Tagiarkisto: yrittäjyys

Riittääkö rohkeus?

Vesa Puttonen 5.9.2016 i Borgå.

Suomen nousu on pitkälti kiinni rohkeudesta ja viitseliäisyydestä. Ongelmat on tunnistettu ja tilanne edellyttäisi poikkeuksellisia toimia, mutta uskallammeko? Onko Suomi tosiaan kuin keski-ikäinen mies, jonka kohtalonkello lyö pian – vain sen tähden, ettei potilas viitsi ajoissa nähdä vaivaa kuntonsa puolesta?

  • Kaikkien suomalaisten on ajateltava toisin. Olemme menneet liian pitkälle hyvinvointivaltiossa. On sellaisia saavutettuja etuja ja avustuksia, joiden kannattavuuden voi kyseenalaistaa, väittää Aalto yliopiston professori Vesa Puttonen.

Hän sisällyttää kyseenalaisten etujen joukkoon muun muassa yritystuet. Suuret yritykset saavat vuosittain satoja miljoonia euroja tukea tuotekehitykseen.

  • Minkälaisia tuotteita kehitetään rahoilla, joihin yritykset eivät itse sijoita? Kenties sellaiset tuotteet ansaitsisivat jäädä kehittämättä.

Yritysjohdon puolelta Vesa Puttonen odottaisi enemmän kasvuideoita kuin kiristystä. Viime vuosina kun tuntuu käytännöksi tulleen, että kun liiketoiminta ei kasva, niin puristetaan samoista sitruunoista viimeisetkin mehut.

Romukoppaan kuuluisi myös käsite ”koulutusta vastaava työ”, jonka perusteella voi nykyään kieltäytyä työstä. Tulevaisuudessa tutkintotodistus yhä harvemmin vastaa tiettyä työtehtävää ja työn perässä pitäisi liikkua ilman valtion muuttoavustuksia.

Sanavalinnoillakin luomme ilmapiiriä. Miettikääpä sitäkin, että Suomessa ”päästään eläkkeelle” ja ”nautitaan eläkettä”.

  • Nämä kielikuvat antavat lohduttoman kuvan työelämästä, jossa koko ajan vain odotetaan eläkkeelle pääsyä. Eikö töissä moni asia ole kuitenkin ihan hienosti? Puttonen kysyy ja jatkaa loma-asenteella.
  • Ennen kuin päästään eläkkeelle, päästään kesälomille, joululomille, hiihtolomille ja pääsiäislomille.

Yrittäjille tosin kukaan ei maksa lomarahoja, vaikka yrittäjyydessä piilee Suomen nousu.

  • Julkisesta keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että Suomen nousu olisi kiinni valtiosta tai verotuksesta. Eikö sellainen ajattelutapa kuulu 1980-luvulle? Kun katson nuoria, minussa herää toivo. Heitä ei kiinnosta kiky tai liitot.

Vesa Puttonen nostaa esimerkiksi Supercellin, jonka menestystarina ei saanut alkua valtion avustuksista, vaan halusta ja rohkeudesta.

Teksti: Tuula Lukic
Kuva: Srba Lukic

Aalto yliopiston professori Vesa Puttosen ajatuksia Suomen tilanteesta kuultiin mm. vuosi sitten Kulttuuritalo Grandissa Porvoon Yrittäjien 70-vuotisseminaarissa. Hänen sanomansa on yhä ajankohtainen.

Hyvinvointia kuntaan

Srba Lukic kuntavaalit 2017

Nykymaailmassa työnteko ja kiire vievät yhä suuremman osan meidän elämästämme. Kaikki pitäisi olla heti ja nyt. Vedotaan kovaan kilpailuun ja markkinatalouteen, jotta saadaan niin työntekijöistä kuin työnantajista lypsettyä viimeinenkin minuutti ja viimeinen penni.

