Omakotitalo on yhä mieluisin asumistapa valtaosalle suomalaisista. Mutta että rakentaisi sellaisen ihan itse ja perhe-elämän kiireisimpinä aikoina?
Kuusi vuotta sitten Sara ja Juha Aaltonen astuivat onnellisina kynnyksen yli upouuteen kotiinsa Kerkkoossa. Puolentoista vuoden rakennusurakka oli vihdoin siinä vaiheessa, että nuori perhe pääsi asettumaan taloksi. Tytär Venla oli parivuotias ja Ella juuri tuloillaan. Nykyään sisarusparveen kuuluu myös Elias, 3v.
Lähes kaikki talossa on Juhan rakentamaa. Hän tuntee rakennuksen perustuksista pintoihin, vaikka toki muun muassa sähkö- ja putkityöt ja tulisijan asennus hoituivat alan ammattilaisten toimesta.
- Rakennusaikana takapakkeja ei juurikaan tullut. On oikeastaan aika simppeliä tehdä uutta verrattuna vanhan korjaamiseen, Juha tuumii.
Oman kodin rakentaminen oli ollut hänen ajatuksissaan jo pitkään. Omat vanhemmat, jotka yhä asuttavat 1990-luvulla rakentamaansa taloa, olivat esikuvina, ja ammatinvalinta timpuriksi vahvisti mahdollisuuksia toteuttaa haaveet. Saralle rakentaminen oli vieras maailma, mutta päätös kypsyi, kun he alkoivat etsiä uutta asuntoa kasvavalle perheelle ja ryhtyivät kartoittamaan vaihtoehtoja.
Aloitetaan alusta
Kaikki alkoi paikan valinnasta. Saralla ja Juhalla oli ensin jo katsottuna tontti, johon ei sitten kuitenkaan ollut tiedossa rakennuslupaa. Uusi etsintä alkoi Oikotie-sivustolta. Haarukkaan valittiin tontit 10 kilometrin etäisyydellä Porvoon keskustasta. Asiat lähtivät rullaamaan nopeasti, kun kiinnostava metsätontti löytyi ja välitystoimistossakin oli asiansa osaava myyjä.
- En tiedä, mikä tässä veti puoleensa, mutta kun vähän aikaa dallailtiin metsässä, tontti tuntui omalta, Sara muistelee.
Tietysti piti tutkia maaperää ja selvittää paalutustarpeet. Piti päättää, kuinka paljon puita kaadetaan ja miten talo olisi parasta asemoida tontille. Se oli ensikertalaisille haastavaa, mutta myös mielenkiintoista.
Saralle oli tärkeää, että luonnonvaloa saadaan mahdollisimman paljon olo- ja ruokailuhuoneeseen sekä keittiöön. Makuuhuoneet ovat varjoisammalla puolella, jossa iso takapiha jatkuu omana metsänä.
Talon sijainti Kerkkoon kyläkeskuksen lähellä on erinomainen. Juha palasi juurilleen, ja Sara – huolimatta nuoruusajan päätöksistään olla muuttamatta maalle – ihastui kyläyhteisöön, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Vastikään valmistunut uusi koulu sekä monipuoliset urheilu- ja liikuntamahdollisuudet tuovat lisäarvoa.
Talopaketista oma versio
Talossa on asuinneliöitä 156. Pariskunta valitsi monista tarjolla olleista talopaketeista pohjaratkaisun, jota muokkasivat tarpeisiinsa sopivaksi. Johtotähtenä oli, että kaikki tulee yhteen tasoon. Takka haluttiin keskelle taloa ja olohuone-keittiöstä avara yhtenäinen tila. Lapsilla tuli olla omat huoneet.
Muutoksiakin on tapahtunut ja onneksi on ollut soveltamisen varaa. Esimerkiksi Elias on saanut oman huoneen alun perin työhuoneesta.
