Tagiarkisto: tulorahoitus

LPOnetin isot investoinnit

LPOnet Gustaf Forsberg

Itäuusmaalainen tietoliikenneyhtiö LPOnet on määrätietoisesti suuntinut tietään valokuitumarkkinoille ja investoinut suuria summia samaan aikaan, kun Suomi on kärvistellyt matalasuhdanteessa. Rahoitus on hoitunut omasta kassasta.

Loviisassa päämajaansa pitävässä LPOnetissä tehtiin kymmenisen vuotta sitten päätös oman kupariverkon korvaamisesta valokuidulla. Katseet suunnattiin pitkälle tulevaisuuteen juuri laman alla, ja vuonna 2008 aloitettiin mittavat investoinnit.

– Käsittääkseni olimme Suomessa ja ehkä läntisessä maailmassakin ensimmäinen, joka lähti kannibalismiin eli päätimme syödä oman aikaisemman ADSL- ja lankapuhelinliiketoiminnan ja investoida valokuituun, kertoo LPOnetin toimitusjohtaja Gustaf Forsberg.

Kuulostaa yltiöpäiseltä, mutta kilpailuun piti vastata ja mieluiten etukenossa.

– Uusi teknologia teki tuloaan ja ymmärsimme, että kupariverkolla emme kiinteän verkon operaattorina pärjää mobiiliverkkoja vastaan. Jonkin aikaa voi tehdä hyvää bisnestä lypsämällä vanhaa, mutta jos me emme olisi lähteneet kannibalisoinnin tielle, joku muu olisi tullut ja vienyt markkinat.

Nyt Loviisa on yksi Suomen kuidutetuimmista kaupungeista. LPOnet panostaa valokuituun myös Lapinjärvellä, Myrskylässä ja Porvoossa.

Investoinnit perustuvat kysyntään

Laman aikana yritykset ovat yleisesti ottaen olleet varovaisia investoinneissaan. Eri yhteyksissä on julkisuudessakin kuultu investointien patoumasta, jonka purkautumista on odotettu. Gustaf Forsberg huomauttaa, että yritykset eivät lähde investoimaan vain sen tähden, ettei ole vähään aikaan investoitu.

– Investoinnit perustuvat sille, että tulee uutta kysyntää. Korjausinvestoinnit ovat eri asia, mutta matalasuhdanteessa niitäkin on saatettu jättää tekemättä, kun ei ole ollut varmuutta, että koko kapasiteetti on tuottava.

Investointien tarve on myös toimialakohtaista. LPOnetin kaltaisessa yrityksessä matalasuhdanne ei välttämättä hidasta investointeja, kun infran on toimittava koko ajan.

– Toisaalta, kun muut ovat matalasuhdanteessa varovaisia, on investointien toteuttaminen edullisempaa. Näin totesimme vuonna 2008, kun lähdimme valokuitua rakentamaan. Yleinen taloustilanne näytti huonolta, mutta se toi meille yhden kustannustekijän. Maankaivuukapasiteettia löytyi aivan eri tavalla ja edullisemmin kuin korkeasuhdanteen aikana.

Kuten Gustaf Forsberg toteaa, raha tulee rahan luo eli hyvät investointikohteet saavat myös rahaa paremmin ehdoin silloin, kun muut eivät sitä laita likoon.

Iso kassa

LPOnetin investointirahoitus hoitui omasta kassasta. LPOnet Oy Ab on Puhelinosuuskunta LPO:n tytäryhtiö. Se hoitaa liiketoiminnan, josta osuuskunnan jäsenet hyötyvät toimivilla palveluilla ja erilaisilla eduilla. Osuuskunnassa on noin 4000 jäsentä.

– Jäsenistä suurin osa on heitä, jotka ovat aikanaan hankkineet lankapuhelinliittymän. Uudet jäsenet ovat jo puhtaasti valokuituliittymän hankkineita, Gustaf Forsberg kertoo.

Aina 1990-luvulle asti oli tyypillistä, että puhelinliittymä hankittiin joko osuusliittymänä tai vuokraliittymänä. Kun laittoi omaa rahaa palvelun tuottamiseen, sai palvelutkin edullisemmin. Sama pätee yhä.

– Meillä on iso kassa, mutta alaan liittyen myös isot poistot, noin miljoona euroa vuodessa. Silti teemme kohtuullisen hyvää liikevoittoa eli kassaan kertyy poistojen verran rahaa. Se on meidän jäsenten rahaa, jolla laajennamme verkkoa.