Vaalien alla melkein jokainen ehdokas on nostanut kunnan hyvinvoinnin omaksi tavoitteekseen – mitä se sitten tarkoittaakin meille jokaiselle. Itsekin olen nostanut hyvinvoinnin vaaliteemaksi. Ennen kuin päädyin siihen, mietin, mitä hyvinvoinnilla tarkoitan.

Voidaksemme hyvin meidän on koettava onnistumisia niin työelämässämme kuin vapaa-ajassamme ja kaikissa arjen tilanteissa, jotta jaksaisimme eteenpäin. Kunta on se taho, joka luo edellytyksiä hyvinvoinnille.

Hyvinvointi ei aina ole rahakysymys, mutta kunnan palveluita ei voi tuottaa ilman rahaa. Kunnan tulot perustuvat veroihin, mutta kun kassaongelmia tulee, päättäjät lähes aina käyttävät keinoja, jotka eivät tue hyvinvointia, vaan tuhoavat sitä. Budjettivajeet korjataan velanotolla, leikkauksilla, irtisanomisilla ja veronkorotuksilla sen sijaan, että tuettaisiin kunnan elinvoimaa, yritysten mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa ja sitä kautta lisättäisiin työllisyyttä ja veronmaksukykyä.

Yritykset ja yrittäjyys ovat kunnan hyvinvoinnin peruspilareita. Siksi minun on mahdoton hyväksyä sitä, että kunta perustaa omia yhtiöitä, jotka kilpailevat yksityisyrittäjien kanssa samoista asiakkaista. Tässä yhteydessä kritiikkini ei kohdistu yhtiöihin, jotka linkittyvät kunnan peruspalveluihin ja asukkaille välttämättömiin tarpeisiin kuten sähkö ja vesi, vaan tilanteisiin, joissa kunta vääristää tervettä kilpailua käyttämällä siihen yhteisiä verorahoja. Näistä yrityksistä on ollut enemmän menoja kuin tuloja, sillä osaaminen ja tulosvastuu ovat olleet heikoissa kantimissa.

Olen yrittäjä ja työ täyttää suuren osan elämääni. En silti ajattele, että työ on elämässä kaikki tai että mikään tekeminen saisi puristaa tekijöistään kaikkia mehuja. Kunta ei voi menestyä ilman hyviä tekijöitä ja hyvinvoivia ihmisiä. Olimmepa sitten työntekijöitä tai työnantajia, eläkeläisiä tai opiskelijoita, meissä on oltava realismin lisäksi myös ripaus artistia ja hedonistia.

Srba Lukic Porvoon kokoomus Kuntavaalit 2017 nro 73Srba Lukic, yrittäjä, teollinen muotoilija

Kuntavaaliehdokas 2017, Porvoon kokoomus, nro 73.

TT-Tuulet Kustannus Oy, toimitusjohtaja

Porvoon kokoomuksen hallituksen jäsen

Porvoon Yrittäjien hallituksen jäsen 2012-2016

 

Valtarakenteet murroksessa

Marjo Miettinen

Kilpailukykysopimus saatiin aikaan työmarkkinaosapuolten kesken kesäkuun alussa pitkän prosessin päätteeksi. Neuvottelujen vaiheet antavat aiheen kysyä, kenen käsissä valta Suomessa on ja miten sopimiskulttuuria tulisi kehittää, jotta kilpailukyky todella paranisi.

Enston hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen tuo kilpailukykykeskusteluun kansainvälisen perheyrityksen näkökulmaa. Sähköjärjestelmiä ja –tarvikkeita valmistava porvoolaisyritys kuuluu Perheyritysten liittoon, jonka puheenjohtajana Marjo Miettinenkin toimi vuosina 2003-2005. Parhaillaan hän tekee myös väitöskirjaa luottamusmiesjärjestelmästä.

Marjo Miettinen

Enston hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen pitää tärkeänä saada nuoret mukaan rakentamaan yhteiskuntaa ja työelämää. Perheyritysten liitossa nuori sukupolvi pyritään sitouttamaan mukaan pitkäjänteisesti.

