Historian havinaa

…jyvien rapinaa Tjusterbyn kartanossa.

Tjusterbyn kartano

Varhaissyksyn kuulaana päivänä vihreä puimakone sytkyttää vehnänjyviä traktorin lavalle. Kaura ja ohra ovat jo puidut, rypsi odottaa vuoroaan. Peltoja näkyy niin pitkälle kuin silmä kantaa. Eikä ihme, sillä Tjusterbyn kartanon maihin kuuluu 320 peltohehtaaria. Metsää huminoi 600 hehtaaria ja vesialueita on noin 250 hehtaaria. Tjusterby on yksi Suomen kymmenestä suurimmasta viljelytilasta.

Maiden lisäksi alueella sijaitsee lukuisa määrä hyvin hoidettuja rakennuksia. Yhdessä niistä on kartano-osakeyhtiön, Tjusterby Godsaktiebolagin, konttori.

Musta ovi avautuu ja sieltä tassuttelee häntä pyörien labradorinnoutaja Odin. Hymyilevä isäntä, talousneuvos ja hallituksen puheenjohtaja Mikael Antell, 68, kutsuu peremmälle.

– Yhtiön liikevaihto koostuu metsätuloista sekä peltojen ja yhdeksän asunnon vuokratuotosta, Antell kertoo.

Yhtiömuodolla on pitkät, viime vuosisadan alkupuolelle ulottuvat juuret Kasten Antellin ja Emilie de la Chapellen aikaan.

He saivat yhdeksän lasta ja leskeydyttyään Emilie selvitytti, miten maatilan tulevaisuus kannattaisi järjestää. Koska kukaan perillisistä ei pystynyt lunastamaan paikkaa käypään hintaan, sovittiin yhdessä sukuyhtiön perustamisesta. Senaatti hyväksyi yhtiöjärjestyksen vuonna 1913. Vuosien saatossa omistajasuhteet muuttuivat. Sisarusten välillä tehtiin kauppoja ja lopulta yhdeksän sukuhaaraa kutistui kuudeksi. Mikael Antellin isoisä, kanslianeuvos Kurt Antell, lunasti osakkeita sisaruksiltaan niin paljon, että hän lopulta omisti puolet kartanosta. Mikaelin isän, diplomi-insinööri Erik Antellin, ollessa yhtiön puheenjohtajana päätettiin, että kaikki halukkaat hänen sukupolvensa jäsenet saivat lunastaa itselleen tontin vapaa-ajan asuntoa varten yhtä tai kahta osaketta vastaan.

Kesämökkejä alueella on nyt reilut parikymmentä.

– On mukavaa, kun suvulla on kiinteä suhde tilaan, Mikael Antell sanoo.

Vuoteen 1994 asti peltoja viljeli kartanoyhtiö. Tilanteen muutti maatalouspolitiikka joka edellytti ylituotannon vuoksi yhtiöt ja säätiöt kesannoimaan 50 % pelloistaan, kun muille viljelijöille riitti 20 %. Puolentoistasadan peltohehtaarin kesannointi oli kartanolle kestämätön paikka. Niinpä Antell vuokrasi pellot itselleen ja ryhtyi maanviljelijäksi. Aiemmin ekonomiksi kouluttaunut mies oli työskennellyt tekstiilialan agentuuriliikkeensä parissa.

Tjusterby viljely

– Onnistuin sopivasti myymään yhtiöni ennen Neuvostoliiton kaupan romahdusta, hän mainitsee.

Hän jatkoi vuokraviljelijänä vuoteen 2011 saakka, jolloin hän myi koneet ja vuokrasi pellot ulkopuoliselle viljelijälle. Kartanon metsät ja kiinteistöt hoitaa osakeyhtiö. Mikael Antell vastaa vielä sekä vuokraviljelijän että osakeyhtiön hallinnosta, kirjapidosta ja verotuksesta.

– Maanviljelys on Suomessa vaikeaa hinnoittelupolitiikan vuoksi, sillä alkutuottaja ei juurikaan voi vaikuttaa tuotteiden hintaan, Antell sanoo ja kertoo esimerkin. Kauranjyvästä saa huonomman hinnan kuin oljesta. Se johtuu siitä, että viljaa ostavat suuret keskusliikkeet määräävät hinnan, kun taas olkea hankitaan pienimuotoisesti esimerkiksi hevostiloille ja hinnan asettaa myyjä. Vilja on Suomessa EU:n halvinta.

Vielä muutama vuosikymmen sitten maatalouden parissa työskenteli paljon ihmisiä. Nykyisin koneet hoitavat ison osan töistä.

– Lapsuudessani meilläkin oli kolmisenkymmentä työntekijää, kun nyt yhtiöllä on lisäkseni yksi ja vuokraviljelijällä itsensä lisäksi puolitoista henkilöä palkkalistalla.

Tjusterbyn kartano Mikael Antell

Tjusterbyn kartanon vanhimmasta osasta on jäljellä vain kellari, kertoo Mikael Antell.

Kuninkaita ja metsästystä

Toimiston suuren takan edessä huomion kiinnittää komea seeprantalja. Puhe kääntyy isännän metsästysharrastukseen. Hän kertoo käyvänsä ainakin kerran vuodessa ulkomailla metsästämässä. Tilan mailla hän linnustaa Odinin kanssa ja pyytää mm. hirviä ja kauriita.

