de Keyserin pörssi mullisti tavan ajatella sijoittamista ja riskejä
Tiedätkö, kuka on Hendrick de Keyser? Ehkä et. Ehkä tiedät ja mietit, miten hän liittyy talouteen.
Utrechtissa vuonna 1565 syntynyt de Keyser oli hollantilainen kuvanveistäjä ja arkkitehti, ehkä hollantilaisen renessanssin merkittävin taiteilija, Amsterdamin kaupungin virallinen kuvanveistäjä. Eikä siinä kaikki. Hänen nimeään kantoi myös maailman ensimmäinen pörssi, Beurs van Hendrick de Keyser.
**
de Keyserin lisäksi pörssin alkuun liittyvät olennaisesti hollantilaiset retkikunnat. Nuo mahtavat laivastot, jotka matkasivat yli maailman merien, valloittivat ja tekivät kauppaa. 1600-luvun alun Hollanti oli vahva talous- ja sotilasmahti. Sen tärkeimmät kauppareitit suuntautuivat Itä-Aasiaan. Matkat olivat kuitenkin kalliita ja riskejä oli paljon.
Hollannin kauppareitit suuntautuivat 1600-luvulla Itä-Aasiaan.
Tavallinen käytäntö oli, että kunkin Itä-Aasian matkan rahoittamiseksi perustettiin oma yhtiönsä. Sijoittajille tämä oli raskasta. Laivojen varustelu ja takaisin tuotavan lastin turvaaminen kysyi valtavia varoja, ja samaan aikaan riskit olivat suuret. Oli rosvoja, tauteja, haaksirikkoja ja vihollisia. Ehkä sijoittajat eivät koskaan saisi omiaan takaisin.
Tähän ongelmaan hollantilaiset alkoivat miettiä ratkaisua. Sen nimeksi tuli ”Verenigde Oostindische Compagnien”, Hollannin Itä-Intian kauppakomppania.
Vuonna 1602 perustettu kauppakomppania sai monopolin Itä-Aasian kauppaan. Tarvittiin pääomaa. Sen keräämiseen perustettiin pörssi. Samalla syntyi uusi tapa ajatella riskialttiin toiminnan rahoittamista.
Sijoittajaksi Itä-Intian kauppakomppaniaan pääsi kohtuullisella investoinnilla, johon kykeni keskivertokauppiaskin. Osakkeet houkuttivat. Oli mukana jossain suuressa. Idästä rahdattiin aarteita ja rikkauksia. Ensimmäinen osakeanti keräsi yli 6 miljoonaa guldenia.
Siinä missä aiemmin kutakin retkeä varten perustettu yhtiö oli purettu heti matkan jälkeen, uusi kauppakomppania oli ja pysyi. Jos sijoittajat halusivat varansa takaisin, heidän täytyi myydä osakkeensa. Jos halusi mukaan, täytyi ostaa.
Syntyi Amsterdamin pörssi, maailman ensimmäinen. Ajatus oli käänteentekevä. Pääoman kerääminen monelta taholta yhteen ja riskien jakaminen usealle eri taholle sekä kaupankäyminen myös futuureilla osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Seuraavan vajaan sadan vuoden aikana Itä-Aasian kauppakomppania lähetti matkaan lähes viisituhatta laivaa – enemmän kuin kukaan muu.
**
Takaisin Keyseriin.
Ensin osakkeita myytiin ja ostettiin pitkin kaupunkia. Kaupankäyntiin haluttiin kuitenkin varta vasten suunniteltu paikka, ja kaupunki kutsui apuun virallisen taiteilijansa, Keyserin. Hänen käsialaansa olivat jo monet Amsterdamin arkkitehtonisista merkkipaaluista, kuten Zuidenkirke ja Mint Tower.
Vuonna 1611 uusi pörssirakennus oli valmis. Sen nimeksi tuli ”Beurs van Hendrick de Keyser”, Hendrick de Keyserin pörssi.
Tulppaanimania
1630-luvulla Amsterdamin pörssissä kuohui. Käsillä oli maailmantalouden ensimmäinen kupla. Ja sen ytimessä olivat mitkäpä muutkaan kuin kukat. Tulppaanit olivat menneet pörssiin ja sekoittaneet sen.
Kaikki sai alkunsa puutarhasta.
Puutarhanhoito ajanvietteenä oli vasta tullut Hollantiin. Se oli uutta ja ihmeellistä. Kasvitieteilijä Carolus Clusius oli 1500-luvun lopulla perustanut kasvitieteellisen puutarhan Leidenin yliopistoon. Hänellä oli myös yksityinen puutarha, jossa kasvatti tulppaanikokoelmaansa. Ottomaanien ja aasialaisten tulppaanit olivat Euroopassa uutta, ja pian muutkin kuin kasvitieteilijät kiinnostuivat niistä.
Kasvitieteilijät alkoivat vaihtaa harvinaisia tulppaaninsipuleita keskenään. Kun vaihtoverkosto kasvoi, sipuleita alettiin myydä. Harvinaisuudet alkoivat houkuttaa varakasta keskiluokkaa ja kauppamiehiä. Kysyntä nousi, hinnat alkoivat nousta.
Liikkeellä oli paljon rahaa ja ihmiset varakkaita. Arvometallien hinta oli alhaalla. Haettiin seuraavaa rikkauksien lähdettä.
Alkoi armoton tulppaanikeinottelu. Tulppaaninsipuleita myytiin toreilla ja kahviloiden takahuoneissa. Spekuloitiin, käytiin futuurikauppaa, jossa kaupan kohteena oli sipulien tuleva arvo, ei itse kukka. Luotiin uusia lajikkeita, jännitetiin kukinta-aikaa.
1630-luvulla yhden sipulin hinnalla saattoi ostaa talon amsterdamista. Tulppaanit toimivat rahana. Kuume yltyi. Huhut äkkirikastumisista levisivät. Elämä oli hullua, keinottelua, toiveita, spekulaatiota.
Kunnes tultiin talveen 1636-37. Hinnat olivat karanneet ulottumattomiin, kysyntä laski. Huhu kaukomailta saapuvista uusista lajikkeista hermostutti sijoittajat. Sipulit jäivät käsiin. Kupla oli puhjennut.
Teksti: Leena-Kaisa Laakso 18.10.2016