  • Sopimuskulttuurilla on Suomessa historiallinen perinne, mutta 1960-luvun aikana kehittynyt järjestövalta on jo vanhanaikainen. Maailma muuttuu yhä nopeammin ja ratkaisujenkin tulisi syntyä nopeammin, muuten putoamme kyydistä, hän toteaa.

Kilpailukykysopimuksesta väännettiin kättä 13 kuukautta. Siinä ajassa yritysmaailma ehtii muuttua moneen kertaan. Ohjasiko neuvotteluja enemmänkin muutoksen pelko kuin ymmärrys muutosten tuomista mahdollisuuksista?

  • Muutospelkoa on, sillä järjestöjen ja ihmisten on vaikea luopua saavutetusta valta-asemasta. Ajatellaan myös, että kun asia on saatu kerran toimimaan, se toimii aina, vaikka olisi ymmärrettävä, milloin on aika keksiä uutta. Yritystoiminnassakin on tärkeää koko ajan kyseenalaistaa.

Pöytä pitäisikin puhdistaa ja katsoa, minkälaisia rakenteita sopimiskulttuurissa oikeasti tarvitaan.

  • Se on vähän kuin muutto uuteen kotiin, kun huomaa, kuinka paljon on tavaraa, jolle ei ole enää käyttöä, Miettinen vertaa.

Hän nostaa esiin myös toiminnan avoimuuden. Työmarkkinajärjestöjen tilinpäätöstiedot eivät ole julkisia, toisin kuin yrityksillä. Sisäpiirien ulkopuolella se aiheuttaa helposti epäilyjä.

  • Säätiöiden vallasta on puhuttu paljon, mutta tästä ei. Tilinpäätöstietojen salassapito on mielestäni jäänne korporaatiovallasta*, josta pidetään kiinni, sen sijaan että ne, joilla on yhteiskunnassa todellista valtaa, toimisivat läpinäkyvästi.

Järjestöt kaukana yritysten arjesta

Kentällä, yrityksissä, muutoksen tarve nähdään eri tavalla kuin järjestöjen pääkonttoreissa Helsingissä. Tämä kävi selkeästi ilmi, kun Miettinen haastatteli luottamusmiehiä väistökirjaansa varten. Järjestöjen edustajat tuntuvat olevan kaukana työelämän arjesta ja luottamusmiehet toivoivat heidän jalkautuvan paikan päälle katsomaan, mitä yrityksissä tehdään.

  • Itse suosittelisin järjestöedustajia käymään myös Suomen rajojen ulkopuolella Kiinassa tai Brasiliassa. Enstollakin on työntekijöitä 20 maassa, eikä meitä kiinnosta vain Suomen toimintatapa, vaan se, miten asiat saataisiin toimimaan eri maissa mahdollisimman yhteneväisesti, Miettinen sanoo.

Väitöskirjassa tutkimuksen kohteiksi rajautuivat Haateknologiateollisuuden yritykset, joiden liikevaihto on 30 – 250 miljoonaa euroa ja joilla on kansainvälistä toimintaa.

  • En ottanut mukaan pieniä yhtiöitä, sillä usein niissä ei ole toimivaa luottamusmiesjärjestelmää. Todella suurissa yrityksissä järjestelmä on politisoitunut, joten nekin jätin ulkopuolelle.

Luottamusmies on ammattiliiton ja siihen kuuluvien työntekijöiden edustaja työpaikalla. Tehtävä on vaativa, mihin vaikuttaa sekin, ettei luottamusmiehellä itsellään ole esimiestä.

  • Ohjeistukset tulevat järjestöstä eikä luottamusmies välttämättä uskalla niistä poiketa, vaikka tilanne sallisi joustavampaa paikallista sopimista. Samalla luottamusmiehen on kuunneltava niin henkilöstöä kuin työterveyspuolta, yrityksen henkilöstöhallintoa ja monia muita, Miettinen kertoo.