Investointiaikaa katsotaan todella pitkällä aikajänteellä, ja poistoaika esimerkiksi kaapeloinnin osalta on 20 vuotta.

– Uusimme infraa Itä-Uudellamaalla nyt sellaiseksi, että se kelpaisi seuraavat sata vuotta, aivan kuten kupariverkkokin oli hyvä sata vuotta aina siitä lähtien, kun sitä 1883 alettiin rakentaa. Missiomme on olla olemassa jäsenten ja käyttäjien takia. Jos olisimme pörssiyhtiö, tällaiset investoinnit eivät välttämättä olisi houkuttelevia, koska tuotto ei ole kvartaali eikä edes vuosi, Forsberg miettii.

Valokuitu – kilpailuvaltti

Investointien taustalla ei ole kyse pelkästään varautumisesta tulevaan. Valokuitu on tätä päivää ja osa digitalisaatiota. Yritysten sijoittumiselle niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tai etätyötä tekeville valokuitu alkaa olla jo merkittävä kriteeri.

– Lähtökohta investoinneille on, että pystymme tarjoamaan asiakkaille ylivoimaisen toimintavarmuuden ja nopeimmat vasteet. Valokuidussa kulkee enemmän dataa kuin perinteisessä televerkossa, eikä yhteys ole riippuvainen siitä, sattuuko siellä samanaikaisesti olemaan kymmenen muuta lataamassa materiaalia, Forsberg esittää.

Valokuituverkon kattavuudessa Suomi on jäänyt jälkeen kärkimaista. Kärjessä ovat ne maat, jotka eivät koskaan edes ryhtyneet tekemään kupariverkkoa tai vanha puhelinverkko on ollut surkea.

– Kun verkkoa on lähdetty kehittämään, on menty suoraan valokuituun esimerkiksi Itä-Euroopan maissa. Suomessa on pitkään oltu siinä uskossa, että mobiiliverkko voittaa eikä kiinteää tarvita. Tässä muu maailma on rynninyt Suomen ohi aika lahjakkaasti.

Kuitukehitys maailmassa LPOnet

Monopoli

Valokuituverkon rakentaminen on Gustaf Forsbergin mukaan luonnollista monopolitoimintaa.

– Suomessa on ehkä viisi kaupunkia, joihin useampi operaattori voi kannattavasti rakentaa kiinteän verkon infraa. Pienessä kaupungissa se olisi kuin rakentaisi kaksi viemäriverkkoa vierekkäin.

Monopoli on riski kuluttajalle, mutta yhtiömuodolla on merkitystä.

– Jos omistaja on kolmas taho tai ehkä ulkomailta, se voi alkaa ulosmitata monopoliasemaa hinnoissa, kun asiakkaalla ei ole vaihtoehtoa. Mutta kun omistaja ja asiakas ovat sama, kuten osuuskunnassa, ei monopolista ole haittaa, Forsberg sanoo.

Osuuskunta luodaan yleensä juuri sitä varten, että tuotetaan jotain, jota markkinoilla ei ole, tai koetaan, että saatava palvelu ei ole hyvä tai se on liian kallis.

– Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että meidän puhelinyhtiöt perustettiin alun alkaen paikallisina, koska silloinen tsaarin lennätinlaitos ei alkanut rakentaa Suomeen puhelinverkkoa, Forsberg kertaa.

Parhaimmillaan 1930-luvulla Suomessa oli yli 900 puhelinyhtiötä. Se oli sentraalisantrojen aikaa. Kun modernisointi aloitettiin, ei isoja investointeja kannattanut tehdä 100 hengen kylää varten, vaan pienet yhtiöt alkoivat fuusioitua. Loviisan Puhelinyhtiö on osa tätä kehitystä ja nykyään se on yksi Suomen 23 paikallisesta puhelinyhtiöstä.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic

Mistä rahoitus?

Connected

Yritykset tarvitsevat pääomaa ensin yrityksen perustamiseen, sitten hankintoihin, toiminnan laajentamiseen, tuotekehittelyyn… Yksityinen ihminen haluaa ehkä oman kodin, auton tai vaikkapa matkustaa ulkomaille. Jutussa tarkastellaan eri rahoitusmahdollisuuksia. Lista ei ole kaikenkattava.

Yritysten rahoitusmahdollisuuksia

Yritysten rahoitus jaotellaan omaan ja vieraaseen pääomaan. Pääomarahoitusta tarvitaan yrityksen perustamisvaiheessa ja yleensä suurissa investoinneissa. Kannattavuuden ja jatkuvuuden edellytyksenä on tulorahoitus.

