Empire on klassinen ja tunnistettava tyyli, joka näkyy nyky-Porvoonkin katukuvassa. Empirepiirteiden lisäksi monessa rakennuksessa näkyvät myös ajan eri kerrokset. Korjausrakentamisen asiantuntija Annika Korhosen mielestä kerroksellisuus kuuluu kaupunkikuvaan.
Runebergin kotitalo Aleksanterinkadulla. Borgå Gymnasium Lukiokadulla. Kun tarkkaan katsoo, taloissa on jotain yhteistä. Ikkunat, väri, mittasuhteet. Empire.
– Runebergin kotitalo on hienosti säilynyt esimerkki empirearkkitehtuurista. Talossa on empirelle tyypillisesti kuusiruutuiset ikkunat, keltaiseksi maalattu vaakalaudoitus ja vaaleat listat. Katto on matala musta satulakatto. Muutamia ikkunoita on korostettu kruunuin. Talo on myös tyypillisesti yksikerroksinen ja piha on aidattu. Borgå Gymnasium on taas hieno esimerkki empiren kiviarkkitehtuurista, rakennuskonservaattori Annika Korhonen kertoo.
Empire on 1800-luvun alun tyyli: selkeä, ilmava, graafinenkin. Talot ovat matalia ja leveitä. On ruutuikkunat, vaakalaudoitus ja usein tumma aumakatto.
Empiren vastakohta voisi olla vaikka täysin erilainen 1900-luvun alun jugend. Jugendiin kuuluvat erkkerit, kuistit ja tornit, yläosasta pieniruutuiset ikkunat ja kansanperinteen innoittamat kasviornamentti- ja eläinaihekoristeet.
Porvoossa empire näkyy eniten Aleksanterinkadun, Porvoonjoen, Suistokadun ja Linnankoskenkadun väliin jäävässä empirekaupungissa.
– Yhtenäisimpänä empiretyylisenä miljöönä Porvoossa on säilynyt kortteli 40, joka rajautuu Runebergin- ja Piispankatuun, sekä joitakin tontteja sen ympärillä. Korttelissa on säilynyt hienoja empiren aikaisia pihapiirejä ulkorakennuksineen, Korhonen sanoo.
Empirekaupungin asemakaava on 1830-luvulta ja Engelin käsialaa. Yksittäisiä rakennuksia löytyy alueen ulkopuoleltakin.
Ajan kulku näkyy
Empire elää ajassa. Eri vuosikymmenien tyylit jättävät rakennuksiin jälkensä. Korhosesta siitä ei ole haittaa. Ajan kulku saa näkyä.
– Harva vanha talo on puhtaasti yhden tyylin mukainen. Taloja on muutettu ja muodistettu vuosien varrella. Monissa empirekeskustan säilyneissä taloissa sekoittuvat empiren ja uusrenessanssin piirteet, hän sanoo.
Kun empirekaava tuli Porvoossa voimaan 1841, uudistettiin vanhassa kaupungissa 1700-luvun julkisivuja empiretyylin mukaiseksi.
Vastaavasti empirekaupungissa muodistettiin myöhemmin, 1800-luvun loppupuolella, julkisivuja ja vaihdettiin ikkunoita uusirenessanssityylisiksi. Muodistetut talot tunnistaa vaikkapa T-mallisista ikkunanpuitteista ja koristeellisemmista julkisivuista, joissa on pilastereita ja jakolistoja. Värit ovat usein murrettuja ruskeita ja listat tummemmat kuin vuorilaudoitus.
Tyylit tuovat haasteita
Korhonen on työskennellyt rakennuskonservoinnin parissa kaksitoista vuotta ja konservoinut aiemmin muun muassa arvorakennuksia Helsingissä sekä Porvoon tuomiokirkon palovahinkoja. Hän on koulutukseltaan myös kuvataiteilija.
Vanhojen rakennusten tilanne Itä-Uudellamaalla on hänestä suhteellisen hyvä. Rakennuskantaa on paljon ja suurin osa siitä käytössä.