Luottamusmies saa usein yksin luovia raskaiden päätösten kanssa monien osapuolten kesken. Lisäksi henkilöstöpuolella on oma hierarkiansa, kuten tuotantotyöntekijät, toimihenkilöt, ylemmät toimihenkilöt, johto.

  • Digitalisaation aikana rajapinta henkilöstöryhmien välillä on häilyvä, mutta Suomessa olemme tehneet tämän asian ekstravaikeaksi. Tässä törmäämme jälleen valtaan liittyviin tahoihin, jotka haluavat olla vaikuttamassa ulkopuolelta yritysten ja siellä työskentelevien arkeen, Miettinen toteaa.

Nuorissa kasvuyrityksissä luottamusmiehiä ei juurikaan ole.

  • Uusi sukupolvi ajattelee kovin eri tavalla. He perustavat yrityksiä ja lähtevät valloittamaan maailmaa samalla, kun me piperrämme täällä jäykkien säännösten mukaan. Meidän pitäisi jättää nuorille yhteiskunta, jossa he pärjäävät, mutta nyt pidämme yllä jotain sellaista, jonka nuoremmat joutuvat joskus korjaamaan, jotta heistä seuraava sukupolvi pärjäisi, Miettinen kritisoi.

    Marjo Miettinen

    – Väitöskirjaa varten haastattelemani luottamusmiehet ovat kyllä sisäistäneet sen, että jos yrityksellä menee hyvin, myös työntekijöillä menee hyvin. Se on minusta erinomainen lähtökohta sopimiselle. Jos tätä ei ymmärrä, olkoon työnantaja- tai työntekijäpuoli, ollaan ongelmissa, Marjo Miettinen painottaa.

Uutta osaamista sopimiseen

Paikallinen sopiminen oli yksi kilpailukykysopimuksen ydinkysymyksistä ja sen merkitys tulee väistämättä kasvamaan. Yrityksiin on saatava joustavuutta viedä asioita eteenpäin, mutta kuten Miettinen huomauttaa, vaatii paikallinen sopiminen ihmisiltä myös uutta osaamista.

  • Kun luottamusmiestä tai sopimusneuvottelun osapuolia valitaan, on tarkkaan mietittävä, kuka tehtävään soveltuu. Ei voida valita äänekkäintä tai henkilöä, joka eniten vastustaa, sillä osapuolten on pystyttävä viemään läpi kompromissineuvotteluja.

Marjo Miettinen ei ole romuttamassa sopimiskulttuuria. Hän on tutustunut Ruotsin, Englannin, Ranskan ja Saksan työmarkkinajärjestelmiin ja kaikki ne ovat erilaisia.

  • Järjestötoiminnan alkukehdossa Englannissa järjestelmä romutettiin Thatcherin aikana. Minun mielestäni se on huono ratkaisu työnantajankin kannalta. Enstolla on 1700 työntekijää. En sentään halua jokaisen kanssa erikseen sopia asioista, eli järjestelmä on oltava ja mieluiten sellainen, joka on joustava ja soveltuu yrityksiin myös kansainvälisesti.

Haasteita järjestelmän kehittämiseen tuo se tosiasia, että yrityksetkin ovat erilaisia. Globaalit jättiyritykset eivät tarvitse järjestöjä, sillä niillä on omat toimintalogiikkansa ja juristinsa.

Pienissä yrityksissä tai vaikkapa naisvaltaisissa yrityksissä arki on täysin erilaista. Työntekijän sairastuminen tai äitiyslomalle jääminen saattaa ajaa omistaja-yrittäjän itsensä piippuun tai pienyrityksen jopa konkurssiin, kun sitäkin sitovat samat sopimukset kuin suuria järjestäytyneitä yrityksiä.

Yrityspuolella taustavaikuttajia ovat mm. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät sekä Perheyritysten liitto. Näistä vain EK on osapuolena työmarkkinaneuvotteluissa. Kilpailukykysopimuksen osalta juuri paikallinen sopiminen ja siihen liittyvä luottamusmiesjärjestelmä aiheuttivat erimielisyyksiä. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät ei hyväksynyt sopimusta.

