Kosketus, materiaalin tuntu, käytännöllisyys. Harvoin olemme tulleet ajatelleeksi ovenkahvaa, muutoin kuin ehkä silloin, kun käsi on lipsahtanut, oven avaaminen on ollut hankalaa tai kun kahva on jostain syystä ollut niin vastenmielinen, ettei siihen ole viitsinyt koskea. Korona on muuttanut suhdettamme ovenkahvoihin, mutta enemmänkin huolestuneeseen kuin ihastuneeseen suuntaan. Kätevät liukuovet ovat modernin elämän helpotus.
Mutta suunnataan katsetta tähän oven yksityiskohtaan, rakennuksen kädenpuristukseen, kuten arkkitehti Juhani Pallasmaa on ovenkahvaa kuvaillut. Arkkitehtuurimuseon #koristekiinnostaa –sivuilla arkistonhoitaja Petteri Kulmala toteaa:
”Suomalainen arkkitehtuuri tarjoaa kautta linjan esimerkkejä siitä, miten ovenkahva voi olla paljon muutakin kuin pelkkä ovien käyttöön liittyvä välttämättömyys. Tässä vähäpätöiseltä vaikuttavassa yksityiskohdassa voi parhaimmillaan toteutua kauneuden, kestävyyden ja käytännöllisyyden harmoninen liitto ja näin siihen voi tiivistyä jopa arkkitehtuurin ikuisina pidettyjä arvoja.”
”Kätellessämme meille syntyy väistämättä vaikutelma kättelemästämme henkilöstä ja vastaavalla tavalla ovenkahvan kosketuksessa meille välittyy vaikutelma kohtaamastamme rakennuksesta.”
Kulmala lisää, että Alvar Aallon arkkitehtuurin yhtenä ominaispiirteenä on herkkävaistoinen ymmärrys yksityiskohtien merkitykselle. Aallon ovenkahvat ovat haluttua tavaraa vieläkin, sillä joitakuita vuosia sitten Aallon ovenkahva-parista maksettiin Lontoossa huutokaupassa jopa 24 000 euroa.
Kirkon ovet
Ovenkahvat antavat osviittaa suunnittelijoiden ja käsityöläisten suhtautumisesta tähän oven välttämättömään osaseen eri aikakausina, erilaisissa rakennuksissa. Ajatellaanpa vain entisaikojen suurten kivikirkkojen jyhkeitä puuovia ja niiden rautaisia vetimiä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy oven avautumisen suuntaan.
Turun tuomiokapituli määräsi kiertokirjeessään 1830 Suomen kaikkien kirkkojen ovet muutettaviksi ulospäin aukeaviksi onnettomuustapausten varalta – tulipalon syttyessä ovelle tunkeva kansa estäisi sisäänpäin kääntyvien ovien avaamisen. Vähitellen muuttuivat muutkin ulko-ovet ulosaukeaviksi. (Panu Kaila kirjassa Oviopas, 1988)
Tekniikka kehittyy
Ennen ovenkahvojen ja –nuppien lukitusmekanismeja ovissa käytettiin salpoja ja lukkoja varmistamassa oven sulkeutuminen. Brittiläiset lukkosepät Robert Barron, Joseph Bramah ja Jeremiah Chubb kehittelivät oven vipulukkoa, joka patentoitiin 1818. Vuonna 1878 afrikkalais-amerikkalainen keksijä Osbourn Dorsey patentoi ovenkahvan/nupin mekanismin.
Korona on nostanut esiin tutkimuksia, joiden tuloksissa kuparinen ovenkahva tuhoaa sairaalabakteereja ja viruksia. Kuparin antimikrobisten ominaisuuksien takia monet muutkaan bakteerit ja virukset eivät viihdy sen pinnalla, vaan kuolevat nopeasti. Kuparia on käytetty rakentamisessa, kuten ovenkahvoissa, ennenkin, mutta ei tietoisesti tautien ehkäisemiseksi.
Teksti: Tuula Lukić
TID media&events -kustannustoiminta ja tapahtumatuotanto
Lähteitä: mfa.fi; mtvuutiset.fi 10.5.2017/Raija Kantomaa; theoptionalfacts.com; Alvara Aalto: Ovenkahva, 1969; Scandinavian Copper Development Association
Artikkeli on julkaistu Raksa Porvoo -teemalehdessä maaliskuussa 2022.
Rakentamisen ja asumisen messut Uusimaa Areenalla Porvoon Kokonniemessä 2.-3.4.2022. Ilmainen sisäänpääsy.