– Viime vuonna sain täällä saaliiksi ensimmäisen villisian. Muutaman vuoden päästä niitä on varmasti jo paljon, sillä ne lisääntyvät nopeasti.

Antell on kansainvälisen riistansuojeluneuvoston CIC:n* Suomen delegaation puheenjohtaja.

– Se on kansallinen riista-alan asiantuntija- ja vaikuttajayhteisö, joka toimii osana kansainvälistä CIC:tä. Delegaatio edistää Suomen riistatalouden tavoitteita, osallistuu aktiivisesti kestävän riistatalouden periaatteiden edistämiseen kansainvälisesti sekä välittää tietoa riistan kestävän käytön kansainvälisistä suuntauksista, Antell kertoo.

Hän on myös Suomen riistakeskuksen yhteydessä toimivan valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja, Uudenmaan alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja ja Suomen Metsästysmuseon hallituksen varapuheenjohtaja sekä Loviisan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö.

– Joku aika sitten havaitsin rannassamme karhun jäljen, hän kertoo ja näyttää kännykästään kookkaan käpälänpainauman.

Lähdemme tutustumaan tilaan ja ensimmäisenä kohteena on luonnollisesti sen ensimmäinen päärakennus. Linnanpäällikkö Wildeman rakennutti kartanoon kivisen asuinrakennuksen 1500-luvun puolivälissä. Se oli Itä-Uudenmaan kartanoiden ainoa kivinen päärakennus 1500-luvulla. Linna tuhottiin 1571, mutta kunnostettiin saman vuosikymmenen lopulla. Lopullisesti vanha asuinrakennus tuhoutui isovihan aikana 1700-luvulla. Nyt siitä on jäljellä kellari ja hieman alimman kerroksen osia.

– Se on todennäköisesti ollut puolustuslinnake. Kellarissa sijaitsee lähde, jonka vesi on edelleen juomakelpoista, Antell mainitsee.

Marraskuussa 1555 tilalla kävi kuningas Kustaa Vaasa (1496–1560). Reilu puolivuosisataa myöhemmin kartano sai kokea vielä toisenkin kuninkaallisen visiitin.

– Asiakirjamme kertovat tuolloin 19-vuotiaan kuningas Kustaa II Adolfin (1594–1632) vierailleen täällä toukokuussa 1614. Olen kuullut hänen pitäneen erityisesti kartanon oluesta, Antell naurahtaa. Kuninkaan kolmipäiväisen vierailun ajan valtakuntaa johdettiin Tjusterbystä.

Tilan toinen, pitkulainen rapattu päärakennus, valmistui 1767 ja sata vuotta myöhemmin nykyinen päärakennus, punatiilinen linna. Se putkahtaa näkyviin hieman yllättäen kujanteen päässä. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on nähtävissä piirteitä englantilaisesta myöhäisgotiikasta. Sen kahdeksankulmaisessa nelikerroksisessa tornissa hulmuaa keltapunainen isännänviiri.

Linnaa ihailtuamme askellamme englantilaistyyliseen puistoon. Sinne tänne on sijoitettu penkkejä levähtämistä varten ja yhdestä niistä voi katsella Pernajanlahdelle. Pienen peltoaukean reunalla sijaitsee Kasten Antellin muistomausoleumi rintakuvineen.

Kiertelemme tiluksia vielä autolla. Odin on tietysti mukana. Isäntä kertoo, että hänellä on kaksi tytärtä, joilla molemmilla on juuri koulunsa aloittaneet pojat. He viettävät paljon aikaa läheisillä huviloillaan, joten kuusi vuotta sitten leskeksi jääneellä isoisällä on usein mieluista seuraa.

*International Council for Game and Wildlife Conservation

Tjusterby – sukukartano tässä ja nyt

21.10. – 31.12.2016
Näyttely Almintalossa esittelee Tjusterbyn kartanon elämää, taidekokoelmia ja interiööriä.
Almintalo, Brandensteininkatu 3, Loviisa
Avoinna ti-la klo 12-17
Vapaa pääsy
Järjestää: Loviisan Taidekeskuksen Tukiyhdistys ry

Kartanon historia

Tjusterbyn kartano

Tjusterbyn rälssisäteri perustettiin Itä-Uudellemaalle Pernajan pitäjään (nyk. osa Loviisaa) keskiajalla. Ensimmäiset maininnat siitä ovat 1400-luvun alusta. Omistajina vilahtaa Dieknin, Flemingin, Lillen, Wildemanin, Creutzin, Rålambin, Muhlin, De Geerin ja de la Chapellen suvut. Antellien kausi alkoi 1872 kun Emilie de la Chapelle avioitui eversti (myöh. senaattori ja prokuraattori) Kasten Antellin kanssa. Antell-suku aateloitiin 1866.

Tilan nykyinen päärakennus rakennettiin vuosina 1863–67 C.J. von Heidekenin piirustusten mukaan. Tyyliltään se edustaa uusgotiikan Tudor-muunnosta.

TEKSTI LEILA TOFFER-KARES, KUVAT SRBA LUKIC

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.Vaaditut kentät on merkitty *-merkillä

Voit käyttää näitä HTML -avainsanoja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>