– Perheyritysten liitto ei ole neuvottelemassa työehtosopimuksista, sillä jäsenemme kuuluvat joka tapauksessa alan omiin liittoihin ja sitä kautta EK:hon. Suomi on pieni maa ja siihen nähden järjestökenttä on liian pirstaleinen. Yhteistyöhön toki vaikuttaa sekin, kuka on johtotehtävässä ja minkälainen on hänen egonsa.

Työnantajajärjestöjen kesken tulisikin olla profiloitumista ja säännöllistä vuoropuhelua, sillä ei ole järkeä tehdä samoja asioita päällekkäin. Marjo Miettinen arvioi, että kilpailukykysopimus ei ole vielä riittävä vauhdittamaan Suomen taloutta.

  • Joudumme väistämättä tekemään vielä uudistuksia. Nyt vedämme vain hetken henkeä.

* Korporatismi: Poliittinen järjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot.

Women in Tech

Women in Tech on foorumi, jonka tavoitteena on innostaa naisia teknologia-alalle ja herättää keskustelua opiskeluun, ammattiin ja uraan liittyvistä valinnoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Marjo Miettinen on yksi foorumin ideoijista.

Ensimmäiseen foorumiin vuonna 2013 saapui 400 osallistujaa, vuoden 2015 tilaisuudessa osallistujia oli jo 700. Seuraava tapahtuma järjestetään Finlandia-talolla lokakuussa 2017. Luvassa on mielenkiintoisia kansainvälisiä puhujia. Foorumin virallinen kieli on englanti.

Lisätietoa: www.facebook.com/womenintechfinland ja www.mytech.fi/women-in-tech

Ensto ja EM Group

Ensto on Ensio Miettisen vuonna 1958 perustama perheyritys ja kansainvälinen cleantech-yhtiö. Yhtiön omistus siirtyi Miettisen perheen seuraavalle sukupolvelle vuonna 2001. Nykyiset omistajat ovat Marjo Miettinen, Anu Miettinen, Taru Kokkomäki ja Timo Miettinen. Kolmas sukupolvi on myös astumassa mukaan liiketoimintaan. Liikevaihto on noin 260 miljoonaa euroa, toimitusjohtaja Ari Virtanen.

Ensto on osa Miettisen perheen omistamaa EM Group -konsernia. EM Group on suomalainen perheyhtiö, jonka päätehtävänä on kehittää ja omistaa kansainvälisesti toimivia teollisuusyrityksiä sekä kiinteistöjä. Marjo Miettinen on EM Groupin hallituksen jäsen.

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

”Odottakaapas vaan pojat”

Haikon kartano Satu Tiivola

Kauppaneuvos Satu Tiivola – määrätietoinen edelläkävijä

Kauppaneuvos Satu Tiivola kuuluu siihen harvinaiseen joukkoon naisia, jotka ovat pysyneet yritysmaailmassa mukana useita vuosikymmeniä – 66 vuotta tulee täyteen tänä vuonna. Hän on jo jättäytynyt päivittäisestä päätöksenteosta, mutta käy säännöllisesti Haikossa ja vaikuttaa Vuoristo-yhtiöt Oy:n hallituksen jäsenenä.

Kartanon äidiksikin kutsuttu Satu Tiivola, 92, kuvailee Haikon kartanoa kauneimmaksi korukseen. Tänä vuonna 50 vuotista taivaltaan juhlistava kartanohotelli on lumoava kokonaisuus, jonka lukuisissa, tarkkaan mietityissä yksityiskohdissa näkyy Tiivolan kädenjälki.

Satu Tiivola

Pettämättömän tyylitajun lisäksi Satu Tiivolaa on eittämättä siivittänyt myös hyvä bisnesvainu sekä kyky kulkea määrätietoisesti kohti tavoitetta.