Tyylit kuten empire tuovat korjausrakentamiseen omat haasteensa. Tärkeintä Korhosesta on kuitenkin nähdä rakennus kokonaisuutena.
– Tyyliin on kiinnitettävä huomiota, mutta on aina katsottava rakennuksia yksilöinä, miettiä, mikä kuuluu juuri tähän rakennukseen ja mitä aikaa rakennus pääsääntöisesti edustaa. Jos empirerakennus on muodistettu uusirenessanssin tyyliin, ei sitä pitäisi enää lähteä palauttamaan empiretyyliseksi. Kerroksellisuus rakennuksissa on sallittua, kunhan muutokset eivät ole häiritseviä ja sopivat rakennuksen arkkitehtuuriin, Korhonen sanoo.
Talojen tarinat
Kunnostuksessa pienetkin yksityiskohdat ovat tärkeitä. Oikeastaan juuri ne tekevät tyylin.
Esimerkkinä Korhonen mainitsee julkisivurappauksen karkeusasteen. Empiressä rappaus on yleensä sileä, kun taas esimerkiksi 1950-luvulla karkea. Jos empiretalon rappaa karkealla -50-luvun tyyliin, se näyttää oudolta.
Tärkeitä yksityiskohtia ovat myös kattomateriaali ja julkisivun väri.
– Empirerakennukseen sopii kattomateriaaliksi parhaiten musta pelti- tai huopakatto. Julkisivuväri on taas tärkeä osa tyyliä. Jos sopiva väri askarruttaa, voi talon aiemman julkisivuvärityksen selvittää väritutkimuksella, Korhonen kertoo.
Ennen kunnostusta on hyvä tehdä kunnollinen suunnitelma. Rakennuksen historiaan tutustuminen on osa sitä, voi olla hauskaakin selvittää talon tarinaa. Museoiden kuva-arkistoista voi tiedustella, löytyykö omasta talosta vanhoja kuvia.
Vanhan talon korjaamiseen sopivat parhaiten perinteiset materiaalit ja korjaustavat.
Haastetta korjausrakentamiseen tuovat vääränlaiset korjaukset ja nykyiset energiansäästövaatimukset.
-Hirsirakennus on hyvä tiivistää, ettei vedontunnetta synny. Pinkopahvi sisäseiniin on perinteinen tapa, mutta huokoista puukuitulevyäkin voidaan käyttää. Hirsi itsessään massiivirakenteena varaa ja luovuttaa lämpöä, jolloin lisäeristämistä hirsirakenteeseen ei tarvita. Lisäeristäminen on hirsirakennukselle riski, koska vesihöyry voi tiivistyä vedeksi hirren ja eristeen väliin aiheuttaen ongelmia, Korhonen sanoo.
Suurin uhka Korhosesta on kuitenkin se, että rakennus jää tyhjilleen.
– Mielestäni kaikkia vanhoja rakennuksia tulisi hoitaa ja vaalia, koska niitä on jäljellä enää pieni prosentti rakennuskannasta. Ne ovat säilyneet tähän päivään asti ja oikeanlaisella kunnostuksella tulee säilymään vielä pitkään. Samalla voi olla mukana säilyttämässä kulttuuri- ja rakennusperintöä, hän sanoo.
Teksti: Leena-Kaisa Laakso
Kuvat: Tuula Lukic
Näistä tunnistat empiren
• Matalat, leveät rakennukset, joissa usein vaakalaudoitus tai sileä rappaus
• Kuusiruutuiset ikkunat, ikkunan päällä kruunu
• Puolikaaren malliset ikkunat
• Julkisivuväreinä keltainen ja harmaa vaalein listoituksin
• Nurkissa usein leveät, vaaleaksi maalatut pilasterit
• Matala satulakatto huopaa tai peltiä, väri yleensä musta.
Lue artikkeli vanhojen rakennusten väritutkimuksesta: Väritutkimus vie aikamatkalle
TID media&events – tapahtumat
Raksa Porvoo Asumisen ja rakentamisen messut
