme puolesta. Ei ole yllätys, että Koneen kaltainen hissivalmistaja menestyy Kiinassa, jossa keskuskomiteakin on määritellyt kaupungistumistavoitteet. Moni muukin suomalaisyritys voisi siellä menestyä.

Kaupungistuminen tuottaa kysyntää tietynlaisille tuotteille, kuten myös keskiluokkaistuminen koulutus-, terveydenhuolto- ja vapaa-aikapalveluineen. Resurssitehokkuus puolestaan ohjaa minimoimaan ympäristövaikutukset ja säästämään energiaa. Puhutaan cleantechistä, jossa suomalaisosaamisella on paljon mahdollisuuksia.

Mahdollisuuksien ymmärtäminen on yksi Timo Vuoren esittämästä viidestä vinkistä pk-sektorin vientitoimintaan. Hän tähdentää, että maailma ei ole vielä valmis, vaan tavaroille ja palveluille on kysyntää. Harvoin asiakas kuitenkaan kävelee ovesta sisään eli markkinat on löydettävä. Tähän liittyy verkostoituminen.

  • Verkostoitumisen merkitys usein unohtuu ja ajatellaan, että puhelimella ja sähköpostilla kaikki hoituu. Olen kuullut sellaistakin, että messuilla ei enää kannata käydä.

Vuori kertoo esimerkin saksalaisten kanssa tehdystä ICT-hankkeesta. Suomalaiset olivat olleet pettyneitä, kun messuilta ei tullut kauppaa, kun taas saksalaiset eivät edes olleet lähettäneet messuille myyntimiehiä, vaan innovaatio- ja teknologiajohtajia aistimaan, mihin maailma on menossa ja etsimään samanhenkisiä kumppaneita. Myyntimies pääsee pöytään ehkä seuraavassa vaiheessa.

  • Meidän on ymmärrettävä kontaktien, henkilösuhteiden, messujen ja jalkatyön merkitys, Timo Vuori painottaa.

Hän myös kehottaa unohtamaan minä-mentaliteetin, pyytämään apua sekä pitämään osaamisen ajan tasalla. On ymmärrettävä markkinaa, kieltä, kulttuuria ja asiakasta. Realististen tavoitteiden asettaminen auttaa.

  • Et voi vaatettaa Kiinan armeijaa kahden ompelijan voimin. Ei siitä pidä masentua, vaan miettiä, mikä on oikea kohderyhmä.

Ihmiset ovat lopulta kaiken ydin, ihmiset tekevät kauppaa. Vientikaupassa onnistuminen edellyttää uskallusta, ymmärrystä ja sitoutumista.

Katso Timo Vuoren TID Business Forum puheenvuoro 6.3.2017 YouTubesta alla olevasta kuvalinkistä. Seuraava TID Business Forum Porvoon Taidetehtaalla 15.-16.3.2018, lue lisää Tapahtumat-sivulta.

Timo Vuori

Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja Timo Vuori puhui mm. megatrendeistä TID Business Forumissa 6.3.2017.

Teksti: Tuula Lukic, kuva: Srba Lukic

Katse kansainvälistymiseen

Team Finland, Petri Kuurma ja Henri Molander

Yrityksille kansainvälistymispalveluita tarjoava Team Finland –verkosto on laaja kokonaisuus, jonka ytimessä ovat työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä näiden ohjauksessa olevat julkisrahoitteiset organisaatiot ja ulkomaiset toimipisteet. Toiminta käynnistyi vuoden 2013 alussa. Parhaillaan on meneillään uudistus, jossa verkostoon kuuluvat Finpro ja Tekes yhdistyvät.

Verkoston tarkoituksena on aktiivisesti avata ovia maailmalle yhden brändin alla.

  • Team Finland on valtiollisten toimijoiden brändi, mutta alusta alkaen mukana on ollut alueverkosto, jota tarvitaan jatkossakin maakuntauudistuksen jälkeen. Haluamme olla siellä, missä yritykset ja yrittäjät ovat. Olemme ikään kuin alueellinen tuntosarvi, kuvaili Team Finland koordinaattori Henri Molander Uudenmaan ELY-keskuksesta (kuvassa oikealla).

Verkoston roolia vahvistetaan muun muassa yhteisosallistumisilla erilaisiin tapahtumiin, joissa saadaan yhteys tärkeimpään eli palvelua tarvitsevaan yritykseen tai yrittäjään. Team Finland oli mukana myös TID Business Forumissa 6.-7.3.2016 Porvoon Taidetehtaalla (lue mm. TID-artikkeli PRH:n palveluista ”Rekisteröinnistä se lähtee”).

  • Aiemmin yritykset kokivat, että palvelut olivat erillään toisistaan. Olemme halunneet luoda sellaista yhteistyötä, johon ei jäisi katvealueita ja jossa palveluita pystytään tarjoamaan tehokkaasti viennin eri vaiheissa oleville yrityksille, kertoi kaupallinen sihteeri Petri Kuurma ulkoasiainministeriöstä.

Team Finlandin keskeisiä palveluita ovat yritysryhmille suunnatut kasvuohjelmat toimialoittain ja teemoittain kuten esimerkiksi biotalous ja cleantech, arktinen liiketoiminta, terveyssektori, matkailu ja digitalisaatio. Verkostoituminen ja vienninedistämismatkat ovat osa toimintaa.

  • Jos yrityksen kyky yksinään vastata kysyntään ylittyy, voivat kotimaassa keskenään kilpailevat yritykset hyötyä paljonkin keskinäisestä kansainvälisestä yhteistyöstä. Tässä Food from Finland on yksi menestyneimmistä esimerkeistä, Kuurma totesi.

Food from Finland on Finpron johtama elintarvikealan Team Finland- kasvuohjelma. Venäjän markkinoiden hiljaiskautena ohjelman avulla on pystytty avaamaan uusia markkinoita muun muassa Kiinassa, USA:ssa ja Lähi-Idässä.

Yritysryhmien lisäksi palveluita on myös yksittäisille yrityksille. Jos yrityksellä on jo kykyä kansainvälistymiseen, se saa palveluehdotuksen, jonka avulla se voi edetä kehitysvaiheensa mukaisesti. Team Finlandin organisaatiot pyrkivät yhteiseen asiakkuudenhallintaan tavoitteena saada kansainvälistymisen tuki mahdollisimman tehokkaaksi. Oman yrityksen valmiuksia voi arvioida exprotfinland.fi –sivuilla kansainvälistymistestillä.

Team Finland –verkoston julkisrahoitteiset organisaatiot ja ulkomaiset toimipisteet: Finpro, Tekes, Finnvera, Finnfund, Finnpartnership, Teollisuussijoitus, VTT, Patentti- ja rekisterihallitus, ELY-keskukset, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit, Suomalais-Venäläinen Kauppakamari, Suomalais-ruotsalainen kauppakamari.

team.finland.fi

Team Finlandin palvelunumero: 0295 020 510

Teksti: Tuula Lukic,  Kuva: Srba Lukic