Oma pääoma
Koostuu omistajien sijoituksista osakepääomaan sekä tulorahoituksesta kertyneestä yritykseen jätetystä pääomasta. Omistajat päättävät, kuinka paljon tilikauden mahdollisesta voitosta jätetään yritykseen. Uutta omaa pääomaa voi hankkia esimerkiksi järjestämällä osakeanti.

Vieras pääoma
On tavallisesti velkaa, johon liittyy takaisinmaksuvelvollisuus.

Tulorahoitus
Toiminnasta saatavat myynti- ym. tuotot, joilla yritys kattaa kulut. Jos kausivaihtelu on voimakasta tai maksuajat ovat erityisen pitkät, tarjolla on mm. seuraavia rahoituspalveluita:
– Laskujen myynti
Rahoitusyhtiö ostaa yrityksen myyntisaatavat.
– Factoring
Yrityksen laskut toimivat rahoituksen vakuutena.

Ulkoinen rahoitus

Pankkilainat
Pankit ovat selvästi tärkein ulkoinen rahoittaja kaiken kokoisissa yrityksissä.

Joukkovelkakirjalainat
Joukkovelkakirjalaina on joko valtion tai yrityksen liikkeelle laskema laina, jolla pyritään nostamaan yrityksen vierasta pääomaa. Joukkovelkakirjalainoja ovat esimerkiksi obligaatiot ja debentuurit. Joukkovelkakirjalaina on suosittu suuryritysten ja julkishallinnon keskuudessa.

Bisnesenkelit
Bisnesenkelit ovat yksityishenkilöitä, jotka sijoittavat henkilökohtaista varallisuuttaan korkean kasvupotentiaalin startupeihin. Yleensä he saavat vastineeksi osuuden kohdeyrityksen osakekannasta.

Joukkorahoitus
Kerätään yleensä internetissä toimivien palvelualustojen kautta pieninä summina laajalta joukolta tavoitteena saada tietty rahoitusmäärä täyteen. Joukkorahoitus voi olla sijoitusmuotoista (oma pääoma) tai lainamuotoista (vieras pääoma).

Julkinen rahoitus
– ELY-keskukset (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) voivat olla mukana rahoittamassa pk-yritysten kehittämis- ja investointihankkeita. Ne voivat myöntää palkkatukea, starttirahaa aloittavalle yrittäjälle, valmistelurahoitusta pk-yrityksille, kansainvälistymistukea tai yrityksen kehittämisavustusta.
– Finnvera (valtion omistama erityisrahoittaja ja Suomen virallinen vientitakuulaitos Export Credit Agency) voi olla mukana rahoittamassa aloittavia, kasvua tavoittelevia, ulkomaisille markkinoille pyrkiviä tai niillä jo toimivia yrityksiä, joilla on mahdollisuus kannattavaan liiketoimintaan.
– Tekes (teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus, yhdistyy Finpron kanssa ensi vuonna) rahoittaa ja aktivoi yritysten ja tutkimusyksiköiden haastavia tutkimus- ja kehitysprojekteja.

EU-rahoitus
EU rahoittaa pk-yrityksiä avustuksina, lainoina ja takuina sekä erityisohjelmien kautta.

Mitä tarkoittaa pääomasijoitus?

Pääomasijoitus on rahoitusta, jossa pääomasijoittaja ostaa omistusosuuden rahoitettavasta yrityksestä. Vastineeksi hän saa sijoitukselleen tuottoa yrityksen arvonnousun myötä. Yksityiset pääomasijoitukset voidaan jakaa aikaisen vaiheen (venture) ja myöhemmän vaiheen (buyout) rahoitukseen. Varhaisen vaiheen pääomasijoittajat ovat tärkeitä startupeille, joiden voi olla vaikea saada pankkilainaa vakuuksien puuttuessa.

Suomalaisiin startup- ja aikaisen vaiheen kasvuyrityksiin tehtiin bruttokansantuotteeseen suhteutettuna toiseksi eniten pääomasijoituksia Euroopassa vuonna 2016. Sijoitusten määrä oli miltei kaksinkertainen Euroopan keskimääräisiin sijoitusmääriin verrattuna. Pitkän aikavälin tilastoissa, vuosien 2012-2016 vuosittaisen keskiarvon mukaan, Suomi on ykkösenä.