  • Haikko oli ensimmäinen kartanohotelli Suomessa. Halusimme silloin luoda jotain aivan uutta. Minulla on aina ollut kova taistelutahto ja halu saada työllä tulosta aikaan, Tiivola kertoo.

Uuden luominen ei loppunut kartanohotellin avajaisiin 17. elokuuta 1966. Nykyään kartanon yhteydessä toimivat myös kongressihotelli ja kylpylä – molemmat vastikään remontoituja. Vuoristo-yhtiöt Oy:n liikevaihto on noin 13 miljoonaa euroa ja se on matkailualan merkittävimpiä toimijoita itäisellä Uudellamaalla ja maanlaajuisestkin ajatellen.

  • Epäilijöitä oli, kun aloitimme. Alan asiantuntijat sanoivat, että konkurssi odottaa, ikinä ei voi tuollainen menestyä, kun eihän Porvooseen ollut edes kunnon maantietä ja kartano sijaitsi maaseudulla kaukana kaikesta. Itsekseni ajattelin, että odottakaapas vaan pojat, Satu Tiivola muistelee hymyn pilke silmissään.

Vision merkitys

Ennen hotellialaa Satu Tiivola oli jo ehtinyt menestyä tekstiilikauppiaana Helsingissä. Kokemusta yrittäjyydestä siis oli ja matkailualakin tuli tutuksi, kun hän ensimmäisen puolisonsa, edesmenneen Leo Vuoriston kanssa osti Porvoon Seurahuoneen sekä Runeberg-laivan, jolla he toivat Helsingistä asiakkaita Seurahuoneelle nauttimaan Porvoon mitalla 50 leikkeleen voileipäpöydän antimista.

Pariskunta oli pitkään etsinyt uutta kohdetta Porvoo-Loviisa-Kotka –akselilta, kun von Etter-suvun omistuksessa ollut Haikon kartano osui kohdalle.

  • Talo oli aivan rappiolla ja sanoin miehelleni, ettei tätä kannata ostaa, mutta sitten talon silloinen isäntä näytti meille arkkitehti Armas Lindgrenin vuonna 1913 tekemän piirustuksen kartanosta. Se ratkaisi asian, Lindgrenin suunnitelma oli upea ja halusin toteuttaa sen.

Tiivola lähti rakentamaan brändiä taiteen kautta.

  • Taiteeseen liittyvät niin monet asiat henkilökunnan vaatteita myöten.

Satu Tiivola tähdentääkin vision merkitystä liiketoiminnassa. Määrätietoinen brändin rakentaminen alkoi, kun selkeä näkemys kartanohotellista oli ensin syntynyt. Vaikeuksia tuotti se, että Satu Tiivola tuntui kulkevan trendien vastavirtaan.

  • Mielessäni oli 1800-luvun romantiikka, mutta ei siihen Suomessa ollut kenelläkään kiinnostusta 1960-luvulla, kun talojen piti oli kantti kertaa kantti. Mieheni sanoi, että hajotan visioni kuuntelemalla liikaa muita, joten lähdin kiertämään Euroopan huutokauppoja ja antiikkiliikkeitä ja loin itse Haikon kartanon sisustuksen. Entisenä kauppiaana tunsin myös eurooppalaiset kangastehtaat. Opin, että on seurattava rohkeasti omaa näkemystä.

Vaikeuksista voittoon

Avajaisvuotena Haikon kartano paistatteli lehtien otsikoissa, mutta ylelliset mielikuvat olivatkin haaste liiketoiminnalle.

  • Asiakkaat ajattelivat, että kun on näin kaunis ja ylellinen paikka, ei sinne ole varaa mennä. Emme kuitenkaan ole omassa luokassamme kallis kohde. Vei aikaa muuttaa ihmisten ennakkoajatuksia, Satu Tiivola miettii.