- Paras päätös viimeisen vuoden aikana on ollut, kun teimme kodinhoitohuoneeseen kuraeteisen. Mietin sinne kurasuihkua jo talon suunnitteluvaiheessa, mutta silloin suositeltiin vain allasta. Harmittaa, että luovuin ajatuksestani, ja sanonkin, että jos perheessä on lapsia ja kotieläimiä, niin ehdottomasti tehkää kurasuihku ja ritilä, Sara huomauttaa.
Kahdesta wc:stä Sara ei sen sijaan tinkinyt. Lisäksi talossa on erillinen kylpyhuone sekä sauna, joka on Juhan kädenjälkeä lauteita ja jakkaroita myöten.
Sara kertoo, että hänellä oli aika vapaat kädet sisustuksen suhteen, mutta materiaalivalinnat tehtiin yhdessä.
- Pyrimme ajattomuuteen ja siinä onnistuimmekin. Nyt voisimme kuitenkin tehdä jo vähän muutoksia ja esimerkiksi kiinteissä pinnoissa tuoda enemmän esiin persoonallisuutta.
Lisäksi hän kiinnittäisi nyt enemmän huomioita kierrätysratkaisuihin.
- Kun rakensimme, ei kierrättäminen ollut niin hyvällä mallilla kuin nykyään. Panostaisin siis toimivaan kierrätyspisteeseen keittiössä, Sara sanoo.
Rakentamisen sietämätön ihanuus
- Suurin haaste on aika, sanoo Juha epäröimättä palauttaessaan mieleen rakennusajan tunnelmia.
Rakennusprojekti otti kaiken liikenevän ajan. Arkiaamuisin mies lähti leipätöihin ja sieltä suoraan omalle työmaalle, jossa uurasti illan tunnit niin pitkään kuin suinkin jaksoi. Sara hoiti Venlaa ja tuli usein työmaalle, etenkin kun päästiin sisätöihin. Hän auttoi siinä missä pystyi, kuten maalaushommissa.
Kummallakin on kertoa omat kohokohtansa rakennusajalta.
- Kun pinnat alkoivat valmistua ja kun lattian sai valmiiksi. Oli hienoa huomata työn edistyminen, Juha toteaa.
- Muistan, kun keittiön kaapit tulivat ja odottivat asentamista. Tuntui kuin joulu olisi tullut. Olisin halunnut ne heti paikoilleen, Sara naurahtaa.
Talon rakentaminen on projekti, jossa voimia koetellaan. Juha painottaa, että ylipäänsä ennen talon rakentamista on tiedettävä, mihin ryhtyy. On huolella mietittävä, kuinka paljon itse jaksaa ja pystyy.
Sara ja Juha muistuttavat, että hyvällä suunnittelulla budjettikin pysyy hallussa.
- Budjetissa pysyminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja siinä on hyvä ottaa huomioon, että yllättäviä menoja tulee lähes aina ja suunnitelmat saattavat matkan varrella muuttua.
Rakennusajasta jäi Saralle ja Juhalle myönteiset muistot. Heillä oli yhteinen tavoite ja molemmilla tärkeä rooli sen saavuttamiseksi.
teksti: Tuula Lukic, kuvat: Srba Lukic ja Aaltosten kotialbumi
FAKTAT
Suomen asunnoista noin 38 % on erillisiä pientaloja
Uusi omakotitalo on useimmiten
- valmistalon ja oman rakentamisen yhdistelmä
- mallitalosta yksilöllisesti muunneltu lapsiperheen tarpeisiin
- puurunkoinen
- lämpöpumpulla lämpenevä
ja keskimäärin se on
- huoneistoalaltaan 142 m2
- hinnaltaan noin 2300 euroa/asumisneliö, tontteineen noin 2700 euroa/m2 (hintahaitari on suuri – kustannuksiin vaikuttavat mm. paikkakunta, ulkopuolisten työntekijöiden osuus ja materiaalien laadukkuus).
Lähteet: Tilastokeskus, Asunnot ja asuinolot; Rakennustutkimus RTS Oy, Valintaopas omakotirakentajalle 2020-2021.