Lähteitä: Suomen Pääomasijoitusyhdistys FVCA, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

Venture Capital Suomessa 2016

Venture Capital Suomi 2016

Venture capital on aikaisen vaiheen rahoitusta. Yhteensä 195 kasvuyritystä sai vuonna 2016 venture capital -rahoitusta suomalaisilta pääomasijoitusyhtiöiltä. Suomalaiset ja ulkomaiset pääomasijoittajat sijoittivat yhteensä 111 miljoonaa euroa 169 suomalaiseen kasvuyrityksen.

 

Suomen yrityssektorin korollinen velka

Suomen yrityssektorin korollinen velka 2015

Lähde: Tilastotrendit, Tilastokeskus.

Korollinen velka sisältää lainat ja velkapaperit, lainat on kuviossa eritelty lainaajasektorin mukaisesti. Yritysten korollinen velka oli 107 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoden 2015 lopussa. Velkaantuneisuutta ovat kasvattaneet erityisesti ulkomaiset sekä yritysten väliset lainat, joista suurin osa on ilmeisesti yrityskonsernien sisäisiä. Lähde: Tilastotrendit, Tilastokeskus.

Yksityishenkilön rahoitusmahdollisuuksia

Kuten yritykset voivat yksityiset henkilötkin rahoittaa kulutustaan omalla pääomalla. Jos se ei hankintoihin riitä tai ei halua kajota esimerkiksi säästöihin, on tavallisin tapa hankkia rahoitusta lainaamalla. Lainaa voi hakea rahoituslaitoksilta kuten liikepankeilta ja erilaisilta rahoitusyhtiöiltä.

Pankkilaina
Esimerkiksi asuntolaina haetaan usein pankista.

Osamaksukauppa
Auton, tv:n, huonekalut jne. voi ostaa osamaksulla. Kauppaliikkeet tarjoavat rahoituksen ostokselle yleensä jonkin rahoitusyhtiön kautta.

Vertaislainat
– Vertaislaina tarkoittaa yksityishenkilön myöntämää lainaa toiselle yksityishenkilölle.
– Kuka tahansa voi rekisteröityä lainanantajaksi ja saada lainaamalleen rahasummalle määrittelemänsä koron, tai vastaavasti jokainen, jolla on raha-asiat hyvin hoidettuna, voi hakea vertaislainaa näistä palveluista. Vertaislainapalvelujen suosio on kasvussa.

Pikavipit
Pikavippejä tarjoavia yrityksiä on lukuisia. Lainan saa helposti, mutta korot ovat korkeita.

Kotitalouksien rahoitusvarat ja velat

Suomalaisilla kotitalouksilla oli rahoitusvaroja kesäkuun 2017 lopussa 301,4 miljardia euroa ja velkaa 157,5 miljardia. Kun rahoitusvaroista vähennetään velat, saadaan nettorahoitusvaroiksi 143,9 miljardia. Nettorahoitusvarojen kasvu jatkui viidettä vuosineljännestä peräkkäin. Rahoitusvaroista suurin osa on talletuksia (noin 30 %), osakkeita ja rahasto-osuuksia on noin 20 % (Taulukko 2):

Kotitalouksien rahoitusvarat 2007-2017

Taulukko 2, Rahoitustilinpito, Tilastokeskus

Kotitalouksien lainavelat kasvoivat 1,7 miljardia euroa vuoden 2017 toisella neljänneksellä. Lainavelkaa oli kesäkuun 2017 lopussa 145 miljardia. Taulukko 3 kuvaa suomalaisten kotitalouksien velkaantumisasteen kehitystä vuosina 1977-2016:

Kotitalouksien velkaantumisaste 1977-2016

Taulukko 3: Kotitalouksien velkaantumisaste 1977-2016. Rahoitustilinpito, Tilastokeskus.

Kotitalouksien nettovarallisuusasema on parantunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2008 lähtien. Vuoden 2016 nettovarallisuuden taso, 575 miljardia euroa, on 141 miljardia euroa korkeampi kuin vuonna 2008. Samaan aikaan myös kotitalouksien velkaantuminen on vuosi vuodelta lisääntynyt, mutta rahoitus- ja reaalivarallisuuden kasvu on ollut velkaantumista nopeampaa (Taulukko 4):

Kotitalouksien rahoitusvarat ja velat

Taulukko 4: Kotitalouksien rahoitusvarat ja velat, muut varat sekä nettovarat 2007–2016, mrd. euroa. Rahoitustilinpito, Tilastokeskus.

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Rahoitustilinpito. www.stat.fi/til/rtp/
Rahoitustilinpito on osa kansantalouden tilinpidon järjestelmää.

Artikkelin on koonnut: Tuula Lukic ja Leila Toffer-Kares