Neste, joka aloitti tuotantolinjojensa rakentamisen Porvooseen 1960-luvulla, oli tärkeä asiakas, ja sana Haikon hyvästä maineesta kiiri yritysasiakkaiden keskuudessa. Sitten tuli öljykriisi 1973.

  • Kaikki asiakkaat peruivat varauksensa. Olimme juuri saaneet uuden kylpylän valmiiksi. Mieheni oli kuollut, ja hän oli sanonut, että älä rakenna kylpylää, kun on niin paljon muutakin työtä. Minä ajattelin, että varmasti rakennan, sillä hyvinvointi ja terveyshoidot olisivat voineet pelastaa hänetkin.

Yrityksellä oli ensimmäiset suuret lainat, ja lyhennykset ja korot painoivat päälle. Elettiin vielä puhelinluetteloiden aikaa. Satu Tiivola, sihteeri Irma Lehtinen ja talouspäällikkö Ossi Törrönen tarttuivat toimeen ja soittivat puhelinluettelosta löytämiinsä yhdistysnumeroihin. Tiivolalla on vieläkin mielessään Villakoirakerho, joka tällaisen henkilökohtaisen kontaktin kautta järjesti Haikossa vuosikokouksensa ja useita juhlia.

  • Teimme hyvää työtä ja saimme maksettua lainat ja lyhennykset. Opetus tässä on se, että yritysjohtajalla pitää olla tiimi. Johtajan rooli on olla mukana ja antaa voimaa ja innostaa.

Seuraava suuri takaisku koitti 1990-luvun lama myötä.

  • Vei viisi vuotta, ennen kuin saavutimme lamaa edeltävän liikevaihdon. Kaikki säästivät silloin kaikessa. Nyt on toisenlainen aika. On EU-pakotteet Venäjää vastaan, brexit ja paljon epävarmuutta, mutta osa alavireisestä mielialasta on median aikaansaamaa. Pitäisi kertoa enemmän positiivisista asioista.

Työ tuottaa iloa

  • Kun aloitin, johtajan rooli oli sanoa, mitä tehdään. Se on mennyttä aikaa. Nyt tehdään tiimityötä ja keskustellaan. Henkilökunta kantaa tätä yritystä, se on tärkein kaikista. Ja hyvä palvelu, jonka henkilökunta asiakkaalle antaa, Tiivola painottaa.

Alan arvostuskin on muuttunut valtavasti.

  • Ravintolatyöntekijöitä ei arvostettu 1960-luvulla, eivätkä he itsekään arvostaneet omaa ammattiaan. Se oli minulle vierasta, sillä tekstiilialalla annettiin arvo työntekijälle. Halusin muuttaa asenteita ja puhuin paljon siitä, kuinka arvokasta työtä Haikossa teemme.

Satu Tiivola pitää tärkeänä henkilökunnan jatkuvaa koulutusta. Itse hän on ollut tunnettu tarkkuudestaan ja pitkistä työpäivistä.

  • Tämä työ on ihanaa. Vaikeuksienkin keskellä olen nauttinut siitä, että saan jotain aikaiseksi ja onnistun. Haluan ottaa vaikeuksista voiton ja olen aina halunnut löytää uusia keinoja toimia. Rakastan työtäni, se on ollut elämäntapani.
Satu Tiivola

Positiivisuus on Satu Tiivolan elämän kantava voima – ”Vaikeuksia ei voi välttää, mutta niitä voi oppia käsittelemään ja löytämään kaikesta jotain hyvää”.

Vuoristo-yhtiöt Oy

Perheyritys, jonka hallitusta johtaa Satu Tiivolan poika Veikko Vuoristo

Toimitusjohtaja Juha Mähönen

Työntekijöitä noin 120

Haikon kartanohotelli v. 1966

Kylpylä v. 1973

Kongressihotelli v. 1983

Haikon Kartano & Spa –uudistus v. 2016

 

Teksti: Tuula Lukic, Kuvat: Srba Lukic

Lisätietoja: www.haikko.fi